Jump to content

Hoitajat.net * Skhole -blogi



  • Emmi Sivonen

    Mitä jos jonain päivänä olisin työtoverisi?

    Kirjoittaja: Emmi Sivonen Kategoria: Blogi

    Kahden viikon takaisessa postauksessani lupasin kirjoittaa siitä, kuinka olen havainnut opiskelijoihin suhtauduttavan yleisellä tasolla. Aihe on laaja, sillä kokemuksia ja näkökulmia asiaan on niin paljon. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin vedota erityisesti sinuun, hoitoalan ammattilainen, joka päivittäisessä arjessasi kohtaat opiskelijoita.
    Koen, että opiskelijan roolissa ollessani minua on kohdeltu suurimmaksi osaksi kunnioittavasti, siitä olen kiitollinen. Väheksymistä esiintyy silti aivan liian paljon. Se ei välttämättä kohdistu juuri minuun, vaan ennemminkin meihin. Meihin opiskelijoihin, tulevaisuuden työntekijöihin. Väheksymiseen liittyy usein voimakkaasti yleistetty kielteinen mielikuva siitä, millaisia me opiskelijat olemme. Sanomattakin on selvää, että todellisuudessa nuo yleistykset koskevat vain marginaalista osaa opiskelijoiden suuresta massasta.
     
    Itsensä puolustamisen ylitsepääsemätön vaikeus
    Kuukausi sitten harjoittelussa ollessani olin tutustumassa harjoitteluyksikköni ulkopuolisen sairaanhoitajan toimenkuvaan. Hänen työkenttäänsä kuului koko sairaala, joten aamupäivämme kului eri osastoilla työtehtävien parissa vieraillen. Eräälle osastolle mennessämme minut esiteltiin opiskelijana yhdelle osaston henkilökuntaan kuuluvalle hoitajalle. Tervehdin reippaasti kyseistä hoitajaa saaden vastaukseksi vain lyhyen silmäyksen. Läsnäolostani sen enempää välittämättä tuo hoitaja tokaisi kuuluvaan ääneen sekä silmiään pyöritellen minut esitelleelle sairaanhoitajalle, että ”voi ei, ajattele mihin me joudutaan jossain vaiheessa, kun noita tulee vain enemmän ja enemmän”.
    Hiljaisuus. Sairaanhoitaja, jonka mukana kuljin, oli hiljaa. Minä olin hiljaa. Kiusallinen tilanne laukesi puheenaiheen vaihtoon, mutta itselleni jäi tilanteesta ikävä maku suuhun. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Oma reaktioni näissä tilanteissa on harmillinen. Hei itsekunnioitus, missä oikein luuraat silloin, kun sinua tarvitaan? Muutama viikko sitten Rayan Hämäläinen kirjoitti äärimmäisen osuvasti niistä syistä, joiden vuoksi nuorten hoitajien on vaikea puolustautua ikävää kohtelua kohdatessaan. Allekirjoitan hänen tekstinsä, sillä vastaavanlaisissa tilanteissa yllätyn kohtaamastani töykeydestä niin suuresti, että jään suorastaan sanattomaksi.
    Sen vuoksi minulla olisi sinulle, hoitotyön ammattilainen, kaksi tärkeää asiaa ajateltavaksi.
    1. Muista, että olet ollut itsekin joskus opiskelija.
    2. Muista, että jonain päivänä saatan olla työtoverisi.
     
    Minkä taakseen jättää, sen saattaa edestään löytää 
    Hoitotyön parissa vietetyt vuosikymmenetkään eivät pyyhi pois sitä tosiasiaa, että joskus sinäkin olet aloittanut työurasi alusta. Joskus sinäkin olet opetellut asioita ja jännittänyt sitä, että osaatko ja pystytkö. Minä ja opiskelijatoverini elämme sitä aikaa nyt. Olen varma, että ymmärrät, ettei tarpeettoman mielipahan aiheuttaminen edistä kenenkään oppimista. Hyvät ihmiset ja kauniit sanat muistetaan, mutta vielä paremmin mieleen jäävät huonosti käyttäytyvät ihmiset. Tämä on haaste erityisesti silloin, kun opiskelija siirtyy valmistumisensa jälkeen työelämään ja mahdollisesti samaan työyksikköön sellaisen ihmisen kanssa, joka on jäänyt mieleen vain ilkeiden sanojensa myötä. Sitten ihmetellään, miksi yleinen työilmapiiri on niin huono ja mitä asialle voisi tehdä.
    Minulla on ajatus siitä, mitä asialle voisi tehdä. Kohtele toista ihmistä hyvin, oli hän sitten opiskelija, vastavalmistunut hoitaja tai hoitotyön vanha konkari. Tervehdi ja hymyile. Kiitos ei liene liikaa silloin, kun olet saanut tarvitsemasi avun. Auta itse, jos voit. Anna positiivista palautetta. Kannusta ja auta kehittymään, älä alista ja lyttää. Jos kuitenkin teet niin, pyydä anteeksi. Mikäli joku kohtelee sinua huonosti, älä lähde siihen mukaan. Kun sinun tekee mieli vastata tuleen tulella, muista, että palokunnat käyttävät yleensä vettä. Yksinkertaisia asioita, mutta eivät mitään itsestäänselvyyksiä.
    Mikäli siellä ruudun takana on työelämässä olevia hoitajia, niin olisi hienoa kuulla, että kuinka sinun työyhteisössäsi suhtaudutaan opiskelijoihin? Nähdäänkö opiskelijat tulevaisuuden voimavarana vai ennemminkin taakkana? Jos ruudun takana on opiskelijoita, niin olisi mukava kuulla millaista kohtelua juuri sinä olet kohdannut työkentillä.
    Iloista viikonloppua juuri sinulle!

