Jump to content
Blogi

Turpaanveto, työsuhde-etu?


Sonja Ropponen

Haukkuminen, läpsiminen, sylkeminen, pureminen, huitominen, potkiminen ja tukistaminen. Siinä muutama väkivallanmuoto jotka ovat uhka hoitajille päivittäin. Väkivaltaa tapahtuu hoitoalalla enemmän kuin missään muulla alalla. Se katsotaan usein läpi sormien, koska ajatellaan että potilas on sairas eikä tiedosta itse tekemisiään. Suurin osa potilaista onneksi toimii hoitajan kanssa yhteistyössä toisiaan kunnioittaen, mutta ikävä kyllä väkivalta ja sen uhka, on silti joka päivä läsnä. Henkisesti sairaiden potilaiden kanssa täytyy aina olla hieman varpaillaan, koska ei voi tietää miten potilas reagoi hoitotoimenpiteissä tai sanallisissa kehotuksissa. Muistan kun opiskellessani lähihoitajaksi eräs opettaja kertoi, että ei ole vankilassa työskennellessään kokenut ikinä väkivallan uhkaa, kun taas hoitokodin dementiapuolella se on arkipäivää. Nykyään ymmärrän mitä hän tarkoitti.

Olin ensimmäisessä pidempiaikaisessa työpaikassani 18-vuotiaana. Eräs aamu hoitokodin dementiaosastolla avustin muistisairaalle kenkiä jalkaan. Juttelimme aivan normaalisti ja olin kyykyssä hänen vierellään. Yhtäkkiä vanhus tarttui hiuksistani ja veti niin kovaa, kun pystyi. Pelästyin tietenkin ja lähdin hänen huoneestaan pois ja pyysin toista hoitajaa jatkamaan. Samana päivänä annoin toiselle asukkaalle lääkkeitä. Hän ei olisi halunnut ottaa niitä, joten yritin suostutella parhaani mukaan. Hän heitti vesilasin naamalleni. Tällainen on arkipäivää vanhustyössä ja useat hoitajat ovat turtuneet väkivaltaan. Ajatellaan ettei potilasta voida syyttää, koska hän ei tiedosta tekemisiään. Sen vuoksi on parempi olla hiljaa. On myös tapauksia, joissa potilas on vain yksinkertaisesti ilkeä ja se usein ilmenee sanallisena haukkumisena.

Dementiaosastolla kaikki asukkaat ovat muistisairaita, osa ei edes muista omaa nimeään tai ymmärrä, että ovat hoitokodissa. Monet ovat fyysisesti hyvässä kunnossa ja kulkevat käytävillä pitkin päivää. On todellinen uhka, jos kiireen keskellä esimerkiksi keittiön ovi jää auki ja asiakas saa sieltä veitsen käteensä. Tällaisistakin tilanteista on luettu lehtien lööpeistä. Ja vain murto-osa päätyy lehtien kansiin. Väkivaltatilanteiden ehkäisyyn auttaisi mielestäni jo paljon se, että hoitajia olisi vuorossa tarpeeksi. Dementiaosastolla vuorossa saattaa olla 15 asukasta ja vain kaksi hoitajaa. Silloin tahti on kova ja hoidettavia on paljon. Jos hoitajia olisi riittävästi niin myös aikaa olisi yksilölliselle hoidolle enemmän. Muistisairaat potilaat myös aistivat todella herkästi, jos hoitajalla on kiire ja kaikki tehdään mahdollisimman nopeasti. Silloin asiakas saattaa hermostua ja alkaa heiluttamaan nyrkkiä.

Myös kotihoidossa työskennellessä kohtaa paljon uhkaavaa käytöstä. Olet asiakkaan omalla reviirillä, hänen kotonaan. Asiakkaina on nykyään paljon avopuolen mielenterveys ja päihdeasiakkaita sekä muistisairaita vanhuksia. He eivät aina ole hoitomyönteisiä tai ymmärrä miksi hoitaja tulee hänen kotiinsa "penkomaan paikkoja." Asiakkaalla voi tulla suojelureaktio omaa kotiaan kohtaan. Lisäksi asiakas saattaa olla täysin sairaudentunnoton. Muistan yhden tapauksen, jossa omainen kävi hoitajan päälle, kun ei ollut tyytyväinen äitinsä hoitoon. Hoitaja sai pari päivää sairaslomaa toipumiseen ja sitten takaisin töihin.

