Jump to content
MAINOS

SH/EH:n ammatti, työssäjaksaminen ja perhe


Viipotin

Recommended Posts

Lähtökohtani ovat nämä; Aloitan piakkoin SH opinnot ja haaveena on, että jollain konstilla saisin käteeni EH AMK paperit. (Nimin. ”olis kannattanu keskittyä lukiossa enemmän opiskeluun...”) Mutta! Minulla on myös perhe, lapsi ja mies. Onko yhdistelmä EH:n tai SH:n ammatti + perhe tuhoon tuomittu!?

Niin monet hoitajat tuntuvat hajoavan työhönsä, koska se vie koko elämän...

Mitä ajatellaan työntekijästä joka tietää millon oma raja ikuisen joustamisen ja ylitöiden kanssa tulee ja joka osaa sanoa Ei. Tiedän että tunnen omat rajani enkä tule joustamaan töiden takia niin että oma ja perheeni elämä kärsivät. En tule ”myymään sieluani” työnantajalleni ja perhe on aina rakkaampi kuin työ. Näillä eväillä kuvittelen työ- ja perheelämän yhdistämisen mahdolliseksi. Mutta onko tällainen henkilö työpaikalle se ”k-pää joka ei koskaan tee mitään”, kun muut tekevät töitä yli oman jaksamisensa.

Olen ollut työelämässä lukion jälkeen n.8v. Kolmessa eri vakiduunissa. Kaikki palveluammatteja, mutta kaikki aivan erilaisia. Työ ajat ovat olleet 06.30-01.00 välissä ja vuorotyö sopii minulle. Öitä en tosin koskaan ole tehnyt. Tiedän, että EH:n ammatti on minulle mitä varmimmin juuri Se ammatti jossa haluan tulevaisuudessa työskennellä. Todella hienoa on tuntea sellainen kipinä jotain kohtaan kuin mitä minulla on ensihoitoa kohtaa. Toivon todella, etten menetä elämäni ammattia vain huonojen työolojen takia. Mitään en voi täysin varmuudella sanoa ”elämäni ammatista”, koska en ole sitä vielä päivääkään tehnyt, mutta tunne ja halu alalle on erittäin vahva.

Että näin. Nyt jään sormet ristissä odottamaan positiivisia ja tsemppavia kommentteja ;D

Kaikki hoitajat: Arvostakaa itseänne ja työtänne! *kerää pari pistettä kotiin päin* :)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Niin monet hoitajat tuntuvat hajoavan työhönsä, koska se vie koko elämän...

Mitä ajatellaan työntekijästä joka tietää millon oma raja ikuisen joustamisen ja ylitöiden kanssa tulee ja joka osaa sanoa Ei. Tiedän että tunnen omat rajani enkä tule joustamaan töiden takia niin että oma ja perheeni elämä kärsivät. En tule ”myymään sieluani” työnantajalleni ja perhe on aina rakkaampi kuin työ. Näillä eväillä kuvittelen työ- ja perheelämän yhdistämisen mahdolliseksi. Mutta onko tällainen henkilö työpaikalle se ”k-pää joka ei koskaan tee mitään”, kun muut tekevät töitä yli oman jaksamisensa.

Kyllä (onneksi) nykyään on omasta mielestäni vähemmistönä nämä Florence Nightingalet. Työ hoitajan homma on siinä missä mikä muu tahansa, hoitajallakin on oikeus omaan elämään. Riippuu tietenkin mihin päädyt loppujen lopuksi töihin, mutta oma mutu on, että yksityiset työnantajat odottavat työntekijöidensä venyvän ja paukkuvan, kunnallisissa isoissa yksiköissä mielestäni hoitajalle sallitaan omia toiveita ja oma elämä ;D

Mitäänhän en eh:n kentästä tiedä, mutta ambulanssihommissa kait enemmän on noita pitkiä työrupeamia, eli se 8 tunnin työvuoro ei ihan itsestäänselvyys sillä puolella ole, joten se vaatii varmasti perheeltä vähän ymmärrystä ja venymistä?(kertokoon joku viisaampi siitä puolesta).