  • Tero Riihelä

    Neljä syytä opiskella hoitoalaa

    Kirjoittaja: Tero Riihelä Kategoria: Blogi

    Pohdin eräänä päivänä, miksi työskentelen hoitoalalla. Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon hoitajien uupumuksesta, liian pienestä palkasta, liiallisesta kuormituksesta… Miksi siis opiskella hoitoalalle? Mikä saa minut jaksamaan työssä ja jopa suosittelemaan alalle opiskelua?
    Listasin neljä itseäni innostavaa faktaa hoitoalasta.
    1. Työllisyystilanne
    Selaillessani erilaisia uutisia ja julkaisuja sosiaali- ja terveysalaa koskien olen huomannut, että ei tilanne ole huonontumassa tulevaisuudessakaan tältä osin, vaan päinvastoin. Ikääntyvien määrä väestössä kasvaa vauhdilla ja vaikka ihmiset elävät terveinä pidempään ja tekniikka tuo robotiikkaa ja helpotusta hoitotyöhön, niin ei se silti poista hoitajien tarvetta alalta. Robotit eivät korvaa inhimillistä suhdetta potilaan ja hoitajan välillä. Etenkin vanhustyössä on tulevaisuudessakin töitä lähihoitajille ja sairaanhoitajille, juurikin eläkeläisten lisääntymisen myötä. Tämän lisäksi myös suuri määrä hoitajia on eläköitymässä lähivuosien aikana, joka tarkoittaa uusia avoimia työpaikkoja hoitajille.
    2. Monipuolisuus
    Sairaanhoitaja, lähihoitaja, röntgenhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, ensihoitaja...Sairaanhoitajana työ kirurgialla, neurologialla, sisätaudeilla, leikkaussalissa, teholla, sydänvalvomossa, poliklinikoilla, päivystyksessä, psykiatrialla, terveyskeskuksessa, kotisairaanhoidossa… Lähihoitajana työ palvelutalossa, päiväkodissa, kotihoidossa, terveyskeskuksessa, sairaalassa... Terveydenhoitajana työterveydessä, terveyskeskuksessa, ehkäisyneuvolassa tai äitiys- ja lastenneuvolassa. Vuorotyötä, päivätyötä, keikkatyötä… Ja listaa voisi jatkaa, sillä työpaikkoja ja erikoisaloja hoitotyössä on mahdottoman paljon. Jokaisella näistä on omaa erityisosaamista, mitä tarvitaan potilaan hoidossa ja terveyden edistämisessä. Hoitotyön monipuolisuus on yksi hoitotyön rikkauksista ja on hienoa, että voi kehittää omaa osaamistaan kiinnostuksensa mukaan. Hoitotyön monipuolisuus on ehdottomasti itselleni suurin innostava tekijä omalla alallani.
    3. Vuorovaikutustaidot ja sosiaalisuus
    Hoitajana opit toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa. Päivittäin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen muovaa sinusta sellaisen tarinan kertojan, että Mika Waltarikin olisi jäänyt kakkoseksi. Opit lukemaan ihmisiä ja tilanteita, jolloin olet käytännössä ennustajaeukko tai velho. Ongelmanratkaisutaitosi kehittyvät ja pystyt hyödyntämään hoitotyön tietoa käytäntöön omalla persoonallasi maustettuna. Saat olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä elämän eri vaiheissa aina synnyin hetkistä elämän viime sekunneille. Eli jos olet sosiaalinen ja pidät ihmisten kanssa työskentelystä, niin uskon, että viihdyt hoitoalalla ja jos et ole sosiaalinen, niin ei hätää, kohta olet 😊!!

    4. Uramahdollisuudet myös ulkomailla
    Hoitajilla on hyvät mahdollisuudet työllistyä myös suomen rajojen ulkopuolella. Jos olet oikein seikkailunhaluinen, niin saatat löytää itsesi työskentelemästä ulkomailla. Hoitajista on pulaa maailmanlaajuisesti ja suomalaista sairaanhoitajien ammattitaitoa ja työmoraalia arvostetaan maailmalla. Opiskeluaikana kannattaa ehdottomasti hyödyntää harjoittelumahdollisuudet ja vaihto-opiskelu ulkomailla. Saudi-Arabia, Iso-Britannia, Ruotsi, Norja, Australia, Yhdysvallat, Belgia… Tässä muutamia maita, joissa tiedän itse henkilökohtaisesti jonkun tutun hoitajan olleen/olevan töissä.
    Listaa olisi voinut jatkaa, mutta tässä ovat itselleni mieluisimmat. Hoitoalalla olen saanut myös paljon ystäviä ja hyvät työkaverit ovatkin yksi työmotivaatiota lisäävä tekijä. Mitkä ovat sinun syysi työskennellä tai opiskella hoitoalalla?
    Ai niin ja mitenkäs se palkka? Huomasittekin varmaan, että en maininnut hyvää palkkaa ja mahtavia lisiä joita me hoitajat saamme vaativasta työstämme. Hoitoalalla on mielestäni epäkohtia, joihin toivon muutosta, mutta turhaan niistä nyt mainitsen, koska tämähän on kutsumusammatti 😉

  • Minna Salakari

    Terveydenhuollon opettaja on v*n hyvä tyyppi!

