Jump to content

Hoitajat.net * Skhole -blogi



  • Minna Salakari

    Seitsemän oikein! Osaatko lääkehoidon lottoa?

    Kirjoittaja: Minna Salakari Kategoria: Blogi

    Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen edellyttää lääkehoidon vankkaa osaamista. Ammattitaitoa. Sairaanhoitajakoulutuksen tehtävänä on mahdollistaa ja taata lääkehoidon osaamisen kehittyminen. Lisäksi tarvitaan eettistä ajattelutapaa, motivaatiota, oikeanlaista asennetta ja hieman matikkapäätä.
    Lääkelaskutkaan eivät siis turhaan tai kenenkään kiusaksi opiskeluvuosien opetussuunnitelmissa ole, kuten Merikin aiemmin blogitekstissään kirjoitti. Lääkelaskutentistä on kaiken kukkuraksi saatava täydet pisteet, eikä yksi risti kaksi -tyylillä veikkaaminen ole koskaan tuottanut parasta tulosta. Ihan niin kuin oikeassa lääkehoitoelämässä – pieninkin virhe voi koitua kohtalokkaaksi! 
    Kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että sairaanhoitajilla ja sairaanhoitajaopiskelijoilla on puutteita lääkehoidon osaamisessa. Epäkohtia ja vaihtelevuutta on havaittu myös lääkehoidon opetuksen laajuudessa, sisällössä ja toteutuksessa. 
    Arviolta joka viides lääkkeenanto on virheellinen
    Lääkehoitoon liittyy aina inhimillisen virheen vaara: arviolta joka viides lääkkeenanto on virheellinen. Pitkät työvuorot, epäselvät ja häiriöalttiit lääkkeenjaon tilanteet sekä esimerkiksi puutteelliset potilastiedot vaikuttavat merkittävästi potilasvahinkojen määrään. 
    Lääkehoito on turvallista ja tehokasta vain oikein toteutettuna. Koska jo pienillä lääkemäärillä vaikutetaan potilaaseen, ja jo pienikin lääkehoidon poikkeama voi aiheuttaa mittavan vaaratapahtuman, tulee lääkehoitoon kiinnittää erityistä huomiota kaikissa terveydenhuollon yksiköissä.  Sekä lääkehoidon että nestehoidon ja verituotteiden käsittelyä ja annostelua koskevat periaatteet ovatkin samat kaikille terveydenhuollon toimijoille. Jokaisessa lääkehoitoa toteuttavassa yksikössä tulee olla lääkehoidon suunnitelma, jonka pitää sisältää kaikki periaatteet ja toimintatavat, joiden mukaan lääkehoito toteutetaan yksikössä turvallisesti. 
    Tyypillisimmän lääkityspoikkeamatilanteen aiheuttaa työntekijän tai yksikön väärä tai suunnittelematon toimintatapa. Merkittävin lääkityspoikkeaman syy on se, että potilasta ei tunnisteta tai potilaan diagnoosi ei olekaan oikea. Poikkeama voi johtua myös väärästä lääkkeestä, väärästä annostuksesta tai väärästä lääkkeenantoajasta. Potilas voi myös saada ammattilaiselta virheellisen ohjeistuksen lääkkeen käyttöön liittyen.  Vakavia lääkityshaittoja aiheuttavat erityisesti opioidien, diabetekseen käytettävien lääkkeiden ja varfariinin antamiseen liittyvät virheet, joihin altistavat potilaan korkea ikä ja useiden lääkkeiden samanaikainen käyttö. Vanhuksille toteutettavassa lääkkeenannossa tulee noudattaa erityistä huolellisuutta!
    Ammattilaisten puutteelliset toiminnot johtavat poikkeamiin
    Poikkeamat johtuvat tutkitusti miltei aina terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnasta.  Lääkityspoikkeamien on todettu johtuvan myös työyksikön käytännöistä, työnjaosta ja lääkkeen valmistamiseen tai antamiseen liittyvistä seikoista. Poikkeamia aiheuttavat myös potilaan tilan seuraamiseen, lääkkeen määräyksen vastaanottamiseen, lääkkeiden nimeämiseen ja merkitsemiseen sekä niiden tilaamiseen, pakkaamiseen ja toimittamiseen liittyvät – usein puutteelliset – toiminnot.
    Lääkehoitoon pitää keskittyä, siihen tulee olla ammattiperusta sekä työyksikön luvat lääketilausten tekemiseen, lääkkeiden jakoon, annosteluun ja antoon liittyen. Lääkehoidon osaamista tulee kehittää ja taitoja pitää yllä. Vaikkei lääkehoito olekaan peliä, eikä arvuuttelulla pitkälle pötki, muista silti lotota!
    Seitsemän O:ta eli seitsemän oikein -rivin voi lääkehoidon lotossa saada seuraavasti: oikea lääke, oikea annos, oikea antoaika, oikea antotapa, oikea potilas, oikea potilaan ohjaus sekä oikea dokumentointi. 
    Minna
    Psst. Tutustu lähteenäkin käytettyyn vuonna 2016 julkaistuun THL:n  Turvallinen lääkehoito - Opas lääkehoitosuunnitelman tekemiseen  sosiaali- ja terveydenhuollossa -julkaisuun. Voit myös harjaantua lääkehoidon toteutuksessa ja kehittää lääkelaskuosaamistasi. Tsekkaa Skholen mahdollisuudet tästä!
    Jos olet jo Skholen käyttäjä, sinulla on mahdollisuus  testata lääkelaskuosaamisesi ja kehittää sitä!
     