59db4ea8e8071_shutterstock_699704413(1).jpg.bf50e051743e4c81e5ebcbf467942cb6.jpg

Käynnille mennään yksin, joten jos jotain tapahtuu, niin ei ole toista hoitajaa ketä huutaa apuun. Useissa tilanteissa auttaa se, kun lähtee pois paikalta, mutta on myös niitä tilanteita, että asiakas on tehnyt jotakin ennalta-arvaamatonta johon ei ole voinut mitenkään valmistautua. Tilanteita on paljon, joten sen vuoksi joillekin asiakkaille on otettu käytäntö, että käynnille menee kaksi hoitajaa väkivallan uhkan vuoksi. Myös vartija paikalla valvomassa ei ole enää mikään harvinaisuus. Uhka tai väkivaltatilanteissa on aina syytä tehdä HaiPro ilmoitus, jotta myös päättäjät tietävät kuinka paljon väkivaltaa todellisuudessa on.

 

Skholen oppimisympäristössä aihetta käsittelevät luennot:

Jos sinulla ei vielä ole tunnuksia Skholen verkkopalveluun, pääset tutustumaan sisältöihin tilaamalla ilmaiset kokeilutunnukset Skholen verkkosivuilta.


OSALLISTU KESKUSTELUUN

Recommended Comments

Vieras: Maaret

Lähetetty

Olen työssä muistisairaiden asumispalveluyksikössä eikä ole juuri ainoatakaan työvuoroa ettei kokisi jonkinlaista väkivaltaa, enimmäkseen se on fyysistä.  Haukku ei haavaa tee mutta kynnet kyllä...tuntuu ettei HaiPro:t tehdään vain tekemisen vuoksi, mitään vastetta niistä ei ole....

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tev

Lähetetty

Omassa työssä koen lähes päivittäin väkivalta tai uhkatilanteita. Asiakkaina vaikeasti kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset. Itse kyllä tiedän, että väkivaltatilanteet ovat vakavia ja liian vähän niistä puhutaan. Valitettavasti sitä vaan ajan saatossa turtuu ja ajattelee että tää on ihan okei. On ollut tilanne, missä asiakas potkaissut kasvoihin, käynti lääkärillä itku kurkussa kun tuntuu niin pahalta ja jonkinlainen pelkotila päällä, ei sairaslomaa vaan takaisin töihin. Mutta, mehän siellä töitä tehdään ihan vapaaehtoisesti ja otetaan turpiin! 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Hurraa

Lähetetty

Olen työssä dementia osastolla, jossa väkivalta on arkipäivää. Osastolla työskentelee kolme ihmistä, kaksi aamussa, yksi illassa. Tai päinvastoin. Asukkaita kutakuinkin kymmenen, puolet näistä on haastavasti käyttäytyviä. Ei niitä ns. HaiPro ilmoituksia kukaan lue, mappi ööhön ne menee. Meillä tehdään päivän aikana monta nyrkkeily ilmoitusta, ikänä ne eivät ole saaneet kenenkään kiinnostusta heräämään. Miksi näin? Voisiko kenties lisätä hoitajia vuoroon, että kaikilla olisi turvallista olla? 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Äitix4

Lähetetty

Itsekin dementiapuolella töissä ja kyllä, todellakin jokaiseen päivään kuuluu väkivalta. Syljetään, raavitaan, potkitaan, lyödään ja päälle kevyimpänä haukutaan tappajaksi, murhaajaksi, pedoksi, huoraksi ym.