    Kirjoittaja: Minna Salakari Kategoria: Blogi

    Silloin joskus 90-luvun puolivälin tienoilla, kun aloitin sairaanhoitajaopinnot Turun ammattikorkeakoulussa, en voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä minusta tulisi vielä opettajakin. Hyvä opettaja. Sen tiesin, että sairaanhoitajaksi en jää, se oli varmaa oikeastaan jo hakuprosessin aikana. Nuorena lukion päättävänä en oikein osannut kohdistaa tahtotilaani siten, miten nyt aikuisena ja maailmaa nähneenä toimisin, jos saisin valita uudelleen. Ei sillä, että mitään katuisin, mutta toisin kuitenkin tekisin.
    Nyt, 40-vuotiaana, kun maistelen sanaa ”opettaja” ja olen saanut ammatissa toimia, olen vakuuttunut, että olen valinnut oikein. Sitä tukevat myös saamani palautteet ja ne kaikki piirteet, joita tutkimustenkin mukaan opettajiin liitetään: uteliaisuus, tiedonjano, ihmisten kanssa toimeen tuleminen, inhimillisyys ja myötätuntoisuus.
    Opettaja on myös huumorintajuinen ja sitoutunut. Ihan takuulla rasti ainakin sitoutunut -kohtaan – mihin sitten ryhdynkin, sen täysillä loppuun asti suoritan! Opettajaa kuvaavat tutkitusti myös inhimillisyys, ystävällisyys ja määrätietoisuus. Kyllä, nyökkään kaikkien kohdalla. Olen oikealla alalla?
    Olen lisäksi ”vi*n hyvä tyyppi”, kuten yksi opiskelijani palautteensa avoimeen tekstikenttään kirjoitti. Liikutuin. Melkein itkin ääneen. Olin onnistunut omalla persoonallani luomaan jotain, joka on opettanut, koskettanut ja luonut yhteyden välillemme. Kun kykenin päätäni papereista nostamaan, katseemme kohtasivat. Siinä hän oli, hymyili ja totesi vielä vakuudeksi: ”Mutta ku sä oot. Sä oot saanut mut innostumaan, sä oot niin positiivinen, sulta saa aina vastauksen nopeasti.”
    Toinen opiskelija pakkaa kassiaan, kuuntelee ja osallistuu keskusteluun: ”Niin, toi on kyllä totta, ei olla yhtään ulalla sun kanssa! Sulla on ihan paras asenne, oot aina meidän puolella ja tajuut, miten jutut kannattaa esittää.” Olen hiljaa, yritän hymyillä ja kiittää, pidättelen edelleen (ihan oikeasti) itkua. Onnistumisen tunne, se kantaa. Minun on pakko olla hyvä työssäni.
    ”Hyvä opettaja on asiantuntija, ja hänen jakamansa tieto syventää opiskelijan osaamista”
    Hoitotyön opettajat arvioivat oman osaamisensa erittäin hyväksi. He kuvaavat itsensä ymmärtäväisiksi, järjestelmällisiksi ja ulospäinsuuntautuviksi asiantuntijoiksi. Sosiaalisessa mediassa, sairaanhoitajaopiskelijoiden suljetussa keskusteluryhmässä, elokuussa 2017 opiskelijat (n=68) vastasivat kartoituskyselyyni ”Mikä piirre tekee opettajasta mielestänne hyvän?” seuraavasti:
    Innostus omaa työtään ja opettamaansa aihealuetta kohtaan Jämäkkä ja opiskelijoiden omaa ajattelua herättelevä Joustavuus ja tilannetajuisuus Tasa-arvoisuus Ymmärtäväisyys Opettaa kokemuspohjalta, tuo esiin omakohtaisia käytännön tilanteita Aina opiskelijan puolella ja tukena Tietotaito, jota päivittää säännöllisesti Huumori ja rentous Ei pidä opiskelijoita tyhminä Empaattisuus, positiivisuus ja kannustaminen Asiantuntijuus ”Hyvä opettaja kuuntelee, keskustelee ja huomioi opiskelijoiden yksilöllisyyden. Hyvä opettaja on valmistautunut ja suunnitellut kurssinsa hyvin. Hän on asiantuntija, ja hänen jakamansa tieto syventää opiskelijan osaamista. Hyvä opettaja tulee ajoissa paikalle ja on valmis vuorovaikutukselliseen opettamiseen.” Niin totta, mietin some-vastauksia selatessani, näin sen juuri voisi kiteyttää.
    Kaikki aistit avoimina – sairaanhoitaja ei ole koskaan valmis!
    Tulokseni ovat täysin yhtenevät aihealueen tutkimustuloksiin. Salmisen (2000) väitöstutkimuksen mukaan hoitotyön opettajuutta kuvaavia tekijöitä ovat opettajan toiminnan ammatillisuus, kasvatuksellisuus, persoonallisuus ja vuorovaikutuksellisuus. Tärkeintä on, että opettaja toimisi erityisesti omaa toimintaansa kehittäen.
    ”Vierivä kivi ei sammaloidu” on aika käytetty, vähän jopa kulahtanut sanonta. Mutta siinä on vinha perä. Niin sairaanhoitajan kuin terveydenhuoltoalan opettajankin on pysyttävä liikkeessä, kuljettava aistit avoimina, etsittävä tietoa, kehityttävä pärjätäkseen ammatissaan. Opettajana tulee vielä ammentaa ja hämmentää tietoa eteenpäin tavalla, joka johtaa valmistumisiin. Valmistuminen ei tarkoita, että olisi valmis. Se käy ilmi myös kyselystäni sairaanhoitajaopiskelijoille: hyvä opettaja on ajan tasalla sekä tietotaitonsa että opetusmenetelmien suhteen, hän opettaa kokemuksen pohjalta ja herättää keskustelua.
    Itse oivalsin tämän jo aikanaan 90-luvulla, hakuprosessin aikana – minä en voi pysähtyä, jämähtää. Ja sen olen pitänyt. Elän, opetan ja koen arkea, kuuntelen, kuulostelen ja samalla mietin, mikä minusta, vi*n hyvästä tyypistä, tulee isona.
    Minna
    Ps. Millainen on sinusta hyvä opettaja?