  • Sonja Ropponen

    Käyntilista käteen ja tukka putkella sateeseen. Kuulostaako tutulta, keikkailija?

    Kirjoittaja: Sonja Ropponen Kategoria: Blogi

    Menet tekemään perjantaina iltavuoron kotihoitoon. Alue on itsellesi täysin vieras. Asuinalueen osoitteet ja tietyt maamerkit ovat sinulle utopiaa. Vakituiset hoitajat tuntevat jokaisen kadun, vaikka silmät sidottuina. Eteesi annetaan asiakaskäyntilista, jossa on 15 käyntiä tälle illalle. Siirtymämatkaa paikkojen välillä tulee olemaan 5-10 kilometriä, riippuen kuinka suunnittelet käyntijärjestyksen. Ajattelet, että tästä illasta tulee kiireinen, joudut laittamaan tossua toisen eteen. Ennen kuin lähdet kentälle, toivot, että saat kunnon perehdytyksen asiakkaista. Tietenkin saat, kyllähän se kuuluu osaksi keikkailijan työvuoroa. 
     
    Yrität etsiä toimistolta ihmistä joka tietäisi edes perusasioita sinun illan asiakkaistasi. Osa on jo lähtenyt kotiin, osalle asiakkaat ovat vieraita, eivätkä he osaa kertoa mitään. Turhaudut, koska aikaa menee hukkaan, pitäisi olla jo käynneillä. Olet tullut auttamaan vieraalle alueelle, mutta sinulle ei anneta kunnon perehdytystä. Kuulostaako tutulta?
     
    Lyhyt ja ytimekäs perehdytys riittää
    Lyhytkin perehdytys helpottaa työvuoron sujumista huomattavasti. Asiakkaalla on silloin tunne, että myös keikkailija tietää mitä tekee. Hän voi ohjata asiakkaan esimerkiksi suoraan lääkkeitä ottamaan, tai tekemään yhdessä muistitestiä. Asiakas kokee, että hoito sujuu eikä hänen tarvitse itse olla koko ajan neuvomassa keikkahoitajaa. Keikkailija myös tietää, jos asiakkaalla on esim. alzheimerin tauti tai päihdetaustaa ja osaa huomioida ne käynnillään. Tämä kaikki jää toteuttamatta, jos perehdytystä ei anneta, tai jos se on ”hieman sinne päin.” Usein syynä perehdytyksen puutteellisuuteen on kiire tai hoitajille vieraat asiakkaat. Asiakkaita saattaa olla yhdellä kotihoidon alueella jopa satoja.
     
    Kohtaa ilolla
    Mielestäni pitäisi aina huolehtia siitä, että työvuoron alussa sovitaan hoitaja joka perehdyttää uuden keikkalaisen. Käydään siis läpi jokainen asiakas, hänen sairautensa ja hoitonsa tulevalla käynnillä. Hyvään perehdytykseen kuuluu myös saada numero johon voi soittaa ja kysyä apua tarpeen tullen. Tällaisesta vastaanotosta jää hyvä fiilis niin keikkailijalle, kun perehdyttäjällekin. Keikkailija tulee myös helposti uudestaan keikalle kyseiseen paikkaan, jos perehdytys on ollut hyvä ja hänellä on ollut tervetullut olo. Se taas ilahduttaa myös asiakkaita ja tutut keikkailijat vaikuttavat myös positiivisesti potilasturvallisuuteen. Joten muistathan ensi kerralla keikkailijan kohdatessasi ystävällisyyden sekä vuoroon perehdyttämisen. Hän on tullut auttamaan vuoron sujumisessa, joten otetaan hänet ilolla vastaan.

  • Meri Sierla

    Kolme syytä miksi lääkelaskut pitää osata

    Kirjoittaja: Meri Sierla Kategoria: Blogi

    Lääkelaskut ovat ikiaihe, joka pohdituttaa vuodesta toiseen niin alan opiskelijoita, kuin ammatissa jo vuosia toimineita hoitoalan ammattilaisia. Netissä surffaillessa törmää lukuisiin keskusteluihin aiheesta "lääkelaskut". Keskustelut ovat sävyltään stressaantuneita ja huolestuneita. Selittelyissä löytyy. Miksi? Tässä pari pohtimisen arvoista asiaa, miksi tuskailu on turhaa. Ja minkä takia hoitoalan tulevien ja nykyisten ammattilaisten nyt vaan pitää - ja kannattaa - osata lääkelaskut.
     