Suurin osa omaisista ei tätä usko, ketään ei kiinnosta sillä väkivalta hyväksytään muistisairailta joka taholla. Ei auta, vaikka kuinka yrität lempeästi ja ystävällisesti hoitaa, hammasta purren otat iskut vastaan ja puhdistat revityt ihot. Ja menet täyttämään kaavakkeen, jolka ei ole merkitystä.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: SP1

Lähetetty

Äänittäkää omaisille ja omalle esimiehelle tilanne. Varmasti työpuhelimessa on ohjelma, jolla sen voi tehdä. Äänitys päälle ja puhelin taskuun. Poistaa äänitteen jos kaikki meni hyvin. Vie asian eteenpäin jos ei mennyt.

Asiaa on vaikea kieltää siinä.

Silloin on helpompaa saada kollega mukaan käynnille. 

 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Eläkeläinen

Lähetetty

Hei! Olen ollut dementiapuolella töissä ja allekirjoitan sen, että todella haastavien asiakkaiden kanssa joutui työskentelemään ja varuillaan olemaan. Muistutin aina itseäni, et he ovat sairaita, eivätkä pysty näitä oireitaan hallitsemaan. Teenkin tästä käänteisen, miten dementiapuolella on hoitajina sellaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät asiakkaita kohtaan agressiivisesti ja saavat toimia työssä kymmeniä vuosia, vaikka esimies on tietoinen. Kaikkea en itse nähnyt, mutta myös vanhuksia oli revitty hiuksista ym ym. Tarttis tehä kans jottain??

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Hoitaja83

Lähetetty

Kyllä väkivalta on arkipäivää. Mutta asiassa on myös toinen puoli. 

 

Muistisairaatkin lukevat ällistyttävän hyvin kehonkieltä. Hoitajan tärkein "työkalu" on oma olemus. Täytyy toimia rauhallisesti, koskettaa varovasti ja puhua kunnioittavasti ja olla olemuksellaan läsnä. 

 

Joodenkin työparien kanssa tiedän jo heti että tilanne eskaloituu. Kun asukkaita tartutaan tarpeettoman kovaa ja äkkinäisesti (ei väkivaltaisesti mutta kovaotteisesti) ja kailotetaan kovaan ääneen eikä kunnioiteta asukkaan omaa tilaa vaan mennään tilanteeseen kuin "hollitupaan". 

 

Tuntuu että aina ajatellaan vian olevan siinä asukkaassa. Hoitajilta hyväksytään se että ollaan vaan erilaisia persoonia. Toiset vaan on "räväköitä" ja se siitä. Muistisairaiden kanssa työskentely ei vaan todellakaan sovi kaikille. Mutta hoitajia ei saisi ikinä osoitella, vaikka moni tarvitsisi kipeästi lisäkoulutusta. Omalla olemuksellaan kun saa muistisairaan hyvin herkästi provosoitua. 

 

Toki väkivaltaa on jatkuvasti, mutta joitakin tilanteita kyllä pystyisi ennakoimaan tai voisi poistua tilanteesta ja koettaa myöhemmin. Mutta vallalla on ajatus että "Minähän teen nämä aamupesut nyt, koska se sopii minun aikatauluuni nyt". 

 

Paljon tarvitsisi tukea johdolta ja koulutusta ja osaamista hoitajille. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sydämellä

Lähetetty

Hoitaja83 kirjoitti asiaa, jonka voin täysin itsekin allekirjoittaa. Rauhallisuudella ja huumorilla ja oman tahdon kunniottamisella pärjää paremmin muistisairaiden kanssa. Heillä jokaisella on menneisyytensä, johon kannattaa tutustua ja keskustella heidän kanssa hoitotyön ohessa, niin se aamupesukin sujuu huomaamatta. Niin ja en ole mikään jeesustelija, minua on lyöty, potkittu, revitty hiuksista ja purtu hoitotyössä, olen työskennellyt mielenterveyspotilaiden, kehitysvammaisten ja muistisairaiden parissa.

