Jump to content
Blogi

Mitä jos jonain päivänä olisin työtoverisi?


Emmi Sivonen

Kahden viikon takaisessa postauksessani lupasin kirjoittaa siitä, kuinka olen havainnut opiskelijoihin suhtauduttavan yleisellä tasolla. Aihe on laaja, sillä kokemuksia ja näkökulmia asiaan on niin paljon. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin vedota erityisesti sinuun, hoitoalan ammattilainen, joka päivittäisessä arjessasi kohtaat opiskelijoita.

Koen, että opiskelijan roolissa ollessani minua on kohdeltu suurimmaksi osaksi kunnioittavasti, siitä olen kiitollinen. Väheksymistä esiintyy silti aivan liian paljon. Se ei välttämättä kohdistu juuri minuun, vaan ennemminkin meihin. Meihin opiskelijoihin, tulevaisuuden työntekijöihin. Väheksymiseen liittyy usein voimakkaasti yleistetty kielteinen mielikuva siitä, millaisia me opiskelijat olemme. Sanomattakin on selvää, että todellisuudessa nuo yleistykset koskevat vain marginaalista osaa opiskelijoiden suuresta massasta.

 

Itsensä puolustamisen ylitsepääsemätön vaikeus

Kuukausi sitten harjoittelussa ollessani olin tutustumassa harjoitteluyksikköni ulkopuolisen sairaanhoitajan toimenkuvaan. Hänen työkenttäänsä kuului koko sairaala, joten aamupäivämme kului eri osastoilla työtehtävien parissa vieraillen. Eräälle osastolle mennessämme minut esiteltiin opiskelijana yhdelle osaston henkilökuntaan kuuluvalle hoitajalle. Tervehdin reippaasti kyseistä hoitajaa saaden vastaukseksi vain lyhyen silmäyksen. Läsnäolostani sen enempää välittämättä tuo hoitaja tokaisi kuuluvaan ääneen sekä silmiään pyöritellen minut esitelleelle sairaanhoitajalle, että ”voi ei, ajattele mihin me joudutaan jossain vaiheessa, kun noita tulee vain enemmän ja enemmän”.

Hiljaisuus. Sairaanhoitaja, jonka mukana kuljin, oli hiljaa. Minä olin hiljaa. Kiusallinen tilanne laukesi puheenaiheen vaihtoon, mutta itselleni jäi tilanteesta ikävä maku suuhun. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Oma reaktioni näissä tilanteissa on harmillinen. Hei itsekunnioitus, missä oikein luuraat silloin, kun sinua tarvitaan? Muutama viikko sitten Rayan Hämäläinen kirjoitti äärimmäisen osuvasti niistä syistä, joiden vuoksi nuorten hoitajien on vaikea puolustautua ikävää kohtelua kohdatessaan. Allekirjoitan hänen tekstinsä, sillä vastaavanlaisissa tilanteissa yllätyn kohtaamastani töykeydestä niin suuresti, että jään suorastaan sanattomaksi.

Sen vuoksi minulla olisi sinulle, hoitotyön ammattilainen, kaksi tärkeää asiaa ajateltavaksi.

1. Muista, että olet ollut itsekin joskus opiskelija.

2. Muista, että jonain päivänä saatan olla työtoverisi.

 

Minkä taakseen jättää, sen saattaa edestään löytää 

Hoitotyön parissa vietetyt vuosikymmenetkään eivät pyyhi pois sitä tosiasiaa, että joskus sinäkin olet aloittanut työurasi alusta. Joskus sinäkin olet opetellut asioita ja jännittänyt sitä, että osaatko ja pystytkö. Minä ja opiskelijatoverini elämme sitä aikaa nyt. Olen varma, että ymmärrät, ettei tarpeettoman mielipahan aiheuttaminen edistä kenenkään oppimista. Hyvät ihmiset ja kauniit sanat muistetaan, mutta vielä paremmin mieleen jäävät huonosti käyttäytyvät ihmiset. Tämä on haaste erityisesti silloin, kun opiskelija siirtyy valmistumisensa jälkeen työelämään ja mahdollisesti samaan työyksikköön sellaisen ihmisen kanssa, joka on jäänyt mieleen vain ilkeiden sanojensa myötä. Sitten ihmetellään, miksi yleinen työilmapiiri on niin huono ja mitä asialle voisi tehdä.

Minulla on ajatus siitä, mitä asialle voisi tehdä. Kohtele toista ihmistä hyvin, oli hän sitten opiskelija, vastavalmistunut hoitaja tai hoitotyön vanha konkari. Tervehdi ja hymyile. Kiitos ei liene liikaa silloin, kun olet saanut tarvitsemasi avun. Auta itse, jos voit. Anna positiivista palautetta. Kannusta ja auta kehittymään, älä alista ja lyttää. Jos kuitenkin teet niin, pyydä anteeksi. Mikäli joku kohtelee sinua huonosti, älä lähde siihen mukaan. Kun sinun tekee mieli vastata tuleen tulella, muista, että palokunnat käyttävät yleensä vettä. Yksinkertaisia asioita, mutta eivät mitään itsestäänselvyyksiä.

Mikäli siellä ruudun takana on työelämässä olevia hoitajia, niin olisi hienoa kuulla, että kuinka sinun työyhteisössäsi suhtaudutaan opiskelijoihin? Nähdäänkö opiskelijat tulevaisuuden voimavarana vai ennemminkin taakkana? Jos ruudun takana on opiskelijoita, niin olisi mukava kuulla millaista kohtelua juuri sinä olet kohdannut työkentillä.

Iloista viikonloppua juuri sinulle!