    1. Lääkelaskujen hallinta on osa potilaan hyvää hoitoa
    Lähtiessäni opiskelemaan hoitoalaa liki neljätoista vuotta sitten tieto siitä, että tenteissä kaikkien lääkelaskujen on oltava täysin oikein, aiheutti opiskelijoiden keskuudessa pähkäilyä ja porinaa. Lääketiede etenee, hoitotyö kehittyy ja potilaille tehtävät toimenpiteet monipuolistuvat. Terveysteknologia ja digitalisaatio etenevät vauhdilla. Vaatimustaso kasvaa. Työnkuvat laajenevat ja muuttuvat. Ja niin edelleen. Anestesiahoitajan työssä olennainen ja arkipäiväinen osa työnkuvaa on lääkehoito. Siihen kuuluu lääkelaskujen moitteeton ja sujuva hallinta. Leikkaussalissa tilanteet vaihtelevat, ja työ on tyypillisesti usein nopeatempoista. Potilaat ovat eri ikäisiä ja hyvinkin eri kokoisia. Tämän vuoksi myös lääkkeen oikea annostus*)  on ehdottoman tärkeää.
    Lääkelaskutaitoja tarvitaan yhtä lailla vuodeosastoilla ja lukuisissa muissa potilaiden hoitoympäristöissä.  Lääkehoidon turvallisuus on olennainen osa potilasturvallisuutta. Virheet lääkehoidossa, eli lääkityspoikkeamat, kuuluvat yleisimpiin potilasturvallisuutta vaarantaviin haittatapahtumiin. Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan sairaanhoitajan tehtävä on edistää potilaan yksilöllistä hyvää oloa. Lääkelaskujen hallinta on osa tätä. Jos olet edelleen eri mieltä asiasta, niin aihetta voi pohtia hieman eri näkökulmasta. Haluaisitko että sinä tai läheisesi olisi se potilas, jonka hoitaja annostelee lääkettä mututuntumalla? Tätä voisi verrata myös tilanteeseen, että olisit matkustajana lentokoneeseessa, jonka lentäjä tulkitsisi summamutikassa mittareita ja lennonjohdon antamia ohjeita.
    Joulukuun blogissani vinkkasin, että niin opiskelijana kuin ammatissa toimiessa hyväksi havaittu tapa on tehdä muistiinpanoja pieneen, taskuun mahtuvaan ja mukana kulkevaan vihkoon. Siihen voi dokumentoida myös lääkelaskujen kaavoja ja esimerkkejä lääkelaskuista. Niihin voi turvautua etenkin vasta-alkajana silloin, kun usko omiin lääkelaskutaitoihin kaipaa tilapäistä vahvistusta, eikä kahden eri henkilön toteuttama kaksoistarkastus juuri siinä tilanteessa ole syystä, tai toisesta mahdollista.
     
    2.  Lääkelaskujen hallinta on osa hoitoalan työntekijän ammattilaisuutta
    Tämän päivän hoitotyön tekijä on koulutettu ammattilainen. Hoitotyössä toimiessani olen joskus kuullut jonkun kliinistä hoitotyötä tekevän hoitotyön ammattilaisen perustelevan viiden vuoden välein uusittavan LOVe - lääkehoidon osaaminen verkossa -koulutuksen ja lääkelaskujen hallinnan tarpeettomuutta sillä, että ei tarvitse niitä omassa päivittäisessä työssä.
    Tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä, että työnantaja määrittelee yllä mainitun vaateen. Se ei ole tahdon asia, eikä oma valinta. Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus edellyttää ja valvoa, että työntekijöillä on sellainen peruskoulutus mitä työtehtävän hoitaminen edellyttää. Hoitotyössä toimisen perusedellytys on lääkehoidon osaaminen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mukaan ilman lääkehoidon koulutusta ei voi osallistua lääkehoidon tehtäviin ja toteuttamiseen.
     
    3.  Lääkelaskut ovat täysin opittavissa oleva asia
    Lääkelaskutaitojen harjoittaminen ja lääkelaskutentit ovat tärkeitä osioita hoitotyön koulutusohjelmissa. Viiden vuoden välein uusittava LOVe-lääkehoitokoulutuksen itse opiskeltava materiaali, ja etenkin LOVe-tentin lääkelaskuosio saattavat toisinaan saada jopa jonkun monessa liemessä keitetyn ja kokeneimmankin hoitotyön konkarin ahdistumaan. Turhaan. Omia lääkelaskutaitoja voi harjoittaa ja vahvistaa missä urakehitysvaiheessa vaan. Viitseliäisyyttä se kyllä vaatii mikäli lääkelaskutaidot ovat käytön puutteessa päässeet ruostumaan. Lääkelaskuja voi treenata oppilaitosten ja työpaikkojen järjestämien työpajojen tai täydennyskoulutusten ohella verkkoympäristössä. Terveydenhuollon verkkokoulutusta tarjoavan Skholen kurssivalikoimasta löytyy lääkehoitoon liittyen muun muassa kursseja lääkelaskennasta, farmakologiasta, lääkehoidosta ja lääkeaineryhmistä.
    ”Kehno matikkapää” ei ole käypä selitys olla osaamatta lääkelaskuja. Lääkelaskut ovat mielestäni suoraviivaisia ja loogisia verrattuna kaukaisten lukioaikojen matikankursseihin, jotka eivät totisesti olleet ihan ydinosaamisaluetta. Sain jopa ehdot lyhyestä matematiikasta lukion ensimmäisellä luokalla. Niistä selvittiin, kuinkas muuten, kuin harjoittelulla. Ilmeisestä "matikkalahjattomuudesta" huolimatta olen sairaanhoitajan ammatissa toimiessani oppinut lääkelaskut. Ja osaan ne sujuvasti, nopeasti ja varmasti. Väistelevän valittamisen, nettipalstoilla narisemisen ja aiheettoman ahdistumisen asemesta myös lääkelaskujen kohdalla kannattaa ryhtyä tositoimiin. Lääkelaskut eivät ole rakettitiedettä, vaan täysin opittavissa oleva asia. Myös tässä asiassa harjoitus tekee mestarin.