 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Avustaja

Lähetetty

Kyllä jokaisen täytyy ymmärtää sen verran,että ei dementoitunut vanhus ja vammainen ihminen (iästä riippumatta) todellakaan ole tahallaan ilkeä,vaan monesti noissa tilanteissa pätee sanonta ”niin metsä vastaa kuin sinne huutaa”. Eivät he sairaudestaan huolimatta ole idiootteja vaan ELÄVIÄ,TUNTEVIA JA KÄRSIVIÄ IHMISIÄ! Jotka näkee kehonkielesi ja ilmeesi,oletko ’paha ihminen’,pikkuhitler ja natsi,päällikkö,ylimielinen,inhoa kuvastava,ärtynyt,alentuva,halveksiva..vai oletko ’hyvä ihminen’,turvallinen,toisen huomioon ottava,hellä,rauhallinen,ymmärtävä. Jälkimmäiset harvemmin saa turpiinsa,ellei hoidettava dementikko ole ennestään jo terveenä ollessaan ollut psykopaatti,ja harvemmin näin on. Mutta olen nähnyt hoitajan lyövän dementoitunutta petipotilasta pelkästä nipistyksestä avokämmenellä,ja hoitaja rähisi minulle kun ilmoitin kertovani sairaalan johdolle. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Sonja Ropponen

Lähetetty

‎11‎.‎10‎.‎2017 klo 16.53, Vieras: Maaret kirjoitti:

Olen työssä muistisairaiden asumispalveluyksikössä eikä ole juuri ainoatakaan työvuoroa ettei kokisi jonkinlaista väkivaltaa, enimmäkseen se on fyysistä.  Haukku ei haavaa tee mutta kynnet kyllä...tuntuu ettei HaiPro:t tehdään vain tekemisen vuoksi, mitään vastetta niistä ei ole....

Ikävä kuulla, että tämä on näinkin yleistä. Kannattaa kuitenkin keskustella työpaikan sisälläkin väkivaltatilanteista ja päästä purkamaan niitä. Jospa keksisitte yhdessä jotainkeinoja miten näitä voisi ennaltaehkäistä.

‎11‎.‎10‎.‎2017 klo 18.16, Vieras: tev kirjoitti:

Omassa työssä koen lähes päivittäin väkivalta tai uhkatilanteita. Asiakkaina vaikeasti kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset. Itse kyllä tiedän, että väkivaltatilanteet ovat vakavia ja liian vähän niistä puhutaan. Valitettavasti sitä vaan ajan saatossa turtuu ja ajattelee että tää on ihan okei. On ollut tilanne, missä asiakas potkaissut kasvoihin, käynti lääkärillä itku kurkussa kun tuntuu niin pahalta ja jonkinlainen pelkotila päällä, ei sairaslomaa vaan takaisin töihin. Mutta, mehän siellä töitä tehdään ihan vapaaehtoisesti ja otetaan turpiin! 

Ikävää ettei tuollaisessa tilanteessa tullut edes sairaslomaa, olisi kyllä ollut aiheellista.

‎12‎.‎10‎.‎2017 klo 00.26, Vieras: Hurraa kirjoitti:

Olen työssä dementia osastolla, jossa väkivalta on arkipäivää. Osastolla työskentelee kolme ihmistä, kaksi aamussa, yksi illassa. Tai päinvastoin. Asukkaita kutakuinkin kymmenen, puolet näistä on haastavasti käyttäytyviä. Ei niitä ns. HaiPro ilmoituksia kukaan lue, mappi ööhön ne menee. Meillä tehdään päivän aikana monta nyrkkeily ilmoitusta, ikänä ne eivät ole saaneet kenenkään kiinnostusta heräämään. Miksi näin? Voisiko kenties lisätä hoitajia vuoroon, että kaikilla olisi turvallista olla? 

Hoitajia tulisi olla ehdottomasti enemmän vuoroissa kuin tuo määrä mitä kerroit. Kiire lisää varmasti väkivaltatilanteita.

‎12‎.‎10‎.‎2017 klo 10.52, Vieras: Äitix4 kirjoitti:

Itsekin dementiapuolella töissä ja kyllä, todellakin jokaiseen päivään kuuluu väkivalta. Syljetään, raavitaan, potkitaan, lyödään ja päälle kevyimpänä haukutaan tappajaksi, murhaajaksi, pedoksi, huoraksi ym.

