Väitös: Vanhusten toimintakyky alenee palvelutaloon muuton jälkeen

Tuoreessa väitöstutkimuksessa selvitettiin palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä ja siinä tapahtuvia muutoksia ensimmäisen asumisvuoden aikana. Vanhusten päivittäisistä toimista suoriutuminen, kävelynopeus ja oikean käden puristusvoima heikkenivät.

Tutkimuksessa itse arvioitu fyysinen toimintakyky, sosiaalinen ympäristö ja psyykkinen hyvinvointi olivat yhteydessä mitattuihin fyysisen toimintakyvyn muutoksiin. Oulun yliopistosta väittelevän TtM Sinikka Lotvosen tutkimuksessa havaittiin, että kävelynopeus hidastui enemmän niillä asukkailla, jotka kokivat fyysisen toimintakykynsä ja aktiivisuutensa alentuneen, ja heillä, jotka sopeutuivat huonosti palvelutalossa asumiseen.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että palvelutaloon muuttaneiden iäkkäiden henkilöiden fyysinen toimintakyky on heikko. Päivittäisistä toimista suoriutuminen (IADL), kävelynopeus ja oikean käden puristusvoima heikkenivät ensimmäisen asumisvuoden aikana. Asukkaiden itsearvioinnin mukaan ulkona liikkuminen ja arkiaskareista suoriutuminen vaikeutuivat palvelutaloon muuton jälkeen. Toisaalta taas uusi arki palvelutalossa sisälsi enemmän lihaskuntoharjoittelua ja harrastusryhmiin osallistumista kuin aiemmin.

Tutkimuksessa selvisi, että asukkaiden mahdollisuudet tehdä päätöksiä oman elämänsä asioista vähenivät, mutta turvallisuuden tunne lisääntyi. Asukkaat kokivat voivansa tehdä mitä haluavat, ja tapaavansa riittävästi heille läheisiä ihmisiä palvelutalossa. Kuitenkin haastatelluista asukkaista 35% koki, että heillä ei ole riittävästi mielekästä tekemistä uudessa kodissaan eli palvelutalossa.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden fyysistä toimintakykyä ja siinä tapahtuvia muutoksia ensimmäisen asumisvuoden aikana. Lisäksi tarkasteltiin itsearvioidun fyysisen toimintakyvyn, sosiaalisen ympäristön ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä fyysisen toimintakyvyn muutoksiin. Aineisto kerättiin kotikäyntien aikana 3 ja 12 kuukautta palvelutaloon muuton jälkeen. Ikääntyneitä haastateltiin kyselylomakkeiden avulla ja heidän fyysinen toimintakykynsä mitattiin toimintakykytesteillä.

Muutto palvelutaloon on ikääntyneelle suuri elämänmuutos, joka aiheuttaa riskin toimintakyvyn heikkenemiselle entisestään. Itsenäiseen kotona asumiseen riittävä fyysinen toimintakyky edellyttää selviytymistä tavallisimmista päivittäisistä toimista, kuten liikkumisesta asuinympäristössä, itsestä huolehtimisesta, ostosten tekemisestä, kauppakassien kantamisesta, tavaroiden nostamisesta ja asioiden hoitamisesta.

Väestörakenteen muutokseen varautuminen korostuu vanhuspalvelulaissa ja sosiaali- ja terveysministeriön strategioissa. Tavoitteena on toimintakyvyn säilyminen väestön ikääntyessä, ja toimintakykyä tukevien laadukkaiden arviointimenetelmien ja palveluiden saatavuus. Muuttoliike palvelutaloihin lisääntyy väestön vanhenemisen myötä, ja niihin muuttaa ikääntyneitä, jotka eivät enää selviydy entisessä asuinympäristössään toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi.

Aikaisempaa tutkittua tietoa palvelutaloon muuttaneiden fyysisestä toimintakyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä uudessa asuinympäristössä on hyvin vähän. Tuloksia voidaan hyödyntää ikääntyneiden toimintakyvyn arvioimiseen ja tukemiseen tähtäävien käytäntöjen suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa tunnistettaessa ja ennaltaehkäistäessä toimintakyvyn alenemiseen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen tulokset voivat lisätä hoitotyön johtajien, ammattilaisten ja opiskelijoiden tietoisuutta ja ymmärrystä ikääntyneiden toimintakyvyn arvioinnin, tukemisen ja edistämisen merkityksestä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Väitös: Palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden fyysinen toimintakyky, sen muutos ja toimintakykyyn yhteydessä olevat tekijät ensimmäisen asumisvuoden aikana