Jump to content
Blogi

Vaihtokokemusta rikkaampana


Sari Tomova

Emmi kirjoitti vasta ajatuksiaan siitä, kuinka on päättänyt suorittaa kätilö-opintonsa Suomen maankamaralla sen sijaan, että olisi käynyt Suomen rajojen ulkopuolella suorittamassa opintoja tai harjoittelua.

Keskusteltuani Emmin kanssa, päätin tarttua tähän aiheeseen ja kertoa hieman omista kokemuksista. Onko tosiaan kaikki aina niin ihanan kultturellin auvoista?

Madrid - ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä

Oli kevät 2005 ja olin päättänyt hakea Erasmus-vaihtoon Espanjaan Madridiin seuraavaksi syksyksi. Silloin meidän koulussa taisi kaikki halukkaat päästä vaihtoon, opiskelimmehan sentään matkailua. En tiedä kuinka helppoa se on nykyään.

Syksy läheni ja odotin tietoa Madridin päästä, milloin lähden ja mitä oikein on suunnitelmissa. Sitten syksy jo koitti, eikä mitään tietoja tihkunut. Kunnes vihdoin sain paperinivaskan, jossa oli infoa vaikka seuraavaakin vaihtoa ajatellen. Ei muuta kuin lentoa ja hostellia varaamaan.

Sovin tapaamisesta koulun koordinaattoreiden kanssa. Aika pikaisella aikataululla olin Madridissa ihmettelemässä kuinka taksikuski huijasi minulta ja ”esiliinaltani” 20 euroa, mutta ajoissa päästiin kuitenkin hostellille. Nukuimme monen muun kanssa oleskelutilassa, sillä paikka oli ihan täynnä nuoria reppureissaajia. Eipä se mitään, uni tuli siltikin.

Lopulta seikkailin metrolinjojen kanssa (huom! täälläpäin on 0 metrolinjaa) ja pääsin oikeaan kouluun. Siellä koordinaattorit ihmettelivät olematonta espanjankielen taitoani ja selvisi myös, että muut vaihto-opiskelijat olivat tulleet viikkoa aikaisemmin tutustumisviikolle. Siis mitä?! Kävin kurkkaamassa yhtä espanjankielen tuntia: kaikki asiat menivät ihan yli hilseen. Ihmettelin tätä suuresti ja otin asioista selvää. Olinkin päätynyt väärään kouluun.

Suutuin tästä niin, että varasin muutaman päivän päähän itselleni lennot takaisin kotiin muistaen oman kv-koordinaattorini sanat: ”Kukaan ei ole vielä palannut maitojunalla kotiin.”

Lopulta sain kuitenkin puhelun sieltä Oikeasta koulusta ja kävin tapaamassa tätä sympaattista koordinaattoria, joka yritti saada peruttua lentoni ja oli jopa valmis auttamaan asunnon etsinnässä. Madridissa nimittäin täytyi etsiä itse asuntonsa.

Mutta lentojen peruminen ei onnistunut ja koska olin väsynyt ja pulittanut lennoista älyttömyyksiä, palasin kotiin uupuneena, vihaisena ja häpeissäni. Luulin, että koulumme koordinaattori oli vihainen, mutta selvisikin, että Madridin yhteyshenkilöt olivat lähettäneet minulle väärät paperit, josta koko sotku johtui.

Uusi kohde5a219007bffad_Meidnkoulu2.thumb.jpg.2f884ddbd94c014e526d35837f109472.jpg

Jatkoin koulua sitten omassa opinahjossani, olin muita kuukauden jäljessä, mutta pääsin mukaan. Totta minua säälittiin. Koulu houkutteli minut kuitenkin lähtemään keväällä uuteen vaihtoon. Nyt asioita ei möhlittäisi, oli uusi kohde ja hyvät yhteyshenkilöt. Lisäksi mukaan oli lähdössä pari muuta suomalaista.

Tartuin lopulta tähän ja keväällä 2006 matkasin 5 kuukaudeksi takaisin Espanjaan pieneen kaupunkiin nimeltä Huesca. Onneksi opiskelijakaverini osasi espanjaa sen verran sujuvasti, että muutamasta vastoinkäymisestä lopulta selvittiin. Meidät mm. unohdettiin tulopäivänä, joten yövyimme hostellissa, jonka lopulta yliopisto siellä maksoi meille anteeksipyytäen.