OSALLISTU KESKUSTELUUN



Recommended Comments

Vieras: Opiskelijatar

Lähetetty

Suurimmaksi osaksi olen tullut kohdelluksi tasavertaisena työharjoittelupaikoissani. Joskus taas en ole saanut ansaitsemaani vastuuta tai toimia itsenäisesti hoitajan valvovan silmän alla, koska olen opiskelija ja jotakin pahaa voi sattua. Yhden kerran olen myös kuullut osaston kokeneiden hoitajien keskustelevan erään paikallisliikenteen linja-autossa heidän osastonsa opiskelijoista, mm. minustakin. Valitettavasti usein opiskelija-ohjaus on suuri rasite, ja faktat unohtuvat - hekin ovat joskus opetelleet samat asiat. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja mikäli hoitoalalla ihminen kokee olevansa täysin valmis, eikä näe kehityskohteita omissa toimissaan koskaan, on luultavasti peiliin katsomisen paikka. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

3 tuntia sitten, Vieras: Opiskelijatar kirjoitti:

Suurimmaksi osaksi olen tullut kohdelluksi tasavertaisena työharjoittelupaikoissani. Joskus taas en ole saanut ansaitsemaani vastuuta tai toimia itsenäisesti hoitajan valvovan silmän alla, koska olen opiskelija ja jotakin pahaa voi sattua. Yhden kerran olen myös kuullut osaston kokeneiden hoitajien keskustelevan erään paikallisliikenteen linja-autossa heidän osastonsa opiskelijoista, mm. minustakin. Valitettavasti usein opiskelija-ohjaus on suuri rasite, ja faktat unohtuvat - hekin ovat joskus opetelleet samat asiat. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja mikäli hoitoalalla ihminen kokee olevansa täysin valmis, eikä näe kehityskohteita omissa toimissaan koskaan, on luultavasti peiliin katsomisen paikka. 

Hei, ja kiitos kommentistasi! Nuo vastuukysymykset tuovat tosiaan lisämausteensa työharjoitteluihin. Ymmärrettävää toki on, että turvallisuus on aina tärkeintä, ehkä se tekee hoitajat varovaisemmaksi? Tuo kokemuksesi linja-autossa juttelusta kuulostaa jotenkin hurjalta! Toivottavasti hoitajien keskustelu oli edes positiivissävytteistä, muuten kyseessä olisi erittäin ikävä esimerkki epäammatillisesta käytöksestä. Olet oikeassa sanoessasi, että siinä vaiheessa kun lakkaa näkemästä itsessään kehityskohteita, on jokin pielessä. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Syy huonoon kohteluun

Lähetetty

Hoitajat yleensä eivät jaksa tehdä kuin pakollisen työn. Pienikin lisäys hoitajan rutiiniin saa hoitajan hermoromahduksen partaalle.

 

Syy siihen miksi hoitajat antavat huonoa hoitoa ja ohjausta: koska ovat laiskoja.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sain kyllä (onnekseni) suurelta osin hyviä ohjaajia opiskeluaikoina, mutta valitettavasti ne ikävät ohjaajat jäävät aina parhaiten mieleen. Juurikin sellaiset ohjaajat jotka eivät anna riittävästi vastuuta tai eivät muutoin luota riittävästi opiskelijan osaamiseen. Yksi vaikeimmin toteutettavista asioista ohjauksessa ja ohjattavana olemisessa lienee juuri tuo vastuun harjoittelu. Itselle oli melkoinen kulttuurishokki siirtyä opiskelijan asemasta täysivaltaiseksi sairaanhoitajaksi joka on oikeasti vastuussa niiden ihmisten hyvinvoinnista. Olisi ollut mukava saada enemmän harjoitusta siinä.

Omaa opiskelijaa tuskin ihan hetkeen saan sillä olen sen verran tuore hoitaja, mutta pari kertaa olen päässyt opiskelijaa ohjaamaan ja näissä tilanteissa olen kyllä rehellisesti peilannut itseni kautta ja antanut opiskelijoille niitä tehtäviä jotka itse koin haastavina ja vaativina opiskelijana ollessani.

Mutta niin. Miten oppia kantamaan vastuuta kun vastuuta ei kauheasti voida antaa, ennen kuin se kaikki lykätään niskaan kerralla?

  • Tykkää 1

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sh päivystyksestä

Lähetetty

Allekirjoittaneella oli keväällä opiskelija harjoittelussa n. 4 viikon ajan. Opiskelijalle sitä haluaisi antaa vastuuta ja tehtäviä, jotta kehittyminen olisi asianmukaista. Edellisenä iltana mietin kotona opiskelijan tulemista. Haluaisin ohjaajana antaa tilaa tehdä asioita turvallisesti, ilman niskaan hengittämistä. En uskalla, en tiedä tästä henkilöstä mitään. Tavoitteet, siinäpä se. 

 

Opiskelija tuli toimeensa särmästi. Haettiin vaatteet ja katsottiin avaimet ynnä muut tarpeelliset asiat. Kävimme myös yksikön pintapuolisesti läpi. Pyysin opiskelijalta tavoitteita, joita ei ollut sillä hetkellä kirjoittanut. Vaativana ohjaajana se oli hänen ensimäinen tehtävä. Minulle nuo opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ovat ohjaamisen selkäranka, ilman niitä oma toiminta ja ohjaaminen tuntuu jäävän pintapuolisesti, saako opiskelija myöskään irti harjoittelusta 100%, epäilen ettei saa. Tavoitteena on oikeasti selvittää opiskelijan lähtötaso. Toinen saman vuosikurssin henkilö voi olla tasolla "nippa-nappa", kun toinen vuorostaan loistaa. Ei heitä voi samoin kriteerein ohjata, silloin tulee vain turhautumista ja huonoja kokemuksia. 