Suurin osa omaisista ei tätä usko, ketään ei kiinnosta sillä väkivalta hyväksytään muistisairailta joka taholla. Ei auta, vaikka kuinka yrität lempeästi ja ystävällisesti hoitaa, hammasta purren otat iskut vastaan ja puhdistat revityt ihot. Ja menet täyttämään kaavakkeen, jolka ei ole merkitystä.

Kuulostaa todella rankalta kun tuollaista on joka päivä. Jonkinnäköiset varatoimet voisivat olla aiheellisia, jos tiedetään ne aggressiivisimmat potilaat.

‎12‎.‎10‎.‎2017 klo 11.30, Vieras: SP1 kirjoitti:

Äänittäkää omaisille ja omalle esimiehelle tilanne. Varmasti työpuhelimessa on ohjelma, jolla sen voi tehdä. Äänitys päälle ja puhelin taskuun. Poistaa äänitteen jos kaikki meni hyvin. Vie asian eteenpäin jos ei mennyt.

Asiaa on vaikea kieltää siinä.

Silloin on helpompaa saada kollega mukaan käynnille. 

 

Parikäynnit olisivat kyllä useissa paikoissa aiheellisia.

‎12‎.‎10‎.‎2017 klo 14.43, Vieras: Eläkeläinen kirjoitti:

Hei! Olen ollut dementiapuolella töissä ja allekirjoitan sen, että todella haastavien asiakkaiden kanssa joutui työskentelemään ja varuillaan olemaan. Muistutin aina itseäni, et he ovat sairaita, eivätkä pysty näitä oireitaan hallitsemaan. Teenkin tästä käänteisen, miten dementiapuolella on hoitajina sellaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät asiakkaita kohtaan agressiivisesti ja saavat toimia työssä kymmeniä vuosia, vaikka esimies on tietoinen. Kaikkea en itse nähnyt, mutta myös vanhuksia oli revitty hiuksista ym ym. Tarttis tehä kans jottain??

Kauhean kuuloista. Liittoon yhteys jollei esimies reagoi?

‎12‎.‎10‎.‎2017 klo 15.47, Vieras: Hoitaja83 kirjoitti:

Kyllä väkivalta on arkipäivää. Mutta asiassa on myös toinen puoli. 

 

Muistisairaatkin lukevat ällistyttävän hyvin kehonkieltä. Hoitajan tärkein "työkalu" on oma olemus. Täytyy toimia rauhallisesti, koskettaa varovasti ja puhua kunnioittavasti ja olla olemuksellaan läsnä. 

 

Joodenkin työparien kanssa tiedän jo heti että tilanne eskaloituu. Kun asukkaita tartutaan tarpeettoman kovaa ja äkkinäisesti (ei väkivaltaisesti mutta kovaotteisesti) ja kailotetaan kovaan ääneen eikä kunnioiteta asukkaan omaa tilaa vaan mennään tilanteeseen kuin "hollitupaan". 

 

Tuntuu että aina ajatellaan vian olevan siinä asukkaassa. Hoitajilta hyväksytään se että ollaan vaan erilaisia persoonia. Toiset vaan on "räväköitä" ja se siitä. Muistisairaiden kanssa työskentely ei vaan todellakaan sovi kaikille. Mutta hoitajia ei saisi ikinä osoitella, vaikka moni tarvitsisi kipeästi lisäkoulutusta. Omalla olemuksellaan kun saa muistisairaan hyvin herkästi provosoitua. 

 

Toki väkivaltaa on jatkuvasti, mutta joitakin tilanteita kyllä pystyisi ennakoimaan tai voisi poistua tilanteesta ja koettaa myöhemmin. Mutta vallalla on ajatus että "Minähän teen nämä aamupesut nyt, koska se sopii minun aikatauluuni nyt". 

 

Paljon tarvitsisi tukea johdolta ja koulutusta ja osaamista hoitajille. 

Totta, että muistisairaiden kanssa työskentelyssä tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja ymmärtäväisyyttä. Siihen ei kaikki sovellu. Johdolle ehdottomasti ilmoitusta jos henkilökunnan puolelta havaitaan väkivaltaisuutta.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille


Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Lisää kommentti

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


Ajankohtaista

Blogi

×