Hyvä Kesätyöntekijä!

[olka]

Olemme huomanneet ja kuulleet myös hieman muualtakin uusista kesätyöntekijöistä ja heidän työhön tulostaan.Otamme heidät kyllä riemumielin vastaan,mutta..ennen vanhaan oli tapana,että UUSI työntekijä esittelee itsensä muille eikä päinvastoin.Sitten kun oikein ottaa itse sh.sijaista,joka vähä aikaa opiskellut kädestä kiinni ja esittelee itsensä,kuulee minä olen se ja se ja AMK.En tiedä suojaako se AMK ihmistä niin paljon,että vakiväestööle ei tartte edes esitellä vai eikö koulussa opeteta perustaitoja käyttäytymisessä(perus sellaisessa).Onko koulustus mennyt liian tieteelliseksi todella?

Näin meillä savossa!

[Satu]

Isoissa yksiköissä mä en kyllä yksinkertaisesti muista kelle oon esitellyt itseni ja kelle en, on niin huono kasvomuisti :itkee:

[Vieras]

Isoissa yksiköissä mä en kyllä yksinkertaisesti muista kelle oon esitellyt itseni ja kelle en, on niin huono kasvomuisti :itkee:

Sama vika vaivaa mua. Mulla on ihan onnettoman huono nimimuistikin vielä kaupanpäällisiks. :huh:

[Julma]

Juu sama täällä. Kun kävelee uuteen paikkaan ja vastassa on 20 samalla tavalla puettua naista niin ekan päivän jälkeen muistan ehkä kahden nimet, kyllä se siitä ;D

Tietty yleensä pyrin esittelemään itseni uudessa paikassa jokaiselle, esimerkiksi kaikille kansliassa oleville hoitajille, mutta sitten kun on osasto kävelty ympäri ja komerot esitelty niin muista siinä sitten että olivatko nämä kaikki paikalla kun tulin vai eivät.

Ja tuohon alkuperäisen viestin kysymykseen: Hoitsukoulussa ei opeteta käyttäytymistä, vaan se opitaan kotona, lastentarhassa ja jotkut vielä vähän ala-asteellakin. Hoitaja on persoona siinä missä hitsari tai insinöörikin, jotkut vaan ovat vähemmän sosiaalisia kuin toiset, ehkä ne vahvuudet ovat sitten jossain muualla. Joku ujompi ei ehkä kehtaa halustaan huolimatta tetsata pitkin huonetta jossa kaikki töllistelevät häntä.

Hänen tittelinsä nyt vaan sattuu olemaan Sairaanhoitaja AMK, harvemmin tuota tosin kuulee sanottavan missään, mutta eipä siinä mitään väärää ole jos niin ilmoittaa. Ota olka ihan rennosti vaan ja katso miten asiat lähtee rullaamaan ennenkuin tuomitset, kaikki eivät ole hyviä siinä ensivaikutelman antamisessa vaikka sen puhutaan tärkeää olevankin :)

[{BS}]

Mulle on aivan sama kuka esittelee itsensä kenelle. Olen itse usein vain esitellyt itseni yleisesti muille jos ovat porukalla paikalla, esim kansliassa tms. En useinkaan lähde kaikkia kättelemään. Ja en muista kenelle olen itseni esitellyt. Nimimuisti on olematon. Enkä heti vedä hernettä nenään ja lähde pillittämään vessaan jos joku "uusi" ei tule "kultaisen käytöksen käsikirjan" mukaisesti itseään minulle esittelemään. Ihmiset oppii ajan kanssa tuntemaan.

[Guldan]

noh kyl meil koulus ainakin jauhettiin paljon etikasta ja kuinka pitäis käyttäytyä ainakin potilasta kohtaan. ja mielestäni hoitajat ylipäätään ovat todella sosiaalisia jos vertaa esim. kandeja..

OT heh oikein nauratti jorvissa kun olin seuraamassa bronkoskopiaa ja siel 2 kandia, eivät esitelleet itseään potilaalle, ja kun senioori yritti selittää asioita niin yksi niistä kandeista (tyttö) rupes peilaamaan itseään ja korjaamaan ponnaria :D

mut tähä aiheeseen palaten, uusi työympäristö, työkaverit, uusi työ ylipäätään.. voi viedä niin paljon huomiota siltä uudelta työntekijältä että tollaiset esittelyt voi todellakin unohtua kaikkien kanssa työskenteliöitä kohtaan. en tajua miksi asiasta pitäis ottaa pulttia, varmasti olet itsekki ollut vasta valmistunut ja jännittänyt uutta työpaikkaa ja hikoillut kun kansliassa/kahvihuoneessa istuu kaikki vanhat "kävyt" tuijottamassa sinua ja miettimässä et mikä räkänokka sieltä tulee.. tai ainakin mulle tuli sellainen olo :D

antakaa aikaa uudelle työntekijälle ja varsinkin opiskelijalle, kyllä hän oppii teidät ajallaan ja sopeutuu siihen työyhteisöön.

