Jump to content
MAINOS

Väkivaltaisia nuoria ymmärretään liikaa


Reportteri

Recommended Posts

Nuorten väkivaltaista käyttäytymistä ymmärretään liian pitkälle, sanoo Kelan tutkimusprofessori Raimo Raitasalo. Hänen mielestään väkivaltaa myös nimitetään väärin. "Puhutaan koulukiusaamisesta, vaikka kyse on väkivallasta." Raitasalo ei katso hyvällä väkivaltaisesti käyttäytyvien paapomista, jona hän pitää sitä, jos väkivaltaan syyllistynyttä ei rangaista. "Rangaistus osoittaa, että käyttäytymisellä on rajat. Pelkkä rangaistus ei kuitenkaan käyttäytymishäiriössä riitä, vaan tarvitaan myös psykologista hoitoa."

LÄHDE

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Kyllä se ymmärtämisenkin raja pitäis johonkin vetää. Saatana ku pennut saa tehdä kaikkea ilman seuraamuksia nykyään! Mun mielestä kunnon rangaistukset pistäis rotia noihin pentuihin.

"Sinä elät kuolemanpelossa"

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kyllä se ymmärtämisenkin raja pitäis johonkin vetää. Saatana ku pennut saa tehdä kaikkea ilman seuraamuksia nykyään! Mun mielestä kunnon rangaistukset pistäis rotia noihin pentuihin.

Minun mielestä vain pieni osa "pennuista" on hulttioita, ylivoimaisesti suurin osa on parasta a-ryhmää.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vanha kunnon sanonta "rajat on rakkautta" pätee tässäkin. Pitää kuitenkin muistaa, että lapsen tai nuoren väkivaltainen käytös ei läheskään aina ole yksilön pahuutta vaan se voi olla oire jostakin psykiatrista tai neurologista hoitoa vaativasta ongelmasta.

Nämä nuoret jotka oireilevat näkyvällä häiriökäyttäytymisellä saavat ongelmiinsa apua todennäköisemmin kuin ne hiljaiset, vetäytyvät ja väkivaltaa itseensä kohdistavat lapset. Nuoren sisäiset ongelmat voivat molemmissa tapauksissa olla vielä karmivammat ja vakavammat kuin ulospäin näkyvä käytös.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Monta kertaa on myös niin, että kun nuori hakee tai vihjaisee, että kaikki ei ole kunnossa, niin siihen ei oikein uskota. Myös vanhempia jotka hakevat apua nuorten/lasten ongelmiin eivät aina saa apua vaan sanotaan, että katellaan. Sit mennään ojasta allikkoon ja nuoret käyttäytyvät huonosti.... Kun nuori tekee jotain, mikä katotaan väkivaltaiseksi, niin mielestäni silloin on tapahtunut paljon. Jos nuoren elämää katsoisi taaksepäin voisi löytyä syy menneisyydestä.... >:D

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Professorin ajatukset täyttä asiaa, mutta onko nyt mennyt ymmärtäminen ja hyväksyminen sekaisin? Tokihan meidän täytyy ymmärtää, mistä nuoren käytös johtuu. Silloin siihen on helpompi puuttua ja lähteä purkamaan, selvittämään tilannetta.

Väkivaltaa ei tule koskaan hyväksyä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Samaa mieltä. Lasten ja nuorten käyttäytymisen häiriöihin pitäisi puuttua heti, eikä "kattellaan ny ensin". Nuorten kohdalla etenkin, kun ne voi paljon paremmin piilotella asioitaan kuin pienet lapset, ja kun asiat tulee ilmi koulussa tai kotona, niin tilanne on oikeasti jo monimutkaisempi kuin se yks tilanne. Pientä lastakin sä kuitenkin pyrit oikaisemaan oikealle raiteille heti kun näet, että toimii väärin.