Kun lopulta arki lähti rullaamaan, asiat soljuivat omaan espanjalaiseen tyyliinsä. Onneksi olin jo sen verran pitkällä opinnoissani, että lukujärjestykseni ei hirveästi täyttynyt. Kaikki tunnithan olivat siis espanjaksi, paitsi englannin kurssi. Puolet asioista meni toki ohi, mutta kyllä siinä oppi kuuntelemaan kieltä sujuvasti ja muut Erasmus-opiskelijat auttoivat, kun opettajan sormi sattui osumaan kohdalleni kysymyksen kanssa. Siinä hykerreltiin ja ranskattaret vastasivat puolestani selittäen, että ei se ymmärrä. Sitten englanninkieliset kiitoslappuset kiersivät penkkirivissä eteenpäin.

Saimme nauttia espanjalaisista juhlavapaista ja -viikoista, jolloin ei ollut koulua: käytiin mm. retkillä läheisessä vuoristossa, matkustettiin Valenciaan ja kävin Barcelonassa lyhyesti pariin otteeseen. Keväällä järjestettiin ulkoilmabileitä ja keksittiin omiakin fiestoja. Pienessä kaupungissa oli se hyvä puoli, ettei liikkumiseen tarvittu muuta kuin jalat.

Rentoutta ja koti-ikävää

Listasin muutamia huomioita vaihdoista, sekä positiivisia että negatiivisia:

  • eri kansallisuuksiin ja kulttuureihin tutustuminen (paikalliset, jos hyvä tuuri käy + muut vaihtarit)
  • läjäpäin uusia kansainvälisiä tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita
  • itsenäistyminen
  • opiskelijana meininki on aika rentoa ja ylimääräinen rentous on sallittua (et mene pelkästään opiskelemaan vaan myös kokemaan asioita)
  • rohkaistuminen eri kielten käytössä, kenties uuden kielen oppiminen
  • jos on hintatasoltaan halpa maa, niin ei tarvitse laskea pennosia
  • jossain vaiheessa tulee fiilis, että tämä on jo nähty ja voisi palata kotiin = koti-ikävä
  • tylsät hetket voivat tuntua extra-tylsiltä (kannattaa ottaa selvää harrastusmahdollisuuksista)
  • paikalliset voivat suhtautua varauksellisesti, jos ei puhu ymmärrettävästi heidän kieltään (näin kävi minulle mm. kahden espanjalaisen kämppikseni kanssa, heidän kanssaan muutenkin yhteisen sävelen löytäminen jäi puolitiehen)
  • kannattaa ehdottomasti kokeilla kämppiselämää muidenkin kuin vain suomalaisten kanssa (oma kokemus opetti paljon, vaikka kämppisongelmat olivat syvemmällä kuin vain kommunikaatiossa. Yksi kämppiksistä oli ihana ranskatar ja hänen kanssaan elämä oli mutkatonta ;))
  • kannattaa oppia pitämään puoliaan ja ottaa asioista selvää ennen kuin syyllistää itseään tai alistuu kohtaloonsa ja tekee hätiköityjä päätöksiä (kts. Madridin kokemukseni)

5a21909f00352_Torla00136.thumb.JPG.7eae14d36eebdfaff11ed033eb1e7c76.JPG

Työharjoittelu vaihdossa

Itse olin niin lyhyen aikaa vaihdossa, etten päässyt työharjoitteluun, mutta muut Erasmus-opiskeijat suorittavat myös harjoittelujakson ja se oli aika sitovaa. Ei heistä enää ollutkaan meille juuri seuraksi, sillä työpäivät olivat pitkiä ja vaativat paljon keskittymistä. Eli jos menee esim. muutamaksi kuukaudeksi, kannattanee miettiä mitä vaihdolta haluaa. Käsittääkseni joissakin paikoissa voi valita joko opiskelun tai harjoittelun.

Olen lukenut hoitotyöopiskelijoiden kokemuksista, että opiskelijana on enemmän aikaa kokea muutakin kuin vain yliopiston seinät kun taas harjoittelijana voi olla aika sidottu. Toisaalta taas rakas sairaanhoitajaystäväni koki, että hänen vaihtoaikansa oli aika löysää vaikka hänellä ohjelmaa kuului niin koulua kuin harjoitteluakin. Eli tämä riippuu varmasti monesta asiasta ja näistä asioista kannattaa ottaa selvää.

 

Tästä kokemuksesta on nyt yli 10 vuotta aikaa ja tilanteet ovat muuttuneet maailmalla, jokainen kokee vaihtoaikansa omalla tavallaan ja tekee omat ratkaisunsa. Kokemuksesta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka pitkäksi, mutta toivottavasti saitte tästä jonkinlaisen käsityksen ja uskon siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

 

 


OSALLISTU KESKUSTELUUN

Recommended Comments

Kukaan ei ole vielä kommentoinut.



Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Lisää kommentti

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


Ajankohtaista

Blogi

×