Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Reportteri

Miehet painavat töitä niska limassa – naiset eivät?

Recommended Posts

Reportteri

Miehet tekevät selvästi enemmän töitä kuin naiset – vuodessa jopa 30 prosenttia naisia enemmän. Tällä raadannallaan miehet pitävät pystyssä hyvinvointiyhteiskunnan, väittää asiantuntija. Hänen mukaansa naisen euro ei olekaan 80 senttiä, vaan euron verran, kun työtuntien määrä otetaan vertailussa huomioon. Lääkkeeksi hän vaatii joko naisten työtuntien lisäämistä tai palkankorotuksia miehille.

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/07/miehet-painavat-toita-niska-limassa--naiset-eivat/20104864/139

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-VF-

Taisi Paulista tulla naisten eniten vihaama mies. cool.png

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
OldOne

Tää on niitä hetkiä kun on parempi vaan olla ihan hiljaa :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

No, tuonkin näkökulman voi tuoda esiin. Kokonaisuus kuitenkaan ei synny yhdestä selvityksestä, joten viimeinen totuus en ehkä sanomatta. Ja yksilö- ja perhetasollahan työ- ja palkkasuhteet voivat olla mitä vain.

Tasa-arvoisessa maassa muuten pitää pystyä tuomaan esiin sekä naisia että miehiä koskevia epäkohtia. Miessukupuolen ongelmat ovat jääneet valitettavasti melko vähälle huomiolle. Eikä tämä tarkoita todellakaan sitä, että naisten tasa-arvo-, terveys-, sosiaali- yms. ongelmia pitäisi huomioida nykyistä lainkaan vähempää. Jopa enemmän peräisin kriittistä analytiikkaa molempien osalta - ja toimenpiteitä. Melkoinen määrä tuossa tasa-arvoasiassakin on myyttejä murrettavana. Suuntaan ja toiseen, naisia ja miehiä koskevia. Osa jopa hyvinkin yllättäviä.

Nyt on taas sellainen stagnaatiotunnelma taas tässä maassa. Erilaista ongelmaa tulee vastaan, on vähän hahmotelmia, mihin pitäisi pistää resursseja ja pelimerkkejä, mutta ns. vaikeiden päätösten tekeminen ei vain onnistu. Vaikka ko. päätökset muuttuisivat hyvinkin helpoiksi tehdä, jos niiden pidempiaikaisia seurauksia mietittäisiin päätöksiä tehdessä. Vaan ei. Seuraavissa eduskuntavaaleissa vois olla vahvoilla puolue, joka rakentaa linjaa, on rohkea ja joka kykenee luomaan pitkän aikavälin tavoitteita, niille uskottavat perusteet ja ilmoittaa kykenevänsä tekemään vaikeita ratkaisuja. Tai sitten ei, liian mukavuudenhaluiseksi ja nopeita tuloksia vaativaksi kääntynyt kansa ei hyväksyne sitä, että tarttis hetken jotain tehdäkin ennen kuin saadaan jotain aikaiseksi?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Pikkasen kuukkeloin äijän sanomisia ja mikään uusi juttu tuo ei ole.

Saa sanoa ihan mitä tykkää, tehkööt edes puolet siitä mitä ruuhkavuosi-ikäinen nainen tekee sukkuloidessaan työn, kodin, harrastusten ja ties minkä muun väliä ja tulkoot esitelmöimään sitten!

Laskennallisesti tuossa voi olla perää, siis raakaa rahaa. Mutta käytännön tasolla....ei huolen häivääkään näin naisena sanottuna.

Taisi Paulista tulla naisten eniten vihaama mies. cool.png

Mitään vihaa tms. en tunne, lähinnä sitä miettii, miten tuo jalostuu tuosta eteenpäin, itse kullekkin taholle.... ;D

Tää on niitä hetkiä kun on parempi vaan olla ihan hiljaa

Ei, Osku.

Jotta hameväki pysyy tyytyväisenä, tässä astuu voitelu peliin ja taas tulee kehua niin oma emantä ku voorumin naisetkin, raskaan työn raatajat.

Selkeää blogitekstiä 8) .

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
OldOne

Ei, Osku.

Jotta hameväki pysyy tyytyväisenä, tässä astuu voitelu peliin ja taas tulee kehua niin oma emantä ku voorumin naisetkin, raskaan työn raatajat.

Heh-heh, voidelkoon kuka haluaa ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Saa sanoa ihan mitä tykkää, tehkööt edes puolet siitä mitä ruuhkavuosi-ikäinen nainen tekee sukkuloidessaan työn, kodin, harrastusten ja ties minkä muun väliä ja tulkoot esitelmöimään sitten!