[Hoistu]

Aikanaan kun tonne taloon olen mennyt kiersin kaikkia osastoja, ja pitkän aikaan kun menin jollekin osastolle esittelin aina itseni työkavereille kättelemällä. Kukaan ei pitänyt pahana vaikka vaikka usein tuli tuplasti käteltyä. usein silti näiden ihmisten nimet jäikin sitten paremmin mieleen ;) Sitte yhdenkinkin kanssa siitä tuli jo yhteinen vitsi ku hänen kasvonsa olivat minulle joka ainoa kerta oudonnäköiset ja minä nuorena tyttönä sitten joka ikinen kerta aina käsi ojossa...

Mä oon huomannut sen että niin lähi, sairaan , ja terveydenhoitajaopiskelijat eivät enää itseään esittele ei tervehdi kättelemällä. ei edes sinä ensimmäisenä päivänä kun tietää että varmasti kaikki naamat on outoja. mun kouluaikana sitä painotettiin että se on opiskelija kun esittelee itsensä ei päin vastoin...no mutta eihän mun ens. hoitoalan tutkinnosta olekuin yli 10 vee :(

[Chine]

Mulla on myös todella huono kasvomuisti ja nimimuistikin pätkii. Kun menen uudelle osastolle niin yleensä vaan tervehdin kaikkia "moi, olen uusi työntekijä" sitten ne voi nimineulasta lukea tarkemmat faktat. Yleensä tosin perehdyttäjä kierrättää osastolla ja aina esittelee muille työntekijöille " tässä on ***** se tulee meille sijaistamaan" Mulle on yksi ja hailee tullaanko kättelemään vai ei. Miksi sitä AMKta ei saisi sanoa kun tutkinto on sairaanhoitaja AMK? Pienestä se pipa kiristää..

[-VF-]

Onko koulustus mennyt liian tieteelliseksi todella?

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että sairaanhoitajakoululla on jotain tekemistä siihen miten joku esittelee tai jättää itsensä esittelemättä?

[noona]

Samaa mieltä kuin moni muukin; onneton nimi/naamamuisti ja ekan päivän jännitys takaavat sen, että ei varmasti pienen esittelykierroksen jälkeen enää muista, ketä on tervehtinyt ja ketä ei. Jos vastapuolella on utelias tai hieman kyselevä ilme, saatan mennä esittäytymään ja pahoittelemaan, että en ihan vielä muista, ollaanko tavattu vai ei. Mutta jos vastassa on tylyn tuomitsevat kasvot, niin saattaapi jäädä tekemättä.. ;)

Ja miten tämä esittäytyminen liittyy sh-koulutukseen ja AMK:n TIETEELLISYYTEEN (buhahahaha) mitenkään?? Jotenkin itse tartuin vaan tuohon sun "AMK"-mutinaan. Olisko sun mielestä hyväksyttävämpää, että lähihoitajan sijainen esittelisi itsensä kehnosti? Sallitaanko se? Vai onko se nimenomaan niin, että siellä lähiskoulussa on tieteellisyyden sijaan opittu esittäytymään? Vai oliskohan käytöstavat sittenkin vaan riippuvasia siitä kotikasvatuksesta..? ;)

[Annis]

Mä kyllä esittelen itseni uuteen paikkaan mennessäni noin yleisesti kaikille kansliassa ilmoittamalla nimeni ja kertomalla tulleeni keikalle. En käy yksittäisiä kättelykierroksia, jota kyllä urani alkuaikoina liki 20v. sitten tehtiin. Saatan vieraan näköisen naaman nähdessäni sanoa "ollaanko me jo tavattu", ja samat asiat kuin keikalla. Aina en jaksa erillisiä esittelyjä tehdä. Itse kuitenkin töissä vieraan ihmisen nähdessäni menen myös esittäytymään kertomalla nimeni ja toivottavalla ihmisen tervetulleeksi. En mä sitäkään tajua, että uuden ihmisen pitää kaikkia muistaa tervehtiä erikseen.

