Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

kuokka

Kandi käräjille potilaan itsemurhan vuoksi

Recommended Posts

kuokka

Lääkärin sijainen joutui käräjille potilaan itsemurhan vuoksi

28.11.2009 22:57

Helsingin Sanomat

Auroran sairaalassa osastonlääkärin sijaisena työskennellyt lääketieteen kandidaatti joutui käräjille Helsingissä, koska hänen sairaalasta kotiin laskemansa potilas teki itsemurhan.

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/L%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rin+sijainen+joutui+k%C3%A4r%C3%A4jille+potilaan+itsemurhan+vuoksi/1135251096204

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
OldOne
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi tuoreessa ratkaisussaan syytteet tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vampirella
Mies ei ollut sillä tavalla mielisairas' date=' että hänet olisi voitu määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon. [/quote']

Mitäpä tuohon enää lisäämään. Kaikkia ei pysty auttamaan, niin surullista kuin se onkin. Onneksi syytteet hylättiin. Eipä se omaisia auta, kokevat varmasti että kaikkea ei tehty tapauksessa. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Mitäpä tuohon enää lisäämään. Kaikkia ei pysty auttamaan, niin surullista kuin se onkin. Onneksi syytteet hylättiin. Eipä se omaisia auta, kokevat varmasti että kaikkea ei tehty tapauksessa. 

Näinpä. Yhdestä näkökulmasta tarkastellen lääkäri olisi rikkonut potilaan oikeuksia ja lakia, jos olisi määrännyt lain kriteerejä täyttämättömän henkilön tahdonvastaiseen hoitoon. Joissain läntisissä maissa tällainen toimi on jopa melkoinen rikos. Toisaalla menehtyneelle tarjottiin apua. Omaisilla on oma huolensa ja hätänsä, näkemyksensä, kenties sellaistakin tietoa, mitä lääkärillä ei ehkä ollut.

Ääneen on kuitenkin sanottava, että en tiedä missään järjestelmää, joka täydellisesti pystyisi estämään itsemurhan, jos aikuinen, ei-psykoottinen henkilö on päättänyt tehdä ratkaisunsa. Vaihtoehtoja on oltava ja erilaista auttamista tarjottava, mutta ihmisellä on myös oikeus hoidon lisäksi kieltäytyä hoitotoimenpiteistä. Kuulostaa varmasti kylmältä ja karulta, mutta täysivaltaisen henkilön tahtoa on myös kuunneltava. Jos ja kun lainsäätäjä sitten kirjaa säädöksiin velvoitteita tarkkailla jokaista itsemurhasta puhuvaa määrätyn ajan riippumatta, täyttyvätkö M1/2 -kriteerit, niin tällainenkin tilanne voidaan hoitaa toisin. Lopputulos osassa tilanteita voi muuttua - jokunen päiviensä loppumista haluava henkilö voi kokea intervention sellaisena, että hänen elämällään esim. on jokin arvo, moni kenties ei.

On hyvä, että terveydenhuoltojärjestelmän toimintaa arvioidaan myös oikeudessa, koska kaikissa tilanteissa terveydenhuoltojärjestelmä - tai sen asiakas - ei kykene itse arvioimaan objektiivisesti toimintaansa. Mietin vain, mikä on tulevaisuus. Suomessa oikeuskäytäntö syyttää vielä liki järjestelmällisesti organisaation yksittäistä työntekijää, ei organisaatiota tai sen taustaresursseja (lainsäädäntö, rahoitus). Vain esim. onnettomuustutkinnassa käydään läpi tapahtumia kokonaisuuksina ja mietitään, mitkä kaikki asiat oikeasti vaikuttivat lopputulemaan, ja pohditaan, miten kokonaisuutta voisi olla järkevää muuttaa.