  • Henna Lehto

    Mitä monimuoto-opiskelu on - 5 eroa päiväopintoihin

    Kirjoittaja: Henna Lehto Kategoria: Blogi

    Opiskelin itselleni ensimmäisen ammatin päiväopintoina Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Valmistuin sosionomiksi keväällä 2014. Nyt opiskelen toista ammattia monimuoto-opintoina. Valmistun sairaanhoitajaksi jouluna 2019.
    Opiskelu nuorena ja aikuisena, päivä- ja monimuoto-opintoina ei kuitenkaan ole ollut ollenkaan samanlaista. Tavoitteet ovat erilaiset nyt kun minulla on jo yksi ammatti, mutta opinnot poikkeavat toisistaan myös muilla tavoin:
    1. Opiskelu työn ohessa
    Monimuoto-opinnot on suunniteltu niin, että ne mahdollistavat työn ohessa opiskelun. Omalla kohdallani päiväopinnot eivät tässä vaiheessa elämää olisi millään muotoa tulleet kysymykseen. Päällimmäisinä syinä siihen ovat vakituinen työ, raha ja välimatka kodin ja koulun välillä. Lisäksi vapaa-ajalla opiskelun järjestely ja aikataulutus onnistuvat helpommin, kun ei ole joka päivä koulua. (Tero ja Anetta kirjoittavat enemmän opiskelun, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta.)
    2. Koulupäivät
    Ei opiskelua viikoittain viitenä päivänä viikossa. Variaatioita käytännön toteutuksesta on monimuodossa monenlaisia: lähijaksoja esimerkiksi yksi viikko kuukaudesta, iltaopetusta, viikonloppuopetusta tai koulua muutamana päivänä viikossa. Itse opiskelen pääasiassa kaksi kertaa viikossa, joka torstai ja perjantai kello 8-16 välillä (kuluvana lukukautena myös klo 8-18). Omalla kohdallani tämä järjestely on toiminut erittäin hyvin, enkä voisi kuvitella opiskelevani mitenkään toisin.
    3. Työmäärä
    Päiväopinnoissa itsenäisiä tehtäviä ei tullut mahdottoman paljon. Tuntui siltä, että opettajat kannattelevat minua, ohjaavat ja opettavat minulle sen, mitä minun täytyy tulevassa ammatissani tietää. Monimuoto-opinnot vaativat motivaatiota ja tahtoa, sillä luonnollisesti kontaktituntien vähäinen määrä vaikuttaa siihen, että itsenäistä opiskeltavaa ja kotitehtäviä tulee paljon. Kaikkea tietoa ei myöskään kaadeta opiskelijalle valmiina, vaan sitä joutuu etsimään myös itse. Oppiminen on pitkälti opiskelijan itsensä harteilla. Helppoa sairaanhoitajaksi opiskelu ei ole varmasti yhtään sen enempää päivä- kuin monimuotototeutuksenakaan.
    4. Epäjärjestys
    Monimuoto-opinnot eroavat päiväopinnoista myös kurssien etenemisen suhteen. Päiväopintoina opiskelu oli helppoa. Kursseja alkoi, kurssit päättyivät, kaikki eteni loogisesti pala kerrallaan. Ensimmäisenä vuonna monimuoto-opinnoissa opiskelijaminäni epäjärjestyksensietokykyä koeteltiin. Kursseja alkoi päällekkäin monia, mutta tuntui, että yksikään ei tullut päätökseen. Tehtävälista kasvoi kasvamistaan, opintopisteitä ropisi ärsyttävän hitaaseen tahtiin. Syksyllä alkaneista kursseista viimeisten tentit ja tehtäväpalautukset olivat vasta tammi-helmikuulla.
    5. Nopea tahti
    Opiskelutahti on kova ja omia opiskelutyylejä pitää hioa uusiksi. Muistaakseni peruskoulussa opettaja antoi ohjeeksi, että joka koulupäivän päätteeksi pitäisi kerrata mitä sinä päivänä on opiskeltu, jolloin kokeisiin lukeminen helpottuu. Tähän asti parhaiten olen kuitenkin oppinut sillä, että kirjoitan itse käsin omat muistiinpanot oleellisimmista asioista joko kirjasta tai opettajien luennoista. Tämä on tietenkin hyvin työlästä ja aikaa vievää, joten parempi taktiikka olisi hakusessa.
     
    Vaikka välillä koko oman elämän suunnittelu, aikatauluttaminen ja järjestäminen koulun ja töiden ympärille on raskasta, en silti vaihtaisi pois päivääkään. Toisaalta myös inhoan päivien ja viikkojen suunnittelua kellontarkasti, joten välillä tulee tehtyä juuri sitä, mitä kulloisellakin hetkellä tekee mieli.
    LOMA on se, mitä eniten kaipaa lukuvuoden uurastuksen jälkeen ja sen meinaan itselleni pyhittää ensi vuonna, toisin kuin tein menneenä kesänä. Kaikki kesätentit ja kurssinpätkät saa unohtaa, ensi kesänä loma on lomaa, vaikka joku opettaja joskus sanoikin, että opiskelijan loma olisi matemaattinen mahdottomuus! Lukuvuoden aikana uutta asiaa on tullut niin paljon, että mielestäni on lupa ottaa etäisyyttä kouluun ja levätä.
     
