Jump to content
Blogi

"Vain" sairaanhoitaja - mikä määrää työn arvostuksen?


Anettav

Paljon hoitajana tienaa? Määrääkö palkka työn arvostuksen? Vai onko kyse siitä ettet itse arvosta omaa työtäsi? Kerrotko olevasi ”vain sairaanhoitaja” vai kerrotko ylpeästi olevasi sairaanhoitaja, kun ammatistasi kysytään? Arvostaavatko lääkärit hoitajia? Voiko työtään arvostaa vain jos on kutsumusammatissa? Välillä otsikot huutavat, kuinka etenkin me hoitajat koemme ettei meitä ja meidän työtämme arvosteta, vaikka meidän ammattimmehan on monesti listattu arvostetuimpien ammattien kärkipäähän! Luulen ettei ole kyse terveysalan muiden ammattiryhmien, asiakkaiden eikä potilaiden arvostuksen puutteesta vaan meidän omasta ajatuksesta omaa ammattiamme ja työtämme kohtaan. Miten kukaan muukaan voi arvostaa tekemäämme työtä, jos me itse ajattelemme olevamme "vain" sairaanhoitajia?

Kuinka moni todellisuudessa on sitä mieltä, että palkka määrää työn arvostettavuuden? Palkka koetaan jostain syystä hyvin henkilökohtaisena asiana, mutta oma kuukauden peruspalkkani sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa on hieman alle 2300 euroa bruttona, tähän tietysti lisätään vuorotyölisät. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että jokainen alalle hakeutuva tietää tämän palkkatason ja melkein vannon ettei se kenellekään tule yllätyksenä. Itse ainakin olin täysin tietoinen tulevasta tulotasostani jo opiskeluvaiheessa, ja olinhan itse tulevan ammattini valinnut enkä siten näe syytä palkastakaan valittaa. Suomessa on onneksi hyvät ja yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet, meillä jokaisella on vara valita oma ammattinsa, ja täytyy muistaa että jokaisessa ammatissa on hyvät ja huonot puolensa. Tero onkin listannut hoitoalan neljä hyvää puolta, ja muun muassa nuorten työntekijöiden keskuudeessa työn merkittävyys koetaan palkkausta tärkeämpänä. 

Kollegiaalisuus

Entäs ne muut ammattiryhmät, joihin ensimmäisessä kappaleessa viittaan. Hiljattain muutama lääkäri on nostanut julkisuudessa esiin käsitteen kollegiaalisuus ja ammattiryhmien välinen kollegiaalisuus. Kirjoituksessaan lääketieteen kandidatti Saku Pelttari pohtii määritelmää käsitteelle kollegiaalisuus. Toiset kokevat käsitteen koskevan vain omaa ammattiryhmäänsä, toiset, mukaan lukien Saku, puolestaan ajattelevat, että siihen liitetään myös muut sosiaali- ja terveysalan työntekijät. Myös lääkäri Pauliina Paananen pohtii samaa teemaa ja sairaalamaailman hierarkiaa. Haluaapa käsitettä kollega käyttää sitten vain omaa ammattiryhmää koskien tai laajemmin tarkoittaen joukkoa sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä, ei se muuta sitä, kuinka toisia ihmisiä kuuluu kohdella. 

Ymmärrän, että etenkin vanhemmissa työntekijöissä vahvasti näkyy ajatus vanhasta sairaalamaailman hierarkiasta, mutta itse nuorempaa henkilökuntaa edustavana ajattelen, että ei kenenkään tarvitse kumartaa ketään, ei alaisten esimiehiä eikä esimerkiksi hoitajien lääkäreitä. Mutta tällä en tarkoita etteikö heitä pitäisi kunnioittaa. Mielestäni kunnioitus on eri asia ja myöskin itsestäänselvyys, sillä arvostaa täytyy jokaista, sekä työkavereita, alaisia, esimiehiä että muiden ammattiryhmien edustajia. Mielestäni on erikoista, että tämä ei ole itsestäänselvää, kysehän on pohjimmiltaan käytöstavoista ja sosiaalisita taidoista. Minkä tasoinen koulutus tai ammatti tuo "oikeuksia" käyttäytyä poiketen hyvistä käytöstavoista? Mielestäni ei mikään. Toki me olemme terveysalan työntekijöinä iso joukko, aina joukkoon mahtuu monenlaisia ajattelijoita, mutta luulen että suunta on nimenomaan siihen, että yhteistyötä tehdään yhdessä jokaisen ammattia ja osaamista kunnioittaen. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää arvostaa yhtä lailla sekä omaa että muiden työtä ilman vastakkainasettelua eri ammattiryhmien kesken.

Liittyvätkö ammattiylpeys ja kutsumusammatti toisiinsa?

