"Hankalat omaiset", onko heitä???

[Vieras: tyttöpää]

Taas on yksi p*****mainen viikonloppu takana. On ihme miten jotkut omaiset ovat niin kiinni omissa vanhemmissaan, etteivät sitten millään voi hellittää.

Työskentelen vanhustenhuollossa perusterveydenhuollossa ja eteen tulee aika ajoin tilanteita, jolloin on todellakin välttämätöntä miettiä vanhuksen sopivinta hoitopaikkaa. Mutta kun osa omaisista ei ymmärrä tätä hoidon ja hoitopaikan sopivuuden arviointia, ei sitten millään. Nytkin eräät omaiset uhkailevat kanteilla ja sun muilla, jos heidän huonokuntoinen ja vanha äiti siirretään mielestämme sopivampaan hoitopaikkaan, terveyskeskuksen vuodeosastolle. Mutta kun ei meillä ole tällä hetkellä mahdollisuutta mihinkään "tehohoitoon", ei ole sopivia välineitä eikä henkilökuntaa. Vanhainkotimme on tarkoitettu ns. "vikkeläjalkaisille, karkaileville, huonomuistisille vanhuksilla" ja tällä hetkellä on kova pula juuri tälläisistä hoitopaikoista.

Saapas nähdä mitä tuleva viikko tuo mukanaan...

[Tabisjulli]

Ole huoletta, myös täällä kyytirintamalla hankalia omaisia riittää etupenkille ja kohteeseen.

Tuntuu siltä, että terveydenhuollon eräs työsuhde-etu joka rintamalla ovat hankalat minäkyllätiedänmikäonparastameidänäiteelle-oireyhtymää potevat omaiset. Hoitopaikan tarkoituksenmukaisuudesta kyseiseen tilanteeseen he eivät sitten useimmiten tiedäkään mitään.

Potilasohjaus on vaativa ja herkkä laji, jossa päästään usein ainoastaan laihaan sopuun tai vielä useammin lihavaan riitaan. Näin siis pääkaupunkiseudulla, jossa hoitopaikkoja vaivan mukaan piisaa enemmän kuin niitä keskiverto keskikoulun käynyt voi muistaa.

Ainoa positiivinen puoli asiassa on se, että hehän ovat kaiketi vain aidosti huolissaan omaisistaan? =)

[dino]

Ainoa positiivinen puoli asiassa on se, että hehän ovat kaiketi vain aidosti huolissaan omaisistaan? =)

Tai sitten huono omatunto teetättää kaikenlaista...

[Vieras: Florence]

Henkilökohtaisesti saan näppylöitä omaisista, jotka tulevat katsomaan omaistaan valmiiksi negatiivisella asenteella. Kun on luettu lehden yleisönosastolta jossain sairaalassa tapahtuneesta "laiminlyönneistä" tai on naapurin serkun kummille sattunut jotain ikävää vuonna -52, niin se leima on joidenkin mielessä lyöty koko hoitoalaa koskevaksi. Ystävälliseen tervehdykseen voi saada hyvin negatiivisviritteisen huomautuksen jostain mitättömästä asiasta. Ymmärän hyvin pitkälle omaisten hätää, ei siinä mitään, mutta aina ei ole kyse siitä.

Mitä sitten tehdä tällaisille omaisille? Vaikka mieli tekisi sanoa letkauttaa takaisin, en sitä kuitenkaan tee, vaan yritän ymmärtää ja sietää ja pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Ellen onnistu, niin en masennu. Loukkaus nimittäin häpäisee vain sen lausujan.....

[Vieras: medi]

Aina korostetaan potilaan ja omaisten oikeuksia (tyyliin: "asiakas on aina oikeassa"), mutta muistakaa että hoitajilla on myös samat ihmisoikeudet.

Mä en oo ainakaan koskaan kuunnellut turhaa v*******a, vaan antanut samalla mitalla takaisin tarvittaessa, ja näin tulen myös jatkossakin tekemään.