 

Opiskelijat. Tehkää ne tavoitteet valmiiksi ennen harjoitteluun menoa. Keskustelkaa niistä sen ohjaajan kanssa, vaikka vähän puoliväkisin kahvitunnilla tai päivän lopuksi. Menkää avoimin mielin haastaviin tilanteisiin, tuki on aina läsnä. Muista kuitenkin omat ammatilliset rajasi, se on ammattitaitoa. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

13 tuntia sitten, Vieras: Syy huonoon kohteluun kirjoitti:

Hoitajat yleensä eivät jaksa tehdä kuin pakollisen työn. Pienikin lisäys hoitajan rutiiniin saa hoitajan hermoromahduksen partaalle.

 

Syy siihen miksi hoitajat antavat huonoa hoitoa ja ohjausta: koska ovat laiskoja.

Voisi olla siis syytä miettiä, että kuinka paljon hoitajia työssään todella rasitetaan, jos paukkuja ei riitä enää opiskelijan kohtaamiseen. En ihan usko, että mainitsemasi hoitajien "huonon ohjauksen" taustalla olisi aina laiskuus. Ehkä sieltä löytyy väsymystä, ymmärtämättömyyttä ja turhautumista. Näistä päästääkin takaisin siihen, että millaista on todellinen hoitajan arki, mikäli työ herättää edellä mainittuja tunteita? 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

10 tuntia sitten, Haris kirjoitti:

Sain kyllä (onnekseni) suurelta osin hyviä ohjaajia opiskeluaikoina, mutta valitettavasti ne ikävät ohjaajat jäävät aina parhaiten mieleen. Juurikin sellaiset ohjaajat jotka eivät anna riittävästi vastuuta tai eivät muutoin luota riittävästi opiskelijan osaamiseen. Yksi vaikeimmin toteutettavista asioista ohjauksessa ja ohjattavana olemisessa lienee juuri tuo vastuun harjoittelu. Itselle oli melkoinen kulttuurishokki siirtyä opiskelijan asemasta täysivaltaiseksi sairaanhoitajaksi joka on oikeasti vastuussa niiden ihmisten hyvinvoinnista. Olisi ollut mukava saada enemmän harjoitusta siinä.

Omaa opiskelijaa tuskin ihan hetkeen saan sillä olen sen verran tuore hoitaja, mutta pari kertaa olen päässyt opiskelijaa ohjaamaan ja näissä tilanteissa olen kyllä rehellisesti peilannut itseni kautta ja antanut opiskelijoille niitä tehtäviä jotka itse koin haastavina ja vaativina opiskelijana ollessani.

Mutta niin. Miten oppia kantamaan vastuuta kun vastuuta ei kauheasti voida antaa, ennen kuin se kaikki lykätään niskaan kerralla?

Hei, ja kiitos kommentistasi! Harmillista kuulla, että ohjauskokemuksesi eivät välttämättä ole antaneet ns. pehmeää laskua työelämään. Kuulostaa kuitenkin hyvältä, että työssäsi annat opiskelijan tehdä haastavempiakin juttuja. Harjoittelussa niiden tekeminen on turvallista valvonnan vuoksi, ja epämukavuusalueella oleminen tuottaa tunnetusti parhaillaan upeita oppimiskokemuksia. 

Itselläni on vielä pari vuotta opintoja jäljellä, joten myönnän, että valmistumisen jälkeinen aika ei ole vielä kovin kirkkaasti kuvitelmissa. Oli tosi kiinnostavaa kuulla ajatuksiasi siitä, että kuinka tuoreen hoitajan käy, mikäli opinnoissa ei saa riittävästi vastuuta. Siinä olisikin hyvä postausaihe! Se voisi herätellä myös meitä opiskelijoita siihen, että harjoitteluihin osaisimme asettaa erilliseksi tavotteeksi juuri vastuun kantamisen harjoittelun.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

2 tuntia sitten, Vieras: Sh päivystyksestä kirjoitti:

Allekirjoittaneella oli keväällä opiskelija harjoittelussa n. 4 viikon ajan. Opiskelijalle sitä haluaisi antaa vastuuta ja tehtäviä, jotta kehittyminen olisi asianmukaista. Edellisenä iltana mietin kotona opiskelijan tulemista. Haluaisin ohjaajana antaa tilaa tehdä asioita turvallisesti, ilman niskaan hengittämistä. En uskalla, en tiedä tästä henkilöstä mitään. Tavoitteet, siinäpä se. 

 

Opiskelija tuli toimeensa särmästi. Haettiin vaatteet ja katsottiin avaimet ynnä muut tarpeelliset asiat. Kävimme myös yksikön pintapuolisesti läpi. Pyysin opiskelijalta tavoitteita, joita ei ollut sillä hetkellä kirjoittanut. Vaativana ohjaajana se oli hänen ensimäinen tehtävä. Minulle nuo opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ovat ohjaamisen selkäranka, ilman niitä oma toiminta ja ohjaaminen tuntuu jäävän pintapuolisesti, saako opiskelija myöskään irti harjoittelusta 100%, epäilen ettei saa. Tavoitteena on oikeasti selvittää opiskelijan lähtötaso. Toinen saman vuosikurssin henkilö voi olla tasolla "nippa-nappa", kun toinen vuorostaan loistaa. Ei heitä voi samoin kriteerein ohjata, silloin tulee vain turhautumista ja huonoja kokemuksia. 

 

Opiskelijat. Tehkää ne tavoitteet valmiiksi ennen harjoitteluun menoa. Keskustelkaa niistä sen ohjaajan kanssa, vaikka vähän puoliväkisin kahvitunnilla tai päivän lopuksi. Menkää avoimin mielin haastaviin tilanteisiin, tuki on aina läsnä. Muista kuitenkin omat ammatilliset rajasi, se on ammattitaitoa. 