Otsikkohan on huonosti laadittu, ei tuo tilasto tarkoita, etteikö naiset raataisi niska limassa töitä, tai että miehet raataisivat. smile.png

Mutta asiaan. KTF:n kommenttiin viitaten: elämän ruuhkavuosista ei kannata todellakaan olla kenellekään kateellinen - ne ajat ovat sitä todellista, jos hiljaista työn sankaruutta, velvoitteita suuntaan jos toiseen on runsaasti, vastuuta paljon ja siellä tehdään aivan valtavasti työelämän, yhteiskunnan ja lasten hyväksi; kummoista palkkiota tosin ei taida mistään suunnasta näkyä... Ainakin itse arvostan juuri noita perheitä, joissa samaan aikaan revetään moneen suuntaan, ja pyritään tekemään pyyteetöntä työtä moneen suuntaan. Samaan aikaan saatetaan toimia valmentajina tai vedetään jotain harrastusta muidenkin perheiden lapsille. Yksi yhteiskunnan 'backbone'ista (miten tuo sana kääntyy? tukipilareista?), joita on muutamia näkymättömiä ja palkitsemattomia, tärkeitä muuallakin, tietystä t&k:sta tiettyihin yritystoimintoihin, hyväntekemiseen jne.

Mutta ääneen sanon senkin, että omissa tuttavaperheissäni työ, kotityöt, harrastuksiin kuskaamiset yms. jakautuvat aika lailla ja aina vain enemmän molemmille sukupuolille. Jossakin perheessä naisen ylitöitä rajoittaa halu ottaa enemmän vastuuta lapsesta, parissa perheessä mies taas joustaa enemmän, kun naisella on työpaineita. Mutta kuormaa pyritään jakamaan tasapuolisesti. Joissain paikoissa nainen on käsittämätön, hiljainen monialasuorittaja, jossain taas mies tekee perheelle useanlaista näkymätöntä työtä. Joskus se miehen näkymätön työ perheelle ja yhteiskunnalle on vaan se palkkatyö ylityötunteineen - näitä on näitä tapauksia, joissa mies on kuvitellut tuovansa taloudellisen hyvinvoinnin, mutta kun läsnäoloa ei ole ollut riittävästi, niin huonosti on parisuhteen käynyt.

Historiallisestihan Suomi on ollut maa, jossa miehen palkkatyömäärä on ollut suurempi, naisella taas kotityöt ovat vieneet selvästi miestä enemmän aikaa. Tilasto voi vielä roikottaa moista rakennetta. Kansainvälisesti Suomesta on kyllä tullut lopulta maa, jossa naiset tekevät suhteessa paljon palkkatöitä, ja tilastoissa miesten tekemien kotitöiden määrä on kasvanut selvästi. Ja näinhän se useimmissa tietämissäni parisuhteissa menee. Kuormaa jaetaan mitä erilaisimmissa asioissa mahdollisimman tasan, kun työelämä on vaativaa, ja toisaalla on se vastuu lasten hyvästä kasvattamisesta ja hoidosta. Molemmat joustavat, näkevät erilaiset asiat tärkeinä, tasaavat kuormaa. Eräät ruuhkavuosien naiset ovat melkoisia järjestelemisen ja logistiikan, työnteon neroja, jos hiljaisuudessa jokunen mieskin pyörittää vastaavaa rumbaa.

Itse näkisin ongelmina työelämän kuormittavuuden, siinä Suomi on ottanut löysät pois ja saapunut kansainväliselle tasolle. Harmillisesti palkkatyöstä vain ei saa ihmeellistä elintasoa tässä maassa, ja ns. huoltosuhde (huollettavien määrä suhteessa työtätekevä) heikkenee entisestään. Aika tiukkaahan meno on verrattuna omaan lapsuuteeni, jossa lähinnä faija oli jonkin aikaa uraputkessa ja näkymättömissä. Mutsi teki osa-aikatyötä ja sillä mentiin. Myöhemmin faijan työ muuttui virka-aikaiseksi ja mutsilla päivät pitenivät. Mutta silloinkin kyllä tehtiin duunia ja paljon, tahti oli ehkä enemmän itsestä kiinni...

Ja toinen varsin iso ongelma on se toisen työn arvostaminen. Naisen jatkuva puuhailu ei saa välttämättä huomiota ja kiitosta, mies taas tekee työt toisella tapaa, urakoina, ehkä enempi teknisiä asioita- eli ihan vääriä asioita ja väärällä tavalla parisuhteen kannalta. Pyykin silittäminen tai lapsen kanssa kotona oleminen ei ole toisesta kuormittavaa työtä lainkaan, toisesta taas pahimmillaan se omakotitalon rakentamisenkin pitäisi sujua työn ohella parisuhteelta aikaa lainkaan viemättä (voin konkreettisesti osoittaa omakotitalon, jossa ero tuli siksi, että piti olla se punainen tupa ja perunamaa, mutta se olisi pitänyt tulla uhraamatta aikaa töihin ja rakentamiseen). Totta kyllä, joskus lapsi sitoo, mutta kuormitus on joissain vaiheissa toisenlaista, joskus taas ihmiset tulevat lapsen ja kotitöiden luota töihin todellakin lepäämään, kun lapsesta huolehtiminen on todella kaikissa ulottuvuuksissaan hyvin raskasta. Onkin erittäin ikävä nähdä ihmisiä, jotka selän takana sitten motkottavat, kun toinen ei "tee", "tekee vain omia asioita" tai "vääriä asioita" tai toinen ei "arvosta", kun samalla rivien välistä pilkistää toisenlaisen työn arvostamatta jättäminen... Pahimmillaanhan toinen sukupuoli tai parisuhteen puolisko on vain objekti, jonka tulisi tehdä kaikki toisen osapuolen vaatimusten mukaisesti, mitään muuta ei lasketa työksi tai positiiviseksi asiaksi.