Puhutaan paljon hoitajien jaksamisesta, ja yksi rasittavimmista asioista on idioottimaiset omaiset, ja miksei potilaatkin. Koittakaa joskus kuinka rentouttavaa on kun sanoo just niinkun ajattelee. Jos valittaa, niin siinähän tulee sekin näkemys pöydälle nostetuksi ja tutkituksi, ja yleensä siinä omainen saa pitkän nenän jos hoitaja jaksaa vaan perustella omaa kantaansa. Muistakaa olla oikeassa ja "niin metsä vastaa kun sinne huudetaan".

[dino]

Puhutaan paljon hoitajien jaksamisesta, ja yksi rasittavimmista asioista on idioottimaiset omaiset

Ja jos omainen on ammatiltaan hoitaja, niin onneksi olkoon! Jostain syystä monella hoitajalla häviää kaikki ammatillisuus ja maalaisjärki kun kyseessä on oma isä tai mummi.

[Vieras: jepjep]

Tätä samaa olen myöskin pohtinut; kuinka paljon rumia puheita on nieltävä omaisilta? Työskentelen päivystyksessä, jossa työn luonteeseen kuulunee ajoittain kiire ja pitkiksikin venyvät odotusajat. Niin ja luonnollisesti kiukkuset potilaat. Aina joku ystävällinen potilas tai yleisimmin omainen muistaa mainita, kuinka kauan on odottanut, ja plaaplaa. Ja tämä sontasankohan luonnollisesti kaadetaan aina hoitajan niskaan, ei tietenkään arvovaltaisen lääkärin.. Joskus tekisi tosissaan mieli sanoa mitä ajattelee!!

[pile]

No onneksi mun potilaat on kaikki intuboituja ja muutenkin heikolla hapella.Omaiset ovat vaan tyytyvaisia kun heidan laheinenon hoidossa.

Paras potilas?Intuboitu,sedatoitu,relaksoitu,parenteraalin ravitsemus(ei ulosteita) ja ilman omaisia?? Tata ei kannata ottaa turhan vakavasti.

[Vieras: oh-munA]

Mummoutunut äiti (65v.) talutti humalaista

aikamiespoikaa (40v.) sairaalaan ,-tehkää jotain kun juo itsensä hengiltä.

Totesin että kyllä saadaan mies arkunkantokuntoon kun taas pää selviää,sillä tätä menoa yleensä omaiset väsyy/oireilee ennen aikaisesti hautuumalle.

Yleensä ruutia enemmän riittää saattajille kun probleemat ei niin

akuutteja,kehittyneet ajan myötä.

Alkoholistit voittopuolisesti jees potilaita,kun krapulan tushka

oireilee.Harvemmin itkevät omaisten perään.

Omaisohjaus(vrt.potilasohjaus) tervehdyttää myös juomaria kun

dokausta tukevat rakenteet/perhekuvio mielletään uusiksi.

Odotustilan viherkasvit ei hesassa paljon rentouta ilmapiiriä,

mutta akvaarioon tupakan stumppaava omainen saa multa primitiivireaktiona nöyryyttävän epäammatillisen kontaktin.

Oma lukunsa on lähimmän omaisen roolin ottaneet sosiaaliviran-omaiset,jotka roikkuu hihassa työnsä puolesta tai muuten vaan

kutsumustansa toimittamassa.

[Olli]

Tähän sopiikin hienosti viimeviikkoinen tarina tosielämästä. Potilaan omainen soitti ensiapuun ja kertoi tätinsä tulevan kohta meille hoitoon. Hienosti kertoi oireet ja taustat...mutta, sitten hän kertoi tehneensä vasta valituksen keskussairaalan toiminnasta omaisen hoidossa ja toivoi meidän TODELLA hoitavan tätiä viimeisen päälle...ja sitten korostettiin taas VALITUKSEN tekoa....tässä vaiheessa minä kiitin esitiedoista, jolloin taas omainen KOROSTI, että tätiä pitää hoitaa eritysen hyvin jne,jne....sitten minua alkoi hieman harmittaa, ja tokaisin puhelimeen, että " en pidä siitä, että minua uhkaillaan valituksilla, ennen kuin potilas on edes saapunut sairaalaan..." seurauksella että omainen sai puhelimessa ns. paskahalvauksen ja kiljui tekevänsä valituksen myös minusta. Että silleen...

