Jump to content
MAINOS

Ammattilainen siviilinä onnettomuuspaikalla


Viipotin

Recommended Posts

Jouduin tässä hiljattain näkemään ensimmäistä kertaa elämässäni oiken pahan onnettomuuden ja se herätti paljon ajatuksia. Yksi asia mitä rupesin miettimään on se, että miten alan ammattilaiset osaavat siviilissä kohdata onnettomuuden. Toimiiko siinä samantien juuri niin kuin pitääkin rauhallisesti ja määrätietoisesti vai pitääkö esiin kaivaa se "työ minä" joka osaa sitten hoitaa homman...? Asia on varmasti eri silloin jos onnettomuus kohtaa jotain läheistä, mutta oli sitten läheinen tai vieras niin olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia ja ajatuksia asiasta. Voiko rautainen alan ammattilainenkin mennä jonkinlaiseen sokkiin, kun joutuu onnettomuus paikalle aivan yllättäen?

Itse olin näkemässäni onnettomuudessa vain sivusta seuraajana, mutta rupesin miettimään että, jos osaavia auttajia ei olisi olltu niin olisinkohan osannut toimia tilanteessa oikein... Teoriatietoa löytyy, mutta käytännön kokemusta vielä ei.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

En ehkä uskoisi että rautainen ammattilainen menisi shokkiin onnettomuuden kohdatessaan vapaa-ajallaankaan, mutta tottahan se on että työaikana tuollaisiin asioihin on varautunut ja ennen onnettomuuden kohtaamista yleensä saadaan tehtäväilmoitus, joka osaltaan antaa osviittaa ja hyvässä tapauksessa vielä paikalle aikaisemmin saapuneet poliisin tai pelastustoimen yksiköt täydentävät esitietoja jo matkalla. Kanssa-auttajien ammattitaito ja käytettävissä oleva kalusto harvoin on samaa tasoa omassa autossa kuin työmaalla.

Jonkinlaisia akuuttipotilaita olen auttanut vapaa-ajallani ja ihan putkeen on mennyt, mutta toisaalta "kunnon" monipotilastilannetta en ole nähnyt oikein edes työaikana. Luulisin osaavani toimia siviilinä tehokkaammin kuin useimmat maallikot mutta hankala tuollaista on simuloida ilman sitä yllätyksellisyysmomenttia. Paras apu lienee jokaisen kohdalla se, että kun pysäyttää oman autonsa kolaripaikan läheisyyteen niin istuu ensin viisi sekuntia ja nollaa ajatukset ja sitten menee katsomaan. Luonnollisesti on hyödyksi jos osaa kohdata pelokkaan ja kivuliaan ihmisen luontevasti ja rauhoittaa tunnelmaa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Yksi asia mitä rupesin miettimään on se, että miten alan ammattilaiset osaavat siviilissä kohdata onnettomuuden.

Kyllä sitä tietysti käytetään työssä opittuja taitoja myös vapaalla, tosin homma on paljon yksinkertaisempaa kun hoitovälineitä ei käytännössä ole. Eli hälytys + nopea triage, pelastetaan mitä pelastettavissa on, laitetaan joku varoittamaan liikennettä (jos siis liikenneonnettomuudesta kyse) + ohjaamaan hälyajoneuvoja ja annetaan hätäensiapua se mitä pystytään ja tärkeänä pointtina rauhoitellaan potilaita.

Itse olin näkemässäni onnettomuudessa vain sivusta seuraajana, mutta rupesin miettimään että, jos osaavia auttajia ei olisi olltu niin olisinkohan osannut toimia tilanteessa oikein... Teoriatietoa löytyy, mutta käytännön kokemusta vielä ei.
Teet sen minkä osaat, kukaan ei vaadi sinulta enempää. Ja et yritä liian hienoja kuvioita, jos saat hälytyksen annettua ja lisävahingot estettyä olet tehnyt jo melkoisen paljon.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Noi on aika henkilökohtaisia ominaisuuksia miten pärjää. Mutta "rautainen ammattilainen" (ja se määritellään miten?) ei joudu paniikkiin. Eikä meistä kukaan "kaiva" sitä "työminää" mistään, sitä joko on tai ei ole sitä taitoa. En koe että minun "siviiliminä" on hytään sen parempi tai huonompi kuin "työminä".

