Tehy ja SuPer hyväksyivät sovintoehdotuksen - hoitajille työrauha, palkkataso nousee, työolot paranevat

On niitä muitakin valheita armon vuonna 2022 lausuttu.

Ennustan itse asiassa hoitajapulan valitettavasti pahenevan, koska palkankorotukset tulevat hitaasti, inflaatio syö rajusti hoitajan ostovoimaa ja ainoa tapa nostaa reaalisesti ostovoimaa on sittenkin vaihtaa alaa. Toki pidän tulosta TEHY:ltä olosuhteisiin nähden varsin hyvänä suorituksena. Mutta matematiikka on kylmää.

Sari Sairaanhoitaja ansaitsee vaikkapa 2500 e/kk peruspalkkana. KT:n mukaan v. 2022 palkankorotus on 2,5 % eli 62,5 e/kk. Nettona käteen jää hieman yli puolet korotuksesta. V. 2023 nousua tulisi 4,6 % lisää eli 118 e/kk, nettona hieman yli puolet tuosta. Inflaatio on jo tänä vuonna lähes 10 % eli ostovoima laskee enemmän kuin korotukset tuovat.

KT:n mukaan viiden vuoden päästä ts. vuoden 2027 lopussa korotus on 18,5 % eli Sari Sairaanhoitaja on saanut peruspalkkaansa bruttona 463 euroa lisää. Marginaaliverotuksen pysyessä samalla tasolla käteen jää nettona 240 e/kk enemmän. 

Suomalaisen palkansaajan keskitulot ovat 3760 e/kk. Palkka- ja palkkiotulojen mediaanikin kesäkuussa 2022 Tilastokeskuksen mukaan on 3444 e/kk. Koska hoitoalalla haittalisien ja ylitöiden merkitys on suuri, käytän verrokkina keskituloa. Jos muilla palkansaajilla korotukset olisivat viiden vuoden aikana 2 % vuodessa, nousisi keskituloisen bruttopalkka v. 2027 loppuun mennessä 391 e/kk. Sari Sairaanhoitaja kirisi palkkakuoppaansa kiinni siis 463 e/kk - 391 e/kk  = 72 e/kk viiden vuoden aikana bruttona. 

Mediaanituloisella 3444 e/kk viidessä vuodessa 2 % korotuksilla palkka nousisi 358 e/kk. Sari Sairaanhoitaja kirisi palkkakuoppaansa v. 2027 loppuun mennessä silloin jo 109 e/kk bruttona. Jos muut alat tyytyisivät 1,5 % korotuksiin, mediaanituloisen palkka nousisi vain 266 e/kk ja Sari kirisi palkkakuoppaa kiinni "peräti" 197 e/kk. Eli, viiden vuoden odotuksen sijaan Sari korottaa nopeimmin palkkaansa ja ostovoimaansa pyrkimällä aloille, joissa palkkaa maksetaan enemmän.

Jos Sarin kokonaispalkka on 3100 e/kk ja siihen tulee 18,5 % lisä viidessä vuodessa, nousee Sarin palkka jo 574 e/kk. Silloin Sari kirisi keskituloisen palkkaan verrattuna palkkakuoppaa viiden vuoden päästä kiinni jo 183 e/kk. Jos TEHY tekisi uuden 18,5 % sopimuksen vuodesta 2028 eteenpäin ja keskituloisen palkansaajan korotukset olisivat samalla ajalla 2 % vuodessa, ei Sari olisi 10 vuoden kuluttua vieläkään kirinyt keskituloista kiinni. Mediaanipalkan Sari Sairaanhoitaja tavoittaisi reilun 7 vuoden kuluttua. Niin, odottaako Sari 7 - 13 vuotta palkkakuoppansa korjausta? Veikkaanpa valitettavasti, että kaikki eivät vuosien venymisen jälkeen odottaa.

Sinänsä mielenkiintoisesti medioissa Sarin palkkoja on verrattu parin vuoden takaisiin lukuihin ja niissä mediaanituloihin, ei palkansaajan nykyisiin keskituloihin. Näin mielikuviin vaikutetaan. Jos Sari saa lisää palkkaa, kaatuvat vienti ja valtiontalous. Tosin kukaan ei kysy, mihin rahat sitten menevät, jos Suomessa käytetään verrokkimaihin verrattuna 20 - 25 % vähemmän rahaa terveydenhuoltoon. Alalla on rakenteita runnottu 1990-luvun lama-ajoista lähtien.

Eikäpä Suomen terveydenhuollon rakenteet OECD-vertailun mukaan kovin raskailta näytä. Kalliina pidettyjä sairaalapaikkoja on Suomessa keskimääräistä vähemmän. Kotihoitoa, avohoitoa, poliklinikkatoimintoja jne. on varsin hyvin. Vanhustenhuollossa kevyemmät palvelut ikärakenteestamme huolimatta ovat hyvin esillä. Tietysti kääntöpuolena on sitten, mistä vielä tehostaa. Nopeasti nousevia kustannuksia ovat mm. lääkehuollon kustannukset, mutta valtio maksaa mm. nopeasti kasvavia yrittäjien YEL-eläkkeitä ja mm. tällä hetkellä erittäin tärkeitä puolustusmenoja.