[holo]

Minullakin eräänä juhlapyhänä tuossa viime vuonna oli pieni ongelma yövuorossa. Työskentelin silloin neurologian osastolla ja yksi kuntoutuspotilaista oli kotilomalla. Potilas piti kertakatetroida kolme kertaa/vrk ja aikaa oltiin hieman pidennetty - tarkoitus oli katetroida hänet heti, kun hän saapuu 2030 osastolle. Eipä saapunut.

Iltavuoro poistui ja ryhdyimme työkaverini kanssa töihin. Puolen kymmenen aikoihin soi puhelin ja potilaan puoliso soitti minulle ihmetellen, missä se invataksi oikein viipyy. Minä lupasin selvittää asian. Listan mukaan kuljetus oli tilattu ja niin minä sitten soitin invataksille, josta vastattiin, ettei heidän autoilleen ollut moista keikkaa tilattu. Eipä minulta mennyt sormi suuhun vaan soitin yliyökölle ja kinusin luvan soittaa tilata uuden invataksin potilaalle. Kuitenkin kaikista kolmesta firmasta joihin soitin todettiin, että heillä on niin paljon keikkaa, että ensimmäinen auto on vapaana puoli yhdeltä aamuyöstä. No, tässä nyt oli tietenkin pieni ongelma.

Yritin soittaa potilaan puolisolle kertoakseni tilanteen ja sen, että pyrin järjestämään vaihtoehtoisen kyydin, mutta häntä ei saanut puhelimitse kiinni. Eivät tietenkään olleet kertoneet, että ovat naapurissa poikansa luona kylässä ja numeroa ei löytynyt niin mistään. Hetken kuluttua minulle soitettiin, tällä kertaa soittajana potilaan poika, joka oli enemmän tai vähemmän äkäinen. Haukkui minut, työparini, yliyökön, osaston, sairaalan ja terveysvirastonkin. Minä kiltisti pidin turpani kiinni ja pyrin selittämään tilannetta, mutta potilaan poika rupesi kiukkuisena vaatimaan minun, työparini ja yliyökön nimeä sekä kaikkien kolmen ammatillista statusta.

Kun sitten lopulta sain tuon kyseisen puhelun lopetettua, sekin oli työn ja tuskan takana (poika ei tuntunut ymmärtävän, että mitä pidempään minä joudun kuuntelemaan hänen huutoaan puhelimessa, sitä pidempään minulla menee, ennen kuin voin järjestää vaihtoehtoisen kyydin), soitin uudelleen yliyökölle ja totesin, että pitäisi tilata yksityinen ambulanssi kuljettamaan potilas takaisin osastolle, jos hänet aikoo saada katetroitavaksi ennen kuin rakko halkeaa. Yliyökkö antoi luvan ja minä soitin yksityiselle, jossa ymmärrettiin, että vaikka kyseessä oli "taksikeikka", keikka oli pakollinen. Ilmoitin myös potilaan omaisille asiasta puhelimitse.

Ennen kuin ambulanssi ehti paikalle, sain vielä yhden puhelun potilaan pojalta, kun oli mennyt yli 30 minuuttia yksikön hälyttämisestä ja hän jälleen kerran haukkui minut. Onneksi potilas oli itse melko ymmärtäväinen tullessaan osastolle - tajusi kyllä, että ei se meidän yökköjen vika ollut. Sinällään iltavuoron olisi pitänyt jo ruveta asiaa hoitamaan, mutta kun ei niin ei.