    Onko sinulla kokemusta päivä- ja/tai monimuoto-opiskelusta? Kerro omista kokemuksistasi. Olisi myös mielenkiintoista kuulla erilaisista opiskelutaktiikoista, etenkin jos takataskussasi on jokin hyvä oppimista nopeuttava ja helpottava oppimistyyli
     

  • Outi Koskinen

    Back to school - Näillä eväillä lukuvuoteen

    Kirjoittaja: Outi Koskinen Kategoria: Blogi

    Uusi lukuvuosi on aina uuden alku, minullekin. Kouluun saapuu uusia oppilaita ja vanhoja on ikävä. On jännittävää nähdä, kuinka minulla synkkaa uusien oppilaiden kanssa. Minulla on aikaa luoda luottamusta ja avointa suhdetta oppilaisiin kolmen vuoden ajan. Toki osa heistä jatkaa lukiossa ja tuttavuutemme syventyy. En ajattele olevani pelkästään koulun terveydenhoitaja, ajattelen olevani yksi koulun aikuisista. Meillä kaikilla koulun aikuisilla on sama tehtävä: Antaa oppilaille uskoa itseensä, tukea heitä heidän kasvussaan ja auttaa heitä itse löytämään vahvuutensa. Kun siinä yhdessä onnistumme, nuoret tekevät valintoja jotka edistävät heidän terveyttä ja hyvinvointiaan. Tässä haastavassa tehtävässä auttaa...
    Ilo ja innostus
    On taito olla innostunut joka päivä. Iloa ja innostusta voi myös oppia. On tärkeää opetella aktiivisesti löytämään ne asiat, mitkä tuovat iloisen mielen ja inspiraatiota, innostusta. Oma olotila kun heijastuu suoraan asiakkaisiin. Terveyden edistäminen ei nuorten parissa voi olla tylsää, tasaista tai ilotonta, eikä asiantuntijuuden tarvitse olla jäykkää eikä vakavaa. Arvovalta ammattilaisena ei karise, vaikka tekisi välillä jotain hassua tai hulvatontakin. Vaikka lähes joka päivä vastaanotollani puhutaan myös vakavista asioista, kuten esim. mielialaongelmista, viiltelystä, kiusaamisesta, vanhempien alkoholiongelmista yms. haluan välittää iloa ja innostusta sekä hyvää mieltä ihaniin asiakkaisiini.

    Kyky ajatella nurin kurin
    Tämä tarkoittaa minulle kahta asiaa. 
    1. Asiat eivät ole aina sitä miltä näyttää.  Pitää osata nähdä asioiden taakse ja lukea rivien välistä. Nuori ottaa usein kontaktia muiden asioiden varjolla. Käydään näyttämässä kipeää sormea tai rampataan vastaanotolla usein päänsäryn vuoksi. He haistelevat ilmapiiriä, voidakseen kertoa todellisen vastaanotolla käynnin syyn.
    2. Asioita voi tehdä myös eri tavalla. Esimerkiksi terveystarkastuksen ei tarvitse aina tapahtua vastaanotolla. Se voidaan tehdä osin vaikka porukalla luokassa tai kävelyllä metsässä. Monesti tekemisen yhdistäminen jutteluun saa nuoret avautumaan.  Tai olen kutsunut väkeä auttamaan minua. Esim. minä olen sujuvasti käyttänyt eri toimijoita päihdekasvatuksessa, seksuaaliterveyden edistämisessä ja tapahtumien järjestämisessä. Vastapalvelukseksi olen käynyt auttamassa heitä.

    Kouluterveydenhoitajan työ ei ole tänä päivänä enää pelkkää vastaanotolla tapahtuvaa työtä. Koululaiset haluavat muuta. Se on niin monipuolista kuin itse haluan siitä tehdä ! Voit seurata päivittäistä työtäni snapchatissa. Löydät mut käyttäjätunnuksella @kouluouti
    Nyt kommentiboxi kiehumaan. Kerro ajatuksiasi ilon ja innostuksen merkityksestä hoitotyössä. Puhutaanko näistä tärkeistä asioista koulutuksen aikana?
     
    Kuvat: Heli Kaipio
     

  • Meri Sierla
    Koulun penkille palaaminen aikuisena on mielenkiintoinen kokemus jo itsessään. Tässä asioita, joita kannattaa pohtia, kun jo työelämää nähneenä alkaa pohtia ammatinvaihtoa.
     
    1.       Peiliin katsominen kannattaa
    Aikuisena ammatinvaihtoa suunnittelevan kannattaa miettiä kiinnostuksen kohteena olevaa alaa työllistymisen ja toimeentulon kannalta. Moni  elämään iloa tuova asia on harrastuksena ja arjen henkireikänä erinomainen, mutta kaikista harrastuksena toimivista asioista ei ole toimeentulon lähteeksi.
    Hoitoala on hyvä vaihtoehto varttuneemmalle ammatinvaihtajalle jo siksi, että valmistumisen jälkeen mahdollisuudet työllistyä alan töihin ovat hyvät. Oman kokemukseni mukaan hoitoalalla ei esiinny ikärasismia. Tai ainakaan sitä ei ole osunut omalle kohdalle. Sen sijaan se jaksaa ärsyttää, että vaikka eletään 2010-lukua, niin hoitoalalla työskentelevään liitetään silloin tällöin epämääräisenä pitämäni käsite kutsumus. Jos motiivisi vaihtaa ammattia hoitoalalle on kutsumus, niin suosittelen katsomaan peiliin ja miettimään todellisia syitä vielä toisen kerran. Tänä päivänä hoitoalalla työskentelevät koulutetut hoitoalan ammattilaiset, ja hoitoalalla tehtävä työ on työtä siinä missä mikä tahansa työ.
    Jos sitten pohtimisen jälkeen toteat, että työvuosia riittää ja haluat nähdä jotain muuta työurasi aikana, niin on aika ryhtyä tositoimiin! Tutkaile omaan elämäntilanteeseen sopivia vaihtoehtoja. Oppilaitosten nettisivuilta ja hoitoalan blogeista voi lukea käytännön opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyvistä asioita.
     