Harvoin ne työssäkään tulee vaativat työtehtävät ohjelman mukaan ja hyvillä esitiedoilla vaan yllättäen ja silloin sovelletaan.

Ilman vehkeitä mennään paljon EA-oppien mukaan. Ja kokemusta ei tule vain sivusta seuraamalla eli jos on teoriatietoa, niin "kädet so¤taan vaan" ja tekemään jotain potilaan eteen. Jos on epävarma niin sitten harjoitellaan mutta ei sitäkään voi tehdä ikuisesti. Joskus se vaan on uskallettava tai sitten myönnettävä että ei ole tähän hommaan. Terveydenhuollon ammaattilaisella kun on niitä velvollisuuksia enemmän kuin kukkahattu tätien kouluttamalla EA-ryhmäläisellä.

Suurin ongelma on se pelko ettei osaa tai rikkoo potilaan. Havoin ne hätätilapotilaat EA-tempuilla huonompaan kuntoon saa ja puoliksi oikein tehty on aina parempi kuin täydellisesti tekemättä jätetty.

Eli ensikerralla ei muuta kuin mukaan menoon vaan itseään vaarantamatta ja potilaan hyväksi.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itselle tulee hieman ontto-olo, kun puuttuu työkalut ja työkaveri. Sitä sitten jotain ensiapua koittaa antaa. Pieniä tekojahan ne on. Haavaa umpeen, istumaan + muut mahdolliset asentohoidot ja rauhoittelua. Tietenkin avun soittaminen, joka kannattaa tehdä vastaamalla hätäkeskuksen kysymyksiin, eikä antamalla kiemuraista raporttia alan ammattilaisena. Viimeksi kun soittanut ambulanssia, niin tietysti mulla oli teksti päässä jo valmiina kun painelin 112, sitten meinasin olla ihan solmussa, kun päivystäjä ei antanut mulle tilaa kertoa, vaan kysyi ja kysyi oman mallinsa mukaan. Oli tooosi sekava puhelu, lopussa tuli hassu olo ja varmistin vielä, että eihän se nyt vaan tule piipaana, kun ei piipaa keikka tosiaankaan ollut. Toinen juttu on kaikenlainen terveysneuvonta. Nykyään kaikki jo tietää, että on tullut kouluja käytyä. Niinpä ne kysyy kaikkea maan ja taivaan väliltä ja joutuu oleen aina että niiin... Mietitäänpäs. En juuri tästä tiedä kovin paljoa...

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ehkä tuo shokki oli vähän liian vahva sanavalinta. Lähinnä ajattelin hätääntymistä ja sitä ettei oikein keksi/muista heti mitä pitää tehdä.

En koe että minun "siviiliminä" on hytään sen parempi tai huonompi kuin "työminä".

Itse ainakin olen töissä ihan erilailla asennoitunut työ juttuihin kuin vapaalla ja jos vapaalla joku esim. esittää työhän liittyviä kysymyksiä niin menee kyllä hetki pidempään vastausta miettiessä kuin työissä menisi.