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

eikös lanssissa työskentelevien työaika ole kutakuinkin tälläinen: 24h päivystys ja 3 vapaata, jälleen 24h päivystys ja 3 vapaata. Tai tälläistä kuulin Espoossa. Palkkataso on huonompi kuin sairaalassa SH:lla, siis peruspalkka, mutta kun tekee tollaisia 24h päivystyksiä siltä ajalta sai kait 40% lisät? et loppupeleis palkka tulee lisineen aika samaksi kuin vuorotyötä tehdessään sairaalassa SH:na.

Kannattaa tosiaan miettiä millaista on lanssissa työskentely, se ei todellakaan ole ruusuista. Jokapäivä on alkoholisteja ja narkkareita vastassaa joilla on joku paikka auki tai ovat paskat housussaan kotona infarktissa, on sydänkohtauksia saanneita, vanhuksia, onnettomuuksia yms. Mulle yks EH sanoi 20v työkekemuksen jälkeen että on erittäin iloinen nyt vuodenosastolla SH:na kuin lanssissa aikoinaan, siihen ainakin mun into lanssiin tippui.

Suoritin sitten vain SH:n ja hautasin ajatukset siirtyä EH:n puolelle, löysin itseni myöhemmin sit leikkaussalista ja tehohoidosta. nyt uudessa maassa vanhuksia hoitamassa :). ja on lisäksi lyhyempi koulutus (sh 3,5v ja eh 4v)

muoks. joo 4v eh ja 4,5v kätölö.. sori mun moka ;D

I´am Wizard

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Oulussa EH on ainakin 4 vuotta. Ja sitten kannattaa myös muistaa se, että yleensä noihin pidempiin koulutusohjelmiin vaihto ei onnistu kun on kouluun päässyt, vaan sinne mennään sen yhteishaun kautta sitten.

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kyllä tuolla minunkin koulussa EH on 4v ja SH 3,5v. Ei niin hirveen suurta eroa siinä. Ja olen kuullut, että jotkut ovat onnistuneet vaihtamaan SH koulutuksesta EH puolelle. Ei siihen nyt tietenkää voi 100% luottaa että semmonen koskaan onnistuis...

Mielenkiinnolla odotan myös harjotteluja ja mm. jos pääsis kattomaan leikkuria ja päivystyspolia. Ne vois kai myös olla kiinnostavia paikkoja työskennellä. Mitään ei tietenkään ole lukkoon lyöty, kun tosiaan en ole päivääkään näitä hommia tehnyt, mutta haavet on lanssissa... *nolona* Ja noiden narkkien ja alkkisten kanssa olen ollut tekemisissä entisessä duunissani. Sillon ei tosin niiden paskoihin tarttelu koskea... :P

Prkl...Miksi mun pitää ihastua tämmösiin mahottomiin ammatteihin :-/

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vastaan näin sinkkuna ja perheettömänä ensihoitajana (AMK).

Ammattiin valmistutaan tosiaan neljässä vuodessa, ja jo pelkästään harjoittelut ja siinä ohessa työnteko on varmasti melkoinen koettelemus perheelliselle. Monesti koulun aikana sain kuulla perheellisiltä kollegoiltani että miten voimille ottaa yhdistää opiskelu, harjoittelu, työnteko ja perhe. Totuushan on se, ettei opintotuella pärjää, joten työnteko on käytännössä pakollista. Jokainen voi kuvitella miten raskasta se on kun esimerkiksi käytännön aikana yrittää tehdä töitä kun pelkästään harjoitteluun pitää tehdä tunteja se 40h/vko.

Töissä sitten toisaalta helpottaa. Vuorokausirytmissä tehdään tosiaan töitä 24h ja ollaan kolme vuorokautta vapaalla. Pienemmillä firmoilla päivystykset saattavat olla edellämainitun viikon kaltaisia varallaoloineen (esim arkisin 8-16 palkkatyötä, 16-8 sitten "vapaamuotoista" varallaoloa jossa tuntipalkka on 27% varsinaisesta palkasta ja saat olla vartin ajomatkan päässä asemalta). Vuorokausirytmiin on varmaankin kohtalaisen helppoa sovittaa perhe-elämä, eihän siinä olla kuin joka neljäs päivä poissa kotoa.