    *) Lääkehoidon toteuttamisen viisi oikeaa: Oikea potilas, oikea lääke, oikea antoaika, oikea antoreitti ja oikea annostus

  • Anettav

    Lisää palkkaa?

    Kirjoittaja: Anettav Kategoria: Blogi

    Aikuisiällä tapahtuva oppiminen on pääosin omaehtoista opiskelua. Naiset osallistuvat miehiä aktiivisemmin omaehtoiseen kouluttautumiseen aikuisällä, ja miehet puolestaan kouluttautuvat työnantajan tai työviranomaisen kehotuksesta. Katsotaankin, että naiset etsivät nyky-yhteiskunnassa omaa polkuaan eri tavoin kuin aiemmin. Ennen oli tavallista hankkia yksi ammatti elämänsä aikana ja pärjätä tämän valintansa kanssa eläkeikään saakka. Naiset opiskelevat huomattavasti miehiä enemmän sellaista, mikä ei johda tutkintoon, kuten kansalaisopiston kursseilla. Voidaan ajatella että naiset opiskelevat enemmän juurikin muista kuin urajohteisista syistä. (Laakkonen ym. 2017.) Valtaosa hoitoalan työntekijöistä on naisia, joten keskityn tässä nyt naisten näkökulmiin. Tarkoituksena ei ole syrjiä miehiä.
    Miksi nuoret naiset lähtevät opiskelemaan?
    1. opiskelu moninaisen ammatti-identiteetin saavuttamiseksi.
    2. opiskelu reunaehtojen puitteissa
    3. opiskelu liikkeellä pitävänä voimana
    4. opiskelu elämänkulun normatiivisen käsikirjoituksen rikkojana
    Kouluttautumisella pyritään ehkäisemään jämähtämistä niin sanottuun oravanpyörään. Käsi ylös jos olet joskus ahdistunut oravanpyörästä! Kouluttautuminen kehittää ammattitaitoa ja opiskelun ajatellaan takaavan mielekäs työ tulevaisuudessa. Minä pystyn ja kykenen, vahvistetaan työmahdollisuuksia ja osoitetaan muiden ja omien odotusten mukainen kyvykkyys työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.
    Naiset hakevat opiskelulta vastapainoa aikuisuuden velvollisuuksille ja opiskelujen myötä koetaan minäpystyvyyttä. Opiskelijoita motivoivat myös älylliset suoritukset opinnoissa. Nykyisin ei ajatella olevan yksi ja perinteinen malli kuinka kuuluisi elää, suorittaa opinnot, hankkia ammatti, puoliso, lapset, työt, lapsenlapset. Opiskelun avulla voi hakea omaa paikkaansa ja pallotella eri rooleissa. Opiskelu mahdollistaa liikkuvuuden eri rooleissa ja rajapinnoilla.
    Valmistumisen myöhästyminen
    Opiskelun tavoitteena on siirtyminen työelämään, mutta opiskelijoilla on valtavan kova paine työelämään jo opintojen ollessa kesken. Tuet siirtyvät jatkuvasti enemmän lainapainotteiseksi. Miten opiskelujen käykään, kun hypätään jo kesken opintojen töihin? Työelämään opintojen ohessa vetävät vahvasti rahallinen tilanne ja töiden kautta saadut tulot, ja tämä taas oli syynä opiskelujen viivästymiselle. Lisäksi yhteiskunnan paineet heijastuvat myös opiskelijoihin, sillä korkeakouluttautumista odotetaan yhä enemmissä määrin. (ks. Laakkonen ym. 2017.) Isolla osalla opiskelijoista rahallinen tilanne edellyttää työssäkäyntiä opintojen aikana, mikä puolestaan voi viivästyttää opintoja. Mutta töiden kautta hankittu työkokemus voi olla mittaamattoman arvokasta tulevaisuutta ajatellen, se lisää esimerkiksi mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
    Hoitajien kehittymis- ja kehittämiskohteet
    Olen pohtinut omia roolejani, sairaanhoitajana eli työntekijänä, ja hoitotieteilijänä eli opiskelijana. Omalla kohdalla tämä mahdollistaa tietynlaisen tasapainottelun eri roolien välissä. Kun mietitään sairaanhoitajien kouluttautumista, on hyvä huomioida kouluttautumisen tavoitteellisuus ja huomioida urasuunnitelmissa myös aiempi osaaminen (Tuomi 2008). Tämä tutkimus ei korostanut nousujohteista uraa motivaattorina, mutta osalla, mukaan luettuna itseni, myös se sisältyy motivaatiotekijöihin. Suorittajaluonteeni myöskin muistuttelee, että aikuisiällä opiskelu ei ole niin kovin yksinkertaista, joten sen rankkuuden ja rajallisen aikataulun vuoksi opiskeluun käytettävä aika on hyödynnettävä tehokkaasti ja tutkintotavoitteisesti. Omiksi motivaattoreiksini opiskelulle sanoisin juurikin aiemmin mainitut ja tärkeimpänä niistä oman osaamisen kehittämisen sekä tulevaisuudessakin mielekkään työn turvaamisen. Ymmärrän aivan täysin, että joku toinen löytää motivaation opintoihin jostain muusta.
    Nousujohteinen ura ja sitä myötä tuleva korkeampi palkka ei näytä olevan pääsyy opiskella. Raha puolestaan motivoi opiskelijoita tekemään keikkaa ja siirtymään enemmissä määrin työelämään, mikä osaltaan voi aiheuttaa haittaa opiskeluille. Yhteenvetona sanoisin, että muut tekijät motivoivat rahaa enemmän opiskeluun. Myös sairaanhoitajaksi opiskelevat lähihoitajat, mielenkiintoista kuulla teitä, pienen palkkaeron vuoksi tuskin palkka on ollut kovin suuri motivaattori opintoihin?
    Olisikin mielenkiintoista kuulla, miksi olet lähtenyt opiskelemaan ja mistä olet saanut motivaatiota opiskeluun? Myös miehet, sana on vapaa!
    Lähteet:
    Laakkonen E, Manninen J & Kauppila J. 2017. Nuoret aikuiset naiset elinikäisinä oppijoina - notkeaa toimijuutta työn, perheen ja opiskelun rajapinnoilla. Aikuiskasvatus 01/2017.
    Tuomi S. 2008. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen lasten hoitotyössä. KUOPION YLIOPISTON JULKAISUJA E. YHTEISKUNTATIETEET 156. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto. http://www.oppi.uef.fi/uku/vaitokset/vaitokset/2008/isbn978-951-27-0815-4.pdf

