Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Anne75

Aloitteleva hoitsu kaipaa kokemuksia ja tietoa.

Recommended Posts

Anne75

Heippa :)

Olen ollut monta vuotta kotiäitinä. Valmistuin lähihoitajaksi ensimmäisten joukossa vuonna 1995. Päivääkään en ole hoitajan hommia tehnyt :( mutta nyt haluan tehdä kun on aika palata työelämään.

Hain juuri yhteen paikkaan töihin joka avataan kotikaupunkiini. Se on kohdistettu palveluasumistaloksi vammaisille ja vanhuksille. Vapaita työpaikkoja on kymmeniä. Olen innoissani mutta toki pelokas sillä mietin että kuinkahan se lähtee sujumaan JOS minut valitaan sinne.

Voitteko kertoa(lähihoitajat) mitä olette tehneet työssänne vanhusten ja vammaisten kanssa palvelutaloasumismuodossa? Millaisia toimenpiteitä? Vai pelkää perushoitoa? Kuinka hyvin sinua ohjattiin ja koulutettiin paikan päällä, olitko kokenut vai vasta-alkaja? Jne...

Kyseisessä paikassa hain muutamaan eri paikkaan, mm. hengitysvajeyksikköön vaikka en yhtään tiedä mitä siellä tekisin :) mutta minun on pakko reipastua, olla rohkea ja hakeutua työelämään. Paikka olisi yksityinen, ja olen ymmärtänyt, että etenkin yksityiset paikat ohjaavat ja perehdyttävät hyvin. Onko näin?

Iso kiitos vastaajille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TippaIitu

Aikaisempi työpaikkani oli liikuntavammaisten asumisyksikkö, jossa työnkuvaan kuului pääosin päivittäisissä toiminnoissa auttamista: ruokailussa avustamista, puhtaudesta huolehtimista, siivoamisesta ym.

Työ sinällään opetti tekijäänsä. Menin töihin ko. paikkaan 16-vuotiaana aloittaessani lähihoitaja opinnot, eikä minulla todellakaan ollut ammatillista osaamista laisinkaan. Sinulla on kuitenkin koulutuksen tuoma etu, vaikka toki ymmärrän hyvin, että "hieman ruosteiset taidot" ja niiden käyttö jännittääkin.

Mene vain rohkeasti kohti uusia haasteita. Olen ottanut asenteen, että kaikesta selviää kysymällä. Ei siis ole väärin kysyä apua/neuvoa jos ei jotain osaa suoraan. Jos kerta olet ollut kotiäitinä, handlaat varmasti perustoiminnoissa avustamisen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Paikka olisi yksityinen, ja olen ymmärtänyt, että etenkin yksityiset paikat ohjaavat ja perehdyttävät hyvin. Onko näin?

Tästä en osaa sanoa, mutta ihmeelliseltä tuntuu seurata tätä kuntapuolenkin nykymenoa; uusi hoitaja saattaa olla jopa viikon ylimääräisenä ennen kuin aloittaa töiden tekemisen. Hyvä kun takavuosina saatiin 10 minuutin perehdytys..

Ja turha pelko pois, ei nämä hoitajan hommat mitään rakettitiedettä ole; kysymällä, katselemalla, kuuntelemalla ja ennen kaikkea tekemällä hommat oppii. Ainakin jos maalaisjärkeä päästä löytyy...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Voitteko kertoa(lähihoitajat) mitä olette tehneet työssänne vanhusten ja vammaisten kanssa palvelutaloasumismuodossa? Millaisia toimenpiteitä? Vai pelkää perushoitoa? Kuinka hyvin sinua ohjattiin ja koulutettiin paikan päällä, olitko kokenut vai vasta-alkaja? Jne...

Oon ollut 3 kunnallisessa palvelukotiyksikössä (vanhusten) ja 2 yksityisessä (vanhusten ja toinen vammaisten). Vasta-alkaja käytännössä jokapaikassa. Perehdytys vaihtelee talokohtaisesti, mutta kysymällä on aina saanut selvyyttä asiaan jos joku ei ole jotain sanonut spontaanisti.

Joka paikassa työnkuvaan kuuluu hygieniasta, ravitsemuksesta ja erittämisestä huolehtiminen ihan normaalilla tavalla eli syöttäminen, kylvetys, kuivitus jne. Katetrointeja tehdään jossain kaikin, jossain vain sh.

Lääkehoitoa ohjaa sh, joka jakaa dosetteihin pillerit ja antaa tarvittavat injektiot. s.c-injektioita joissain paikoissa antavat lähihoitajat myös. Palvelutaloissa ei yleensä iv-hoitoja anneta, vaan ne tehdään sairaalan puolella.

Vs- ja rr-mittaus on hyvä osata. Verenpaine on näissä kaikissa näkemissäni paikoissa mitattu aina automaattimittarilla ja sokerimittarit on niitä muutaman sekunnin pikamittareita.

Yllättävän moni takertuu hoitotyössä näihin yksittäisiin toimenpiteisiin, vaikka ainakin omasta mielestä ehdottomasti vaikeinta on hoitaa sitä vanhusta niin että se palvelee fyysistä, psyykkistä ja henkistä statusta ja että hoito olisi kaikin puolin kunnioittavaa ja arvokasta asiakasta kohtaan. Vai tuleeko se muilla niin luonnostaan?

Tuollaisessa työssä sitä empaattista, tilannetajuista ja positiivista ulosantia ei voi sivuuttaa sillä, että osaa ottaa sen kerran viikossa mitattavan verenpaineen tai pistää insuliinia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hollyanna

Olen samaa mietä Julman kanssa siitä, että kiinnitetään liikaa huomiota erilaisiin toimenpiteisiin, niitähän ei kovin montaa ole mitä hoitajat pystyy tekemään eli ne oppii suht nopeasti. Mielestäni haastavinta on asiakkaan/asukkaan/potilaan kokonaisvaltainen voinnin seuranta. Perussairaudet, lääkitys, psyykkinen puoli.. erilaiset oireet ja niistä raportoiminen eteenpäin.

Liikaa ei voida puhua myöskään arvostavasta, yksityisyyttä ja jokaisen ihmisen erityislaatua kunnioittavasta hoidosta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×