Itsellä toisaalta on tullut sitten näin vrk-rytmiä tekevänä tullut kiusaus tehdä töitä myös näinä vapaapäivinä (firistä) että saisi vähän lisäansiota. Se on tietenkin jokaisesta itsestään kiinni..

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Jos haluaa EH:ksi, niin kannattaa kyllä pyrkiä sitten sitä opiskelemaan. Kesken vaihtamista monet oppilaitokset eivät kovin paljon mahdollista ja kyllä EH:n ja SH:n koulutuskin poikkeavat toisistaan kautta linjan, ainakin joissain oppilaitoksissa jatkossa vieläkin enemmän (se ensihoidon näkökulma tulee vähän kaikkeen mitä opiskellaan). Toisaalta, kyllähän SH:kin lisäkoulutuksella voi ambulanssiin työllistyä. Vaatii vaan enemmän itseopiskelua ja yhteyksien luomista. Myös harjoitteluihin pääseminen on hankalampaa, kun ensihoidon harjoittelupaikat monasti menevät EH-opiskelijoille.

Työajat ovat monessa paikassa 24 h, mutta etenkin maakunnissa on pidempiäkin. Varallaolojakin on ja ne ovat kyllä monessa mielessä sitovia. Rahaa ei paljon tule, mutta lähtövalmius kuitenkin on. Se voi olla ongelma työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta. Siinä helposti kokonaistyöaika venyy samaan ansiotasoon pääsemiseksi. Ainahan työajat on mietittävä oman itsensä kannalta. Esimerkiksi itse pidän 34 h vuoroa hyvänä, sillä vapaata on enemmän. 7 h päivät olisivat kauhistus. Mutta jossain toisessa elämäntilanteessa voisi ajatella tasan toisinpäin.

Tällä hetkellä näyttää myös siltä, että ensihoitajien ikään kuin odotetaan vaihtavan paikkakuntaa herkemmin kuin sairaanhoitajien. Moni valmistuva eh hakeutuu töihin jollekin muulle paikkakunnalle kuin missä on opiskellut. Perhe-elämän kannalta joku voi kokea senkin ongelmaksi, ettei omasta kaupungista ainakaan heti töitä löydykään.

Miksi ajattelet, että ensihoitajuus olisi sinun juttusi? Mitkä siinä ovat juuri ne hyvät puolet, jotka näet paremmaksi kuin vaikkapa sairaalapäivystyksessä työskentelyssä? Mutta jos siltä tuntuu, niin ei kun yrittämään. Yrittänyttä ei laitetata, sanoo vanha kansa *nolona* Ei se mikään mahdoton haave tai ammatti ole. Mahdottominta siinä on tuo mainitsemasi sisään pääseminen oppilaitokseen, mutta ei kai sekään ihan mahdotonta ole, kun minäkin olen siinä huonoilla lukiotodistuksillani onnistunut. Pääsykokeistahan se paljon riippuu.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Esimerkiksi itse pidän 34 h vuoroa hyvänä, sillä vapaata on enemmän. 7 h päivät olisivat kauhistus. Mutta jossain toisessa elämäntilanteessa voisi ajatella tasan toisinpäin.

Juuri näin, ja jos asenne on kohdillaan niin lähes mistä tahansa työaikamallista löytyy sen verran hyviä puolia että sitä voi tehdä ainakin nuorena oman aikansa.

Mutta totuus on se että ihmistä ei ole luotu tekemään työtä yöllä eikä yli 12 tunnin vuoroja, eli mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän arvostaa kotona nukuttuja öitä ja inhimillisen mittaisia työvuoroja.

