Vuorotyö voi väsyttää myös vapaalla - vuorotyöunihäiriö on terveysriski, jota ei aina tunnisteta

Noin joka viides vuorotyöntekijä kärsii vuorotyön aiheuttamasta unihäiriöstä. Häiriöstä kärsivät palautuvat vapaapäivien aikana hitaammin kuin muut ja puolet häiriöstä kärsivistä on vapaa-aikanaan käytännössä jatkuvasti väsyneitä, selvisi Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen yhteistutkimuksessa.

Moni vuorotyöntekijä kärsii unettomuudesta tai voimakkaasta väsymyksestä. Pitkään jatkuessaan oireet voivat kehittyä vuorotyöunihäiriöksi. Häiriö voi lisätä vuorotyön tunnettuja riskejä kuten kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien, syöpien ja työtapaturmien riskiä.

FM Päivi Vanttola tutki väitöskirjassaan vuorotyöunihäiriön yleisyyttä, sen ilmenemistä arjessa sekä oireista toipumista. Tutkimuksessa oli aineistona 4814 sairaalatyöntekijän työajanseuranta ja kyselyvastauksia sekä 31 lentokenttätyöntekijän kolmen viikon uni- ja vireysmittauksia.

Tutkimuksessa selvisi, että vuorotyöunihäiriöstä kärsivillä rentoutuminen nukkumaan mennessä oli vähäisempää, nukahtaminen kesti pidempään ja unen laatu oli heikompaa kuin niillä vuorotyötä tekevillä, joilla ei ollut todettu häiriötä. Unihäiriöiset olivat myös uneliaampia sekä yö- että aamuvuoroissa. Lisäksi heidän unensa oli lyhyempää ja univaje suurempi ennen aamuvuoroja. Vuorotyöunihäiriöstä kärsivät myös nukkuivat vapaapäivinä vain vähän yli unentarpeensa, toisin kuin verrokkiryhmä.

Tutkimuksen mukaan jo kolme ilta- tai yövuoroa kuussa voi johtaa jatkuvaan väsymykseen vapaa-ajalla. Näin kävi joka toiselle vuorotyöunihäiriöstä kärsivälle sairaalatyöntekijälle.

Vuorotyöunihäiriön tunnistaminen on askel vaikuttavampaan työkyvyn tukemiseen

Vaikka Suomessa noin viidennes työvoimasta tekee vuorotyötä, vuorotyöunihäiriö tunnistetaan terveydenhuollossa heikosti. Häiriö lisättiin vuonna 2020 Unettomuuden Käypä hoito -suositukseen.

– Kuten päivätyöntekijöillä, myös vuorotyöntekijöillä unettomuus ja väsymys voi liittyä esimerkiksi sairauteen, elämäntilanteeseen tai vaikka työstressiin, Vanttola kertoo.

Vuorotyöntekijöiden unettomuuden ja väsymyksen hoidon onnistumisen kannalta on oleellista erottaa oireiden ensisijainen syy, jotta hoitokeinoilla ja mahdollisella työn muokkauksella voidaan tehokkaasti tukea työntekijän jaksamista ja työkykyä. Jos oireet liittyvät nimenomaan vuorotyöaikoihin, voi kyseessä olla vuorotyöunihäiriö. Tällöin tavanomaiset unettomuuden tai väsymyksen hoitokeinot eivät välttämättä toimi tai eivät ole riittäviä.

– Vuorotyöunihäiriö olisi tärkeää tunnistaa työterveyshuollossa, sillä se on usein merkki vuorokausirytmien häiriöstä, joka voi johtaa vakavampiin terveysriskeihin. Väitöstyöni perusteella vuorotyöunihäiriön oireiden tunnistamisen ja lievittämisen lisäksi kannattaisi kiinnittää huomiota vuorosuunnitteluun. Yövuorojen lisäksi myös aikaisten aamuvuorojen määrän minimoiminen ja riittävän pitkät palautumisjaksot voivat helpottaa monen vuorotyöunihäiriöstä kärsivän oireita, Vanttola tiivistää.