Töytyy vain todeta, että vaikka olen tavannutkin monia asiallisia omaisia, turhan monilla on juuri edellä kuvaillun kaltaisia primitiivireaktioita. Pahoin pelkään, että jos kyseisen potilaan poika olisi ollut fyysisesti läsnä, hän olisi luultavasti käynyt päälle.

I rest my case.

[Vieras: medi]

Olen Pilen kanssa TÄSMÄLLEEN SAMAA MIELTÄ. Ehkä vielä vedän sen verran paremmaksi että leikkauksessa oleva anestesian poka ei oo poka kun muutaman tunnin kaiken mainitsemasi lisäksi.

Ja Otso ynnä muut, käyttäkää oikeuksianne älkääkä miettikö. Jos ette uskalla v*******a tai lyödä, niin harkitkaa itämaista , joogan tyylistä alkuäänen päästämistä. On kuulemma rentouttavaa ja lähimmän kilometrin sisällä lapset alkaa itkemään ja koirat hätäkakkaa.......

[Vieras: medi]

Kerran meni mies elottomaksi apteekissa. Amppari ja lääkäriamppari paikalle. Leikattiin vaatteet, annettiin sähköä ja lääkettä, putkeakin kurkkuun. Käveli ulos sairaalasta kolmen viikon päästä ja tuli päivystyspisteeseen kysymään kuka maksaa hänen nahkatakkinsa, kun ei ollut kun pari vuotta vanha.

Sanoin että me voidaan kerätä kolehti, mutta laita joku merkki ottaas tai johankin että tiedetään seuraavan kerran kun sun sydän pysähtyy ja oot kliinisesti kuollut ja aika on aika vähissä niin ei leikellä sun vaatteita................

Lähti pois..................

[Teemu]

Kerran meni mies elottomaksi apteekissa. Amppari ja lääkäriamppari paikalle. Leikattiin vaatteet, annettiin sähköä ja lääkettä, putkeakin kurkkuun. Käveli ulos sairaalasta kolmen viikon päästä ja tuli päivystyspisteeseen kysymään kuka maksaa hänen nahkatakkinsa, kun ei ollut kun pari vuotta vanha.

Sanoin että me voidaan kerätä kolehti, mutta laita joku merkki ottaas tai johankin että tiedetään seuraavan kerran kun sun sydän pysähtyy ja oot kliinisesti kuollut ja aika on aika vähissä niin ei leikellä sun vaatteita................

Lähti pois..................

Tää piristi päivää/iltaa huomattavasti, kiitos.

Tosin tuoreena isänä(3 vrk) ei pitäis valitella väsymystä:-)

[Vieras: jepjep]

En voi olla kysymättä sulta Otso O, miksi ampparin pojat ei katetroineet potilasta paikan päällä? Tai kotisairaanhoitajakin ois varmaan ollu helpompi ja halvempi, kun potilaan rahtaaminen osastolle? Toki syitä voi olla monia, mutta kysynpähän kuitenkin.

Tossa kuluvalla viikolla yhen potilaan omainen aloitti keskustelun ppkl:lla sillä, että kun me viimeksi silloin ja silloin oltiin täällä, kesti niin ja niin kauan.. Rupes aikalailla sylettämään heti kärkeen! Toivottavasti itse osaa käyttäytyä ja kunnioittaa henkilökuntaa, jos joutuu päivystyspalveluita käyttämään =)

[yökkönen]