Varallaolo on tietysti eri asia, mutta meidän alalla sitä ei valitettavasti toteuteta niin kuin alunperin varallaolon idea on (max muutama keikka kuukaudessa...) Toivottovasti tähän kuten myös ylipitkiin työvuoroihin on EU:n myötä tulossa muutoksia lähiaikoina.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Niin ja riippuuhan tämä tietysti vähän siitäkin missä sattuu työskentelemään. Jos siihen 24 tuntiin osuu pari keikkaa, niin hyvin levänneenä sitä töistä kotiutuu vaikkakaan uni virven kanssa ei ole ihan samanlaista kuin oman puolison *nolona* Mutta jos koko 24 h mennään, eikä ehditä lainkaan nukkumaan, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa rassata nuorempaakin.

Tää on muuten yksi asia, mikä voi vaikuttaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Sitä vapaata on enemmän, kun on pitkät vuorot, mutta varmuutta ei ole miten vapaata se vapaa oikeasti on. Ainakin itse haluan mennä pitkään vuoroon hyvin levänneenä ja riski on, että kotiutumisen jälkeen joutuu päivän nukkumaan.

Tosta EU:n normituksesta olen vähän eri mieltä. Minusta ylipäätään pitäisi kaikissa työpaikoissa miettiä joustavampia työaikajärjestelyjä. Joillekin sopii joku ja joillekin joku toinen. Ihanne olisi, jos saisi itse vaikuttaa, mutta se taitaa olla turhan utopistista tässä markkinoiden maailmassa?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Niin ja riippuuhan tämä tietysti vähän siitäkin missä sattuu työskentelemään. Jos siihen 24 tuntiin osuu pari keikkaa, niin hyvin levänneenä sitä töistä kotiutuu vaikkakaan uni virven kanssa ei ole ihan samanlaista kuin oman puolison *nolona*

24 h töitä muutaman tunnin työnteolla on nykyään vain haaveunta, varalla taas ei noin vähillä aktiiveilla kannata taloudellisesti tehdä töitä.

Tää on muuten yksi asia, mikä voi vaikuttaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Sitä vapaata on enemmän, kun on pitkät vuorot, mutta varmuutta ei ole miten vapaata se vapaa oikeasti on.

Tai jos tarkkoja ollaan niin pitkiä vuoroja tekevillä on yleensä vapaatunteja/viikko vähemmän, mutta vapaiden rytmityksen ansiosta yhtämittaisten vapaajaksojen pituus voi olla parempi kuin esim. KVTESsin mukaista työtä tekevillä.

Tosta EU:n normituksesta olen vähän eri mieltä. Minusta ylipäätään pitäisi kaikissa työpaikoissa miettiä joustavampia työaikajärjestelyjä. Joillekin sopii joku ja joillekin joku toinen. Ihanne olisi, jos saisi itse vaikuttaa, mutta se taitaa olla turhan utopistista tässä markkinoiden maailmassa?

Johonkin on rajat ja raamit on hyvä olla koska työnantaja ei ajattele työntekijän jaksamista pätkääkään ja osa työntekijöistäkään ei ymmärrä omaa etua. Joustavuutta pitää olla, mutta nämä "päivystin 16 vuorokautta putkeen" tai "tein 20 tuntia aktiiveja vuorokaudessa" tarinat on saatava loppumaan alalta.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä en tiedä perheellisenä opiskelusta mitään, mutta niinkuin monet jo sanoivatkin niin se vaihto sh-puolelta eh-puolelle onnistuu yleensä vain yhteishaun kautta. Mun luokalta pari tyyppiä haki kesken sh-koulun eh-puolelle ja pääsivät. Siitähän seurasi, että valmistumisaika venyi, toki saivat jotain harjotteluja sitten anteeksi jne. Itse aikoinaan kanssa halusin kovasti eh:ksi, mutta en hakenut kesken koulun ja hyvä niin. Sh:nakin pääsee mielenkiintoisiin työharjoittelupaikkoihin ja meidän koulussa sai ainakin itse päättää viimeiset harjottelupaikat. Eli jos haluat vaikka ambulanssiin työharjoitteluun niin se varmasti onnistuu. Omasta mielestä sh-koulussa oli toki paljon kaikenlaista diibadaapaa millä ei tehnyt oikeasti mitään, kuten esim. jätteenkeräyslaitokselle tutustuminen, mutta siinähän nekin meni, kiitos hyvän luokkahengen!