[Lääkärihoitaja]

Enää en ketään yritä kätellä. Liian moni vetää siitä herneet nenään! On kato näitä sikanuhia ja muita...

Miksi se vakityöntekijä ei voi tulla ja esitellä itseään ja toivottaa tervetulleeksi?

[-raksu-]

Miksi se vakityöntekijä ei voi tulla ja esitellä itseään ja toivottaa tervetulleeksi?

Mä oon kans samaa mieltä. Kun ne vakkarit kumminki todennäkösesti tietää että tänään tulee uus opiskelija tai kesätyöntekijä vuoroon. Ei sitä pienessä yksikössä varsinkaan edes tiedä kuka on kuka, vaikka eipä sillä väliä kyllä mä voin käsipäivää sanoa laikkareita myöten kaikille. Joskus vaan ihmiset on kauheen vaikeesti lähestyttäviä, kattelee pitkin seiniä ja on niin kun ei huomaiskaan kun uus ihminen hoitajan asussa eksyneen näkösenä seisoo kanslian ovella.. Molemminpuolista vuorovaikutusta ja sosiaalista pelisilmää tarvitaan sanoisin.

[PublicHealthNurse]

Miksi se vakityöntekijä ei voi tulla ja esitellä itseään ja toivottaa tervetulleeksi?

"Mä olen ollut täällä pidempään töissä kuin sä, joten sun pitää esitellä ittes ensin". Tuollaistakin joissain paikoissa on.

[Pöllö]

Itsekään en muista kovin hyvin, kelle oon esitellyt itseni ja kelle en - siinä voi tosin sit aina kysyä, oltiiks meidät esitelty... Uuden työntekijän huomio voi myös olla välillä vaikka missä.

Jos meille tulee uusia kasvoja, niin usein muuten itse tervehdin ensimmäisenä ja esittäydyn. Jättää yleensä uudelle kasvolle tervetulleen vaikutelman. Tietysti jos menee ilmoittautumaan johonkin niin apsoluutli hyvä tapa sanoa nimensä.

Tässä taannoin itse sähelsin yhden vaatimattomasti pari kertaluokkaa itseni yläpuolella olevan ihmisen kohdalla aivan täydellisesti hänen asemansa, ja hän teki aivan äärimmäisen fiksusti. Tuli esittäytymään, iski kättä päivää ja kertoi tehtävänsä. Saatoin heti pahoitella ja todeta, että joko kuulin väärin tai sitten joku sanoi mulle hänen tehtävänsä väärin, mikä aiheutti joskus itsellä pienoisen väärinkäsityksen, ja fiksu ihminenhän poimi sen tekemättä siitä numeroa. Ollaan sitten sen jälkeen pari kertaa heitetty pientä herjaa omista pikku virheistämme puolin ja toisin, yhtä pientä palvelusta kävin pyytämässä ja toki hän auttoi minkä tehtävässään saattoi. Vitsi mä tykkään tuollaisista persoonista.

Tuo AMK saattaa pistää joskus korvaan, mutta taitaa jotkut koulut toitottaa sitä AMK:ta ja eroa sairaanhoitajan/lähihoitajan välillä, vaatia nimineuloihin, että se voi olla joillekin automaatio. Jos joissakin nimikkeissä ei ole selvää, onko lähihoitaja- vai sairaanhoitajataustalla, niin voi olla hyvä mainita se AMK ääneen, koska voi joskus vaikuttaa tehtäviin, oikeuksiin ja rooleihin harjoittelijana, kesäduunarina, sijaisena.

[otto]

Miksi se vakityöntekijä ei voi tulla ja esitellä itseään ja toivottaa tervetulleeksi?

"Mä olen ollut täällä pidempään töissä kuin sä, joten sun pitää esitellä ittes ensin". Tuollaistakin joissain paikoissa on.

Sellasiakin tyyppejä on että jos opiskelija tai sijainen ei muista heitä kätellä niin koko jakson ajan siitä jaksetaan narista ja mitätöidä kaikki ko. henkilön tekemiset. Sit tuo koulutusasteen tuoma jännite vielä siihen niin ompa kivat työpäivät edessä.