Mikä myös mietityttää, on mielikuva alasta vain hoivapalveluina, jotka voidaan ulkoistaa halvalla ulkomailta tuotaville hoiva-avustajille. He eivät tarvitse alan koulutusta tai kieliosaamista. Hoiva-avustajien palkaksi näkyy medioissa n. 1700 - 1800 e/kk, mikä kuulostaa aika pieneltä. Mikä osuus hoitotyöstä voidaan oikeasti järkevästi heille siirtää? Paljonko säästöä oikeasti saadaan 2200 e/kk peruspalkalla työskentelevään lähihoitajaan verrattuna, joka on varsin monikykyinen? Mikä on Suomen palkkakilpailukyky muiden Pohjoismaiden, Britannian tai Keski-Euroopan maiden kanssa?

Perinteinen tapa korjata hoitoalan työvoimaongelmia on tarjota työvoiman kysyntää. Tämä on jälleen noussut esille, eikäpä vähiten siksi, että työvoiman tarjontaa rajusti lisäämällä palkkakilpailua on perinteisesti alalla vähennetty. Lopputuloksena on kymmeniä tuhansia alalta poistuneita hoitajia, joista en usko kovin suuren joukon alalle palaavan. Ikävästi vain sitten se koulutuskin maksaa ja hukkaan mennyt koulutus on pois työelämästä ja verotulojen tekemisestä. Kun työvoimapula uhkaa useita muitakin aloja ja opiskelijoiden määrä vähenee, niin koulutusmäärien lisääminen ei tunnu ratkaisulta. Ulkomaisen työvoiman tuonti? Suomalainen palkka- ja hintataso ei liene vielä vuosikausiin lähelläkään Pohjois-Euroopan kilpailukykyisintä maajoukkoa. Ehkä ne palkat ja työolot vain pitäisi saada oikeasti kuntoon?

Voih, kun pääsis pian alalta pois. Kauas kaus muihin töihin. Vaihtaisin samalla palkallakin, en yhtään tarvii enempää, jos vaan työ olis vähemmän sitä mitä se on nyt.

13 tuntia sitten, Pöllö kirjoitti:

Perinteinen tapa korjata hoitoalan työvoimaongelmia on tarjota työvoiman kysyntää. Tämä on jälleen noussut esille, eikäpä vähiten siksi, että työvoiman tarjontaa rajusti lisäämällä palkkakilpailua on perinteisesti alalla vähennetty. Lopputuloksena on kymmeniä tuhansia alalta poistuneita hoitajia, joista en usko kovin suuren joukon alalle palaavan. Ikävästi vain sitten se koulutuskin maksaa ja hukkaan mennyt koulutus on pois työelämästä ja verotulojen tekemisestä. Kun työvoimapula uhkaa useita muitakin aloja ja opiskelijoiden määrä vähenee, niin koulutusmäärien lisääminen ei tunnu ratkaisulta. Ulkomaisen työvoiman tuonti? Suomalainen palkka- ja hintataso ei liene vielä vuosikausiin lähelläkään Pohjois-Euroopan kilpailukykyisintä maajoukkoa. Ehkä ne palkat ja työolot vain pitäisi saada oikeasti kuntoon?

Lienee aika selviö, että palkkojen korjaantuminen kilpailukykyisiksi kertarysäyksellä ja työehtosopimuksilla ei ole mahdollista tai ainakaan todennäköistä. Näissä on aina kyse politiikasta. Sen sijaan palkkojen suhteen on alkanut näkyä tervettä, markkinaehtoista nousua, jossa etenkin osaamisesta maksetaan. Kun tässä on pää saatu auki,  on keskipalkkojen nousuun hyvät mahdollisuudet hiljaisemmalla, vähemmän politisoituneella ja orgaanisemmalla tavalla.

Suoraan sanottuna tuntuu, että ammattiyhdistykset ovat osittain olleet tässä jarrunakin ja juuri sillä taholla sairaanhoitajan työtä ei aidosti uskalleta myöntää asiantuntijatyöksi,  jossa yksi sairaanhoitaja ei suinkaan ole korvattavissa toisella ja jossa hyväksytään työtehtävien eriyttäminen ja jako. Myös yksilövastuisen hoitotyön ideaali teki valtavan karhunpalveluksen alan palkkakehitykselle Suomessa. Itsellä on välillä ollut vaihto-opiskelijoita muualta Euroopasta ja ilmeet ovat melkoisia, kun sh tarttuu kesken iv-lääkkeiden viennin moppiin ja alkaa pestä oksennusta lattialta, vaikka laitoshoitajat vieressä seisoskelevat odottamassa, että ruokakärry tulisi, koska 'löytäjä saa pitää.' Muutenkin suomalainen työnjako herättää näissä tulevissa eurooppalaisissa kollegoissa reilusti ihmetystä.