Pääpointti oli, että sh:nakin pääset kyllä ambulanssiin jos haluat ja omaa motivaatiota riittää tekemään perus- ja hoitotason tentit. Mä oon sh:na ambulanssissa, toki kiertänyt sitä ennen monia työpaikkoja, mistä jokaisesta on ollut hyötyä näin jälkikäteen ajateltuna. Esimerkiksi tiedät jonkun polille viemäsi potilaan hoitoketjun, mitä polilla tapahtuu, mihin polilta menee, mitä kokeita otetaan, mitä kokeet tarkoittavat jne. Itse kyllä pidän nykyisestä työstäni kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Sairaalan verrattuna nyt pystyy vaikuttamaan omiin työoloihin ja välineisiin yms.

Jos on onneton, on ainakin toivoa paremmasta

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Jeps, sitä tässä harmitellaankin, kun tuli lukiossa lusmuiltua niin ei taida arvosanat riittää edes pääsykokeeseen pääsyyn... Koulu muuten ei niin hirvitä. Ja rahapuolikin on jo tällä hetkellä samalla tasolla mitä tulee olemaan. Vaihetaan vaan miekkosen kanssa osia opiskelun ja työssä käynnin suhteen :-/ Varmasti tulee olemaan rankaa ja haastavaa ja monta tuskan hetkeä opiskelun kanssa oli se sitten SH tai EH opiskelua, mutta se on, (uskomatonta mutta) Totta, että lapsen kanssa sitä itsekkin kasvaa ihmisenä ja kun kävin kokeilemassa opiskelua pienimuotoisesti niin se oli ihan huippua huomata että jopa Minä osaan opiskella! Paljon paremmin tulee järjesteltyä ajankäyttö kuin aikaisemmin enne lasta. Itsevarmuus on kasvanut ja minua ei tosiaan tulla pompottamaan eikä kyykyttämään koulu- eikä työelämässä turhuuksilla. Ja koulu on kuitenkin ”vain koulu” eikä sen takia kannata itseään piippuun vetää.

Muutaman kurssin oon itsenäisesti käyny EH juttuja ja kaikki mitä siellä opetettiin oli ihan mahottoman mielenkiintosta. Sairaalaoloihin nähden lanssissa työskentelyssä kiinnostaa sen haasteet mm. itsenäisempi päätöksenteko, vaihtuva työympäristö, haastavat potilaskontaktit, fyysinen työ... Näin nuorillapäivillä haluisin päästä lanssihommiin niin voisi sitten vanhana ja raihnaisena mennä ”siisteihin” sisätöihin.. *nolona* (Joo joo! Vitsi vitsi! Tiedän kuinka siivoa hommaa sairaalanseinien sisäpuolella tehdään...koskaan ei edes pikkurilli likaannu... )

Jos en koskaan tule pääsemään EH linjalle niin tosi mukava kuulla että SH:kin pystyy käymään kursseja niin, että voi mennä lanssiin työskentelemään. Täytyy jo sitten asennoitua siihen että mennän kiertoteitä, jos ei suoraaan päästä.

24h työvuorot ei kuulosta ollenkaan niin mahottomilta etteikö niitä vois tehdä. Pidemmät rupeamat kuitenkin vois ikävästi ruveta tuntumaankin. Sukulaisten ja niiden tuoman tukiverkoston vuoksi tulee tuskin lähdettyä kauemmaksi maakuntiin. Täytyy tyytyä siihen mitä lähiseuduilta saa/ei saa...

