Jump to content
MAINOS

IL 23.11.2009:Näin säästät lääkkeissä satasia


Julma

Recommended Posts

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009112310612840_uu.shtml

Iltalehti laski, kuinka paljon lääkkeiden suurkuluttaja säästäisi valitsemalla halvemman lääkemerkin.

Mäntsälässä asuva Pekka Koski on lääkkeiden suurkuluttaja. Diabeteksen ja munuaisen poistamisesta aiheutuvien vaivojen takia lääkkeiden käyttö hallitsee miehen jokapäiväistä elämää. Lääkkeitä Koski tarvitsee myös muun muassa verenpaineen ja astman hoitoon.

Koski käyttää lääkkeisiin noin 1 000 euroa vuodessa. Lasku olisi moninkertainen, jos lääkekatto ei ylittyisi.

Iltalehden tekemän hintaselvityksen perusteella Koski voisi kuitenkin säästää lääkemenoissa valitsemalla halvempia vastaavia valmisteita.

- Olen havainnut, että kaikki halvemmat vaihtoehdot eivät ole toimineet omalla kohdallani parhaalla mahdollisella tavalla. Usein huomaan, että lääkärit tarjoavat automaattisesti kalleinta mahdollista lääkettä.

Eikö jossain päin suomea vielä toimi geneerinen substituutio vai onko toi tyyppi nyt sitten keksinyt ehkä jopa J. Tukiaista turhemman tavan tulla julkisuuteen?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Käyttäjänäkökulmasta J. Koski puhuu ihan asiaa.

Suomessahan geneerinen substituutio sallii lääkkeillä eri suolamuotoja, ja esim. lääkkeen liukoisuus testeissä voi hieman poiketa alkuperäisestä. Lisäksi lääkkeessä voi olla erilaisia apuaineita, ja lääkemuotokin voi olla erilainen (tabletti, kapseli). Tällä tavalla sitten lääkkeen käyttäytyminen voi hieman poiketa biologisessa ympäristössä, ja melko runsaasti on tullut vastaan ihmisiä, jotka eivät pidä vaihtoehtoisista lääkkeistä. Joskus se halvempi ei tunnu sopivan, joskus sitten se kalliimpi tuntuu heikommalta. Ja tällaisia tuntemuksia sitä minun vain pitää kunnioittaman. Oma lukunsa on sitten, miten suomalainen järjestelmä kunnioittaa kansainvälistä patenttikäytäntöä.

Ikävimpinä asioina halpalääkkeissä pidän lääkeinformaation heikompaa saatavuutta (liki päivittäin ongelma), sitä, että lääkkeiden koosta (nielemisongelmat yllättävän yleisiä) ei saa riittävästi tietoa - eivätkä lääkärit ehdi näitä penkoa, joidenkin halpislääkkeiden huonoa saatavuutta ja sitä, että joskus hintaputkessa on vain yksi lääke. Jos rinnakkaistuotteita on 4 - 10 ja hinnat vaihtelevat koko ajan (ts. kahden viikon välein), on mahdotonta pitää varastoa kaikista tuotteista, ja yhtäkkiä varastossa ei sitten olekaan ainoaa hintaputkessa olevaa tuotetta - ja muu varasto happanee käsiin. Lisäksi halvin lääke ei välttämättä ole sellainen, joka on helppo puolittaa.

Ja joillekin ihmisille alituinen lääkkeiden ja niiden nimien vaihtuvuus on riesa, joka kerta, kun uuden lääkkeen saa, niin on eri näköinen pakkaus, tabletti, nimi. Ja osalle ihmisiä pakkausten avaaminen on ongelma: tietyt läpipainopakkaukset tms. ja mummolta jää lääke ottamatta, kun ei saa pakkausta auki. Ja mistäs näistä saa etukäteen tietoa, ei apteekeissakaan joka tuotteesta revitä pilleriä malliksi ja kokeilla, millainen pakkaus on käyttää, olisi usean kymmenen tuhannen euron arvoinen kokeilu. Apuaineet ovat mielenkiintoisia, laktoosin on tutkittu aiheuttavan vatsaoireita vasta suurempana määränä, mutta paljon on ihmisiä, jotka eivät ota laktoosia (yleisimpiä tabletin apuaineita) tabletinkaan suuruisena määränä, koska jotain oireita tulee. Näin ei pitäisi olla, mutta jos ihmisille oireilu on täyttä totta, niin... Lääkäreillähän on mahdollisuus kieltää vaihto lääketieteellisin perustein, mutta harvoin näitä asioita hoksataan miettiä, kun esim. vakavat antibiootti- yms. allergiatkin menevät joskus läpi aika helposti lääkemääräyksissä.

Lääkäreiden kannattaa laittaa kallein lääke reseptiin, koska laki pikkutarkkaan luettuna sallii vaihtamisen vain halvempaan. Eettistä tai taloudellista ongelmaa ei kuitenkaan ole, koska apteekki on velvollinen tarjoamaan edullisempaa tuotetta ja antamaan lääkkeistä lääkeinformaatiota myös kustannusten osalta.