Tämä aihe ei varmasti ole sellainen, missä pitäisi lähteä pissimään kilpaa, koska sillä tavalla viedään vain arvostusta toisen sukupuolen tekemältä työltä. Lisäksi erot yksilö- ja parisuhdetasolla ovat valtavat, samoin eri aloilla työn ajallinen, fyysinen ja henkinen kuormitus voi olla erittäin erilaista. Aiheesta voi tietysti kisata, mutta kuka siitä hyötyy? Sillä vain lyödään kiilaa miehen ja naisen väliin, ja kisan voittaminen väistämättä huonossa asenneilmastossa vaatii toisen työn vähättelemistä. Mitä hyötyä siitä sitten on?

Myönnän kyllä itseni kärsineen parisuhteessa, jolloin olin työssä, jossa ei työaikaa laskettu. Eivätkä työt loppuneet töistä lähtiessä, sitä monet asiat pyörivät päässä työn ulkopuolellakin. Joskus töitä tehtiin pikkutunneille, käytiin nukkumassa pari tuntia, sitten jatkettiin, joskus käväistiin kentällä tekemässä töitä, jolloin aamukahdeksalta alkanut päivä päättyi iltayhdeltätoista toisen paikkakunnan hotellissa, viideltä ylös, kotiin iltakahdeksan - kymmenen aikaan. Tai oltiin pari, kolme viikkoa toisella paikkakunnalla keikalla, neljän jälkeen aloitettiin sitten tekemään etätöinä niitä muita hommia. Ei noita tunteja laskettu, koska olivat parisuhteesta pois, en ollut siipan kanssa "neljältä prismassa, kuten kaikki muut". Vaihtoehdot oli huono omatunto tai sitten sellaisen työn etsiminen, jossa pääsi neljältä sinne prismaan. Ja itseltäni jäi samalla varmasti näkemättä, mitä kotitöitä sillä aikaa tehtiin. Toisaalla taas on naisvaltaisia aloja, joissa päivät ovat pitkiä, tauot puuttuvat ja kuormitus on kovaa.

Tällaiset erilaiset tilastot, korostivat sitten naisten tai miesten työtaakkaa, ovat kyllä tervetulleita, kunhan yksittäistä tilastoa esiteltäessä muistetaan ne monet muutkin, ja tilastoista käytävät keskustelu ei vähättele kenenkään töitä, vaan päinvastoin muistuttaa, miten työkuormaa kenelläkin oikeasti on. Lasikatot ja naissukupuolen syrjinnät ovat murtumassa tässä maassa, mutta samalla toisenlainen taakka kasvaa naisilla. Ja on se kasvanut miehilläkin. Samassa veneessä tässä ollaan, eikä kenelläkään kovin helppoa taida olla.

Tulkoot erilaisia tilastoja, jotka tuovat esiin miehistä ja naisista hyviä ja huonoja asioita. Muuten ei aina ilmeisesti nähdä, mitä sen toisen sukupuolen elämään oikeasti kuuluu. Tällä kertaa miesten maailmasta tuli jokin asia esiin. Seuraavaksi voi tulla naisten. Sitten taas miesten. Sitten taas naisten. Sitten vaikka veturinkuljettajien. Sitten vaikka hoitajien... Suomihan on myös maa, jossa agraariyhteiskunnassa työkuorma on molemmilla sukupuolilla ollut erilainen, mutta tasaisen kova. Vaikeina aikoina naiset pyörittivät valtavaa määrää koti-, teollisuus- ja huoltotöitä. Valitettavasti on ollut tahoja, jotka ovat olleet sovinistisia tai feministisiä, mikä on vaikeuttanut kokonaisuuksien näkemistä. Sille tielle ei enää kannattane kenenkään lähteä, eikä erilaisten roolien ja omien taakkojen taakse kannata linnottautua ja nähdä maailmaa vain siitä näkökulmasta. Kuten edellä sanoin, helppoa ei ole pahemmin kellään, mutta vaikeammaksihan asiat voidaan tästä tehdä, jos appelsiineja ja omenoita haluaa lähteä vertailemaan keskenään. Ikävästi yhteiskunta palkitsee esimerkiksi rahallisesti vain tietynlaista työntekoa. Jos vaikka eläkkeisiin nykyään taidetaan jo laskea jossain määrin mm. opintovuosia ja lastenhoitoon käytettyä aikaa. Siinä on muuten yksi, edes jonkinmoinen, jos ehkä suhteettoman pieni tunnustus sille toisenlaiselle työnteolle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

No mä palaan asiaan, ennenko tulee sanottua jotain tuhmasti.

Palkkojen jälkeen Sumanen kävisi kiinni sairaus- ja eläkevakuutuksiin. Hän viittaa Stakesin julkaisemaan selvitykseen, jonka mukaan naiset maksavat sairausvakuutuksen tuloista 45 prosenttia, mutta naisten osuus julkisen terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menoista on 59 prosenttia. Eli miehet joutuvat maksumiehiksi.

Mitenhän tuo, juokseeko mm. tämä juuri kimpassa lainauksen kanssa?

Ja mikä sen aiheuttaa? Siis naisten kaatumisen?