    2.       Aina on hyvä aika oppia uutta
    Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta siihen, mikä on hyvä elämäntilanne ammatinvaihtoon tähtäävien opintojen aloittamiseen. Ikä sen sijaan on kehno tekosyy olla oppimatta, ja opettelematta uutta. Itselläni kipinä ammatinvaihtoon syttyi silloin, kun omat nelikymmenvuotispäivät häämöttivät, ja jälkikasvu oli toisella kymmenellä. Joillain sairaanhoitajaopintojeni aikaisilla kurssikavereilla oli vauvoja, tai leikki-ikäisiä perheenjäseniä. Muistan kyllä pohtineeni, kuinka he jaksoivat pikkulapsiperheen arkea antoisien, mutta runsaasti aikaa vievien opintojen, kirjallisten tehtävien ja pakollisten työharjoittelujen ohella.  
    Hoitotyön perustutkintoihin kuuluvat kentällä tapahtuvat työharjoittelut. Sairaanhoitajakoulutuksessa työharjoitteluja on käytännössä yhteensä noin vuosi. Vuosikymmen sitten hoitotyön koulutusohjelman luennoilla oli myös lähes poikkeuksetta sataprosenttinen, tai lähes sataprosenttinen läsnäolopakko. Nykyisin on tarjolla enemmän vaihtoehtoja. Niitä ovat muun muassa verkkokurssit, joita voi suorittaa joustavasti omien aikataulujen ja elämän muiden sitoumusten keskellä.
    Aikuisena ammatinvaihtajana elämänkokemuksesta, ja iän antamasta kypsyydestä on etua. Uudelleenkouluttautuja osaa myös kiinnittää opiskelussa helpommin huomiota oikeisiin asioihin, ja uutta asiaa on usein mahdollista yhdistää elämän varrella ja työvuosien aikana kertyneeseen tietoperustaan.
     
    3.       Toimeentuloa tarvitaan myös opiskeluaikana
    Saadakseen jotain uutta ammatinvaihtaja joutuu tavallisesti luopumaan jostain muusta. Mieti, mistä asioista olet valmis tinkimään ainakin väliaikaisesti. Tutustu opiskelijan tukivaihtoehtoihin, ja keskustele myös työpaikallasi lakisääteisen opintovapaan mahdollisuudesta. Itse olin aluksi kaksi vuotta lakisääteisellä opintovapaalla silloisesta aivan eri alan työpaikastani. Irtisanouduin sieltä, kun kahden vuoden määräaika tuli täyteen.
    Tietyn määrän työvuosia omaavalle uudelleenkouluttautujalle aikuiskoulutustuki saattaa olla paras vaihtoehto.  Hoitoalan opinnoissa on myös se hyvä puoli, että kun on saanut kasaan tietyn määrän opintopisteitä, niin on mahdollista päästä tekemään alan keikkatöitä. Kukaan opiskelija ei silti ehdi, tai jaksa tehdä määrättömästi keikkoja, sillä itse opiskelu tehtävineen ja työharjoitteluineen vie aikaa ja voimia.  Lue lisää opiskelijan tukiasioista täältä ja tästä.
     
    4.       Ennakkoluulottomuus auttaa kaikkeen
    Opiskelin sairaanhoitajaksi silloisen Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, eli nykyisen Metropolia Ammattikorkeakoulun englanninkielisessä sairaanhoitajakoulutusohjelmassa. Olin 16-henkisen kansainvälisen kurssimme vanhin, joskin seuraavaksi vanhimpaan kanssaopiskelijaan oli  vain parin vuoden ikäero. Kannattaa muistaa, että kaikissa asioissa jonkun on oltava biologiselta iältään vanhin. Jonkun toisen osa on olla porukan juniori, ja loput sijoittuvat siihen välille.  
    Työharjoittelujaksoilla ja kesätöissä sairaaloiden osastoilla tapasin itseäni kymmenen vuotta vanhempia motivoituneita ja innostuneita alanvaihtajia uudelleenkouluttautumassa lähi- tai sairaanhoitajaksi. Valmistaudu myös siihen, että työharjoittelujaksolla ohjaajat saattavat olla omien lasten ikäisiä, tai jopa nuorempia kuin oma nuorimmaisesi. Kannattaa kirkastaa itselleen, että hyvä ohjaus ei korreloi ohjaajan biologisen iän kanssa.  Asenne ratkaisee, avoimuus kannattaa ja ennakkoluulottomuus auttaa kaikkeen. Muista hyödyntää tilaisuudet verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia uusien ihmisten kanssa.
     