Ja on niin totta, että Suomessa nuorten tekemisiin ei voi vanhemmat puuttua niin täydellä teholla, kuin olisi tarvis. 18v:sta tulee yhtäkkiä aikuinen ja 16v:sta et saa sairaalasta tietoja, edes sitä onko lapsesi mahdollisesti siellä. Muistan hyvin, kun kerrankin etsin veljeäni läpi kokonaisen vuorokauden kavereilta, poliisilta ja sairaaloista. Tiesin satavarmasti, että se oli tulossa mun luo 15min:ssa, kun olin pyytänyt ja olen aina tiennyt, että sen sanaan voi luottaa tällaisissa tilanteissa. Sitten sitä ei kuulukaan niin aika pitkä yö ja päivähän siitä tuli, kun tiesin kyllä, että huumepäissään autolla liikenteessä mitä todennäköisimmin ja ties mitkä huumevelkloojat ja jengitappelut kävin läpi mielessäni. Poliisista kyllä sanottiin, että "me ei voida kertoa, vaikka se olisi täällä", joten hitusen uskalsin toivoa, että se on siellä, lue rivien välistä. Siellä se sitten oli ollut, mutta koska juuri 18v täyttänyt, niin ei edes vanhemmille kerrota, että on pidätettynä vaikka poika asuu niiden luona.

Meidän etu on ollut aina se, että mun veli on 80% uskaltanut olla rehellinen menoistaan ja aineiden käyttämisistään sen jälkeen kun ensimmäisen kerran jäi kiinni. Ja meidän etu on ollut myös se, että jäi kiinni poliisille aineista kaksi viikkoa ennen täysi-ikäisyyttään, jolloin meidän vanhemmat sai tietää asiasta, jonka mä siinä vaiheessa olin tiennyt jo 5v. En tiedä, ymmärtäisivätkö meidän vanhemmat vieläkään kokonaisuutta, ellei näin olisi käynyt. Nuoret pystyy piilottelemaan asioita hyvin pitkälle vaikka asuvat samassa talossa. Mun veljellä oli jopa keskimääräistä aikaisemmat kotiintuloajat, ei telkkaria omassa huoneessa eikä se siellä yleensäkään nyhjöttänyt. Eli ei ollut huoneeseensa sulkeutunut nuori eikä nuori joka tuli myöhään kotiin. Meni vuosia, ettei huumeidenkäyttöä nähnyt ulospäin. Olihan se vähän juro ja sai ajoittain ihan hillittömiä raivokohtauksia, joita ei muistanut sekunnin päästä, takoi päätään seinään yms, mutta lääkärit ei osannu selittää, ei tutkia, joten kaikkea vaan katteltiin. Ja kaikki oli vaan "hankalaa murrosikää" joka menee ohi.

Koulu oli sen verran huomannut oireita, että piti veljeäni hankalana ja vanhemmat kävi siellä kaikissa neuvotteluissa ja kuraattorit ja psykologit yms oli mukana. Lopulta koulun toimesta päätyivät tarkkikseen (nimi oli just muuttunu, maine ei) vaikka mun vanhemmat mietti silloin onko se oikea paikka kuitenkaan. No ei ollut, siellä törmäsi hasikseen. Mun henkilökohtainen mielipide on se, että jos oppimisvaikeudet (jotka nyt ovat omilla lapsillani todettu eikä sellaisia tuolloin tiedetty) olisi osattu huomata ja hoitaa, niin normaali luokka olisi riittänyt. Silloin tuollaiset pienet oppimisvaikeudet leimattiin tyhmyydeksi, eikä tiedetty sitä, että ihminen oppii vain eri tavalla asiat. (Kuulonvarainen oppiminen mahdoton). Millaista olisikaan ollut, jos ne erityiset oppijat olisivat kasvaneet tietäen olevansa yhtä fiksuja kuin muut.

Ja kaiken ylläolevan mainitsin siis nyt vain siksi, että mun mielestä koko systeemi on kussut pahasti. Mutta ilokseni olen saanut huomata, että nykyään lasten "ongelmakäyttäytymistä" ei pidetä vain huonoina käytöstapoina vaan niitä osataan hoitaa. Ehkä meidän huume- ja väkivaltaongelmat vähentyy, kunhan nämä 2000-luvun toivot pääsevät teini-ikään. Näin jaksan uskoa. ;D

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...