[ihana]

on ollut mukava lukea kommentointia tässä ketjussa! itselle ajankohtainen aihe - uuden kesätyöntekijän lasien läpi katsottuna.

onhan homma vaan niin, että työpaikan ns. vakikaluston on monta kertaa helpompi saada ihan pienillä eleillä ja asioilla se kesähessu/opiskelija/satunnainen keikkailija tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja arvostetuksi yhteisön jäseneksi (vaikkakin uudeksi/väliaikaiseksi) kuin sen uutena työyhteisöön tulevan vakuuttaa kaikille olevansa "hyvä tyyppi" ja ennen kaikkea hyvä työntekijä, varsinkin, jos yhteisön ilmapiiri ei ole kovin vastaanottavainen... vaikka tottakai tämän ajan kanssa ihan omalla toiminnallaan ja käyttäytymiselläänkin osoittaa, jos on osoittaakseen.

pointtina siis lähinnä se, että on kaikille osapuolille taatusti helpompaa ja mukavampaa, jos lähdetään jo alusta asti hyvissä merkeissä liikenteeseen. vapautuu sillä kesätyöntekijälläkin voimavaroja enemmän itse työnkuvan omaksumiseen ja hommien oppimiseen, kun ei tarvitse niin paljon energiaa uhrata uuden, vieraan työporukan "lämmittämiseen". tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että kesätyöntekijä vapautuisi täysin kaikesta vastuusta sisäänajoprosessissa - tottakai pitää omalta osaltaan olla kohtelias ja kiinnostunut tutustumaan uuden työpaikkansa henkilökuntaan. ja tietenkin esitellä itsensä, kun sopiva paikka tulee!

[Mae]

Samaa mieltä kuin moni muukin. Olematon nimimuisti, kasvotkin unohtuu helposti. :D Mulla on tosin tuttu kesätyöpaikka vuoden takaa, itse muistaa suunnilleen vakihenkilökunnan kasvot mutta vakiporukasta kaikki ei muista minua. Olen ekoina viikkoina sanonut aina yleisesti, että "olen *** ja kesätyöntekijä, harkassa olin täällä vuosi sitten". Sitten kun alkaa itse kuulumaan osaston kalustoon niin ei sitä enää muista ketä on kätellyt ja kenelle esittäytynyt.

Mun mielestä aivan hyvin voi vakihenkilökuntakin tulla tervehtimään ensin. Jokainen on joskus tullut uutena johonkin työpaikkaan ja voisi yrittää muistaa sen jännityksen. Monessa paikassa kaikki ovat käsiojossa ja toivottamassa tervetulleeksi. Isossa yksikössä ei voi mitenkään muistaa kaikkia, vaikka olisi tehnyt samaa vuoroakin. Ajan kanssa tulee tutuksi kaikkien kanssa riippuen työsuhteen kestosta. Jos joku vetää herneen nenään siitä, ettei uusi työntekijä ole kätellyt niin voisi mennä vähän itseensä. Kaikkea ei voi muistaa. :)

[psyhoi]

Itse olen ainakin ollut aloitteellinen ja vakituisena esitellyt itseni. Ei sekään ole vaikeaa.

[Virmas]

Kyllä minä ainakin olen uutena esitellyt itseni, jos siihen on annettu tilaisuus. Kättely ei välttämättä ole ihan tätä päivää tautien levittämisen välttämiseksi, ja se saattaa olla myöskin melko hankalaa, jos yksikkö on kovin suuri ja porukkaa älyttömästi paikalla.

Joissakin paikoissa vastaanotto valitettavasti on sellainen, että porukka ei ole huomaavinaankaan uutta, ja varmasti apua tarvitsevan näköistä ihmistä. Toisinaan uutena ihmisenä saa osakseen välinpitämätöntä tai jopa tuimaa tuijotusta. Ei paljoa rohkaise esittelemään itseään.

[perjantai13]

Olen aloittanut kuun alussa uudessa kesätyöpaikassa. Minut on otettu hyvin vastaan, ja kaikille olen itseni esitellyt ja käteltykin on. Suurin osa työntekijöistä on mukavia, ovat perehdyttäneet työhön siinä työnteon lomassa. Mutta ihmetyttää miksi jotkut ovat niin nuivia ja ikävän oloisia. Eräs vanhempi hoitaja ei edes tervehdi, ei huomenta sano vaikka häntä tervehdin. Tänäänkin hän tuli käytävällä vastaan kun olin lähdössä töistä (hän tuli yököttämään), tervehdin häntä, mutta hän vain katsoi maahan eikä sanonut mitään. Ei minua sinänsä haittaa, tai ei tuo vaikuta työntekooni mitenkään, mutta ihmetyttää. Sama hoitaja ei ole minua näkevinäänkään esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa, katsoo vain ohi ja kohdistaa puheensa kaikille muille. En vaadikaan että pitäisi kaikkia miellyttää tai kaveerata, mutta jos jonain päivänä työskentelemme työparina niin on varmaan aika ynseä meno.