Ja jotta tää ei menis katkeran jakojäännöksen yksinpuheluksi, mä olen harvinaisen tietoinen kaikista Pöllön mainitsemista perheiden tasapainotteluista 8) .

Helppoo ei ole kellään, ei tosiaan.

Mutta meiltä loppuis vääntö, jos oltais kaikista asiaoista samaa mieltä, toveri Pöllö.

Jotenkin tulee mieleen, että tekis mieli linkittää kaikki työuupumuksen ja naisvaltaisten alojen palkoista lähtien tänne, mutta ei maksa vaivaa. Koska kaikki tietävät ne jo.

Täällä on niin pirun asiallista tekstiä(kiitos Pöllö) että pitää varmaan mennä Suoli24:lle, eiköhän sieltä irtoa jotain.... ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
O'Boy

Täällä on niin pirun asiallista tekstiä(kiitos Pöllö) että pitää varmaan mennä Suoli24:lle, eiköhän sieltä irtoa jotain.... ;D

Niinpä, hukkaan meni nääkin naksut. Odottelin huomattavasti jännittävämpää vääntöä... 8)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Palkkojen jälkeen Sumanen kävisi kiinni sairaus- ja eläkevakuutuksiin. Hän viittaa Stakesin julkaisemaan selvitykseen, jonka mukaan naiset maksavat sairausvakuutuksen tuloista 45 prosenttia, mutta naisten osuus julkisen terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menoista on 59 prosenttia. Eli miehet joutuvat maksumiehiksi.

Mitenhän tuo, juokseeko mm. tämä juuri kimpassa lainauksen kanssa?

Ja mikä sen aiheuttaa? Siis naisten kaatumisen?

Tuosta maksusuhteestahan tulee sellainen tulos, että naiset saavat peräti 1,76 -kertaisesti enemmän terveydenhuollon palveluita maksamaansa rahamäärään nähden. (59 % palveluita / 45 % maksuja jaettuna 41 % palveluita / 55 % maksuja), mutta asiahan ei ole todellakaan näin yksioikoinen, vaan:

Naiset myös elävät selvästi pidempään ja tunnetusti elämän viimeiset vuodet aiheuttavat erittäin paljon terveydenhuoltokustannuksia. Tällainen ikävuosioikaisu pitäisi ehdottomasti huomioida tuossa tilastossa. Voisipa myös sellainen fysiologinen ero kuin raskaus ja synnyttäminen myös lisätä jonkinmoisen, oikaistavan siivun naisten kuluihin terveydenhuollosta ja vanhustenhuollosta. Työterveyshuollon kustannusten oikaisu tuskin hirmuisesti heittäisi sukupuolten välillä. Muitakin oikaisevia tekijöitä varmasti vielä löytyisi.

KTF poimi erinomaisesti linkin Kauppalehden juttuun, missä nimenomaan nuorten naisten ongelmat ja mielenterveyshäiriöt kasvavat kaksinverroin nopeammin kuin miesten, ja masennusoireilu on kaksinkertaista. Huikeita lukuja, jos eläköitymisessä sukupuolten erot eivät taida olla niin isoja? Samaahan kertovat monet muutkin tilastot, naiset ottavat valitettavasti miehiä kiinni monissa muissakin ikävissä asioissa.

Itse en tiedä, miksi juuri naiset kaatuvat, yksittäistapauksista on näppituntumaa, ja niissä taustalla on esim. skitsofrenian puhkeaminen, persoonallisuushäiriö, vanhemman mt-häiriö, monet hiton vaikeat äiti - tytär -suhteet, loppuunpalaminen parisuhteen ja työn kanssa (takana ilmeisimmin puhkeamassa oleva mt-häiriö) - ja varmaan odotukset, mahdollisuudet ja elämän vaatimukset ovat joskus melkoisessa ristiriidassa keskenään. Useampi nuori nainen on reagoinut vanhempiensa railakkaaseen tai väkivaltaiseen elämään, eroihin, elämä on vähän harmaata ja itsetunto, -kritiikki tai vaatimukset itseä tai muita kohtaan korkeat.

Mutta kuulisin kyllä selityksiä nuorten naisten kaatumisille mieluummin nuorilta naisilta itseltään (KTF kuuluu nuoriin naisiin, jotka saavat selittää asiaa), varmasti avaavaa kuulla tuota näkökulmaa. Näkökulma ja aihe on valtavan iso ja tärkeä. Puuttuuko jokin yleinen kantava voima, onko edessä esteitä, liian kovia odotuksia, jopa syrjintää, jokin yhteinen tsemppaava kokemus ei toteudu vai mikä? Ovatko naiset tulossa nyt johonkin murroskauteen, jonka miehet ehkä jo ovat osin läpikäyneet? Yleensähän Suomessa miehet ovat syrjäytyneet voimakkaammin, ja naisten nousu tällä saralla tilastoykköseksi on valtavan huolestuttava suunta. Naisten masennus on asia, jonka syyt, seuraukset ja hoitokeinot täytyy yleisesti tiedostaa.

Mä jätän nostamatta esiin miesten pahoinvointia kuvaavia tilastoja, niitä löytyy, mutta kun asia on kuitenkin yhteinen eikä vastakkainasettelu auta, perataan vaikka tuo naisten masennus ensin.

