Jump to content
Blogi

Opiskelijat työilmapiirin tuntosarvina


Sari Tomova


Kollegiaalisuus?! Mitä?! Mikä?! Kuka?! Ketkä?!

Taas yksi sana sisäistettävänä. Olinkin aika puulla päähän lyöty ja tunsin oloni jopa tyhmäksi, kun törmäsin tähän sanaan ensimmäisen kerran vasta viime syksynä. Mutta tämän sanan on minulle avannut hienosti mm. blogistimme Emmi. En lähde selventämään asiaa sen perusteellisemmin, sillä Emmin helmikuinen kirjoitus tekee sen mainiosti.

Haluan kuitenkin selventää ajatuksiani työilmapiiristä opiskelijan silmin katsottuna. Opiskelijathan ovat yleisesti se vaihtuva ”materiaali”, ainakin hoitoalalla. Se vakio juttu, mutta kuitenkin vaihtuva. Joka kevät ja joka syksy tulee uusia opiskelijoita pienemmissä tai isommissa ryppäissä.

Mitä nämä opiskelijat sitten ensimmäisenä aistii herkillä jännittyneillä tuntosarvillaan? Tietenkin sen hajuttoman ja mauttoman, mutta ilmassa energiatasolla väreilevän ilmapiirin.

Mikä on opiskelijan virka työyhteisössä?

Ovatko opiskelijat vakiokalustoa vai irtolehtisiä? Jaksetaanko heihin enää panostaa?

Nyt kun näitä harjoitteluja on kertynyt jonkin verran tässä kolmen vuoden aikana, olen huomannut todella positiivista muutosta parempaan. Tai sitten minulla on ollut työilmapiirin osalta vain hyvä tuuri. Opiskelijat huomioidaan, jokainen erikseen tervehtii vastakkain sattuessa ja opiskelijoita pyritään kutsumaan nimiltä. Tämä todellakin vaikuttaa suunnattomasti harjoittelunjakson kulkuun ja haluun yrittää parhaansa niin työyhteisön kuin potilaidenkin hyväksi.

Toki jokainen yhteisö varmasti omaa mustan lampaansa, mutta yleensä yksi yksilö ei AINA pysty pilaamaan sitä valoillaan olevaa tunnelmaa, jos muut ovat mustan lampaan ideologian yläpuolella. Opiskelijoidenkin kannattaa olla varuillaan, etteivät anna kovin paljon vastakaikua kenenkään mustamaalaamiselle tai valituksille, jotka eivät hyödytä ketään siinä yhteisössä. Itse lähdin tällaiseen mukaan kuuntelijana joskus aikoina, kun urasuunnitelmat olivat vain kaiku korvissa. Olotila niiden 6 tunnin työpäivien jälkeen oli aika rasittunut, enkä ymmärtänyt ollenkaan, mihin tämä yksi henkilö pyrki pahan olon purullaan.

Työilmapiiri valttikorttina

Palataanpas sitten 15+ vuotta eteenpäin tähän hetkeen. En minä toki ole päässyt nauttimaan pelkästä pään silityksestä harjoitteluissani. Olen saanut jopa huutoa ja nolausta osakseni, mutta nämäkin asiat ovat hoituneet hienosti anteeksipyynnöllä. Toki siinä välissä itse on ehtinyt keräämään jo melkoisesti kierroksia, en minäkään mikään itse täydellisyys ole. En oikeastaan lähelläkään. Itselläkin on vielä paljon opittavaa ilmapiirin hienosäädössä.

Työilmapiiri on loppujen lopuksi noussut isoksi valttikortiksi siinä, mihin edes uskallan hakeutua keikkalistoille. Opintojen alku puolella kävin keikalla eräässä paikassa, mutta nyt en ole vakuuttunut ihan siitä, mitä tekisin, jos tarjoutuisi uusia tilaisuuksia. Paikkana todellakin oppimisen kannalta top-paikka, mutta työilmapiiri on erittäin ristiriitainen ja sen aistii vakityöntekijöistäkin metrien päähän. Todella häiritsevää, jos pitää tietää, kenelle ei kannata todellakaan esittää kysymyksiä.

Toinen kokemus taas päin vastainen. Todella raskas ja itsenäinen työ ja paljon olisi kaupungilla tekemistä työhyvinvoinnin parantamisen kanssa, mutta työilmapiiriin työssäjaksaminen ei siellä kuitenkaan kaadu. Juurikin sinne uskalsin hakeutua pidempään sijaisuuteen harjoittelujaksoni päätyttyä, vaikka itse työnkuva aluksi hirvittikin.

Yhtä me kaikki

Kollegaalisuus yksinkertaisuudessaan käsittää kaikki ketkä työskentelevät ympärilläsi. Myös harjoittelijat kuuluvat sanan sisäpiiriin. Tehtävä työilmapiirin ylläpidossa on siis haastava ja laaja-alainen. Kukaan ei saa olla alempi arvoinen, jokaisella on tehtävä siinä yhteisössä. Ilman opiskelijoita ei olisi tulevia ammattilaisia. Miten meitä kohdellaan ja mitä työpaikasta halutaan ilmentää meille, on suoraan (tai kääntäen) verrannollinen siihen, minkälaisia hoitotyöntekijöitä meistä tulevaisuudessa muotoutuu.

Minkälaiset kokemukset sinulla on työilmapiiristä opiskelijan kantilta katsottuna?

 


OSALLISTU KESKUSTELUUN

Keskustelu

Recommended Comments

Olen ollut työssäoppimassa 5 eri paikassa ja jokaisessa on tullut tehtyä havainnointia ilmapiiristä ja siitä miten se vaikuttaa potilastyöhön ja yleisesti. Olen nähnyt paikkoja joissa opiskelijat ovat välttämätön paha joita ei haluttaisi ohjata. Olen nähnyt myös paikkoja joissa ajatellaan meidät tulevina työkavereina. Pahimpia ovat olleet hoitajat jotka ovat olleet alalla kymmeniä vuosia. En ole ikinä konenut itseäni niin maan matoseksi kuin silloin kun ohjaaja on kyykyttänyt minua jossain aivan päättömässä asiassa ja kertonut kuinka minäkin tulen vielä huomaamaan tosiasiat kun olen yhtä kauan hoitajana kuin hän. Sen verran jäi huono fiilis etten ottanut tarjottua työpaikkaa vastaan. Olen myös nähnyt kuinka opiskelijan suu yritetään sulkea kun top-paikan turvallisuusasiat sekä kirjaaminen on retuperällä. Ja kuinka opiskelijaa pidetään työvoimana todella härskisti. Jokaisessa työpaikassa on joku joka myrkyttää ilmapiiriä. En ymmärrä miksi siihen ei puututa. Onneksi kuitenkin on mukavia työpaikkoja ja minäkin olen työni jo löytänyt. Muistakaa hoitajat että se opiskelija jota ohjaatte voi joku päivä olla se joka työskentelee teidän työparina tai mahdollistaa teidän lomatuuraukset ja tärkeät vapaapäivät.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille


Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Lisää kommentti

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ajankohtaista

Blogi


×