Monelle varmaan tuttu tunne että kun ns. tapaa "väärän ihmisen väärässä paikassa" niin tätä ihmistä ei meinaa tunnistaa heti koska häntä "ei kuulu" nähdä juuri siellä. Tyyliin tuttu lähikaupan myyjä tulee vastaan festareilla ja siinä vaiheessa ei keksi millään mistä kyseinen ihminen on tuttu vaikka hänet on nähnyt 1000 kertaa siellä kaupassa. Voisin kuvitella että vähän samanlainen tilanne saattaisi tulla työssä opittujen taitojen kanssa. Kun ei oleta joutuvansa käyttämään niitä niin menee vähän piempään että saa homman toimimaan niin kuin töissä. (Enkä tarkoita että pystyisi kaikki samat toimenpiteet tekemään vaan toimimaan olemassa olevien resurssien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla)

Ja tämä onnettomuus minkä itse näin sattui ulkomailla. Yksi ihminen loukkantui ja erittäin vakavasti(jalat murskaantui), välitöntä hengenvaaraa ei kuitenkaan ollut. En kokenut että minun olisi tarvinnut mennä mukaan vain sen mielenkiinnon vuoksi että haluan testata miten toimin, kun en edes puhunut samaa kieltä paikallisten kanssa. Viranomaisille piti jäädä vain selvittämään mitä oli nähnyt.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse en vapaalla kovin innokkaasti ole tuppautumassa mihinkään "auttamaan", edellyttäen on jo muita paikalla. Joskus kävi niin, että mieshenkilö kouristi pullonpalautusjonossa, kuulu vaan karjaisu ja sitten mies kaatui kramppaamaan. Siinä ei kyllä kukaan tehnyt mitään, niin menin pt:n luokse ja soitin 112. maallikkona ollessa tosiaan vaan, kun muistaa, että sulla ei oo siinä mitään pelejä eikä vehkeitä milä auttaa potilas. Hommat pitää tehdä omin käsin ilman mittareita yms.

Jos on onneton, on ainakin toivoa paremmasta

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Nimen omaan. Tulee mieleen, että töissä nyt aloittaisin hapen ja tipan, jne. Olen myös väistänyt, kun nähnyt jotain pikkujuttuja, ei jaksa mennä käestään sinne, vaan jatkan omia touhuja. Jos on paljon ihmisiä paikan päällä, niin harvoin kukaan meistä tuo enää paljoa uutta osaamista auttajien sekaan. Elleivät satu olemaan ihan uusavuttomia.

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä tiedän kokemuksesta, että olen ihan rauhallinen-teen-mitä-voin-ja-hyväksyn-sen-mitä-en-voi siviilinä onnettomuuspaikalla. Silloin ensimmäisellä kerralla ei ollut edes käytännön kokemusta ammattilaisena ja olin hyvin nuori iältäni. Kai mä sit oon aika kylmä ja epäempaattinen tai jotain. laugh.png

Mutta täysin erilainen jos kyseessä on mulle tärkeä ihminen. Silloin suonet tykyttää päässä, niin että tuntuu, et ne halkeaa ja sisäinen levottomuus on potenssiin miljoona. Mut samalla tavalla muuten toimin. + Yritän tehdä enemmän kuin voin.

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itselle tulee hieman ontto-olo, kun puuttuu työkalut ja työkaveri. Sitä sitten jotain ensiapua koittaa antaa.

Jos puhutaan traumatilanteesta niin tilastojen mukaan potilaan sekundääriseen selviytymiseen ei ole juurikaan vaikutusta sillä mitä temppuja onnettomuuspaikalla tehdään, eli Tamin legendaarisen KISS-filosofian (keep it simple stupid..) mukaan kannattaa toimia niin maallikkona kuin ammattilaisena.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itselle sattui kohdalle paha liikenneonnettomuus kun olin ollut valmiina vasta puoli vuotta. Jähmetyin tuijottamaan katkenneita luita ja verta vaikka olin ollut kirurgisella osastolla. Mutta sinne osastolle potilaat tulevat 'valmiiksi paketoituna', ei ole enää hengenhätää.

Silloin siellä oli joku joka osasi ja menin sitten auttamaan neuvottonuna.