    5.        Muutoksella saattaa olla energisoiva vaikutus   
    Veikkaan, että tositoimiin ryhdyttyäsi saat kuulla kanssaihmisiltäsi runsaasti kannustavia, ihailevia ja uteliaan kiinnostuneita kysymyksiä ja kommentteja. Ihailun keskellä päivää paistatellessasi saatat kohdata myös kanssaihmisen, joka ei viitsi, halua tai uskalla astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sanomattakin selvää, että latistavat ja kateelliset mutinat kannattaa jättää omaan arvoonsa.
    Varoitan myös, että muutoksella saattaa olla suorastaan hämmentävän energisoiva vaikutus. Uuden oppiminen on yksinkertaisesti vaan niin virkistävää, antoisaa ja hauskaa. Muistan kun ensimmäisenä opiskelusyksynä seisoin bussipysäkillä matkalla luennolle. Oli kuulas ja aurinkoinen syyskuinen aamupäivä, puiden ja pensaiden lehdissä syksyn täyteläinen väripaletti, ja taivas kirkkaan sininen.  Se mieletön, vaikeasti kuvailtava tunne, mikä silloin iski. Vapaudentunne. Elämänilo. Tyytyväisyys omaan rohkeuteen ja uskallukseen. Tietoisuus siitä, että on elämän meren aallokoissa purjehtivan laivansa kapteeni: Jummijammi, minä tein sen. Kannattaa kokeilla!
    Seuraavassa blogissani käsittelen jatko-opintoja, ja niiden myötä saatuja uusia oppimiskokemuksia. Tarkastelun alla muun muassa oppimiskokemus nimeltä ryhmätentti. Pysy kuulolla.  

  • Anettav

    Hoitotieteen opinnot työn ohessa - mahdoton yhtälö?