Sari pohti viime kirjoituksessaan termiä kutsumusammatti. Sairaanhoitaja on kutsumusammatti, näin sanotaan. Mutta onko kutsumus välttämätön? Entäpä terveysalan opettaja, tarvitaanko siihenkin kutsumus? Entäpä muut ammatit, lakimies, lääkäri, siivoja, parturi-kampaaja? Miksi juuri terveysalan ammatit liitetään aina kutsumukseen? Aikaisemmin sairaanhoitajiin on liitetty tietynlaisia odotuksia muun muassa käyttäytymisen ja luonteen suhteen ja monessa yhteydessä puhutaan tästä kutsumuksesta. Olen itsekin miettinyt tätä asiaa jo sairaanhoitajaopinnoista saakka, olen pohtinut tulevaa uraani sekä nimenomaan tätä kutsumusta tai oikeastaan sen puutetta.

Itse en mielestäni ole koskaan omannut kovin vahvaa kutsumusta sairaanhoitajuuteen, en ole ollut se Sairaanhoitaja isolla ässällä. Sanoisin ettei kutsumuksen puute ole missään nimessä edellytys sille, että voi olla hyvä sairaanhoitaja. Ei missään tapauksessa! Tykkään valtavasti työstäni sairaanhoitajana, viihdyn nykyisessä työssäni, saan paljon työltäni ja mielestäni minulla on tälle työlle annettavaa. Olen löytänyt paikkani sairaanhoitajana ja olen ylpeä omasta ammatistani, ehkä siis löysinkin sen kuuluisan kutsumuksen myöhemmin työni kautta? Mielestäni riittävä kiinnostus alaa kohtaan on aivan hyvä peruste hakeutua tälle alalle, ihan kuten mille tahansa muullekin alalle. 

Näin jälkeenpäin asiaa pohtiessa huomaan, että olenkin aloittanut urasuunnitelmat jo ennen sairaanhoitajaopintoja. Kuten Minna, niin myös minä jo sairaanhoitajaksi hakiessani kirjoitin motivaatiokirjeeseen että aion jatkaa opintoja kunhan valmistun sairaanhoitajaksi. En tiedä kertoiko tämä jo alunperin, että en kokenut varsinaista kutsumusta sairaanhoitajan ammattiin, mutta tämä ala kiinnosti. Silloin en tiennyt, että mihin haluan jatkaa, enkä oikein ollut tietoinen lukuisista mahdollisuuksista, mutta tiesin että niitä on valtavasti. Hakiessani sairaanhoitajaksi, olin tosiaan kirjoittanut, että haluan jonain päivänä tehdä terveysalalla esimiestyötä. Itseasiassa opettajamahdollisuutta en silloin vielä ollut ajatellutkaan, mutta jotain ajatusta jo selvästi oli jatkosta. Sairaanhoitajaopintojen aikana focus oli luonnollisesti sairaanhoitajan työssä, mutta kun valmistuminen alkoi lähestyä ja piti valita oma suuntautuminen, alkoi jälleen oman uran tarkempi pohtiminen. Opettaja- ja esimiesopinnot yliopistolla ovat vain yksi mahdollisuus lukuisista eri vaihtoehdoista. Sairaanhoitajan ammattihan on siitäkin mahtava, että jatkomahdollisuuksia on ihan älyttömän paljon!

Koetko sinä työsi merkityksellisenä? Entä arvostatko itse omaa työtäsi? Mitä ajatuksia sinulle heräsi?


OSALLISTU KESKUSTELUUN

Recommended Comments

Vieras: Sari Sairaanhoitaja

Lähetetty

Itse ainakin olen ylpeä ammatistani, enkä todellakaan kerro olevani "vain" sairaanhoitaja. Olen unelma-ammatissani, jossa toki on myös liuta huonoja puolia, missäpä ammatissa ei olisi... 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Vieras

Lähetetty

2300€/kk?? Meillä lähtöpalkka noin 2470€/kk, sehän ei toki siitä ikinä pahemmin kohene. 

Huom. Kaupungilla töissä, ei yksityisellä.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: ylpeä saikkari

Lähetetty

Olen myös ylpeä ammatistani, jossa saan auttaa ihmisiä. En ymmärrä miten joku voi saada erikoisdairaanhoidossa 2300e, itse olen terveyskeskuksen vuodeosastolla ja peruspalkka 2470e  ilman sunnuntai ja iltalisiä. Siis  kaupungin palveluksessa olen.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Ale

Lähetetty

Haluan ottaa kantaa tähän palkka-asiaan, vaikkakin se ei ollut kirjoituksen pääasia. Itse olen työskennellyt sekä yksityisellä että kunnallisella puolella leikkausalisairaanhoitajan hommissa. Myös erilaisia yksiköitä on tullut koluttua useampia, alusairaala tasolta erikoissairaanhoidon pariin. Se missä hoitajien yhtenäisyys näkyy on kahvipöytä keskustelussa pohdittu yksityisen puolen palkkataso. Lähtökohtaisesti kun ollaan sitä mieltä että yksityisellä puolella sh:n palkka alkaisi 3 numeroisesti. Höpöhöpö 😆 Omalla 10 v työkekemushistorialla palkkatasoni ovat olleet seuraavia, ja huom! yksityisellä vielä palkkatason vaativuusluokkani oli tapissaan, kuten myös erikoissairaanhoidossa.