Hei, onpa hienoa kuulla myös ohjaajan ajatuksia opiskelijoiden ohjaamisesta! Kuulostaa kyllä siltä, että opiskelijallesi on sattunut iso moka, kun harjoitteluun tullessa eivät tavoitteet olleet selvillä. Tavoitteiden asettaminen kuuluu kuitenkin nimenomaan opiskelijan vastuualueeseen. Mukava kuitenkin kuulla, että ohjaajana olit kiinnostunut ottamaan tavoitteista selvää heti alussa.

Vaikka lähtötasokirjoitus auttaa peilaamaan opiskelijan sen hetkistä tasoa, on tavoitteiden asettaminen ja niistä keskusteleminen jopa tärkeämpiä oppimisen kannalta. Voisin kuvitella, että ilman tavoitteiden asettamista (opiskelijan ja/tai ohjaajan puolelta) harjoittelusta tulee herkästi yksi sillisalaatti, jossa oppimisen näkökulmasta päämäärätön haahuilu näyttelee isoa osaa. Vinkkisi siitä, että opiskelijoiden tulisi asettaa tavoitteet nimenomaan ennen harjoittelun alkua, on tosi hyvä. Siitä saisi varmasti kokonaisen postauksen aikaan, täytyykin jättää asia hautumaan. Kiitos kommentistasi, se herätti ainakin itsessäni ajatuksia. :) 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Millä perusteella tavoitteiden asettaminen vasta sitten kun pääsee perehtymään mitä omalle kohdalle osuneessa harjoittelupaikassa  ihan konkreettisesti tehdään on moka? Meillä ainakin ne tuli laatia nimenomaan harjoittelun alussa, ei ennen harjoittelua.

Lisäksi on tavoitteita ja tavoitteita. Koulujen ohjeet ja lomakkeet välillä pakottavat kirjaamaan tavoitteiksi asioita jotka eivät realistisesti ole saavutettavissa opiskelijalle osuneessa harjoittelupaikassa tai jotka on jo opittu edellisissä harjoitteluissa/töissä jne.

Tokihan ne "piilotavoitteet" tulisi olla kaiken aikaa tiedossa opiskelijalla ihan riippumatta mitä koulun lomakkeisiin sattuu sillä kertaa kuulumaan.

  • Tykkää 2

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Väsynyt

Lähetetty

Kyllä huokaisu pääsee, kun kuulee että taas tulee opiskelija osastolle. Siitä huolimatta otan opiskelijan hyvin vastaan ja ohjaan parhaani mukaan. Ei se ole hänen syynsä, että on jatkuva kiire. Opiskelijan tulisi saada harjoitella omaan tahtiinsa, rauhallisesti, ohjaajan seuratessa tilannetta. Mutta kun ei ole aikaa. Lisäksi arviointipapereita on hirveän paksu pinkka, joita usein täytellään kotona omalla ajalla kun töissä ei kerkiä tai pysty keskittymään. Tästä olen antanut palautetta koululle mutta ei auta. Tulevaisuudessa tilanne vain pahenee kun opettajia karsitaan ja suuria ryhmiä oppilaita sysätään harjoitteluun työntekijöiden vastuulle. Lisäksi ovat erityisoppilaat, joilla on omat rajoitteensa oppimisessa ja vaativat vielä enemmän aikaa ja ohjausta. Heistä ei saada edes tietoa kentällä, ennen kuin aletaan ihmettelemään että kuinka homma ei ala viikkojenkaan päästä sujumaan. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
12 tuntia sitten, Vieras: Sh päivystyksestä kirjoitti:

Opiskelijat. Tehkää ne tavoitteet valmiiksi ennen harjoitteluun menoa.

Meillä ohjeistus (diakonissaopinnoissa) oli se, että tehkää tavoitteet toisen viikon alkuun mennessä. Koen sen hyväksi, koska enhän voi tietää etukäteen, millaiseen seurakuntaan pääsen sijoittumaan (ja millaisia erityistehtäviä  / - osaamista ohjaajallani on).

Mutta sen sanon, että on hyvin haasteellista saada oma ajatusmaailma käännettyä pois terveydenhuollosta ja suunnattua se kohti kirkollista uraa. Ja opiskelijarooliin sujahtaminen 13 vuoden jälkeen on kyllä kohdallani ollut mielenkiintoista ja ajoittain haasteellistakin. Kun ei aina tahdo muistaa, että opiskelijastatuksella tässä nyt mennään..

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: ShMM

Lähetetty

Hei, itse olen ollut sairaanhoitaja vasta vuoden verran joten harjoittelut ovat vielä tuoreena mielessä. Omia ohjattaviakin on jo ehtinyt muutama olla. Pääasiassa omista harjoitteluistani on positiivisia kokemuksia, mutta negatiivisia löytyy myös jonkin verran. Varmaan kaikkein pahin oli olla 6 viikkoa paikassa, jossa ei juurikaan ohjaajilta saanut rakentavaa palautetta ollenkaan vaikka itse yritti pyytää. Sitten viimeisessä arviointipalaverissä länttästiin liuta asioita joita pitäisi parantaa. Asioita joihin olisin heti harjoittelun alussa voinut vaikuttaa, jos minulle olisi niistä joku maininnut. Siinä vaiheessa kun arvioinnista kotiin lähti pääsi kyllä niin turhautumisen kirosanoja ja kyyneleitä. Ja joku tuossa mainitsikin noista bussikeskusteluista. Itsekin olen niitä kuullut, kun varsin negatiivisia asioita on puhuttu opiskelijoista ja vielä nimillä. 