[petraa]

Samaa mieltä mitä moni muukin!

Uuteen työpaikkaan mennessä kyllä esittäydyn mahd monelle, mieluiten yleisesti tervehtien ja esittäytyen. Hoitsuja, lääkäreitä ja sair. huoltajia sekä potilaita on niin paljon osastolla/poliklinikalla joten henk. koht esittely ensimmäisenä päivänä jo tuntuu työläältä. Työtä tekemällä sitten kun on yhteistyössä eri ihmisten kanssa, voi esittäytyä ja vaihtaa kuulumisia tarkemminkin!

Pakko tässä vaiheessa sanoa, että olen törmännyt monissa paikoissa myös osastolla vakihenkilökuntaan, jonka ilme on sellainen että ei voisi vähempää kiinnostua kuka tulee sijaisuutta tekemään SAATI SITTEN tekemään vain ykkösvuoroa.. Enpä sitten tällaisille henkilöille viitsi väkisin kättäni mennä tuputtamaan.

Pääsääntöisesti ihmiset on mukavia ja erilaisia persoonallisuuksia löytyy (onneksi)! Ja yhteistyössä työtä tekemällä sitä tutustuu paremmin. Vaikka ensivaikutelma on tärkeä, pelkästään sen perusteella ei pitäisi ihmistä leimata!

[Asswiper]

Ainakin meidän yksikössä ne kesätyöntekijöihin liittyvät ongelmat ovat ihan muita, kuin se, miten kukakin esittelee itsensä. Talon puolelta suurin ongelma on se, ettei sijaisia perehdytetä tarpeeksi. Myönnän myös, että meidän yksikössä saatetaan joskus olla aika kovasanaisiakin, ja uusi työntekijä saattaa aluksi säikähtää sitä, ennenkuin ymmärtää, että se on vaan tyylinä meidän osastolla, ja että oikeasti me ollaan ihan mukavia ihmisiä.

Mutta tässä yhteydessä on pakko myös todeta, että silloin kun minä ja monet kurssikaverini menimme kesätöihin, niin kyllä meillä oli vähän toisenlainen asenne työntekoa kohtaan, kuin joillain meidän tämän- tai viimevuotisista sijaisista. Toki meillä on tänäkin kesänä pari todella hyvää ja motivoitunutta kesäduunaria. Lisäksi on pari muuta, jotka täyttävät paikkansa, vaikka ovatkin vielä melko epävarmoja, ja melko vähäisellä kokemuksella varustettuja. Sitten löytyy myös niitä, joiden asenne on suorastaan vaarallinen. Ollaan osaavinaan enemmän, kuin oikeasti osataan, yritetään luistaa mahdollisimman monista kenttätöistä, siirretään tehtäviä seuraavalle vuorolle, kun ei itse jakseta tehdä, tai ei kehdata kysyä neuvoa.

En tahdo yleistää, mutta jotenkin vain tuntuu, että näillä tällä hetkellä työelämään tulevilla ikäluokilla ei taida olla ihan samanlaista käsitystä työnteosta, kuin mitä oli esim. tuoreilla hoitajilla kymmenen vuotta sitten. Totta kai edelleen löytyy paljon motivoituneita, ja työtäpelkäämättömiä nuoria, mutta jotain on selvästi muuttunut huonompaan suuntaan. Onko nykyajan työelämä mennyt niin hektiseksi, että sinne on entistä vaikeampi tulla sisään?

Ja itse uskon kyllä, että myös kouluissa on vikaa. Jo omana aikanani annettiin kouluissa liian ruusuinen kuva sairaanhoitajan työstä. AMK- titteli ei todellisessa työelämässä paljon paina, hoitajan työhön kuuluu oleellisena osana eritteiden kanssa läträäminen, sekavien potilaiden rauhoittelu, vaikeidenkin omaisten kohtaaminen, ja kuolevien potilaiden hyvä hoito. Ainakin prosentuaalisesti aika harva hoitaja työskentelee asiantuntijatehtävissä, tai luennoitsijana. Nykyisiä opiskelijoita kuunnellessa tuntuu että teoriapainotteisuus ja aina vaan massiivisemmat kirjalliset tehtävät vievät huomiota liiaksi epäolennaiseen. Toisaalta vanha viisaus kuuluu: "Työtä oppii vain tekemällä".