Kyllä se mieleen jää, mutta siitäkin selvisi.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Aiheeseen liittyvä tarina vuosien takaa:

Kun valmistuttiin hoitsukoulusta niin luokkakaveri pyöritti sivutoimista webbisivulafkaa hoitajantöiden ohella. Kaveri oli tapaamassa yhtä myyjäänsä lunaan merkeissä, kun viereisessä pöydässä joku sai pahan epileptisen kohtauksen ja alkoi kramppaamaan. Kaveri otti tilanteen haltuunsa, määräsi siirtämään pöytää ja paria tuolia vähän kauemmaksi ettei kolhi itseään, sekä kielsi ketään tunkemasta mitään kapulaa suuhun.

Kohtaus hellitti, homma rauhoittui ja ihmiset kiittelivät kaveria avusta.

-> Myyntijobbari päätti tietenkin hyödyntää saadun huomion ja alkoi jakamaan firman käyntikortteja ja viritteli hienon presentaation firman palvelusita yms. Kaveri kertoi jälkikäteen että siinä tilanteessa myyntireiskan röyhkeys hävetti, mutta toisaalta saivat naapuripöydistä kaksi uutta asiakasta :-)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Viimeksi kun soittanut ambulanssia, niin tietysti mulla oli teksti päässä jo valmiina kun painelin 112, sitten meinasin olla ihan solmussa, kun päivystäjä ei antanut mulle tilaa kertoa, vaan kysyi ja kysyi oman mallinsa mukaan. Oli tooosi sekava puhelu, lopussa tuli hassu olo ja varmistin vielä, että eihän se nyt vaan tule piipaana, kun ei piipaa keikka tosiaankaan ollut.

Itse olen aikoinaan kuullut häken suunnalta, että vapaalla olevat hoitajat jotka soittelee apua on pahimpia, kun tulee "valmis paketti tarjolle" päivystäjän pitäisi kuitenkin tehdä se riskinarvio ja hälytys puhelun pohjalta, joten parempi on vain soittaa ja kertoa tapahtuneesta. Sitten vain vastaillaan kiltisti kysymyksiin. Apua tulee sitten sen mukaan mitä vasteet määrittää.

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olen opiskeluvaiheessa soittanut yhden apua pyytävän hätäpuhelun, naapurini puolesta. Ei ollut mitään verta ja suolenpätkiä-juttu.

Mutta oma mokani oli se, että avasin linjan jo ennen kuin saavuin pelipaikalle. Siitä lähti normaali protokollan mukainen kysely-havaitse-raportoi-ketju eteenpäin ja apu saapui.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Viimeksi kun soittanut ambulanssia, niin tietysti mulla oli teksti päässä jo valmiina kun painelin 112, sitten meinasin olla ihan solmussa, kun päivystäjä ei antanut mulle tilaa kertoa, vaan kysyi ja kysyi oman mallinsa mukaan. Oli tooosi sekava puhelu, lopussa tuli hassu olo ja varmistin vielä, että eihän se nyt vaan tule piipaana, kun ei piipaa keikka tosiaankaan ollut.

Itse olen aikoinaan kuullut häken suunnalta, että vapaalla olevat hoitajat jotka soittelee apua on pahimpia, kun tulee "valmis paketti tarjolle" päivystäjän pitäisi kuitenkin tehdä se riskinarvio ja hälytys puhelun pohjalta, joten parempi on vain soittaa ja kertoa tapahtuneesta. Sitten vain vastaillaan kiltisti kysymyksiin. Apua tulee sitten sen mukaan mitä vasteet määrittää.

Ensihoidon opettaja jutteli (en muista mistä lähteestä tieto oli), että lääkärit ovat kaikkein huonoin ammattiryhmä tekemään hätäilmoitusta siinä mielessä että avun saanti kohteeseen viivästyy eniten. Hätäkeskuksen päivystäjät eivät useinkaan ole hoitoalan ammattilaisia, eikä heitä kiinnosta juurikaan mitkä heijasteet toimivat tai mikä on fraktuuran distaalisen puolen kudosperfuusion tila.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse olen aikoinaan kuullut häken suunnalta, että vapaalla olevat hoitajat jotka soittelee apua on pahimpia, kun tulee "valmis paketti tarjolle" päivystäjän pitäisi kuitenkin tehdä se riskinarvio ja hälytys puhelun pohjalta, joten parempi on vain soittaa ja kertoa tapahtuneesta. Sitten vain vastaillaan kiltisti kysymyksiin. Apua tulee sitten sen mukaan mitä vasteet määrittää.