Ehkä tämä sittenkin onnistuu :P

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Työajoista: laitoksella tuo vrk-rytmi 24h töissä - 3 vrk vapaalla on aika tavallinen, mutta ei niissäkään joka paikassa. Yksityisellä sitten työaika voi olla mitä tahansa, alkaen siitä viikko töissä - viikko vapaalla ja sitten kaikenlaisia muita sovelluksia. Itselläni tällä hetkellä työrytmi 24 h töissä, josta 7-22 aktiivityötä ja yöt sekä pyhät kotivarallaoloa. Vuorojen välissä 1-3 vapaata ja sitten n. 12 vkon välein osuu 5 vrk:n vapaa. Listat jotakuinkin kierätävät Ihan jees, ja työkavereina on perheellisiä, sekä pikkulapsiperheitä että sellaisia, joissa on jo isompia lapsia. Meillä taloutemme toinen puolisko tekee sitten tuota vrk-rytmiä. Se fakta on jo nyt tiedossa, että jos meillä joskus on perheelisäystä niin tällä tahdilla ei voida töitä tehdä. Eli olen sisäistänyt niin, että meikäläinen vaihtaa siinä vaiheessa sisähommiin, koska olen kuitenkin kiinni töissä 2-4 vrk /vko. Jos me molemmat ollaan samaan aikaan töissä, niin lapsi joutuisi olemaan vuorokauden hoidossa. Tosin näitä ei osu yleensä kuin kerta viikkoon ja joka viikko ei ollenkaan, mutta silti. Niin tärkeää kyydin ajaminen ei mulle ole, että laittaisin sen perhe-elämän edelle sitten aikanaan. Olen ennen tätä työpaikkaa ollut sairaalan sisäpuolisissa hommissa joten se ympäristö ei ole vieras, ja tiedän siitä tykkääväni.

Mutta oman käsitykseni mukaan siis lastenhoidon ja perhe-elämän järjestely onnistuu kyllä, jos toinen tekee normaalia päivätyötä. Silloin lapset ovat ns. normaaliaikaan hoidossa. Toki toiseltakin vanhemmalta vaaditaan sitten kykyä pyörittää arkea lasten kanssa, kun toinen saattaa ollaa vuorokauden kerrallaan pois kotoa töiden takia. Kannattanee etukäteen miettiä perheen kanssa tulevia työaikoja ja miten lastenhoito ja muut kuviot niiden puitteissä järjestetään.

Ensihoitajana voit toki työskennellä muuallakin kuin ambulanssissa, kuuluuhan tutkintoon myös sh:n paperit. Ensihoito alana on sellainen, joka helposti vie mukanaan kun on vauhdikasta ja mielenkiintoista. Kannattaa siis heti tehdä itselleen selväksi se työn ja vapaa-ajan välinen raja ja pitää sellainen. Perheellisellä toki tuokin helpompaa, mutta tiedän monta sinkkua tai parisuhteellista lapsetonta, jotka tekevät töitä hullun lailla, ovat aina valmiita tulemaan töihin kun soitetaan ja elämä pyörii työpaikan ja ensihoidon ympärillä. Niin hienoa tämä ei ole, että koko elämä kannattaisi omistaa työlle.

Tsemppiä!

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Jos me molemmat ollaan samaan aikaan töissä, niin lapsi joutuisi olemaan vuorokauden hoidossa. Tosin näitä ei osu yleensä kuin kerta viikkoon ja joka viikko ei ollenkaan, mutta silti. Niin tärkeää kyydin ajaminen ei mulle ole, että laittaisin sen perhe-elämän edelle sitten aikanaan.

Toihan tarkottaa sitte sitä ettei sitä puolisoa näe välttämättä kuin vrk/vko. Huono yhdistelmä sekin parisuhteen kannalta.

Meillä ensi keväänä ajankohtaista tuo miettiminen, että mitä mä teen jatkossa. Tietysti toivossa on hyvä elää jos vaikka sais tehä puolikasta jonkin aikaa.. Mummu asuu km päässä eikä ole työelämässä eli apua on saatavilla. Mun mielestä vrk/vko voi pienikin lapsi olla mummulla yötä. Eikä meidän toki oo pakko samas vuoros olla. Mut katotaan mitä mieltä oon vuoden päästä. Toisena vaihtoehtona olis ehkäpä työvuorojärjestelyin tehä pelkkää päivävuoroa. Siinä tietysti tulee taloudellista tappiota. Mutta ei toi tk vos vielä ainakaan houkuttele ja keskussairaalaan on 60km. Vähän tulis siinäkin liian pitkiä työpäiviä. Mutta elämä on valintoja :) Ai niin ja kummallakin koulua vielä vuosi jäljellä. Mutta eiköhän tää tästä.