Ja vielä sananen tavoitteisiin. Opiskelijoita ohjeistetaan koulussa tekemään tavoitteet ensimmäisellä harjoitteluviikolla, jotta ne voi suunnitella sopiviksi kyseiseen yksikköön. Tietysti jonkin sortin yleisiä tavoitteita olisi varmasti hyvä olla jo mietittynä, mutta yleensä tavoitteet saa paremmin mietittyä jahka tutustuu harjoittelupaikkaan ensin.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

5 tuntia sitten, jupet kirjoitti:

Millä perusteella tavoitteiden asettaminen vasta sitten kun pääsee perehtymään mitä omalle kohdalle osuneessa harjoittelupaikassa  ihan konkreettisesti tehdään on moka? Meillä ainakin ne tuli laatia nimenomaan harjoittelun alussa, ei ennen harjoittelua.

Lisäksi on tavoitteita ja tavoitteita. Koulujen ohjeet ja lomakkeet välillä pakottavat kirjaamaan tavoitteiksi asioita jotka eivät realistisesti ole saavutettavissa opiskelijalle osuneessa harjoittelupaikassa tai jotka on jo opittu edellisissä harjoitteluissa/töissä jne.

Tokihan ne "piilotavoitteet" tulisi olla kaiken aikaa tiedossa opiskelijalla ihan riippumatta mitä koulun lomakkeisiin sattuu sillä kertaa kuulumaan.

Heippa, ja kiitos kommentistasi! Tarkoitin juuri näitä mainitsemiasi "piilotavoitteita" eli niitä henkilökohtaisia tavoitteita, jotka eivät välttämättä ole suoraan opetussuunitelmasta. Olen aika varma, että useimmat opiskelijat pystyvät harjoitteluun lähtiessään reflektoimaan omaa sen hetkistä osaamistaan sen verran, että pystyvät luomaan työharjoittelua varten myös omia tavoitteita.

Esimerkiksi, heräämöön harjoitteluun menevän opiskelijan ei tarvitse tarkalleen tietää mitä osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia harjoittelupaikka tarjoaa. Olisi kuitenkin järkevää miettiä, että mitä osaa jo ennen harjoittelua ja mitä osa-alueita tahtoo kehittää. Tahtooko tulevassa harjoittelussa kehittää esim. lääkehoidon osaamista, kädentaitoja, vitaalielintoimintojen seurantaa & niihin reagoimista, yleistä vastuunkantoa jne. Mielestäni on kunnioittavaa harjoittelupaikkaa ja tulevaa ohjaajaa kohtaan, mikäli opiskelija ei lähde harjoitteluun aivan "takki auki" tietämättä yhtään, että mitä harjoittelulta hakee :) Luonnollisesti tavoitteet saattavat muotoutua uudelleen harjoittelun edetessä.

Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että koulun asettamat tavoitteet eivät ole aina saavutettavissa tietyissä harjoitteluyksiköissä. Näiden tavoitteiden sokeasti seuraaminen aiheuttaa vain turhaa stressiä, mikäli tiedossa on jo etukäteen, ettei jokin koulun tavoitteista tule täyttymään. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

59 minuuttia sitten, Vieras: Väsynyt kirjoitti:

Kyllä huokaisu pääsee, kun kuulee että taas tulee opiskelija osastolle. Siitä huolimatta otan opiskelijan hyvin vastaan ja ohjaan parhaani mukaan. Ei se ole hänen syynsä, että on jatkuva kiire. Opiskelijan tulisi saada harjoitella omaan tahtiinsa, rauhallisesti, ohjaajan seuratessa tilannetta. Mutta kun ei ole aikaa. Lisäksi arviointipapereita on hirveän paksu pinkka, joita usein täytellään kotona omalla ajalla kun töissä ei kerkiä tai pysty keskittymään. Tästä olen antanut palautetta koululle mutta ei auta. Tulevaisuudessa tilanne vain pahenee kun opettajia karsitaan ja suuria ryhmiä oppilaita sysätään harjoitteluun työntekijöiden vastuulle. Lisäksi ovat erityisoppilaat, joilla on omat rajoitteensa oppimisessa ja vaativat vielä enemmän aikaa ja ohjausta. Heistä ei saada edes tietoa kentällä, ennen kuin aletaan ihmettelemään että kuinka homma ei ala viikkojenkaan päästä sujumaan. 

Juuri kaltaisiasi ohjaajia ainakin itse kaipaan :)  Sellaisia, jotka ymmärtävät opiskelijan tarpeet ja pyrkivät edistämään niiden toteutumista oman työn haasteista ja kiireistä huolimatta. Kuulostaa siltä, että työyksiköiden ja koulujen välille todellakin tarvittaisiin tiiviimpää yhteistyötä, jotta työyhteisön olisi helpompi ottaa opiskelija vastaan. Siinäpä vasta pähkinä tulevaisuudelle .

52 minuuttia sitten, Avataretar kirjoitti:

Meillä ohjeistus (diakonissaopinnoissa) oli se, että tehkää tavoitteet toisen viikon alkuun mennessä. Koen sen hyväksi, koska enhän voi tietää etukäteen, millaiseen seurakuntaan pääsen sijoittumaan (ja millaisia erityistehtäviä  / - osaamista ohjaajallani on).

Mutta sen sanon, että on hyvin haasteellista saada oma ajatusmaailma käännettyä pois terveydenhuollosta ja suunnattua se kohti kirkollista uraa. Ja opiskelijarooliin sujahtaminen 13 vuoden jälkeen on kyllä kohdallani ollut mielenkiintoista ja ajoittain haasteellistakin. Kun ei aina tahdo muistaa, että opiskelijastatuksella tässä nyt mennään..

