Jump to content
Blogi

Innostusta ja jäsentelyä - rytinällä kolmanteen lukuvuoteen


Sari Tomova

Kihelmöintiä ja oikuttelua

Kauhea jännitys päällä tai no pelottaakin tai en tiedä, jännä kihelmöinti varpaista sormenpäihin. Ei, en kuvaile nyt rakastumisen tunnetta vaan olen avaamassa kotiovea, josta poistun uudet vaatteet ja uusi laukku olalla kohti koulua. Seuraavaksi avaan koulun pääovea, olen haamun valkoinen ja tomaatin punainen yhtä aikaa, jos se edes on mahdollista (minun kuvitelmissani on).

Mihinkäs nyt? Haa, tuolla lukee kyltti ”Terveydenhoitaja” ja saan haalaripukuiselta tytöltä ohjausta kävellä portaat ylös ja etsiä luokka nro. xxx. Nielaisen ja avaan luokan oven. Voi ei! Kaikki paikalla jo olevat näyttävät sata kertaa itsevarmemmilta ja ainakin kymmenen vuotta nuoremmilta. Mihin minä oikein pääni pistin?

Tuosta hetkestä on jo aikaa 2 vuotta. Tässä sitä ollaan kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelijana olalla kulahtanut reppu ja en edes tiedä, milloin viimeksi olisin ostanut uusia vaatteita. Tai no uudet tennarit sain ostettua edellisenä päivänä. Tulostin ei suostu tulostamaan ja läppärikin alkoi oikuttelemaan sopivasti kesän jälkeen. Päästä varpaisiin väreilevä kihelmöintikin on kyllä hävinnyt jo aikaa sitten.

Niin ja kesätyön ansiosta uni loppuu jo tuntia aiemmin kuin herätyskello antaa äänimerkkinsä. Masentavaa? Minusta ei. Tämä kaikki on elämää, opiskelijan elämää. Tietyt asiat eivät ole enää niin suuressa pääosassa kuin silloin ihan ensimmäisenä päivänä, paitsi koneen oikuttelu on suhteellisen vakavampi juttu monimuoto-opiskelijan elämässä. Onneksi aviomies on keksitty: kone toimii taas ja uusi tulostin komeilee koulupöydällä.

Monimuotoista ryhmävoimaa

Palatakseni vielä ensimmäiseen päivään: meillä on todella ihana ryhmä kasassa. Enkä ollut kaikkia kymmentä vuotta vanhempi. Toki osa on ehkä itsevarmempia kuin toiset, mutta siinä on lähinnä kysymys persoonasta. Yhdessä aloitimme ensimmäisinä Oamkilaisina terveydenhoitajaopinnot monimuotototeutuksessa.

Meillä on jotenkin ihanan harmoninen ryhmä, vaikka joukkoon mahtuu lähihoitajia, lukiosta suoraan tulleita, alanvaihtajia ja kaikkea siltä väliltä. Pystymme iloitsemaan ja tuskailemaan kaikesta mahdollisesta yhdessä. Suru on ollut läsnä niin kuin myös uusien elämien alkukin, kuten voi arvata ryhmän koostuessa pelkästään estrogeenistä.

Ensimmäisen lähiviikon makustelua

Viikko 35 oli tosiaan meidän ensimmäinen lähiviikko tänä lukuvuonna. Se alkoi aika vauhdikkaasti. Mitenkäs muutenkaan, kun syksyn ja kevään ohjelma koostuu aikuisista, lapsista (+ vauvoista) ja naisista. Kaksi vuotta on pyöritty lähinnä iäkkäämmän sukupolven parissa, joten nyt on vuorossa uusien alueiden valtaus. Tämä ”valtaus” merkitsee myös melkoista tehtävien vyöryä ja uusien asioiden oppimista.

Moni voi kuvitella, että höh, teillähän on vaikka kuinka aikaa, koska seuraavat 4 viikkoa on kouluvapaata. Newsflash: ei muuten ole ylimääräistä aikaa, ainakaan minulla. Excel-tehtävätaulukko täyttyy tehtävistä ja nyt täytyisi jäsennellä taulukko niin järkevästi, että kaikki tehtävät tulee palautettua ajoissa. Samalla myös pitäisi sisäistää kaikki se asia, ihan vain senkin vuoksi, että tulevaisuudessa potilaat ovat hyvissä ja osaavissa käsissä. Näihin asioihin tulen todennäköisesti palaamaan tarkemmin seuraavissa kirjoituksissani.

Ehdimme ensimmäisen viikon lopussa harjoitella myös käytännön taitoja elvytyksen parissa. Sitä ei voi koskaan harjoitella liikaa! Tällä kertaa potilaina olivat lapsinuket. Oli taas aluksi säheltämisen ja rautalangasta vääntämisen meininkiä, mutta siitä ne asiat taas jäsentyivät. Tämä jäsentyminen onkin jokaisen lähiviikon taikasana: mitä, milloin, kuinka ja miksi. Olen oppinut itsestäni näiden parin vuoden aikana jotakin: uskon vakaasti, että kaikkia asiat kyllä järjestyvät. Vaikka epätoivo välillä hiipiikin rinnalle.

Tiivistettynä ensimmäisestä lähiviikosta voin kuitenkin sanoa, että olen enemmän innoissani kuin huolissani ja kuulosti siltä, etten ole ainoa.

img_2942_min.jpg.24fc13fc6e274828fb42d0509960abb1.jpg

P.S. Skholekin on osa yhtä kurssikokonaisuutta, joten siitäkin sananen syksyn kuluessa.

Onkohan kenelläkään muulla samanlaisia tuntemuksia uudesta lukuvuodesta? Haluaisin myös kuulla, mistä aiheista olisitte kiinnostuneita lukemaan jatkossa. Rohkeasti kommentteja kehiin.


OSALLISTU KESKUSTELUUN

Recommended Comments

Kukaan ei ole vielä kommentoinut.



Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Lisää kommentti

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


Ajankohtaista

Blogi

×