Muutenhan viitehintajärjestelmä (korvaus vain halvimman mukaan) on kuluttajalle ja veronmaksajalle edullisempi järjestelmä ja tuo kilpailua markkinoille. Haasteena on jatkossa erityisesti pienempien apteekkien tulorakenteen turvaaminen, sillä apteekeille on siirretty yhä enemmän erilaisia tehtäviä ja velvoitteita, joista ei muodostu tuloja, ja mm. reseptivapaiden lääkkeiden siirto olisi monelle putiikille kuolonniitti. Kuitenkin lääkepalveluiden tulisi toimia mahdollisimman lähellä monia ihmisiä, lääkeinformaatiota tulisi olla saatavissa ja erilaisissa korvaus-, ongelma- yms. asioissa vaaditaan vähän nokikkainkin oloa. Kosmetiikkaa yms. apteekeissa on ollut jo aikaa, nyt otetaan veikkausautomaatteja, suklaata, lehtiä, ja rakenteita muutetaan etenevässä määrin ja työtahti on monessa paikassa aika kova jopa verrattuna muuhun terveydenhuoltojärjestelmään. Isot muutokset ovat kuitenkin vielä edessä.

Oman veikkauksen mukaan lääkemarkkinat jakautuvat hiljalleen kahtia, erittäin halpoihin kopiolääkkeisiin ja sitten hyvin kalliisiin patenttisuojattuihin alkuperäislääkkeisiin, joihin asiakas saa peruskorvauksen viiveellä ja ehkä vasta anottuaan erityiskorvausta. Toisaalla sitten esim. sairaaloissa käytettävät uudemmat ja tehokkaammat lääkkeet maksanevat entistä enemmän. Mallissa on yleisesti kustannusnäkökulmasta se hyöty, että ensin lähdetään yleensä kokeilemaan edullisemmalla tuotteella, ja kalliimpaan siirrytään, jos se ei toimi tai tulee ongelmia. Tietysti on tilanteita, joissa pitäisi osata valita suoraan se oikea lääkevalmiste.

Hoitajia tilanne koskee esim. kotihoidossa haettaessa ja annosteltaessa potilaan lääkkeitä, haasteet lääkkeiden käytössä pitää tuntea tarkkaan, että lääkitys onnistuu, potilaan tuntemuksia lääkkeiden vaihtuessa pitää osata seurata, potilaalle haitalliset apuaineet pitää tietää, pitäisi pystyä seuraamaan, miten potilas pystyy käyttämään erilaisia lääkepakkauksia... Ja kun rajoitettu reseptinkirjoitusoikeus tulee, niin olisihan se hyvä sitten ymmärtää tällaisiakin näkökulmia. Maksetaanko siitä sitten lisää liksaa ja paljonko, on eri juttu... Ja siinähän sitten pitää myös vähän ymmärtää korvausjärjestelmiä ja lääkejuridiikkaa enemänkin... Kuten myös lääkkeiden ominaisuuksia, vaikutustapoja ja yhteisvaikutuksia. Harmillisesti sairaanhoitajien peruskoulutuksessa lääkekoulutus on - ainakin minusta - liian suppeaa tarpeisiin nähden.

Lääkkeiden käyttäjiähän on hyvin erilaisia, osalle periaate, että kela maksaa korvauksen koko lääkkeen hinnasta on hirmuisen iso juttu, ja jos ei-korvattavaa osuutta on muutamiakin senttejä, niin se ei käy. Sitten on vaikkapa asiakkaita, joilla on käyty melkoinen lääkearsenaali läpi, sieltä löytyy yksi tuote, ja sekin kallein rinnakkaisista, joka toimii, ja kun siihen ei tule korvauksia eikä se kerrytä kattoa, niin lääkkeeseen ei ole varaa, se jää käyttämättä. Onneksi varsin harvassa. Ja sitten on asiakkaita, jotka saattavat maksaa uudesta lääkkeestä jopa 1000 euroa vuodessa, vaikka se ei kuulu korvattavuuden piikkiin - koska terveydestä huolehtiminen on tärkeää, ja vaihtoehtoisten lääkkeiden haittoja ei halua enää kokea. Näitäkin henkilöitä on tosin varsin harvassa.

Lääkkeiden putoaminen pois korvattavuuden piiristä on yksi suunta, jota ehkä myös pitäisi miettiä, kuten myös sitä, miten nopeasti lääkkeet saavat korvattavuuden. On joitakin asiakkaita, joilla ei-korvattavat lääkkeet muodostavat kohtalaisia kuluja. Viime kädessä tietysti sosiaalitoimi auttaa näissä tilanteissa. Eikä tietenkään kaikkia lääkkeitä yhteiskunnan pidäkään maksaa, jos lääkkeen hinnoittelu on todella kohtuuton, tai jos lääkkeellä ei hoideta riittävän vakavaa sairautta, niin turha hiusten harvenemiseen käytettävästä tuotteesta on kelakorvauksia maksaa. Viime kesänä glukosamiinien poistuminen kelakorvattavuudesta tosin aiheutti kipakkaakin kommenttia joiltain lääkäreiltä, kun yhteiskunnan mukaan se ei auta nivelvaivoissa, mutta mm. erään ortopedin mukaan tutkimusnäyttöä on tietyissä niveloireissa. Osa ihmisistä on taas kokenut tuotteen auttavan jopa varsin hyvin, vaikka kuvantamistutkimuksissa (esim. röntgen) ei vastaavaa tehoa näy. Miten lääkkeen tehoa on arvioitu ja mitä niistä halutaan korostaa, on sitten mielenkiintoisempi kysymys asiakkaan tarpeita mietittäessä.

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...