Kuulostaa siltä, että varsinkin teidän opinnoissanne toimivampaa on asettaa tavoitteet vasta ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeen. Terveysalalla helpottavana tekijänä saattaa olla juurikin se, että esim. leikkaussali on leikkaussali, ja sen mukaan pystyy asettamaan jo etukäteen tavoitteita. Tsemppiä opintoihisi! :) 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty (muokattu)

26.9.2017 klo 21.34, Vieras: ShMM kirjoitti:

Hei, itse olen ollut sairaanhoitaja vasta vuoden verran joten harjoittelut ovat vielä tuoreena mielessä. Omia ohjattaviakin on jo ehtinyt muutama olla. Pääasiassa omista harjoitteluistani on positiivisia kokemuksia, mutta negatiivisia löytyy myös jonkin verran. Varmaan kaikkein pahin oli olla 6 viikkoa paikassa, jossa ei juurikaan ohjaajilta saanut rakentavaa palautetta ollenkaan vaikka itse yritti pyytää. Sitten viimeisessä arviointipalaverissä länttästiin liuta asioita joita pitäisi parantaa. Asioita joihin olisin heti harjoittelun alussa voinut vaikuttaa, jos minulle olisi niistä joku maininnut. Siinä vaiheessa kun arvioinnista kotiin lähti pääsi kyllä niin turhautumisen kirosanoja ja kyyneleitä. Ja joku tuossa mainitsikin noista bussikeskusteluista. Itsekin olen niitä kuullut, kun varsin negatiivisia asioita on puhuttu opiskelijoista ja vielä nimillä. 

Ja vielä sananen tavoitteisiin. Opiskelijoita ohjeistetaan koulussa tekemään tavoitteet ensimmäisellä harjoitteluviikolla, jotta ne voi suunnitella sopiviksi kyseiseen yksikköön. Tietysti jonkin sortin yleisiä tavoitteita olisi varmasti hyvä olla jo mietittynä, mutta yleensä tavoitteet saa paremmin mietittyä jahka tutustuu harjoittelupaikkaan ensin.

Kuulostaa ikävältä tuo mainitsemasi tilanne, jossa loppuarviointikeskustelussa saat kuulla parannusehdotuksia asioista, joita olisit voinut harjoitella jo aiemmin! Ihmettelen myös noita bussikeskusteluja, kun näiden kommenttien kautta olen niistä nyt jo pariin otteeseen lukenut. Ihmisethän puhuvat, mutta olisi inhottavaa kuulla itsestä tai opiskelutoverista puhuttavan negatiiviseen sävyyn erityisesti jossain työpaikan ulkopuolella. 

Olet oikeassa siinä, että kokonaistavoitteet on helpompi asettaa silloin, kun työyksikkö on tuttu. Kannatan kuitenkin sitäkin, että jonkinlaisia henkilökohtaisia tavoitteita olisi asetettuna jo ennen harjoittelun alkua. Näiden yhdistelmällä pääsee varmasti hyvään lopputulokseen :)

Muokattu - Emmi Sivonen

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Rumblergirl

Lähetetty

Itse olen juuri syventävää harjoittelua tekemässä pelastuslaitoksella. Ambulanssi on todella haastava paikka harjoitteluun. Mutta onneksi harhoittelupaikassani on todella osaavat ohjaajat, jotka antavat palautetta joka keikan jälkeen. Saa itse kertoa miä onnistui ja missä parantamisen varaa. Puolessa välissä oli väliarvio ja keskusteltiin mitä vielä tulisi harjoitella. Ohjaajat olleet todella kärsivällisiä ja olen oppinut hurjasti uutta ja vahvistusta aiemmin opitulle. Oma osaaminen ja rohkeus tehdä töitä ja päätöksiä on vahvistunut. Vielä neljä viikkoa harjoittelua jäljellä ja sitten pitäisi olla valmis sairaanhoitaja. Innolla vielä odotan mitä viikot tuo tullessaan vaikka välillä rankkaa on ollutkin. 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

6 tuntia sitten, Vieras: Rumblergirl kirjoitti:

Itse olen juuri syventävää harjoittelua tekemässä pelastuslaitoksella. Ambulanssi on todella haastava paikka harjoitteluun. Mutta onneksi harhoittelupaikassani on todella osaavat ohjaajat, jotka antavat palautetta joka keikan jälkeen. Saa itse kertoa miä onnistui ja missä parantamisen varaa. Puolessa välissä oli väliarvio ja keskusteltiin mitä vielä tulisi harjoitella. Ohjaajat olleet todella kärsivällisiä ja olen oppinut hurjasti uutta ja vahvistusta aiemmin opitulle. Oma osaaminen ja rohkeus tehdä töitä ja päätöksiä on vahvistunut. Vielä neljä viikkoa harjoittelua jäljellä ja sitten pitäisi olla valmis sairaanhoitaja. Innolla vielä odotan mitä viikot tuo tullessaan vaikka välillä rankkaa on ollutkin. 