Hatunnosto samalla talouselämän lehdille. Kauppalehti, Taloussanomat ja mm. Talouselämä ovat viime aikoina nostaneet artikkeleissaan esiin erittäin paljon työhyvinvointia, hyvää johtamista, työuupumusta sekä hyvinvointiin ja moraalipohdiskeluun liittyviä asioita. Luen noista ehkä pari lehteä viikossa.

P.s. Sori, jos pilasin hyvän kelpo mies - nainen -kädenväännön. Öö - keksikääpä vaikka töissä tai kotona jokin aihe, mistä tapella... rolleyes.gif

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Ehkä jollain muulla alalla kuin hoitoalalla miehet tekee enemmän töitä...? Just tänään mietin ja kirosin mielessäni, että ykskään mieshoitaja keittelis lääkäreille kahveja. (Siis en MÄKÄÄN, mut totesin tämän, kun periaatteessa kai sitäkin odotettaisiin, mutta kehtasin jättää ärrimurrin kahvitta. laugh.png ) Tässä mä pidän kiinni siitä, kun kehoitettiin toteuttamaan itseään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Mutta kuulisin kyllä selityksiä nuorten naisten kaatumisille mieluummin nuorilta naisilta itseltään (KTF kuuluu nuoriin naisiin, jotka saavat selittää asiaa)

Kohteliaisuudesta huolimatta :wub: KTF itsekkin kuulisi mielellään ko. ikäryhmästä (eli niistä alle 35v vai mitä-siinä-oli) omat tarinat.

Omia voimiani olen joutunut joskus pinnistelemään, joskus jarruttelemaan, joskus luopumaan, joskus pettymään, joskus ihmettelemään....ihan kaikkea, mutta mt-potilas minusta ei ole vielä (kait?) tullut.

Eli ei sairiksia sen suhteen, ei putoamisia henkisesti. Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö voisi sairastua koskaan ikinä, ei sinne päinkään. Kuolemattomat ovat saduissa, ei IRL.

Tietty periksiantamattomuus elämän tylsyyden tiellä, ei haaveita autoista ja kesämökeistä, elämän pienet ja arkiset asiat lasten ja ystävien kanssa...kait ne on kestolääkkeitä sille, että kun ei korkealle kurota ja haaveile jonnen joutavista, ei myöskään putoa korkealta...?

Jos ihan duuniasioihin pitä mennä, hoitoala oli haaveeni nuoresta likasta lähtien.

Jälkeenpäin katottuna mulle sopii astua tähän upottavaan suohon juurikin 40-kategoriassa, ei 20v. Silloin saattaisinkin olla jo tilastoissa, kyllä nämä kuviot niin kummallisia on työelämässä ja muutoinkin. Palkkaus jne.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Ehkä tässä ylityötilastossa ei ole huomioitu hoitoalan erityispiirrettä eli ylitöitä harvoin pääsee kertymään. Allekirjoittanutkin on tehnyt tuplavuoroja, tullut vapaapäiviltä töihin jne., mutta sairasloma samaan listaan yms. poissaolo on syönyt ne tunnit. Tai vaihtoehtoisesti on annettu ylityöt vapaina yksi yhteen joskus myöhemmin. Luottamusmiehet voivat kertoa enemmän ja siitä miten asiat oikeasti pitäisi hoitaa. Tilastoissa kyseiset joustot eivät siis näy. Miesvaltaisilla aloilla ylityötunnit maksetaan selvällä rahalla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Tilastoissa kyseiset joustot eivät siis näy. Miesvaltaisilla aloilla ylityötunnit maksetaan selvällä rahalla.

Näinpä periaatteessa, tosin yleistää ei aina oikein voi. Tosin ei kaikilla aloilla ylityötunteja edes lasketa. Ent. alalla ylityötunteja tuli vuodessa satoja, korvauksetta. Kyse ihan tavallisista ylipitkistä projektityöpäivistä, lisäksi jos aamulla hyppäät aamukuudelta tien päälle ja olet illalla puoliltaöin kotona, niin se oli se 8 h mikä siitä työaikaa tuli. Valtiollahan matkustussääntö oli vielä syvemmältä, jos lennot olivat halvemmat kuin hotelliyö, maanantain kokoukseen maailmalle lennettiin sunnuntaina. Paluu esim. ma-iltana myöhään, ja 7 h 45 min olit tehnyt töitä. Teiskaamisen jälkeen menetetystä vapaa-ajasta tuli tiukin ehdoin naurettavan pieni päivärahakorvaus. Mutta jos ylityöt saa vapaana, niin joustamista se on, mutta kokonaistyömäärähän siinä ei sinänsä kasva.

Mutta eipä asiat korjaannu itkemällä, että miehet saavat jotain, mitä naiset eivät, vaan hoitoalan itse pitäisi saada työehdot korjattua. Millään muulla tavoin ei muutosta tule.

Sanonpa ääneen senkin, että parissa hommassa on tullut oltua, joita pidän ainakin toistaiseksi hoitotyötä jopa kiireisempänä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Mutta kuulisin kyllä selityksiä nuorten naisten kaatumisille mieluummin nuorilta naisilta itseltään (KTF kuuluu nuoriin naisiin, jotka saavat selittää asiaa)

Kohteliaisuudesta huolimatta wub.gif KTF itsekkin kuulisi mielellään ko. ikäryhmästä (eli niistä alle 35v vai mitä-siinä-oli) omat tarinat.