  • Tero Riihelä

    Ahne hoitaja haluaa palkankorotuksen - työhyvinvointi

    Kirjoittaja: Tero Riihelä Kategoria: Blogi

    Mistä koostuu työhyvinvointi? Tiedämme, että työhyvinvointia lisää ainakin monipuolinen ja mielenkiintoinen työnkuva, mahdollisuus olla mukana päättämässä työpaikan toimintatavoista, omasta työnkuvasta ja työajoista, lisäkouluttautumisen mahdollisuus ja uralla eteneminen, hyvät työkaverit, motivoiva, tsemppaava ja aidosti kuunteleva johtaja, vapaa-ajan ja työajan tasapaino ym. tällaiset asiat.
    Nämä edellä mainitut asiat ovat erittäin tärkeitä työhyvinvoinnin kannalta ja tiedostan sen aivan hyvin. Haluan kuitenkin vielä tarttua muutamaan asiaan, jotka ovat myös työhyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeitä.  Nämä ovat vapaa-aika, riittävä hoitajamitoitus ja raha, jota hoitaja ei muuten saisi mainita, koska olemme edelleen kutsumusammatissa! Viime viikolla oli kuntasektorin työtaistelut ja tuolloin mm. Tehy:n ja SuPerin liiton jäsenet eivät tehneet ylitöitä eivätkä vaihtaneet työvuorojaan. Näinhän kuuluisi jokaisella hoitajalla olla aivan luonnostaankin, koska sekin on mielestäni osa työhyvinvointia!
    Vapaa-aika ja riittävä hoitajien määrä työvuorossa tuo työhyvinvointia
    Vapaalla lataat akkuja ja rentoudut. Mieli ja keho saa lepoa ja jaksat taas paremmin hoitaa työsi hoitajana. Vapaa-aika on siis erittäin tärkeä työhyvinvoinnin kannalta ja tämän vuoksi onkin tärkeää, että työvuorolistoihin voisi luottaa. Niiden mukaan hoitajat suunnittelevat vapaa-aikaansa ja sopivat ystävien ja perheen kanssa tekemisensä. Kuvittele, että olet suunnitellut tekemistä lastesi tai ystäviesi kanssa ja sitten käykin niin, että jäät ylitöihin tai teet ylimääräisiä vuoroja, koska valitettavasti meihin hoitajiin on aikojen saatossa iskostunut tällainen työkulttuuri, että joustetaan ja siirretään omat tekemiset. Olemmeko tottuneet ja sopeutuneet siihen, että meitä hoitajia on aivan liian vähän potilaisiin nähden?! Varsinkin vuorotyötä tekevät tietävät, miten vaikeaa on välillä saada sovittua tekemiset ystävien kanssa, koska monesti olet itse töissä, kun muut ovat vapaalla. Riittävä hoitajamitoituskin toisi muuten työhyvinvointia, kun ei tarvitsisi sairaalassa hoitajien juosta pää kolmantena jalkana.
    Oli hirvittävää lukea ihmisten kommentteja työtaisteluun liittyvien uutisten kommenttikentältä, joissa hoitajia haukuttiin ahneiksi uhriutujiksi! Kuinka hoitajat kehtaavat vaatia, että saisivat tehdä työvuorot niin kuin ne on suunniteltu?! Kuinka hoitajat kehtaavat pyytää lomarahojen viemisen vuoksi korvauksia tai palkankorotusta?! Lomarahoista vietiin osa, koska valtion taloustilanne näytti huonolta ja nyt kun se on kohentunut, niin ei millään haluttaisi korvata sitä takaisin mikä hoitajille ja muille kunta-alan työntekijöille oikeudenmukaisesti kuuluisikin. Sanotaan, että työntekijäjärjestöt olivat itse tätä sopimusta tekemässä, mutta oliko heillä mahdollisuutta kieltäytyä!?
