Jump to content
Blogi

Ohjaaja, saatko opiskelijan ahdistumaan?


Sonja Ropponen

Aina sitä jännitti mennä uuteen työharjoitteluun. Voisi sanoa, että välillä jopa ahdisti. Ajattelin ettei harjoittelupaikan työnkuvalla olisi edes paljoa väliä, kunhan ohjaaja olisi mukava. Monilla koulukavereilla oli samoja fiiliksiä. Sitä ajatteli, että jos ohjaajan kanssa kemiat kohtaavat niin työharjoitteluviikot voisi oikeasti olla opettavaista ja mukavaa aikaa. Jos taas ei, niin jokapäiväinen motivaatio on vaan jotenkin kaivettava esiin. Opiskelija saa työharjoittelusta todella paljon irti, jos ohjaaja on oikeasti halukas opettamaan ja ohjaamaan opiskelijaa. Harmillista, mutta olen huomannut, että joillakin hoitajilla tämä taito on unohtunut. On laitettu opiskelija tekemään asioita joihin häntä ei ole kunnolla perehdytetty tai vaihtoehtoisesti ei anneta opiskelijalle sopivassa määrin vastuuta. Kukaan kun ei vaan vierestä katsomalla opi.

Muistan vieläkin omalta opiskeluajaltani ne mieluisimmat ohjaajat. He ymmärsivät, että olin harjoittelussa, en siis osaa kaikkea eikä tarvitsekaan. Kemiat kohtasivat ja myös huumori oli läsnä työvuoroissa. Parhaat ohjaajat arvioivat kehitystäni jakson ajalta, ja sain sen pohjalta arvosanan. Ei oletettu, että osaisin jo alussa kaikkia asioita vaan niitä yhdessä treenattiin pitkin harjoittelujaksoa. Näitä ohjaajia on muisteltu jälkeenpäin lämmöllä. He kohtelivat tasavertaisesti ja ajatuksena olin heille tulevaisuuden työkaveri.

5a005bb7d113d_shutterstock_673206637(2).jpg.7d1f5721ed9e4727ce71ec678619260d.jpg

Jokainen meistä on ollut opiskelija. Jännittänyt ensimmäisiä työharjoittelupäiviä, miettinyt osaako tarpeeksi tai miten henkilökemiat ohjaajan kanssa kohtaavat. Näitä hetkiä olisi hyvä palautella mieleen, kun toimii itse ohjaajana. Tietenkin myös opiskelijoissa on eroja. Osa on vasta peruskoulun päättäneitä nuoria ja osa aikuisia alanvaihtajia. Myös ikä vaikuttaa jonkin verran siihen mitä opiskelijalta voi odottaa.

Itse olen ollut useasti myös ohjaajan roolissa. Eräänä keväänä minulla oli kotihoidossa opiskelija, joka oli 50-vuotias perheenäiti. Itse olin tällöin 21-vuotias. Naureskelimme yhdessä, kun asiakkaat luulivat opiskelijaa äidikseni, tai vähintään, että hän olisi minun ohjaajani eikä toisinpäin. Hänen harjoittelunsa meni todella hyvin ja hän oli motivoitunut oppimaan. Heti hänen jälkeensä sain viideksi viikoksi ohjattavakseni 18-vuotiaan opiskelijan. Myös hänen kanssaan kemiat kohtasivat ja jakso oli todella mukava. Vaikka opiskelijat olivat aivan eri ikäisiä ja heidän kokemuksensa työelämästä olivat päin vastaiset, niin halusin suhteuttaa heidän osaamistasonsa ja pyrkiä olemaan kaikin tavoin olemaan heille hyvä ohjaaja.

Ehkä haluan tällä kaikella sanoa, että muista ohjaaja kuinka jännittäviä työharjoittelut ovat opiskelijalle. Ohjaa heitä niin kuin itse olisit toivonut sinua ohjattavan. Anna vastuuta. Huomioi opiskelijan ikä, aiemmat työharjoittelut sekä jakson tavoitteet. Anna hänelle aikaa oppia, älä odota heti osaamista. Eikä pieni huumorikaan ole pahitteeksi, se keventää kummasti tunnelmaa.

  • Tykkää 1

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Recommended Comments

Kukaan ei ole vielä kommentoinut.



Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Lisää kommentti

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


Ajankohtaista

Blogi

×