Älykäs tuntee toiset, viisas tuntee itsensä. - Lao Tsu

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei se käytännössä mene niin, että vaan kerran viikossa näkis puolisoaan. Olenhän mä kuitenkin aina ne työ-yötkin kotona, mutta koska keikkaa saattaa tulla, pakko on toisenkin olla silloin kotona koska ei pientä lasta voi yksin kotiin jättää.

Esim. tällä viikolla mulla on vaan kaksi päivää töitä, ti ja to. Ukko on töissä ke ja su. Ens viikolla mä olen töissä ma, ke ja la-su, ukko to. Tietty se kuvitteellinen tilanne, että vaihdettaisiin lastenhoitovuoroa lennosta edellyttää sitä, että mun työkaveri joka aloittaa työt, olisi hälytettävissä töihin jo aikaisemmin jos hätäkeskus muistaisi meitä keikalla sinä aikana kun mies on jo lähtenyt töihin ja mä vielä tunnin verran päivystän. Eli vaatisi paljon sovittelua ja joustoa myös työkavereilta. Siksi olen mieltänyt asian niin, että vaihdan mieluummin sitten sairaalan sisäpuolisiin hommiin jos sitä jälkikasvua joskus siunaantuu.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Onhan se miljoona kertaa helpompaa jos toinen vanhempi tekee "normaalia" päivää. Mikäli lähistöllä olis mummoja, vaareja tai muita sukulaisia tms. ketkä olis innokkaana auttamassa niin vois ehkä onnistuakkin kummankin vanhemman "epänormaali" työnteko.

Ja vähänkö oon nyt innoissani!! Tajusin että pääsen EH pääsykokeeseen vanhan ammattitutkintoni avulla suoraan! Sisäänpääsy mahollisuudet on vähän hikiset, kun jää niitä alotuspisteitä saamatta aika palojon, mutta paremmat mahikset näin on kuin ettei pääsis kokeeseen ollenkaan! Tämääpä tietää siis lukemista lukemista lukemista.

:)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mihin olet hakemassa? Mitä tarkoitat, että pääset pääsykokeisiin vanhan tutkinnon perusteella suoraan? Ainakin Metropolian pääsykokeisiin kai valitaan todistusten ja hakutoiveesta saatavien pisteiden perusteella.

Jos pääsee pääsykokeisiin, niin sittenhän koulutodistusten merkitys on 30 ja kokeen 65 prosenttia eli pääsykokeisiin kannattaa panostaa. Hakijoita on paljon, mutta joka vuosihan sinne ihmisiä valitaan, joten hyvin valmistautuneena ja luottavaisin mielin vaan 8)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kyllä vaan sinne Metropoliaankin pääsee ammattitutkinnolla. Sitä tässä hihkunkin kun luulin aluksi ettei semmonen onnistu, mutta onnistuupa kuitenkin!:) Kun tällä tyylillä pääsykokeeseen menee niin jää saamatta se 30 pinnaa mitä muut saa niistä todistuksistaan niin tosiaan olis sitte pakko pärjää kokeessa jos sisään meinaa päästä.... 8)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hienoa, että joku jaksaa olla noin avoimen innostunut tulevaisuudesta ensihoidon kentällä.