    Ahne hoitaja haluaa rahaa - se tuo työhyvinvointia
    Sitten siirrytään siihen rahaan. Kun olet sen vapaa-aikasi suunnitellut työlistasi mukaisesti, niin tarvitset myös tässä materialistisessa yhteiskunnassa sitä rahaa. Monesti kuulee, että ei raha tai palkankorotus tuo työhyvinvointia, mutta olen itse eri mieltä. Opintojen ohella ja muutenkin tulee välillä luettua tutkimuksia mm. hoitajien motivaatiosta ja työhyvinvoinnista ja harvoin niissä mainitaan, että raha olisi hyvä motivaatio tai työhyvinvoinnin tuoja. Julkisuudessa sitten jotkut ”asiantuntijat” komppaavat tätä ja sanovat, että ei raha tuo työhyvinvointia, mutta helppo se on sanoa, jos on jo palkka ja työajat itsellä kohdillaan. 
    Tietenkin tiedän, että ei raha yksinään työhyvinvointia tuo vaan siihen kuuluu paljon muitakin elementtejä. Mutta rahan vuoksi me ihmiset käymme töissä, sen avulla me toteutamme vapaa aikaamme, sillä me maksamme laskumme ja harrastuksemme. Kun vapaa-aikana sinun ei tarvitse stressata pienen palkkasi tähden, niin sinulla on myös työssäsi parempi olla ja arvostat työtäsi enemmän. Joten on mielestäni täysin absurdia sanoa, että raha ei toisi työhyvinvointia. Ja sitten tietenkin joku muistaa tässä kohdin, että on paljon huonompi palkkaisiakin ammatteja ja niin onkin. Hoitajana kuitenkin olet vastuussa ihmisistä jokaisena työpäivänä, elvytät, lääkitset, valvot tajuttoman elintoimintoja, hoivaat vanhuksia, hoidat haavoja, lohdutat omaisia, kipsaat murtumia, rauhoittelet päihtyneitä ja hoidat hymyillen, vaikka sinua haukutaan ja uhkaillaan. 
    Tämä helmikuinen työtaistelu ja sen mukana tuoma ylityö- ja vuoronvaihtokielto on tuonut hyvin esiin sen, kuinka hoitajat pitävät sairaaloita ja terveydenhuollon sektoria ylipäätäänkin pystyssä venymisellään äärimmilleen. Tottakai lääkärit ja muutkin työntekijät ovat tässä korvaamattomia ja kunnioitan jokaista muutakin terveysalan työntekijää. Hoitajat kuitenkin venyvät aivan liikaa ja ottavat vastuulleen asioita liian helposti ilman asianmukaisia korvauksia. Hoitajat saavat liian vähän palkkaa siihen nähden mikä on heidän ammattitaito, työnkuva ja työn vaativuus. Uskon, että palkan ollessa riittävä myös työnhyvinvointi kasvaa, koska raha vaikuttaa niin moneen asiaan elämässämme. 

  • Outi Koskinen

    Terveydenhoitaja täykkäreissä - kohti täydennyskoulutusta !