Omia voimiani olen joutunut joskus pinnistelemään, joskus jarruttelemaan, joskus luopumaan, joskus pettymään, joskus ihmettelemään....ihan kaikkea, mutta mt-potilas minusta ei ole vielä (kait?) tullut.

Eli ei sairiksia sen suhteen, ei putoamisia henkisesti. Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö voisi sairastua koskaan ikinä, ei sinne päinkään. Kuolemattomat ovat saduissa, ei IRL.

Tietty periksiantamattomuus elämän tylsyyden tiellä, ei haaveita autoista ja kesämökeistä, elämän pienet ja arkiset asiat lasten ja ystävien kanssa...kait ne on kestolääkkeitä sille, että kun ei korkealle kurota ja haaveile jonnen joutavista, ei myöskään putoa korkealta...?

Jos ihan duuniasioihin pitä mennä, hoitoala oli haaveeni nuoresta likasta lähtien.

Jälkeenpäin katottuna mulle sopii astua tähän upottavaan suohon juurikin 40-kategoriassa, ei 20v. Silloin saattaisinkin olla jo tilastoissa, kyllä nämä kuviot niin kummallisia on työelämässä ja muutoinkin. Palkkaus jne.

Mä uskoisin kuuluvani samaan ryhmään KTF:n kanssa siinä, etten ole masentuvaa tyyppiä ja kolmen lapsen äiti. (Terveysportin kautta luin tutkimuksesta, että mitä enemmän lapsia, sitä pienempi todennäköisyys itsemurhaan naisella. Uskoisin, että on siis kytköksissä mielenterveysongelmiinkin jonkin verran. Ts. ilman lapsia elämän tylsyys ja vittumaisuus söis enemmän. Kolmen lapsen äidit tekee 60% epätodennäköisemmin itsarin kuin lapseton.)

Ja niihin nuorten naisten kaatumisiin; se ikä ja nykyhetki vaatii oikeasti naiselta paljon. Teet lapsia, opiskelet, töitä ja maksat asuntolainaa ja pitää olla autot, matkat ja mökit ja kaikki ja vanhemmasta sukupolvesta ei ole apua, koska hekin yleensä vielä töissä tai asuvat kaukana. Samaan syssyyn kamppailet sen yleisen painostuksen alla, että hoidat ITSE lapses kotona, mutta et pysty, kun on lainat ja ei nykyaikana voi kotiin niin helposti jäädä, kun ei voi näissä avioerotilastoissa luottaa siihenkään, että selviät pienellä kotiäidin eläkkeellä miehen eläkkeen turvin sitten vanhana. Miehiltä ei ikinä kysytä miksi palasit töihin, vaikka sulla on vauvaikäinen tai kukaan ei kyseenalaista miesten työmatkoja, mutta jos äiti työnsä takia matkustaa edes vähän, niin sitä pidetään äidille sopimattomana, lapsethan jää ilman äitiä siksi aikaa.

Siis vaikka nykyaikana isät on enemmän isiä ja läsnäolevia, niin silti tietyn tyyppiset yhteiskunnan odotukset ja asenteet naisen roolista ei ole muuttunut. Edellisten odotusten tilalle on tullut vain lisää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

pitää olla autot, matkat ja mökit ja kaikki ja vanhemmasta sukupolvesta ei ole apua

Kuka vaatii nuorilta naisilta, että pitää olla omistusasunnot, autoja, matkoja, mökkejä?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Auts

pitää olla autot, matkat ja mökit ja kaikki ja vanhemmasta sukupolvesta ei ole apua

Kuka vaatii nuorilta naisilta, että pitää olla omistusasunnot, autoja, matkoja, mökkejä?

Mul on noi kaikki, ai niin, olenhan mies

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Sanonpa ääneen senkin, että parissa hommassa on tullut oltua, joita pidän ainakin toistaiseksi hoitotyötä jopa kiireisempänä.

Ei hoitajilla sen enempää töitä ole kuin muilla, hoitajat vaan suhtautuu siihen eri tavalla kuin esim. perinteisten äijäalojen duunarit. Eli isolta osin korvien välissä on kiire hoitoalalla..:)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

pitää olla autot, matkat ja mökit ja kaikki ja vanhemmasta sukupolvesta ei ole apua

Kuka vaatii nuorilta naisilta, että pitää olla omistusasunnot, autoja, matkoja, mökkejä?

Ei kait kukaan vaadi, ellei satu sitten valitsemaan puolisokseen sellaista haluajaa.

Nykymeininki on vaan välillä niin kaikki-mulle-heti-nyt, ajattelematta syy-seuraus-suhteita ja omia voimavaroja.

Elämä on valintoja, todellakin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

pitää olla autot, matkat ja mökit ja kaikki ja vanhemmasta sukupolvesta ei ole apua

Kuka vaatii nuorilta naisilta, että pitää olla omistusasunnot, autoja, matkoja, mökkejä?