Työyhteisösi ohjaajat kuulostavat mahtavilta! Hyvä idea, että jokaisen keikan jälkeen käytte onnistumisia ja kehityskohteita läpi. Tsemppiä opintojen loppurutistukseen! :)

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Mie

Lähetetty

Ohjaajana yritän jokaisen vuoron jälkeen istua alas opiskelijan kanssa ja käydä läpi miten vuoro meni ja pyydän myös palautetta omasta ohjaamisestani, koska eri opiskelijat tarvitsevat erilaista ohjaamista.  Tämän olen huomannut olevan erityisen vaikeaa antaa palautetta ohjaajalle, mut harjoittelu tekee mestarin! :) Myönnän myös,että sama väsymyksen huokaus ajoittain pääsee kun kuulee,että opiskelija on tulossa. Nimimerkki Väsynyt kiteytti hyvin asian. Suurimpia haasteita mihin opiskelijoiden kohdalla olen viime aikoina törmännyt, on valitettavasti vajavainen kielitaito. Vaikea arvioida oppimista ja osaamista, koska ei ole varma mitä opiskelija on ymmärtänyt. Koitan kannustaa kysymään jos ei ymmärrä ja selittää asian toisilla sanoilla sitten. Inhoan mekaanista ohjaamista, koska vuorovaikutus on se minkä toivoisin opiskelijoiden oppivan kanssani, jos ei mitään muuta. Hoitotyön kikka kolmoset ovat turhia, jos vilpitöntä kohtaamista potilaan kanssa ei tapahdu.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

27 minuuttia sitten, Vieras: Mie kirjoitti:

Ohjaajana yritän jokaisen vuoron jälkeen istua alas opiskelijan kanssa ja käydä läpi miten vuoro meni ja pyydän myös palautetta omasta ohjaamisestani, koska eri opiskelijat tarvitsevat erilaista ohjaamista.  Tämän olen huomannut olevan erityisen vaikeaa antaa palautetta ohjaajalle, mut harjoittelu tekee mestarin! :) Myönnän myös,että sama väsymyksen huokaus ajoittain pääsee kun kuulee,että opiskelija on tulossa. Nimimerkki Väsynyt kiteytti hyvin asian. Suurimpia haasteita mihin opiskelijoiden kohdalla olen viime aikoina törmännyt, on valitettavasti vajavainen kielitaito. Vaikea arvioida oppimista ja osaamista, koska ei ole varma mitä opiskelija on ymmärtänyt. Koitan kannustaa kysymään jos ei ymmärrä ja selittää asian toisilla sanoilla sitten. Inhoan mekaanista ohjaamista, koska vuorovaikutus on se minkä toivoisin opiskelijoiden oppivan kanssani, jos ei mitään muuta. Hoitotyön kikka kolmoset ovat turhia, jos vilpitöntä kohtaamista potilaan kanssa ei tapahdu.

Opiskelijana allekirjoitan täysin, että on vaikeaa antaa ohjaajalle palautetta ohjaamisesta, vaikka ohjaaja olisi kuinka hyvä! Saati sitten, että jokin ohjaustyylissä ei tunnu toimivalta. Siinäpä kehityskohde siis ainakin itselleni :) Ammatillisen terminologian haltuun ottaminen koulussa saattaa kieltämättä olla välillä vaikeaa. Kuten sanoit, tässä opiskelijan oma aktiivisuus ratkaisee - jos ei ymmärrä, niin kysyy rohkeasti tai ainakin googlettaa sopivan tilaisuuden tullen! Kiitos kommentistasi ja antamistasi vinkeistä, ainakin itse aion hyödyntää niitä tulevissa harjoitteluissani :)

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Iloa opiskeluun!

Lähetetty

Tulevaisuudessa jos opiskelijoista ei enää makseta mitään niin voisin kuvitella että vieä vähemmän kiinnostaa ohjaaminen.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Emmi Sivonen

Lähetetty

27 minuuttia sitten, Vieras: Iloa opiskeluun! kirjoitti:

Tulevaisuudessa jos opiskelijoista ei enää makseta mitään niin voisin kuvitella että vieä vähemmän kiinnostaa ohjaaminen.

Ymmärrettävää on, että opiskelijan ohjauksesta saatu maksu toimii jonkilaisena motivaattorina. Toivon silti, että opiskelijan ohjaamisessa nähtäisiin muutakin positiivista kuin siitä saatu rahallinen palkinto :)

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Opettaja pohjoisesta

Lähetetty

Hyvä opiskelijanohjaus on osa rekrytointia. Nyt opiskeleva nuori on huomisen työkaveri.  Miten kohtaat ja ohjaat  opiskelijaa ,sellaisen kuvan annat työyhteisöstäsi. Onko siellä hyvä ja turvallinen tiimi , johon itsekln joskua haluaa valmistumisen jälkeen  kuulua vai onko  se vihon viimeinen paikka minne ikinä palaa?

Kannattaa henkilöstön  joskus pysähtyä miettimään, mitä työstään kertoo ja millaisen kuvan hoitajan ammatista luo ohjattaville opiskelijoille.

Onnistunut ja hyvä ohjausprosessi on yhteispeliä ja vuorovaikutusta. Tärkeä on ohjaajan saada ne opiskelijan tavoitteet;  ne opintojakson tavoitteet ja opiskelijan omat henkilökohtaiset tavoitteet. Vain sillä tavoin opiskelijan harjoittelu on tavoitteellista ja ohjaaja osaa ohjata tavoitteiden suuntaisesti.

Rohkeasti opiskelija kysele ja pyydää apuja ja perustelua toiminnalle. Ohjaaja ja opiskelija hyötyvät molemmat  hyvästä yhteistyöstä ja ohjaaja näkee opiskelijan kehityksen ja osaa tukea ja kannustaa oppimaan. Ohjaaja  voi  vaatia taitojen kasvaessa vielä isompien kokonaisuuksen hallintaa hoitotyössä.

 

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sh päivystyksestä

Lähetetty

21 tuntia sitten, Avataretar kirjoitti:

Meillä ohjeistus (diakonissaopinnoissa) oli se, että tehkää tavoitteet toisen viikon alkuun mennessä. Koen sen hyväksi, koska enhän voi tietää etukäteen, millaiseen seurakuntaan pääsen sijoittumaan (ja millaisia erityistehtäviä  / - osaamista ohjaajallani on).