    Kirjoittaja: Outi Koskinen Kategoria: Blogi

    En suinkaan ole astelemassa Wisteria Lanelle, vaan vuosittaiseen terveydenhoitajien tärkeimpään täydennyskoulutustapahtumaan, terveydenhoitajapäiville Finlandia-taloon. Vajaan parin viikon päästä on siis tiedossa kaksipäiväinen koulutustapahtuma täynnä keskustelua, kollegoiden tapaamisia, esityksiä ajankohtaisista aiheista sekä tietty ihan viihtymistä, virkistäytymistä. Tänä vuonna kivan säväyksen terkkapäiviin antaa se, että myös minä hyppään lavalle kertomaan omasta somen käytöstä kouluterkan työssä otsikolla : Positiivista pörinää somessa.
    Täydennyskoulutuksella on lakisääteinen paikkansa ja työnantajalla on velvollisuus mahdollistaa  koulutukseen osallistuminen. On varmasti työnantajan etu, että työntekijä käy säännöllisesti päivittämässä osaamistaan ja taitaapa sekin olla lakisääteistä, että hoitajan on myös itse huolehdittava ammattitaitonsa ajan tasalla pysymisestä. 
    Minä ja muutkin Hämeenkyrön terveydenhoitajat olemme saaneet osallistua näihin vähän isompiin, maksullisiin koulutustapahtumiin vuosittain työnantajan kustantamana. Mitään ilmaista lystiä tämä ei ole, sillä kustannuksia kyllä kertyy osallistumismaksuista, majoittumisesta ja matkustamisesta toiselle paikkakunnalle. Sen lisäksi saamme aika vapaasti osallistua ilmaisiin tai lähes ilmaisiin muutaman tunnin - päivän kestäviin koulutuksiin lähiympäristössä, kunhan työltämme kerkiämme ja katsomme ne työllemme merkitykselliseksi. Tästä vastineeksi meillä on työyhteisössä velvollisuus tehdä yhteenvetoa koulutuksien annista ja priiffata kollegat koulutuksista saamillamme uusilla tiedoilla. 
    Viime vuonna osallistuin terveydenhoitajapäiville, rokotuskoulutukseen, ehkäisykoulutukseen sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton järkkäämään nuorisoseminaariin. Olen osallistunut menneinä vuosina myös  kouluterkkapäiviin ja työnantaja on tarjonnut minulle oppisopimuskoulutuksella tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon ja nyt tänä vuonna pääsen osallistumaan myös  VESOTE-hankkeeseen, josta saan elintapaohjaajan koulutuksen. En siis voi valittaa koulituksiin pääsystä. Oon onnekas, kaikilla ei ole näin. Jokaisessa työpaikassa on varmasti oma tapansa kouluttaa ja niistä olisi kiva kuulla, joten kerrohan!
    Nykyään olen aika tarkka siitä, mihin koulutuksiin lähden. Mietin tarkkaan, onko koulutuksella minulle todella annettavaa ja onko sieltä saamallani tiedolla merkitystä ammattitaidolleni. Sillä mikään ei ole niin puuduttavaa tai turhauttavaa kuin se, että huomaa istuvansa luennolla katsomassa kuivia dioja ja kuuntelemassa monotonista ääntä tietäen, että omat hommat seisoo, sijaista kuin ei palkata paikkaamaan koulutuksien ajaksi. Onnekseni olen ollut pääosin tyytyväinen koulutuksiin, joihin olen osallistunut. Kovin usein minun ei ole tarvinnut turhautua. Tiedollisen saannin lisäksi koulutuspäivien tärkeää antia on ilman muuta viihtyminen ja virkistyminen. Päivittäisestä vastaanottotyöstä irrottautuminen piristää aina. Kollegoiden tapaaminen ympäri Suomen ja verkostoituminen on huippua ja omien lähempien työkavereiden kanssa koulutuksiin osallistuminen on hedelmällistä. On hetki aikaa istua yhdessä syömään, puimaan koulutuksen antia ja vaihtamaan kuulumisia. Huippua, sanon minä!
    Jotta koulutuksista saa irti mahdollisimman paljon, on hyvä valmistautua aihepiireihin ja puhujiin etukäteen. Tässä vielä minun tärpit onnistuneeseen täydennyskoulutukseen.
    1) Hoida omat työsi niin, että sinun on mahdollisimman helppo irtautua - on helpompi keskittyä koulutukseen, kun tekemättömät työt eivät paina.
    2) Ota haluun koulutuksen ohjelma - mieti mitä erityisesti haluat aiheista tietää.
    3) Valmistaudu osallistumaan kysymyksin ja kommentein - koulutuksen onnistuminen on myös osallistujien aktiivisuudesta kiinni.
     
    Mitä mieltä sinä olet täydennyskoulutuksista? Miten teidän työpaikalla koulutetaan? Mitkä ovat olleet antoisempia koulutuksia? Onko sinulla hyviä vinkkejä koulutuksiin valmistautumiseen?  
    Mun retkeä terveydenhoitajapäiville sekä työtäni kouluterkkana voit seurata Facebookista, Twitteristä, sekä snapchatista: @kouluouti.
    Kivaa alkanutta helmikuuta !
     
     