Mul on noi kaikki, ai niin, olenhan mies

Niinpä, nää oli kultaisella 50-luvullakin niitä mitä miehet tavoitteli, naisen paikka oli kotona huolehtimassa lapsista. Nyt naisen pitää huolehtia/tavoitella kaikkea, vaikka tämä on periaatteessa siihen verrattuna jo hirvittävän tasa-arvoista aikaa. Kukaan ei IKINÄ vieläkään kyseenalaista sitä, että mies tekee töitä yötä päivää, mutta jos nainen tekee töitä yötä päivää (huolimatta siitä että sen mies huolehtii täyspäiväisesti lapsista) naiselta kysytään aina, että "mites lapset?"

Ja kuten KTF sanoi, se on tätä nykaikaa; kaikki-mulle-heti, jonka näkee päivystyksissäkin. Huoh.

Mähän en tähän oravanpyörään kuulu. Mulla on vanhemmat, jotka tukee päivittäin kaikin tavoin. Äitini hakee lapset päiväkodista, isäni vie tyttöjä kavereille ja hakee niitä sieltä ja muutoinkin ovat aina ottamassa lapsia vastaan, jos mun pitää jonnekin mennä. Eikä kukaan yksinhuoltajalta uskalla kysyä miksi olen töissä vaikka voisin lojua kotonakin... laugh.png Mutta siis ymmärrän omalla tavallani, että se on tämän ajan henki. Pitää olla materiaa ja niillä sut merkataan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Ei hoitajilla sen enempää töitä ole kuin muilla, hoitajat vaan suhtautuu siihen eri tavalla kuin esim. perinteisten äijäalojen duunarit.

Mulla likkakaveri rakenuksilla töissä ,loppusiivooja vai mikä raivaaja nyt ikinä onkaan.

Se, jos mikä, on melkoista vääntöä naisihmiselle. Raakaa fyysistä työtä.

No tilipussinsa on vissiin kaksinkertainen tai ainakin puoltoistakertainen minuun nähden. Mutta mikäs siinä muuten, äijien keskellä on aivan herran kukkarossa...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
OldOne

Eli isolta osin korvien välissä on kiire hoitoalalla..:D

Kuinka paljon oot dino tehny perinteisiä hoitoalan töitä (osasto tms) täyspäiväsesti? Siis ei lanssihommia tai niiden ohessa tapahtuvaa polityötä? Kyl mä väittäsin että monessa paikkaa kiire on hyvin todellista. Useassa paikassa resurssit on minimissä, sairaslomatuuraajia ei saada tai edes oteta, potilaita ylipaikoilla yli henkilöstömitoitusten jne. Monessa paikkaa ei keretä tekemään kuin murto-osa niistä asioista mitä hyvä hoito edellyttäisi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Kuka vaatii nuorilta naisilta, että pitää olla omistusasunnot, autoja, matkoja, mökkejä?

Ei kait kukaan vaadi, ellei satu sitten valitsemaan puolisokseen sellaista haluajaa.

Nykymeininki on vaan välillä niin kaikki-mulle-heti-nyt, ajattelematta syy-seuraus-suhteita ja omia voimavaroja.

Elämä on valintoja, todellakin.

Eli naiset itse vaativat niitä itseltään (ja puolisoiltaan, vanhemmiltaan)? Toki miehiäkin tällaista tekee.

Ja olenpa kyllä tavannut ihmisiä, jotka näkevät ystävällään A mökin, ystävällään B omakotitalon (iso asuntolaina jäi näkemättä), ystävällään C uuden auton ja ystävällään D kivan rusketuksen pallon toiselta puolelta. Ja halutaan sitten mökki, talo, auto ja rusketus kans kaikki itselle. Näkemättä jäi, että A ei matkusta, ajaa vanhalla autolla, B ei matkusta, ei omista mökkiä eikä autokaan ole ihan uusi, C ei omista mökkiä, ei taloa, mutta tarvii töissään autoa, ja se ystävä D asuu vuokrakämpässä, ei omista autoa lainkaan eikä todellakaan mökkiä.

Täydellisyyden vaatimus itseltä, traumaattinen lapsuus, josta puuttuu ehkä turvallisuuden tunne, realiteettitestaus, kiintopisteet, suhteellisuudentajua; pientä kykenemättömyyttä ymmärtää, miten moni asia tulee hissukseen ja työn kautta, kova suorituspaine, tyytymättömyys kun tavoitteita ei nopeasti tavoiteta, elämän näkeminen vain noiden tavoitteiden läpi, vielä vähän seassa kykenemättömyyttä nähdä ihmisten läpi, vähän vääriä valintoja, vertailukohtana ovat samassa psyykkisessä oravanpyörässä olevat ihmiset - ja heidän suorituksensa? Takana kotikasvatus, jossa pyritään pitämään tietyistä asioista kiinni, on ehkä kuitenkin pystytty olemaan pitkäänkin jossain hommassa, etenemään; epävarmuuden keskellä on alistuttu, tyydytty ja luodaan ehkä liiankin turvallinen kuva, nuori näkee vain joko epävarmuutta tai sitten koko elämän vaativuuden märkänä iskuna kasvoillaan? Vai pikkuaikuisia, liian itse kuitenkin tehdään niin moni asia? Tai sitten se kuvio takana, jossa siloisen pinnan alla on kylmyyttä, läpikäymättömiä asioita, traumoja, ahdistusta, masennusta, epäonnistumista, vääriä valintoja tai silkkaa välinpitämättömyyttä, viitsimättömyyttä? Vai paljon valintoja, joista ei oikeasti tiedä, mikä niistä on oikea, vääristä tulee kyllä näpeille?