1) n 2700€/kk yksityinen sisältäen täydet ikälisät

2) n 2400€/kk erikoissairaanhoito, ei ikälisiä (tästä aikaa se 10v eli kun urani aloitin)

3) n 2400€/kk aluesairaala tasolla, 10v ikälisät

 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: HoitsunNevada

Lähetetty

Mulla on 30 v työkokemusta ja bruttopalkka 2700€/ kk ilman vuorotyölisiä. Ja enmilloinkaan ole sanonut olevani vain sairaanhoitaja, vaan olen sairaanhoitaja. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Lähetetty

Koetko sinä työsi merkityksellisenä? Entä arvostatko itse omaa työtäsi? Mitä ajatuksia sinulle heräsi?

Ihan ensiksi nauratti, että kuka antoi luvan viedä meiltä "vain" lähihoitajilta/perushoitajilta alemmuuskompleksin, työhön liittyen?!?!

Mutta muuten ja ilman huumoria; koen merkityksellisenä, arvostan työtäni ja komppaan erityisesti kohtaa;

Haluaapa käsitettä kollega käyttää sitten vain omaa ammattiryhmää koskien tai laajemmin tarkoittaen joukkoa sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä, ei se muuta sitä, kuinka toisia ihmisiä kuuluu kohdella. 

Ymmärrän, että etenkin vanhemmissa työntekijöissä vahvasti näkyy ajatus vanhasta sairaalamaailman hierarkiasta, mutta itse nuorempaa henkilökuntaa edustavana ajattelen, että ei kenenkään tarvitse kumartaa ketään, ei alaisten esimiehiä eikä esimerkiksi hoitajien lääkäreitä. Mutta tällä en tarkoita etteikö heitä pitäisi kunnioittaa. Mielestäni kunnioitus on eri asia ja myöskin itsestäänselvyys, sillä arvostaa täytyy jokaista, sekä työkavereita, alaisia, esimiehiä että muiden ammattiryhmien edustajia. Mielestäni on erikoista, että tämä ei ole itsestään selvää, kysehän on pohjimmiltaan käytöstavoista ja sosiaalisista taidoista. Minkä tasoinen koulutus tai ammatti tuo "oikeuksia" käyttäytyä poiketen hyvistä käytöstavoista? Mielestäni ei mikään. Toki me olemme terveysalan työntekijöinä iso joukko, aina joukkoon mahtuu monenlaisia ajattelijoita, mutta luulen että suunta on nimenomaan siihen, että yhteistyötä tehdään yhdessä jokaisen ammattia ja osaamista kunnioittaen. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää arvostaa yhtä lailla sekä omaa että muiden työtä ilman vastakkainasettelua eri ammattiryhmien kesken.

 

99,9% työajastani kuluu erittäin hyvässä hengessä kaikkien kanssa työskennellessä. Itsellä on sen verran jo ikää ja mm. työkokemusta eri aloilta, että sitä huonosti taipuu nöyristelemään, joskaan ei öykkäröimäänkään. Koko tiimillä on sama tavoite, meillä; potilaan hoito ja huolenpito ja matkaa jatkuu, niin meillä kuin hänelläkin. Jos matka päättyy, sekin on hyväksyttävä, ikäihmisten ja sairaiden kanssa toimiessa.

 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sh Minna

Lähetetty

En ole kutsumusammatissa, vaan teen mielekästä työtä palkkani eteen, jotta voin mm asua ja syödä hyvin. Terveydentilani takia olen tilanteessa, jossa joudun pakosta vaihtamaan alaa. Huomaan nyt pitäväni työstäni leikkaussalissa niin paljon, että ammatinvaihto tuottaa surua. Isossa yksikössä, jossa työskentelee usean ammattiryhmän edustajia, on ollut ihana huomata, että kaikki kohtelevat toisiaan kollegoina. Usein olen kuullun lääkärin sanovat, ettei voisi työtään tehdä ilman hoitajia, joten ollaan ylpeinä sairaanhoitajia!

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Huonopalkkainen

Lähetetty

Itse olen yksityisellä palvelutalossa. Palkkaluokka G21, käteen jää lähes aina 1700€/kk. Mielestäni palkka on huono.  

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille


Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Lisää kommentti

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


Ajankohtaista

Blogi

×