Itse olen varmasti ollut ns. hankala omainen ja omasta mielestäni todella syystäkin. Tapahtui noin vuosi sitten. Lapseni (silloin 11v.) kaatui koulumatkalla polkupyörällä ja sai ranteeseensa hiusmurtuman. Paikallisessa terpparissa lääkäri katsoi heti käden ja laittoi mitellaan ja passitus 40 km:n päähän päivystyspolille kuvauksiin ja jatkohoitoon. Saavuimme polille n. klo 16 ja siellä ei näkynyt yhtään potilasta. Ajattelin, että nythän tämä käyttääkin sitten nopeasti. vastaanotossa pyysin heti kylmäpussia ja kipulääkettä lapselle, joka itkua tuhersi kivuissaan. Luvattiin toimittaa heti. Meni tunti ja hoitsu tuli kysyyn kuinka jaksellaan. Pyysin uudelleen lääkettä ja kylmäpussia. Lääkettä ei voinut kuulemma antaa ennenkuin lääkäri on tutkinut käden, pussi luvattiin toimittaa heti. Kului tunti eikä mitään tapahtunut. Kävin kysymässä onko lääkäri paikalla kun mitään ei tapahdu ja olimme ainoat asiakkaat, johon hoitsu (toinen) jo kiukkuisena vastasi, että "meillä on aina lääkäri paikalla". Huomautin edelleen kylmäpussista. Klo 19.30 eli n. puolitoista tuntia taas eteenpäin saimme käskyn mennä röntgeniin . Kävimme siellä ja taas tulimme odottelemaan polille. Silloin tuli paikalle poliisi rattijuopon kanssa. Jo lehahti paikalle siinä siunaamassa sekunnissa lääkäri ja 4 sair.hoitajaa ja siinä sitten hoidettiin rattijuoppoa taas tunnin verran. Ja kyllä oli kälkätys melkoista kun vedettiin kännistä halvalla ja lirkuteltiin poliisien kanssa. Pisti vihaksi todellakin! Lopulta lapseni pääsi lääkärille n.klo 20.30 eli olimme tätä hetkeä odotelleet 4,5 tuntia. En pystynyt enää olemaan asiallinen ja sain varmasti hankalan omaisen maineen. Ai niin, sitä kylmäpussia emme saaneet missään vaiheessa kipulääkkeestä puhumattakaan. Ja niitä muita asiakkaita ei todellakaan ollut. Lääkäri ja hoitsut kälättivät vain yhdessä huoneessa kaikkea työhön kuulumatonta (ovi oli jäänyt "vahingossa" auki). Että silleen!

[Olli]

Ja jos omainen on ammatiltaan hoitaja, niin onneksi olkoon! Jostain syystä monella hoitajalla häviää kaikki ammatillisuus ja maalaisjärki kun kyseessä on oma isä tai mummi.

Tämän voi tietysti kääntää ylösalaisin...eli hoida kaikkia, kuten toivoisit omaa äitiä/isää/lasta hoidettavan.

[Vieras: Aakke]

Kyllähän se hankalin omainen on yleensä hoitoalalta eli omia.

Pyysin uudelleen lääkettä ja kylmäpussia. Lääkettä ei voinut kuulemma antaa ennenkuin lääkäri on tutkinut käden, pussi luvattiin toimittaa heti.

Mutta kyllä on ollut ala-arvoista toimintaa, ihan aiheesta sanot. Itse olen yrittänyt olla rauhallinen ja ymmärtäväinen asioidessani hoitolaitoksissa, mutta valitettavasti se ei yleensä ole tuottanut tulosta, joten nykyään pyrin unohtamaan ammatti taustani.

Ja eiköhän tähänkin ole ratkaisuna vain lisämäärä rahojen saaminen ja sitä kautta enemmän henkilökuntaa hoitopaikkoihin.

Mutta toisaalta pitää muistuttaa, että ihmisiähän me kaikki olemme. (Siis lähes inhimillisiä kaikki)

[pile]

Itse olen kayttanyt haikailemattömasti tieto/taitoani=ammattiani hyvaksi.Mina en nöyristele enka yrita olla ymmartavainen.Jos homma ei toimi,niin siita pitaa sanoa ja vastaavasti ottaa taas vastaankin.Ei ne hommat parane hymistelemalla.Toi "ymmartaminen" on ikuinen hoitajien ongelma.