[Miss_A]

Sen verran tuoreessa muistissa on se oma ensimmäinen kesätyö (n.5 vuotta sitten), että on sympatiat aika vahvasti sen uuden, vihreän vastavalmistuneen tai opiskelijan puolella...On nimittäin ihan hemmetin pelottava kokemus se ensimmäinen päivä ja jos siinä jää joku konkari tervehtimättä, niin ei ole ihme. Sen verran on pää yleensä pyörällä. Senkin takia tuntuu ihan mukavalta, jos se kokeneempi hoitaja tulee kysymään, että joko me ollaan tavattu... ::)

Itsellä muistan että pahimpana oli - ja on välillä vieläkin - se epävarmuus kaikesta; mitä saa/osaa/joutuu tekemään ja minkä pituiseksi se haastattelussa luvattu "kolmen kuukauden perehdytys" oikeasti osoittautuu. <_< Että varmaan ihan aiheesta ihmettelee Asswiper. Ja sen verran nykypäivän koulutuksesta (omastanikin) voi sanoa, että kentälle se ei kyllä juurikaan tuoretta hoitajaa valmista. Kaikki käytännön hoitotyön hienoudet oppii vasta töissä ja se on aikamoinen risti vanhempien kollegojen niskassa. Ja tosissaan on aika paljon tosi pelottavalla asenteella varustettuja opiskelijoita/kesätyöntekijöitä, jos muistelee esim. omaa valmistumisryhmääni, tosi sokeita omalle kokemattomuudelleen.

Ja jotta mentäis oikein OT, niin sais Suomessakin opettajat/ohjaajat reputtaa opiskelijoiden harjoitteluja paljon raskaammalla kädellä. AInakin täällä Kanaalimaassa on aikas tavallista, että ihan "kivakin" opiskelija voidaan passittaa uusimaan harjoittelunsa, jos on tarpeen. Ei mikään rangaistus vaan uusi mahdollisuus.

Reippautta ja oppimisen iloa uusille kesätyöntekijöille ja kärsivällisyyttä ja huumorin kukintaa konkareille!

[aqualife]

Yleensä esittelen itseni suoralta kädeltä (että pääsee töihin nopeemmin käsiks), mutta se edellyttää sitä että saan katsekontaktin ihmiseen. On ollut sellaisiakin, jotka vilkaisevat ja ylimielisesti kääntävät selkänsä. Nämä ei ole olleet konkareita vaan osastolla uusia, itseäni nuorempia henkilöitä. Onneks tuo on harvinaista. Minä en kenenkään selkää tervehdi. Naamataulu on käännettävä kunnolla näkyviin, että näkee ketä tervehtii. Noh, ylipäätään en vakituistenkaan odota itteään esittelevän ja tervehtivän ensin.

Jos tapaan parin hengen porukoita, niin kättelen kyllä kaikki läpi ja kerran sanon nimeni, jos taas kahvihuoneessa on isompi porukka niin esittelen itteni yhteisesti kaikille. En näe syytä toistaa nimeäni kymmentä kertaa, varsinkin kun se on pitkä. Kyllä ne uuestaan kysyy jos ei mieleen jää, tai sitte kattokoot nimikyltistä. :P

Kesäisin kun tulee hoitoapulaisia ym. (osa hoitoalan opiskelijoita) töihin, en näe siinä eroa menenkö itse esittelemään itseäni vai tulevatko he ensin. Jos näen uuden naaman, menen kyllä heti toivottamaan tervetulleeksi ja kerron kuka olen. Huomaa että uudella jännitys siinä vähenee kun otetaan iloisesti ja lämpimästi vastaan. Ja tarkoitetaan sitä.

En ole työssäni vakituinen, enkä tule vuosiin olemaan. Mutta kohtelen muita kuten haluaisin itseäni kohdeltavan siellä. Perehdyttäminenkin sujuu paremmin. Mikään ei ole ollut mukavampaa kuin ohjata uusia, ja jotka uskaltavat tulla kysymään neuvoja mitä toisilta eivät uskalla kysyä. Syynä on juuri tuo vastaanottotapa ja otetaanko osaksi työyhteisöä. ::)

Mitä tulee amk-tyyppeihin, niissä opiskelijat ja sijaiset on ollu suurin piirtein hyviä tyyppejä, mutta nämä vanhat känsät.. jotka arvostelevat MINUN ammattitaitoani huonommaksi amk-pohjansa vuoksi! Argh.