Toi vaatimukset omiin voimavaroihin verrattuna varmasti pitää monen kohdalla paikkansa. Todelliset tai kuvitellut vaatimukset... Enää harva vaan taitaa olla maailmassa, jossa monta väärää valintaa katsotaan läpi sormien. Vaan enemmänkin yhdestä väärästä voi tulla monenlaista seurausta. On se osin noin ollut kyllä ennenkin...

Kukaan ei IKINÄ vieläkään kyseenalaista sitä, että mies tekee töitä yötä päivää, mutta jos nainen tekee töitä yötä päivää (huolimatta siitä että sen mies huolehtii täyspäiväisesti lapsista) naiselta kysytään aina, että "mites lapset?"

Tuossa muuten on tapahtumassa muutosta... Huomaa työelämässä myös miehistä, että lapset kuormittavat, töitä ja arkirumban pyöritystä pyritään jakamaan - ja kyllä aina vain useampi kiinnittää ainakin mielessään huomiota, jos mies tekee hyvin pitkää päivää, reissaa tai teiskaa ihan jossain muualla hurvittelemassa. Ja myös enemmän naisiakin on tekemässä töissä pitkää päivää, kun mies on kotona hoitelemassa ko. päivänä sitten lasta.

Osa ihmisiä ei myöskään vaan tee lasta, on melkoinen kriittisyys parisuhteita kohtaan, sitten ura ja työllistyminen kärsii, on koulut, opinnot, työt, epävarmuus, palkan ja etujen menetys, sitten kun -ajattelutapa, tai sitten stressi vastuusta, elämästä puuttuu rentous ja luottamus, mielessä on enemmän se oma selviäminen ja pohtiminen, mitä jos sitten meneekin jotain pieleen?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Eli isolta osin korvien välissä on kiire hoitoalalla..:D

Kyl mä väittäsin että monessa paikkaa kiire on hyvin todellista. Useassa paikassa resurssit on minimissä, sairaslomatuuraajia ei saada tai edes oteta, potilaita ylipaikoilla yli henkilöstömitoitusten jne. Monessa paikkaa ei keretä tekemään kuin murto-osa niistä asioista mitä hyvä hoito edellyttäisi.

Puhutaan vissiin vähän eri asioista.. Kiire ja iso työmäärä ovat mun mielestä kaksi eri asiaa; kiire on ennen kaikkea tunnetila korvien välissä ja sillä ei kovin paljoa ole tekemistä tehdyn todellisen työmäärän kanssa. Ja toisin päin; töitä voi olla todella paljon ja silti työntekijä kokee päivänsä leppoisaksi ja rennoksi.

Totta kai hoitoalalla on monessa paikassa toisinaan paljon työtä, mutta se nyt ei ole kovin epänormaali tilanne tämän päivän työmarkkinoilla. Mutta jos on liikaa työtä silloin pitää priorisoida, jos on liikaa työtä liian usein, tehdään porukalla asian eteen tarvittava - etenkin jos potilaat kärsii tilanteesta.

Meissä ihmisissä on valtava ero suhtautumisessa kiireeseen/työmäärään; toinen kokee jokaisen työpäivän kiireisenä, toinen taas kokee samojen vuorojen olleen mukavan leppoinen työrupeama. Tässä suhtautumisessa on ehkä se suurin puute ja ero äijävaltaisiin aloihin meidän alalla, lieneekö sitten peruja tästä perinteisestä kiltti ja nöyrä hoitaja-syndroomasta..

Lisäksi iso ero on siinä että kun äijät huomaavat että töitä alkaa kasaantumaan työmaalla, laittavat he hitaamman tahdin päälle yhteisellä päätöksellä ja näin työnantaja maksaa lisäboonuksia reippaammasta tahdista tai antaa lisää resursseja. Me hoitajat taas juostaan samassa tilanteessa kahta kauheammin, ollaan kovin kiireisiä ja äkäisiä ja mikään ei muutu kun pomot huomaa että toimii se homma pienelläkin porukalla.

Kiireellä itsensä stressanut hoitaja ei ole potilaan eikä kenenkään muunkaan etu, onneksi kiireen tunteeseen pystyy vaikuttamaan paljon omilla valinnoilla olemalla terveellä tavalla itsekäs ja opettelemalla priorisoinnin jalon taidon...

Kuinka paljon oot dino tehny perinteisiä hoitoalan töitä (osasto tms) täyspäiväsesti? Siis ei lanssihommia tai niiden ohessa tapahtuvaa polityötä?

Ja mitä tulee omaan työmäärään niin tällä hetkellä teen työsuoritteissa/tunneissa mitattuna eniten duunia per tehty työtunti mitä milloinkaan hoitoalalla, työnantajan tilastojenkaan pohjalta ei tarvitse hävetä oman ammattikunnan tekemisiä vs. poli/osasto yms. hoitoalan työt. Tästä "kiireestä" huolimatta työ tuntuu leppoisalta eikä stressi paina päälle. Valitettavasti joku kollega saattaa kyllä olla aivan eri mieltä tästä asiasta, suhtautuminen asiaan kun on niin erilaista...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×