[Vieras: Florence]

Mina en nöyristele enka yrita olla ymmartavainen.Jos homma ei toimi,niin siita pitaa sanoa ja vastaavasti ottaa taas vastaankin.Ei ne hommat parane hymistelemalla.Toi "ymmartaminen" on ikuinen hoitajien ongelma.

Minusta kyllä ymmärtämättömyys on paljon suurempi ongelma kuin ymmärtäminen. Ei sen silti tarvitse olla mitään hymistelyä, tai loputonta ymmärtämistä.Ystävällisesti, mutta jämäkästi esiin tuotu asia saattaa mennä perille paremmin, kuin nopea tunteenpurkaus. Sananlasku sanoo, että "Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan." En usko että "sana sanasta, kaksi parhaasta-menetelmä" olisi pidemmän päälle kovin antoisaa.

Omassa työyhteisössäni on yksi "töksäyttelijä", joka sanoo välillä tosi ikävästi takaisin omaisille ja potilaille. Hänen jälkeensä on joskus erittäin vaikea saavuttaa potilaan/omaisten luottamus. Se tekee hänestä epäkollegiaalisen, koska teettää muilla lisätyötä selvittää hänen sotkunsa ja sanomisensa.

Paras on kai vaan pyrkiä aktiivisesti unohtamaan, jos on joutunut vaikean omaisen riepoteltavaksi.Mitä niillä sanomisilla ainakaan mieltään pahoittaa, varsinkin kun tietää, että tyhjät tynnyrit kolisee eniten....

[yökkönen]

Minun mielestäni Florencen tekstissä oli asiaa. Siis joudunhan mäkin työssä nielemään monta rumaa sanaa ja joudun hymyilemään vaikka tekis mieli irvistellä. Toi oli hyvä "Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan". Mun työyhteisössä oli aiemmin eräs hoitsu, joka oli tyyppiä "Nyt mä kyllä sanon niille..". Usein sai olla välissä, ettei se ehtiny mennä töksäyttään. Se on kyllä totta, että kun on oma lapsi/aviopuoliso/vanhemmat jne kyseessä niin sitä on ikäänkuin herkempi, että apua tarvii saada nyt heti "ettekste te tajuu nyt on kiire" tyylillä. Onneksi tältä palstalta saa paljon hyvää ajateltavaa. Se on toi oma maailma toisinaan turhan pieni. Luojan lykky, että mä sentään itse sen tiedostan, edes joskus.

[OldOne]

Minun mielestä kunnioituksen pitää olla molemminpuolista. Vaikka olemmekin "palveluammatissa", mitä tahansa meidän ei tarvitse sietää ja niellä. Itse työskentelen ppkl:lla jossa haistattelu yms on jokapäiväistä. Tällaista asiakasta minun ei tarvitse palvella/hoitaa. Aikuisten ihmisten tulee osata käyttäytyä.

[Vieras: Florence]

Itse työskentelen ppkl:lla jossa haistattelu yms on jokapäiväistä. Tällaista asiakasta minun ei tarvitse palvella/hoitaa. Aikuisten ihmisten tulee osata käyttäytyä.

Oma kokemukseni päivystyksessä työskelleenä on, että varsikin päihteiden käyttäjät kyllä haistattelivat . Silti heidätkin hoidettiin ja katsottiin "alalleen". Lähinnä ongelmat tulivat esiin ylimielisen asenteen omaavien vartijoiden/ sairaankuljettajien tai vastaavien provosoimissa tilanteissa. Jos juoppojen tai narkkarien kohtelu oli aggressiivista ja alentavaa, ei se tehnyt ainakaan työtä helpommaksi. Kun kohdeltiin ammatillisesti, (vaikka ei niin rakastavasti) tällaisia laitapuolen kulkijoita, niin selvittiin helpommalla.

Ei saa nyt ymmärtää väärin. En minä väitä, että olisi aina herkkua hoitaa haisevaa örisijää, mutta kyllä hänelläkin mielestäni ihmisarvo on. Enkä usko, että ylipäätään kukaan olisi päihtyneenä kovin fiksu. Vai oletteko?