Tämä hoitajat vs. hätäpäivystäjät kommunikaatio-ongelmat nousee esille myös töissä; jostain syystä hoitajien on toisinaan vaikea saada ymmärretyksi itsensä mm. siirtokyydin kiireellisyyden suhteen. Eri kulttuurit ja murteet (mm. lääketieteelliset termit) vaikuttaa..

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

HUS alueella vastuulääkärit luoneet itse sangen kovat kriteerit milloin siirtokyyti esim. aluesairaala -> huippusairaala muuttuu kiireeliseksi. Saa olla melkein aneorysma että saadaan kiirekyydiksi. Aika usein se D koodi muuttuu B:ksi tai lisätiedot viestissä antaa osviittaa että saisi mennä nyt eikä vartin päästä.

Mikä on se kyyti mikä on kiireelinen siirto? Kirurgista hoitoa vaativa ja neurologinen liuotuskandi ainaskin, riskisynnyttäjä myös. Mutta eikö hoitolaitoksessa pitäisi pystyä ainakin aloittamaan sisätautisen potilaan hoito!

Mutta asiaan:

Maailma on täynnä juttuja miten kaiken maailman "ensihoitajat" tyyliin tv-sarja Poliisit Espoo (jee!) jaksossa tulee auttamaan baari-illan aikana. Jostain vai niitä siunaantuu sillä kukaan ei ainakaan minulle ole julkisesti tullut tunnustamaan olevansa hössöttäjä.

Joskus on jopa ollut ihan asiallista toimintaa ja oikeasti avuksi asti. Rauhallisesti toimivat sivulliset ovat tehneet huomioita vammamekanismista/kohtauksesta joista ollut apua omassa päätöksenteossa ja sen perussyyn hoidosta. Tosin suodatin saa olla päällä ja terve epäilys siitä "valmiista diagnoosista".

Toi KISS periaate on hyvä pitää itsellä mielessä jos/kun tilanteeseen joutuu. " Ei mopolla mahdottomia" lausahdus johdattaa MoPo(monipotilas) tilanteen periaatteeseen "mahdollisimman nopeasti mahdolisimman monelle mahdollisimman vähän" eli keskitytään perusteisiin.

Pysähdy, mieti, toimi. Edes vähän tehty on parempi kuin tekemättä jättäminen. Harvoin paljailla käsillä pystyy potilaan tilaa pahentamaan. Näin me opetamme EA-kurssilla maalikkoja ja hyvä ne on meidänkin itse muistaa.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Pysähdy, mieti, toimi. Edes vähän tehty on parempi kuin tekemättä jättäminen. Harvoin paljailla käsillä pystyy potilaan tilaa pahentamaan. Näin me opetamme EA-kurssilla maalikkoja ja hyvä ne on meidänkin itse muistaa.

Ei tuota paremmin voisi sanoa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Niinhän me opetamme niin, mutta silti meinaa itse olla pihalla. Olin talvella pitkästä aikaa heittämässä pari ensivastekeikkaa palokunnan kanssa ja joutu oikein pohtimaan, mitä sitä puuhastelis. Joutu sanoon itselleen, että ne perusteet nyt vaan. Toisella kerralla rauhallisesti mittasin ja tutkailin kaikki ja toisella kerralla annoin poikien tutkia ja itse kirjailin. On muuten nuo ensivastehoitoraporttikaavakkeetkin nykyään yksiä perkeleitä. Jokainen pelastuslaitos on tehnyt omansa ja ne on parhaimmillaan aivan jotain muuta, kuin tuttu Kelan rahtikirja. Että jos ajat kyytiä kyytivaunussa ja keikkaa parissa eri palokunnassa, niin joopa joo. Mutta ei tietenkään tavallinen rivipalokuntalainen joudu opetteleen kuin yhden lapun täytön. Otetaan malliesimerkiksi Keski-Suomen Pelastuslaitoksen lappu, sieltä joutuu etsimällä etsimään kohtia. Ja verenpaineet kirjaan aina hengitystaajuuden kohtaan statustaulukossa...