Mutta sen sanon, että on hyvin haasteellista saada oma ajatusmaailma käännettyä pois terveydenhuollosta ja suunnattua se kohti kirkollista uraa. Ja opiskelijarooliin sujahtaminen 13 vuoden jälkeen on kyllä kohdallani ollut mielenkiintoista ja ajoittain haasteellistakin. Kun ei aina tahdo muistaa, että opiskelijastatuksella tässä nyt mennään..

 

Allekirjoittaneella on sellainen kuva, että koulussa opiskellaan teoreettisesta näkökulmasta hoitotyötä. Ajatellaan esimerkiksi akuuttihoitoa. Käydään tunneilla sisällöt ja asiat. Näkemykseni mukaan harjoittelun tehtävä on nimenomaisesti integroida opiskeltu teoreettinen tieto ja käytännön osaaminen toisiinsa. Tätä ehkäpä pinnallisesti jo harjoitellaan koulun klinikkatunnella? Kyllä minä ohjaajana halua olla tietoinen siitä, millaiset ennakko-odotukset ja -ajatukset opiskelijalla on harjoitteluun tultaessa. Sen vuoksi halusinkin ed. tekstissä korostaa ohjaajan ja opiskelijan välistä varhaista dialogia nimenomaisesti tavoitteiden osalta.

Toisinaan on tullut kohdalle tilanteita, joissa opiskelijan tavoitteet ja ajatukset harjoittelujakson sisällöistä ja ydinalueesta verrattuna todellisuuteen ovat kuin yö ja päivä.  Mitä opiskelija sellaisesta hyötyy, todennäköisesti vain turhautuu, teoria ei konkretisoidu, osaaminen jää puutteelliseksi ja pahimmillaan harjoittelusta ei edes voi päästää läpi.

Odotukset - tavoitteet - dialogi - suunnitelma - toteutus - palautteet - arviointi.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Vasta valmistunut

Lähetetty

Menin työharjoitteluun paikkaan, jossa olin tehnyt jo hetken aikaa keikkavuoroja. Minut otettiin vastaan kuin valmiina hoitajana, tuolloiset neljä työpaikkaohjaajaa olisivat kaikki halunneet minut ohjattavakseen, sillä olin ns. "helppo". Tunsin jo asukkaat sekä talon arkirytmin. Tein myös palkallisia vuoroja harjoitteluni aikana jolloin en varsinkaan saanut ohjausta. Aika vähän opin kyseisen harjoittelun aikana.

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Entinen opiskelija

Lähetetty

26.9.2017 klo 08.43, Vieras: Sh päivystyksestä kirjoitti:

Allekirjoittaneella oli keväällä opiskelija harjoittelussa n. 4 viikon ajan. Opiskelijalle sitä haluaisi antaa vastuuta ja tehtäviä, jotta kehittyminen olisi asianmukaista. Edellisenä iltana mietin kotona opiskelijan tulemista. Haluaisin ohjaajana antaa tilaa tehdä asioita turvallisesti, ilman niskaan hengittämistä. En uskalla, en tiedä tästä henkilöstä mitään. Tavoitteet, siinäpä se. 

 

Opiskelija tuli toimeensa särmästi. Haettiin vaatteet ja katsottiin avaimet ynnä muut tarpeelliset asiat. Kävimme myös yksikön pintapuolisesti läpi. Pyysin opiskelijalta tavoitteita, joita ei ollut sillä hetkellä kirjoittanut. Vaativana ohjaajana se oli hänen ensimäinen tehtävä. Minulle nuo opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ovat ohjaamisen selkäranka, ilman niitä oma toiminta ja ohjaaminen tuntuu jäävän pintapuolisesti, saako opiskelija myöskään irti harjoittelusta 100%, epäilen ettei saa. Tavoitteena on oikeasti selvittää opiskelijan lähtötaso. Toinen saman vuosikurssin henkilö voi olla tasolla "nippa-nappa", kun toinen vuorostaan loistaa. Ei heitä voi samoin kriteerein ohjata, silloin tulee vain turhautumista ja huonoja kokemuksia. 

 

Opiskelijat. Tehkää ne tavoitteet valmiiksi ennen harjoitteluun menoa. Keskustelkaa niistä sen ohjaajan kanssa, vaikka vähän puoliväkisin kahvitunnilla tai päivän lopuksi. Menkää avoimin mielin haastaviin tilanteisiin, tuki on aina läsnä. Muista kuitenkin omat ammatilliset rajasi, se on ammattitaitoa. 

Heippa! Entisenä opiskelijana : opiskelijat eivät voi laatia harjoitteluun tavoitteita ennen harjoittelua, koska usein eivät täysin tiedä yksityiskohtaisesti mitä kaikkea kyseisellä harjoittelupaikalla on mahdollista harjoitella ja oppia, ja mitkä osaamiset on hyvä tuoda esiin. Lisäksi kaikista kouluista yleinen ohjeistus on,  että tavoitteet laaditaan harjoittelun ensimmäisen viikon aikana, ei suinkaan ennen harjoittelua. Toisin sanottuna: opiskelija noudatti yleisiä sovittuja pelisääntöjä. Olet muodostanut hänestä nyt sen kuvan että häntä ei kiinnosta niin paljon, vaikka todellisuudessa voi olla että hän on erittäin kiinnostunut ja motivoitunut, mutta sinua ei kiinnostanut kysyä häneltä miten yleensä tavoitteiden kanssa toimitaan?

Jaa tämä kommentti


Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille



Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Lisää kommentti

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


Ajankohtaista

Blogi

×