  • Emmi Sivonen

    Sinullakin on vastuu työpaikkasi ilmapiiristä

    Kirjoittaja: Emmi Sivonen Kategoria: Blogi

    Muutama päivä sitten Tero kirjoitti siitä, kuinka tärkeää on, että työyhteisön sisällä vallitsee hyvä työilmapiiri. Hyvän työilmapiirin perusta on kollegiaalisuus. Se tarkoittaa, että työtovereita kunnioitetaan, tuetaan, arvostetaan ja puolustetaan. Näiden asioiden tulisi näkyä työtovereiden välisenä yhteistyönä, kommunikaationa ja ennen kaikkea hyvänä kohteluna. Myös silloin, kun työtoveri edustaa eri ammattiryhmää.
    Onni on löytää työyhteisö, jossa nämä asiat toteutuvat. Olen itsekin saanut etuoikeuden työskennellä sekä harjoitella moniammatillisissa työyhteisöissä, joissa muut työntekijät kohtelevat toisiaan arvostavasti ja asiallisesti. Nämä työyksiköt ovat useinmiten henkilömitoitukseltaan pienempiä ja siten myös tiiviimpiä. Olen ollut töissä tai harjoittelussa myös isommissa työyksiköissä, joissa työilmapiirin tasossa on huomattavasti enemmän vaihtelua. Tyydyttävään työilmapiiriin saattaa osaltaan vaikuttaa siis henkilökunnan suuri määrä, mikä ei mahdollista samalla tavalla yksittäiseen työtoveriin tutustumista. Tällöin on myös helpompi huomata ristiriitoja, jotka saattavat ilmetä eri ammattiryhmien välillä.
    Yhteinen tavoite vaatii yhteistyötä
    Ammattiryhmien jäsenten välisen yhteistyön tulisi olla mutkatonta ja sujuvaa, sillä yhdessä työskentely on väistämätöntä joka tapauksessa. Hoitotyössä tarvitsemme hoitajia, terapeutteja ja lääkäreitä sekä muita terveysalan toimijoita. Ilman toisten ammattiryhmien apua ja tukea ei olisi tasokasta ja laadukasta terveydenhuoltoa. 
    Eri ammattiryhmien yhteinen tavoite on tarjota parasta mahdollista hoitoa potilaalle, joten on tärkeää, että myös keskinäinen yhteistyö sujuisi. Onneksi se yleensä sujuukin. Silloin tällöin voidaan kuitenkin huomata, että käsitykset toisen ammattiryhmän asiantuntijuudesta ja työnkuvasta ovat tiedossa vain pintapuolisesti, mikä saattaa aiheuttaa ennakkoluuloja ja siten myös turhaa yleistämistä. Näin on todennut myös Heimo Outinen (2009)  tutkimuksessaan, jossa tutkittiin sairaanhoitajien ja lääkärien välistä yhteistyötä. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa, jonka avulla voidaan kehittää eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä. 
    Hoitajien ja lääkäreiden välistä kollegiaalisuutta on tarkastellut myös lääketieteen opiskelija Saku Pelttari, joka kirjoituksessaan tiivisti osuvasti tärkeän viestin: kollegiaalisuus kuuluu kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmille ja näiden alojen opiskelijoille sen sijaan, että se käsittäisi vain oman ammattikunnan jäseniä. 
    Jokainen työntekijä on vastuussa työilmapiiristä
    Välillä ennakkoluulot voivat saada ihmisen käyttäytymään ajattelemattomasti. Luulen, että on olemassa heitä, jotka suhtautuvat ennakkoluuloisesti toiseen ammattihenkilöön lähinnä sen vuoksi, että tämä edustaa eri ammattiryhmää. Sen vuoksi saatetaan yhdistää yksittäinen henkilö eri ammattiryhmään liittyvään yleistykseen, mikä kertoo siitä, että tuota eri ammattiryhmää edustavaa työtoveria tai hänen ammattitaitoaan ei välttämättä tunneta ollenkaan.
    Erityisesti ristiriitatilanteissa olisi tärkeää toimia asiallisesti ja aikuismaisesti. Mikäli esimerkiksi toisen ammattiryhmän edustajan työtavoissa on jotain, mitä et ymmärrä, on sen kyseenalaistaminen ihan sallittua. Se tulisi kuitenkin tehdä kyseisen henkilön kanssa kasvotusten, ei niin, että asiasta keskustellaan vain ja ainoastaan esimerkiksi yhdessä oman ammattikunnan jäsenten kanssa. Me-hengessä on ehdottomasti paljon hyviä puolia, mutta vain silloin, kun se ei herätä ikäviä lieveilmiöitä kielteisen ne-tyylisen ajattelun suhteen. 
    Tahdon kuitenkin korostaa, että olen törmännyt lukemattomia kertoja ammattilaisiin, jotka kunnioittavat ja arvostavat kaikkia työtovereitaan ja työtoverien osaamista huolimatta siitä, millainen koulutus tai asema toisella on. Tällöin yhteistyökin sujuu useammin luontevasti ja saumattomasti. Onneksi terveysalalla on paljon yksittäisiä fiksuja ammattilaisia, jotka myös omalla käytöksellään edistävät myönteisen työilmapiirin luomista.
    Jokaisen terveysalan ammattilaisen olisi tärkeää muistaa, että koulutuksesta tai työkokemuksesta huolimatta me kaikki olemme ihmisinä samalla viivalla. Kukaan meistä ei ole oikeutettu kohtelemaan työtovereita huonosti. Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää henkilökohtaisella tasolla, mutta kaikkien kanssa täytyy silloinkin tulla toimeen. Huolimatta siitä oletko esimerkiksi hoitaja, terapeutti, lääkäri vai opiskelija sinulla on oikeus saada osaksesi asiallista ja hyvää kohtelua. Se tarkoittaa myös sitä, että sinulla on velvollisuus edistää myös omalta osaltasi hyvää työilmapiiriä.  Muista myös, että se, miten puhut muista ihmisistä kertoo enemmän sinusta kuin heistä.  
    Mitkä ovat sinun mielestäsi eväät hyvään työilmapiiriin?
    Iloa viikonloppuun!

×