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse olen aikoinaan kuullut häken suunnalta, että vapaalla olevat hoitajat jotka soittelee apua on pahimpia, kun tulee "valmis paketti tarjolle" päivystäjän pitäisi kuitenkin tehdä se riskinarvio ja hälytys puhelun pohjalta, joten parempi on vain soittaa ja kertoa tapahtuneesta. Sitten vain vastaillaan kiltisti kysymyksiin. Apua tulee sitten sen mukaan mitä vasteet määrittää.

Tämä hoitajat vs. hätäpäivystäjät kommunikaatio-ongelmat nousee esille myös töissä; jostain syystä hoitajien on toisinaan vaikea saada ymmärretyksi itsensä mm. siirtokyydin kiireellisyyden suhteen. Eri kulttuurit ja murteet (mm. lääketieteelliset termit) vaikuttaa..

Itse sovellan IVO-pöydässä harvoin ollessani hoitolaitossiirtojen kanssa hoitajan omaa arviota kiireellisyydestä. Toki perusasiat sakua varten, mutta jätän "tilaa" tilaavan terveydenhuollon kohteen arviolle. Toki hyvin usein joutuu rautalangasta pikaisesti vääntämään mikä on kiireellinen tehtävä ja mikä ei. (klo 15.30 tuleva siirto klo 16.00 kiinni menevältä erikoissairaanhoidon päiväpolilta ei muodostu missään suhteessa kiireelliseksi, kun potilas on menossa tk-tasoiseen hoitolaitokseen takaisin. Ihan oikeasti, näitä yritetään viikottain!! )

Kolleegoideni kanssa olemme todenneet, että paljon olis opetettavaa hoitolaitossiirtojenkin osalta lähinnä hoitolaitosten päässä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kyytimiehet jakavat viisauttaan jatkuvasti, mutta jostain syystä asiat eivät mene perille. Kyyti pitäisi saada aina silloin kun he tahtovat, eivätkä meinaa ymmärtää, että kotikeikat ja kiireellisemmät siirrot ohittavat sen heidän taksikyydin.

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Viimeksi kun soittanut ambulanssia, niin tietysti mulla oli teksti päässä jo valmiina kun painelin 112, sitten meinasin olla ihan solmussa, kun päivystäjä ei antanut mulle tilaa kertoa, vaan kysyi ja kysyi oman mallinsa mukaan. Oli tooosi sekava puhelu, lopussa tuli hassu olo ja varmistin vielä, että eihän se nyt vaan tule piipaana, kun ei piipaa keikka tosiaankaan ollut.

Itse olen aikoinaan kuullut häken suunnalta, että vapaalla olevat hoitajat jotka soittelee apua on pahimpia, kun tulee "valmis paketti tarjolle" päivystäjän pitäisi kuitenkin tehdä se riskinarvio ja hälytys puhelun pohjalta, joten parempi on vain soittaa ja kertoa tapahtuneesta. Sitten vain vastaillaan kiltisti kysymyksiin. Apua tulee sitten sen mukaan mitä vasteet määrittää.

Ensihoidon opettaja jutteli (en muista mistä lähteestä tieto oli), että lääkärit ovat kaikkein huonoin ammattiryhmä tekemään hätäilmoitusta siinä mielessä että avun saanti kohteeseen viivästyy eniten. Hätäkeskuksen päivystäjät eivät useinkaan ole hoitoalan ammattilaisia, eikä heitä kiinnosta juurikaan mitkä heijasteet toimivat tai mikä on fraktuuran distaalisen puolen kudosperfuusion tila.