Se, että selvinpäin olevat omaiset tai potilaat haistattelevat, on tietty asiatonta käytöstä. Tietenkin molemminpuolinen kunnioitus kuuluu asiaan, mutta niin se vaan menee, ettei tämä aina toteudu. Jokainen tekee ratkaisunsa siinä vaiheessa oman ammattietiikkansa pohjalta, hoitaako vai eikö.

[OldOne]

Oma kokemukseni päivystyksessä työskelleenä on, että varsikin päihteiden käyttäjät kyllä haistattelivat . Silti heidätkin hoidettiin ja katsottiin "alalleen". Lähinnä ongelmat tulivat esiin ylimielisen asenteen omaavien vartijoiden/ sairaankuljettajien tai vastaavien provosoimissa tilanteissa. Jos juoppojen tai narkkarien kohtelu oli aggressiivista ja alentavaa, ei se tehnyt ainakaan työtä helpommaksi. Kun kohdeltiin ammatillisesti, (vaikka ei niin rakastavasti) tällaisia laitapuolen kulkijoita, niin selvittiin helpommalla.

Ei saa nyt ymmärtää väärin. En minä väitä, että olisi aina herkkua hoitaa haisevaa örisijää, mutta kyllä hänelläkin mielestäni ihmisarvo on. Enkä usko, että kukaan päihtyneenä on kovin fiksu.

Ei humala ole mikään oikeutus solvata hoitajia tms. Ainoa keneltä hyväksyn tällaisen käytöksen on mt-potilaat tai muuten sekavat (ei siis päihteistä). Tottakai ammatillinen pitää olla ja kohdella potilaita tasapuolisesti. Kyse olikin siitä miten potilaat kohtelevat meitä, sekä molemminpuolisesta kunnioituksesta.

Se, että selvinpäin olevat omaiset tai potilaat haistattelevat, on tietty asiatonta käytöstä. Tietenkin molemminpuolinen kunnioitus kuuluu asiaan, mutta niin se vaan menee, ettei tämä aina toteudu. Jokainen tekee ratkaisunsa siinä vaiheessa oman ammattietiikkansa pohjalta.

Niin on ja niin kuuluu. Esimerkiksi jonottamaan kyllästyneeltä nuhapotilaalta minun ei todellakaan tarvitse sietää tällaista käytöstä. Enhän minäkään voi mennä esim pankkiin haistattelemaan pankkivirkailijoille tms. Tai meneppä haistattelemaan kännipäissäsi esim poliisille niin varmasti putka odottaa.

[dino]

Ei humala ole mikään oikeutus solvata hoitajia tms. Ainoa keneltä hyväksyn tällaisen käytöksen on mt-potilaat tai muuten sekavat (ei siis päihteistä). Tottakai ammatillinen pitää olla ja kohdella potilaita tasapuolisesti. Kyse olikin siitä miten potilaat kohtelevat meitä, sekä molemminpuolisesta kunnioituksesta.

Näin on!

Kun työyhteisössä pidetään ns. nollatoleranssia, eli puututaan öykkärin huonoon käytökseen heti alkuvaiheessa, niin tilanne ei pääse muodostumaankaan pahaksi.

Kun ensimmäinen v***u kuuluu, niin pidetään luento potilaalle ja kerrotaan talon pelisäännöt. Yleensä auttaa.

Ja ensimmäisestä nyrkin kohoamisesta kutsumme poliisit automaattisesti paikalle ja pienestäkin hoitajaan kohdistuvasta väkivallasta potilas rautoihin ja poliisi tietenkin paikalle.

Tämä kun tehdään aina ja jokaiselle ns. hankalalle potilaalle, niin kyllä ne oppivat. En muista että samaa kaveria olisi kahdesti tarvinnut viedä putkaan meidän polilta.