Tutkimus: Esimiehet huonosti perillä lähihoitajien tehtävänkuvasta

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan esimiehet ovat huonommin perillä lähihoitajien tehtävistä kuin sairaanhoitajat ja kätilöt. Työaikaa käytetään usein tehtäviin, jotka eivät vaadi hoitotyön koulutusta.

Yliopistosairaalassa toteutettu kyselytutkimus osoitti, että lähihoitajat tekevät tehtäviä hoidon kaikilla osa-alueilla, mutta heillä on myös työtehtäviä, jotka eivät vaadi hoitotyön koulutusta, kuten tavaratilaukset ja hyllytystehtävät. Tutkimuksen mukaan lähihoitajien koulutukseen perustuva tehtäväkuva ei ole selvä heidän esimiehilleen.

Esimiehet arvioivat lähi- ja perushoitajien tekevän hoitoon liittyviä tehtäviä harvemmin kuin mitä lähi- ja perushoitajat toivat itse esille. Sitä vastoin sairaanhoitajat ja kätilöt arvioivat lähi-ja perushoitajien tekevän hoitoon liittyviä tehtäviä useammin kuin mitä lähi- ja perushoitajat itse vastasivat.

Tulosten perusteella lähihoitajat  tekevät varsin laajasti erilaisia tehtäviä nimikesuojattujen (lh.) ja laillistettujen ammattihenkilöiden (sh.) työn rajapinnalla. Yleisimmin tehdyt tehtävät kuuluvat kahteen hoitotyön osa-alueeseen: hengittäminen, verenkierto ja sairauden oireet sekä hoidon ja jatkohoidon opetus ja ohjaus. Harvemmin tehdyt tehtävät liittyvät lääkehoitoon: kotilääkityksen selvittäminen ja kirjaaminen, lääkkeiden jako tarjottimelle, lääkeinjektion pistäminen ihon alle tai lihakseen, lääkelistan päivittäminen ja lääkkeiden tilaaminen apteekista. Myös tehohoitotyöhön tai leikkaushoitotyöhön liittyvät tehtävät harvemmin  kuuluvat lähihoitajille. 

Onnistunut työnjako edellyttää hyvää johtamista

Työnjaon kehittämisen haasteet ja esteet liittyivät kaikkien vastaajien mielestä asenteisiin, ennakkoluuloihin, pelkoihin, tiedon puutteeseen sekä työnjaon häilyviin rajoihin ja epäselvyyteen.

Tutkijan mukaan työnjaon kehittäminen edellyttää, että esimiehet ovat tietoisia alaistensa tehtäväkuvista. Myös työntekijäryhmien on oltava selvillä toisensa tehtävistä, jotta ei tehdä päällekkäistä työtä tai tehtäviä ei jää tekemättä. Tavoitteena on käyttää työntekijöiden koko osaaminen hyödyksi, koska koulutuksella hankittuja taitoja ei ole varaa hukata. Ei-hoidolliset tehtävät pitäisi siirtää pois hoitotyöntekijöiltä, jotta kukin työntekijäryhmä keskittyisi tehtäviin, joihin on saanut koulutuksensa perusteella osaamisen.

Onnistunut työnjako edellyttää kaikkien ammattiryhmien osaamisen arvostusta sekä hyvää johtamista ja valmiutta muuttaa entisiä toimintamalleja. Toimiva työnjako tuottaa tehokkuutta ja taloudellisuutta ja sitä kautta arvoa potilaille ja yhteiskunnalle.

Alle puolet työajasta potilaan luona

Tutkimukseen kuului myös kirjallisuuskatsaus. Se osoitti, että ammattinimikkeestä riippumatta hoitotyöntekijät käyttävät alle puolet työajastaan potilaan luona tapahtuvaan välittömään potilashoitoon. Kirjaamiseen kului noin viidennes työajasta ja henkilökohtaiseen aikaan hieman alle viidennes työajasta.

Väitös: TtM Päivi Lavander, Nimikesuojattujen ja laillistettujen ammattihenkilöiden työnjako yliopistosairaalan muuttuvassa toimintaympäristössä