Julman kommentti on allekirjoitettavissa. Monesti joutunut puuttumaan salia johtaessaan joihinkin siirtoihin, missä tapahtumatiedot ja kiireellisyys ei oikein kohtaa, ja taustalta löytynytkin joku lääkärin vaatimus, että äkkiä pois käsistä. Jollekin lääkärille puhelimessa havainnollistanut ensihoitoyksiköiden priorisointia, että kumpaan lääkäri ammattietiikkansa puolesta haluaisi itse yksikön aiemmin: Auton ja polkupyörällä liikkuneen pikkupojan törmäykseen (joka muuten on aina korkea energinen tilanne: osapuolten suuri kokoero riippumatta nopeudesta >> 200A. Löytyy ihan riskinarviomanuaalista esimerkkinä...) vai hänen ja hoitsujen jatkuvassa valvonnassa olevaan flimmerimummeliin, jolla ei muita riskioireita?? On lääkärikin miettinyt asiaa uudelleen ja vaatimus 793B:sta tippui riskiltään alemmas...

Toinen oli erään työterveysasemalla vaikuttaneen lääkärin hätäpuhelu: lääkäri se ja se, paikka tämä ja tämä, ambulanssi pihaan HETI ja niin nopeasti kuin mahdollista, rintakipu. Kieltäytyi vastaamasta mihinkään tuon jälkeen ja antoi työterveyshoitajalle, joka ei muuta osannut sanoa, kuin lääkäri sitä ja tätä. Hoitoyksikkö pelkästään riki-koodilla hälytysajona kohteeseen (huonot lähtötiedot) ja meinasivat äksätä hetken päästä. (Oli ollut angina pectorista, johon nitro oli auttanut, ei mainittavia oireita, tuttu "päivittäinen" ongelma potilaalle) Sepä ei käynytkään lääkärille, vaan kirjoitti pikalähetteen ja vaati, että potilas lähtee HETI ko. hoitoyksikön kyydillä akuuttilähetteellä pois työterveysaseman tiloista! Ihmeissään olivat kuulemma kaikki muut paitsi ko. lääkäri. :blink: :itkee:

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ihan kuin meitin työterveyshuolto. Sinne ei saa kipeenä mennä. Menee vielä sekasin koko lafka.

Zen ja moottoripyörän kunnossapito: tutkimusmatka arvojen maailmaan. (valitettavasti Zen ei ymmärrä mitään moottorikelkkojen sielunelämästä)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olin kerran hätäensiapukurssilla. Suurin osa oppijoista olivat ns. maallikoita. Opettaja oli SPR:stä, nuori nainen. Selitti muun muassa, miten lonkkaa pitää kokeilla, että tietää onko murtumaa yms. Oppilaat olivat aika kummissaan, että huh, pitääkö tosiaan maallikon tehdä tuollaisia tutkimuksia!

Ainoa vakavampi ensiapukokemus oli kotona, kun exän teinipoika tökkäsi saksilla (avasi nakkipakettia...) kyynärtaipeeseen, osui johonkin pieneen valtimoon ja verta kirjaimellisesti suihkusi. Exä oli humalassa, sitä alkoi pyörryttää. Tuuppasin äijän makuulle samalla kun kaappasin keittiöpyyhkeen mytyksi ja laitoin sen haavaan ja käskin pojan painaa kunnolla. Muutama tikki siihen laitettiin ja se siitä. Pieni juttu sinänsä.

Isältäni oli leikattu luomi. Kotona haava alkoi vuotaa, TK:sta ohje painaa sitä jollain viileällä ja olla makuulla. Ei auttanut Soittivat lanssin, mutta sitä odotellessa isä oli ohjastanut äitiä (verikammoinen!) tekemään sidoksen pyyhkeistä ja lakanoista. Olivat lanssissa kehuneet! No, se reissu päätyi Tyksiin, Hb oli siinä vaiheessa alle 100. Mutta että voi potilas itsekin olla kylmähermoinen ja ohjastaa hysteeristä avustajaa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...