    Kirjoittaja: Anettav Kategoria: Blogi

    Kuinka sovittaa yhteen opiskelut, työt ja vapaa-aika? Kuinka paljon voi tehdä töitä vai voiko niitä edes tehdä opintojen rinnalla? Näitä pohdin itse, kun mietin hakevani hoitotieteen opintoihin.  En silloin itse löytänyt juurikaan tietoa hoitotieteen opintojen ja työelämän yhdistämisestä, joten ajattelin nyt jakaa ajatuksia ja kokemuksia niille, jotka miettivät samoja asioita. Olen itse aikoinani inspiroitunut yhdestä jo nyttemmin lopetetusta oululaisen bloggaajan blogista, jossa sivuttiin hoitotieteen opintoja, hän lienee yksi kimmoke omiinkin opintoihin. Nyt vuoden samanaikaisesti töitä ja hoitotieteen opintoja tehneenä osannen jo jotain kertoa. Alustukseksi kerron, että opiskelen Itä-Suomen yliopistossa, eli opinnot ovat Kuopiossa, opiskelen hoitotiedettä terveystieteiden opettajakoulutusohjelmassa. Opepuolella läsnäoloa on jonkin verran enemmän kuin johtamisen- ja preventiivisen puolella. Työni ja kotini puolestaan sijaitsevat Mikkelissä. Ajomatkaa tulee kahden tunnin verran suuntaansa. Kuinka siis sovittaa yhteen työelämä, opinnot, kaksi kaupunkia ja muu elämä? Olen itse nimennyt neljä merkittävää tekijää, jotka ovat oma motivaatio, vuorotyö, joustava esimies ja opiskeluporukka.
    Oma motivaatio
    Kaikki lähtee tietysti omasta sisäisestä motivaatiosta. Moni on ihmetellytkin valintaani opiskella ja tehdä töitä, molempia pääpainoisesti. Vastaankin aina, että se kaikki lähtee omasta halusta, oma motivaatio täytyy olla oikeasti vahvana. Hoitotieteen opinnoissa työkokemuksesta on paljon hyötyä, mutta toisaalta myös omassa polussani on etuja, olen jatkanut suoraan koulusta kouluun. En ole missään vaiheessa tottunut siihen, että tekisin vuosi vuoden perään töitä, en siis joutunut niin sanotusti tippumaan työelämästä opiskelijaksi. Opintotaustoistani sen verran, että kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2013, pääsin suoraan Karelia-ammattikorkeakouluun, josta opintoja nopeuttamalla valmistuin sairaanhoitajaksi keväällä 2016. Töitä puolestaan olen tehnyt nykyisessä työpaikassani sairaanhoitajaksi valmistumisesta lähtien. Heti syksyllä 2016 aloitin hoitotieteen opinnot täysiaikaisen työn rinnalle. Mielestäni omaan hyvät opiskelutaidot ja opiskelu on itselleni melko helppoa, tämä on se suurin etu siinä, etten ole pitänyt taukoa opinnoista. Itselleni sopivien opiskelutekniikoiden hallinta helpotti valtavasti myös pääsykokeisiin lukemista. 
    Vuorotyö ja esimiehen tuki
    Oman motivaation lisäksi itselle merkittävin tekijä on vuorotyö. Teen osastotyötä kolmivuorotyönä, joten viikonloput, iltavuorot, koko päivän pitkät vuorot ja yövuorot helpottavat lähipäiviä Kuopiossa. Tai ovat välttämättömiä, jotta saan koulupäivät vapaaksi. Tähän kiinteästi liittyy esimies, itse olen onnekas ja olen saanut kannustavan ja joustavan esimiehen. Kaikki läsnäolopäiväni, joita ajoittain on reilustikin, olen saanut töistä vapaapäiviksi. Tätä ei voi liikaa korostaa, koska tiedän myös esimiehiä jotka hankaavat opintoja vastaan. Jos jollekin ajankohdalle sattuu enemmän läsnäolopäiviä Kuopiossa, kuin olisi käytettäviä vapaapäiviä, olen tehnyt esimerkiksi pitkiä kokopäivän vuoroja lisävapaiden saamiseksi. Läsnäolopäiviä Kuopiossa on noin 1-3 päivää viikossa, toki ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän.
    Opiskelukaverit
    Viimeinen merkittävä asia on kurssikaverit. Me teimme heti opintojen alussa Facebook- ja Whatsapp-ryhmät opiskelijoiden kesken. Facebook-ryhmät teimme yhdessä sekä hoitotieteen johtamis- ja preventiivisen opiskelijoiden, että oman opeopiskelijaporukan kesken. Yhteistyöllä ja jakamisella pärjää pitkälle! Mitään ei kannata pitää omana tietonaan, sillä hankaloittaa muiden ja myös omaa opiskelua. Moni on samassa tilanteessa; aina ei pääse kaikille pakollisillekaan läsnäolopäiville, mutta aina joku jakaa tiedon ja materiaalit, mitä on tunneilla annettu. Tee itse samaa muille! Lisäksi ryhmätöitä tehdään paljon, senkin takia on hyvä tutustua omiin kurssikavereihin. Myöskään jatkon kannalta ei voi verkostoitumista unohtaa, opiskeluaikoinahan luodaan myös tulevaisuutta varten verkostoja. Ryhmätyöt onneksi hoituvat erilaisten yhteyksien avulla eivätkä ne vaadi konkreettista kokoontumista, ellei tietysti itse niin halua. Lisäksi kannattaa suosia kimppakyytejä. Samalta paikkakunnalta kulkee myös kurssikaverini sekä tästä lähipaikkakunnalta toinen kurssikaverini. Sen lisäksi että jaetaan automatkat ja polttoainekulut, olen heistä saanut todella ihanat ystävät. Automatkat läsnäolopäivien jälkeen on todella antoisia, jaetaan ajatuksia opinnoista, työelämästä ja ihan kaikesta. Hyvät tyypit elämässä ovat muutenkin voimavara, myös tässä tapauksessa. 
    Entä ne miinukset?
    Jotta ei tule liian ruusuista kuvaa, on tässäkin hommassa toki miinuspuolet. On tämä välillä rankkaa, ihan takuulla. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen iltavuoron jälkeen kirjoittanut palautettavia tehtäviä ja palauttanut ne puolen yön aikaan muutamia minuutteja ennen deadlinea ja herännyt aamulla ennen viittä lähteäkseni ajamaan Kuopioon. Ja illalla takaisin Mikkeliin ja aamulla taas töihin. Tehnyt töitä ja käynyt Kuopiossa kuukausia ilman vapaita. Olen toki miettinyt, että onko tässä järjen hiventäkään. Mutta kyllä minä vaan tästä pidän! Omalla kohdalla deadlinet ja pieni paine elämässä saavat minut toimimaan paljon tehokkaammin, jos ei olisi deadlineja ja sitä painetta, en saisi varmastikaan näin paljoa aikaiseksi. Tämä siis sopii minulle erittäin hyvin, olen luonteeltanikin hieman levoton sielu ja kammoan jämähtämistä. Jälleen on tunnettava itsensä, mitä on valmis tekemään ja mihin haluaa käyttää aikansa, mieti millainen opiskelija juuri sinä olet?
    Nyt ymmärrän miksi ei voi vastata suoraan kysymykseen, kuinka paljon töitä voi tehdä näiden opintojen rinnalla. Suurin osa omista kurssikavereistani ovat joko kokonaan tai osittain opintovapaalla tai tekevät opintoja hitaampaan tahtiin tehden töitä joko osittaisesti tai kokopäiväisesti. Ja vuosia työelämässä olleiden kannattaa hyödyntää aikuiskoulutustukea, itse en ole vähäisen työkokemuksen vuoksi siihen oikeutettu. Haluankin korostaa, että ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa hoitaa opintoja ja työelämää. Ei voi millään laittaa omaa henkilökohtaista elämää kolmeksi vuodeksi hyllylle, on mietittävä mikä on omaan elämäntilanteeseen sopiva tahti ja tyyli. Töitä olen tehnyt normaalisti, teen täyttä työaikaa, ja opinnot ovat edenneet suunnitellusti. Ensimmäisenä vuonna tein noin 80 opintopistettä opintoja ja en kokenut tätä kohtuuttomaksi taakaksi. Nyt on kandiopinnot tehty ja alkoi maisteriopintojen ensimmäinen vuosi.
    Jokaisen tulee miettiä omalla kohdalla, kuinka paljon on valmis uhraamaan vapaapäiviä kouluun ja kuinka paljon on muuta elämää. Monella kurssikaverillani on perhettä, lemmikkejä, lapsia ja sitovia harrastuksia, jolloin tällainen järjestely ei välttämättä toimisi. Kirjoitankin yksin elävän näkökulmasta. Lisäksi asennoituminen opintoihin pitkän tauon jälkeen myös ottaa varmasti oman aikansa, mikäli on jo vuosia tai vuosikymmeniä työelämässä kerennyt olla. Itse olen kerennyt opintojen rinnalla harrastamaan, reissaamaan ja näkemään kavereita. Lisäksi tieto siitä, että työaikaa voisi vähentää esimerkiksi puolittaiselle tai opintoja voisi tehdä hitaammin helpottaa jo ajatuksena. Ja tietysti täytyy muistaa ketä varten ja miksi opiskelee. Ei missään nimessä pidä unohtaa sitä normaalia elämää, riittävä liikunta, uni ja terveelliset ruokailut auttavat ainakin itseäni jaksamaan!
    Oletko itse miettinyt hoitotieteen opintoja tai kenties suoritat niitä, mitä ajatuksia heräsi? Olisi hauska kuulla myös muiden yliopistojen hoitotieteen opiskelijoiden kokemuksia! 

×