Mieleen nousee myös eräs toistuva tilanne, jossa terveydenhuoltojärjestelmämme ei kyennyt auttamaan tietystä vammasta kärsivää henkilöä. Käsittääkseni henkilö ei itse halunnut tehdä muutoksia, jotka olisivat helpottaneet hänen fyysistä oloaan, toisaalla lääketieteellä ei ole perusteita lähteä operatiivisiin toimintoihin. Lopputulemana mikään ei toiminut, ja kaikki oli epäonnistumista, joka personoitui jokaiseen hänen kohtaamaansa työntekijään. Poikkeuksena yksi lääkäri, joka ei myöskään kyennyt ratkaisemaan ongelmaa enempää kuin kukaan muukaan, mutta muilla avuillaan hän nautti tämän ihmisen luottamusta. Ja tarinan pohdinta onkin, miten todella monen henkilön yritykset tulla vastaan, kohdata ja auttaa omilla resursseillaan epäonnistuivat, ja vain ruokkivat tämän ihmisen kokemusta siitä, ettei häntä edes haluta auttaa. Jos odotukset ovat jotain muuta, mihin on mahdollisuus vaikuttaa, oltiinkin melkoisissa ristiriitatilanteissa, joissa uhkailtiin käräjillä ja ties millä. Muuttuuko asiakaskunta enemmän suuntaan, jossa odotuksien romahtaessa jonkin ehkä pienenkin nyanssin vuoksi tilanteet personoituvat ja oikeutta haetaan joko prosessimaisesti tai jopa oman käden kautta? Vai tulisiko terveydenhuoltoakin markkinoida ei vain saavutusten kautta, vaan realistisesti myös tuoda esiin, ettei syöpäpotilaista vajaa puolet selviäkään? Vai muuttaisiko tämä asenteen jo valmiiksi epäileväksi, teillä menehtyy liki puolet tätä tautia sairastavista, ettei taida työtänne osatakaan, jolloin puhutaan vaihtoehtoisista hoidoista tai käräjistä...

Toinen mieleen tullut ajatus on tilanne, jossa vaikeaa sairautta ei tunnistettu nopeasti perusterveydenhuollossa, koska edellytyksiä raskaisiin ja kalliisiin muihin tutkimuksiin ei ollut. Toki tämäkin pitkäaikaissairaus lähiviikkoina sitten havaittiin, mutta ajattelutapa on, viivästyikö diagnoosi, vaikuttiko muutama viikkoa sairauden pahenemiseen ehkä ratkaisevasti. Tässähän vastakkain ovat julkisen terveydenhuollon resurssien käyttö mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monille, laskennallinen tehokkuus populaation osalta ja resurssien optimointi. Yksilön kohdalla tilanne on todennäköisyyksillä mahdollisimman hyvä - käytettävissä olevin resurssein saadaan mahdollisimman paljon aikaan, mutta vastapuolena on pieni todennäköisyys, että jonkin sairauden havaitseminen viivästyy. Vaihtoehtona on malli, jossa tämäkin pieni mahdollisuus poissuljetaan, tehdään jokaisen tällaisen poissulkemiseksi sadoittain turhia tutkimuksia, jotka ovat sitten pois muusta hoidosta. Terveydenhuoltokulut nousevat, tulokset laskevat, ja ennenkaikkea on pakko alkaa miettimään entistä enemmän, ketä tutkitaan enemmän - työikäistä, työkykyistä, riidanhaluisinta, vaativinta, valittavinta... Ja terveydenhuolto jakautuu entistä enemmän kahtia: riidanhaluinen, työkykyinen asiakas menestyy, vauras hakee hoitonsa yksityiseltä sektorilta - tai sairaskuluvakuutus korvaa, ja näiden vakuutusmaksut kohoavat nopeasti. Ja ennen kaikkea riitatilanteessa, vastakkain ovat potilas ja päätökset tehnyt työntekijä, joka on ehkä entistä pahemmassa asemassa, kun takaraivossa pohdituttaa, jos tekee ylimääräisiä tutkimuksia tuolle, niin ne ovat jostain muualta pois, jolloin virhe- ja kanneriski siellä kasvaa... Vai oltaisiinko sittenkin siinä tilanteessa, että lisääntyvä paine johtaisi rahoituksen kasvuun ja palveluiden paranemiseen?

Kommentti ei kuvaa itsessään uutisoitua tilannetta, koska uutisoitu tieto siitä on hyvin rajallista. Pohdin aiheen ympäriltä kuitenkin muutamia näkemyksiä uutisesta riippumatta, koska mieleen tuli jokunen työntekijän oikeusturvaan, potilaan odotuksiin (ja sitä kautta hänen kokemuksiinsa hyvästä hoidosta) sekä terveydenhuoltojärjestelmäämme vaikuttaviin asioihin. Osanotto menehtyneen läheisille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×