Väitös: Ikääntyneiden lääkehoidon turvallisuudessa puutteita

Lääkehoidon ohjeista ja suosituksista poikkeaminen on yleistä ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa, osoittaa tuore väitöstutkimus.

TtM Markus Karttunen tarkasteli väitöskirjassaan lääkehoidon toteutumista hoitohenkilökunnalle suunnatun kyselyn avulla. Tavoitteena on tunnistaa lääkehoidon turvallisen toteuttamisen haasteita hoitotyössä.

Vaikka suurin osa tutkimukseen osallistuneista hoitajista arvioi toteuttavansa lääkehoitoa turvallisesti, lähes puolet ilmoitti poikkeavansa ohjeista ja suosituksista lääkkeiden antamisessa sekä lääkehoidon vaikutusten seurannassa ja arvioinnissa.

Kolmannes hoitajista arvioi, että he eivät aina valmistelleet lääkkeitä käyttökuntoon ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Potilasturvallisuutta vaaransivat erityisesti lääkkeiden murskaaminen ja kapseleiden avaaminen. Myös lääkehoidon kirjaamisessa esiintyi puutteita.

Rutiininomaisia tarkistuksia ei aina tehty lääkehoidon prosessin eri vaiheissa. Potilaan osallistaminen lääkehoidon prosessiin ei hoitajien arvioiden mukaan myöskään aina toteutunut.

Lääkehoidon aseptiikka toteutui tulosten mukaan kuitenkin hyvin.

Hoitajan kokemus omasta osaamisestaan vaikutti lääkehoitoon, sillä mitä paremmin hoitaja koki hallitsevansa farmakologian, infektioiden torjunnan ja lääkelaskennan, sitä paremmin hän myös näytti toteuttavan lääkehoitoa.

Myös hoitajan iällä oli vaikutusta, nimittäin vanhemmat hoitajat noudattivat nuoria hoitajia huolellisemmin lääkehoidon ohjeita ja suosituksia.

Tutkimukseen osallistui lähes 500 lääkehoitoa työssään toteuttavaa hoitotyön ammattilaista, jotka työskentelivät kunnallisissa ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköissä.

- Lääkehoito on tärkeä, mutta samalla haastava osa ikääntyneiden hoitotyötä, Karttunen sanoo.

- Esimerkiksi lääkkeiden vaikutusten arvioiminen ja haittavaikutusten tunnistaminen vaikeutuvat elimistön ikääntyessä ja sairauksien lisääntyessä.

Suurin osa ikääntyneiden käyttämistä lääkkeistä on suun kautta annosteltavia valmisteita, mutta aiempien selvitysten mukaan jopa kolmanneksella ikääntyneistä pitkäaikaishoidon potilaista on vaikeuksia niellä lääkkeitä. Näin ollen lääkemuotoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota, sillä läheskään kaikki lääkkeet eivät sovellu puolitettavaksi tai murskattavaksi.

Jotta lääkehoito olisi turvallista ja tehokasta, tulee se toteuttaa ohjeita ja suosituksia noudattaen. Myös lääkkeiden vaikutuksia tulee seurata jatkuvasti yhteistyössä potilaan tai omaisten kanssa.

Terveydenhuollon toimintayksiköt voivat hyödyntää väitöskirjassa tuotettua tietoa lääkehoitoprosessien kehittämisessä, hoitohenkilöstön osaamisen vahvistamisessa ja asenteisiin vaikuttamisessa. Tiedosta on hyötyä myös oppilaitoksille ja korkeakouluille lääkehoidon perus- ja täydennyskoulutusten suunnittelussa.