Itsekin saman haaveen omistavan olen saanut huomata, että pahinta tällä alalla on olla asiasta innostunut. Etenkin netin keskustelupalstolla, ja välillä ihan kasvotustenkin, keskustelu tuntuu kääntyvän aina siihen, että ko. ammatista kiinnostuneelle henkilölle toitotetaan samat tutut "ei se ole sellaista kuin elokuvissa" ja "se työ on paljon muutakin kuin onnistuneita elvareita" -fraasit. Mielestäni on kuitenkin vaikea uskoa, että hirveän moni ammatista kiinnostunut elättelisi erityisen ruusunpunaista unelmaa ensihoidosta. Eiköhän jokainen alalle pyrkivä tiedosta sen huonon palkkauksen, kotivarallaolon tuskaisuuden ja sen että keikatkin ovat todellisuudessa yskää, paskaa ja pahaa oloa 8)

Onneksi tällä keskustelupalstalla tuollainen moukarointi on kuitenkin vähäistä. Itsekin olen täältä saanut hyviä ja kannustavia neuvoja lanssihommista.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Jatkuvaa aatamitason pillikeikka, jossa kiidämme apuun kuin teräsmies konsanaan. Pelastajat-tunnarin soidessa taustalla. Elvytyksiä joissa potilas n. 5min työn jälkeen haukkoo henkeään, nousee ylös halatakseen ja kiittääkseen henkensä pelastanutta. Ympärille kertynyt yleisö antaa raikuvat aploodit hurraa huutojen kera. Potilaat eivät koskaan pasko eikä kuse allensa. Maximissaan oksentavat, mutta tekevät senkin aina siististi pusikkoon tai kadunreunaan. Rankan, mutta antoisan työpäivän jälkeen palaamme väsyneenä, mutta onnellisina täydellisiin koteihimme odottamaan seuraavan työpäivän tuomia seikkailuja.

Tämän kaiken + täydellisen ulkonäön saat, kun opiskelet ENSIHOITAJAKSI!! :D

Nojoo. Eiköhän tässä ole elämän realiteetit jo kohtuullisesti loksahtanut kohilleen tähän elämänvaiheeseen mennessä. Varsinkin sen jälkeen, kun on lukenut tämän foorumin ”Vedän itteni kohta jojoon työntäkia” viestejä...

Saa kai sitä olla innostunut vähintään niin kauan, kun sitä riittää (toivottavasti hyvin pitkään) 8)

Ehkä itse kannattaisin sitä, että enshoitoon hakeutuvilta vaadittaisiin jonkinlaista työkokemusta. Elämänkolulu saattaisi karsia muutaman yli-innokkaan ”pillikuumeisen” alalle hakeutujan, jolla saattaisi olla ”hieman” kaunisteltu kuva ammatista... varmasti niitäkin on nähty. :D

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kyllä vaan sinne Metropoliaankin pääsee ammattitutkinnolla. Sitä tässä hihkunkin kun luulin aluksi ettei semmonen onnistu, mutta onnistuupa kuitenkin!:D

Joo, voi toki hakea ammattitutkinnollakin. Sitä vaan ihmettelin, kun sanoit että pääsee suoraan. Samalla lailla kai haetaan riippumatta siitä millä papereilla pyritään? Ja samalla lailla papereitten perusteella kutsutaan pääsykokeeseen?

Et sä 30 pistettä papereista varmaankaan menetä. Jos papereilla pääsee pääsykokeeseen, niin eiköhän niistä jokunen piste aina irtoa. Ensisijaisesta hakutoiveesta tulee se 5 ja pääsykokeesta 60.

Mut enivei, ei sinne pääseminen mikään mahdoton tavoite ole. Töitä voi vähän vaatia. Tsemppiä :)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

"Ammatti- tai erikoisammattitutkinto

Tutkinnot suoritetaan aina näyttönä. Tutkintotodistuksen on oltava valmis hakuajan päättymiseen mennessä.

Toimita hakuaikana kopio tutkintotodistuksestasi ensimmäisenä hakutoiveenasi olevan ammattikorkeakoulun hakutoimistoon, joka tekee tämän perusteella päätöksen hakukelpoisuudesta kaikkiin hakutoiveisiisi. Kaikki hakukelpoiset hakijat kutsutaan valintakokeisiin ja opiskelijavalinta tehdään valintakokeen perusteella. Valintakokeessa on menestyttävä keskimääräistä paremmin."

Tämä teksti löytyi AMK nettihaun kautta. Ammatillinen perustutkinto on sitte eri asia.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...