Nyt on alkanut näkyä työpaikkailmoituksia, joissa osaamisesta aletaan jo maksaakin. Ihan parin vuoden sisällä muutenkin ilmoituksiin on yleensäkin alkanut ilmestyä palkka näkyviin. Seuraava askel olisi, että palkasta alettaisiin aidosti neuvotella rekrytointivaiheessa. Tähän tuonee vauhtia kunnallisen ja yksityispuolen suuri tes-palkan ero. Ehkä jatkossa päästään myös aitoon tehtävien vaativuuden arviointiin ja siihen perustuvaan palkkaan julkisella puolella. Tässä vain tuntuu, että ay puolella ollaan suorastaan vastahankaan ja siellä erityisesti, ainakin julkisissa puheissa, että hoitaja on hoitaja mantra. Eikä tästä kauan ole, kun viimeksi luin Tehyn lehdestä jutun, jossa tunnuttiin pitävän ihanteena sitä, että 'meillä kaikki tekee kaikkea.'

Alan vetovoimaan taas vaikuttaa sekin todellisuus, mistä ei hirveästi ole viitsitty hiiskua nyt näin työtaistelun tuoksinnassa ja sitä odotellessa, mutta mitä olisi ehkä aika alkaa tuoda esiin. Jätetään nyt se kielletty k-sana pois, mutta onhan sairaanhoitajan työ mielekästä ja lisäksi siihen liittyy tietty status ja arvostus. Vuorotyö tuo paitsi haittoja ja töissä vietettyjä jouluja (jotka nekin voivat olla merkityksellisiä) niin myös joustavuutta arkeen. Lisäksi omia tuloja on tarvittaessa helppo nostaa. Ja ne lisät ovat ihan oikeaa rahaa. Esimerkiksi minä tienaan ihan kilpailukykyisesti  moneen muuhun tuttavaani verrattuna, vuosituloni ovat n. 50 000 euroa. Moni työkaveri tienaa paremmin, moni toki huonommin, jos tekevät kovin arki- ja aamuvoittoista listaa ja jättävät ylityöt kokonaan väliin. Työpaikkansa voi myös nykytilassa aika vapaasti valita ja suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen.  Ei onnistu monellakaan alalla.

Omasta mielestäni nyt olisi aika vaihtaa levyä ja keskittyä muihin kehittämiskohteisiin alalla. Esimerkiksi osaamisen näkyviin saamiseen ja siitä palkitsemiseen.  Nykyinen jatkokoulutus on todellisuudesta vierautunutta.  Tehdään YAMK:ia ilman tehtävänkuva- tai palkkamuutoksia, tai sitten ainoana polkuna lähiesimiestyö. Virallista kliinistä jatkokoulutusta on vähän, se on todellisuudesta irtautunutta eikä se näy palkassa. Todellinen kliininen jatkokoulutus tapahtuu työssä ja sitä ei ole saatu strukturoitua näkyväksi. Olisiko aika miettiä erikoissairaanhoitajuuden paluuta ja sen kehittämistä esimerkiksi lääkäreiden erikoistumisopintoihin  peilaten ja tietysti benchmarkaten kansainvälisiä malleja.  Jos voisi esimerkiksi sertifioitua  eri tasoiseksi anestesiahoitajaksi tai keuhkosairauksien asiantuntijahoitajaksi? Esimerkiksi päivystystyön erikoissairaanhoitaja olisi strukturoidusti koulutettu toimimaan hoitoryhmässä, sh-vastaanotolla ja triagessa ja tämä sitten näkyisi niin tittelissä että palkassa verrattuna siihen juuri aloittelevaan cd-linjaston sairaanhoitajaan.

Minusta tärkeää olisi nyt päästää irti tästä käydystä taistelusta ja siihen luodusta kuvasta ja ryhmittyä miettimään uusia linjauksia tulevaan. Tässä on nyt kolme vuotta aikaa lähteä hakemaan uusia kehityssuuntia pelkän koko alan tasapäisen palkkakuopasta noston rinnalle. Ja en missään nimessä tarkoita, että se olisi ollut väärä tavoite, mutta nyt on aika jollekin uudelle.

Oon nyt odottanut kieli pitkänä palkan korotusta, työolojen parantumista tai edes sijaisten ryntäystä..... ei oo näkynyt. Mä ihan luulin, että nyt se hoitajapula ratkaistiin

4.10.2022 klo 01.43, kukkis. kirjoitti:

On niitä muitakin valheita armon vuonna 2022 lausuttu.

Juu, omalla sostes-sopimuksen puolella kävi NIIN, että me pisimpään töitä tehneet MENETETTIIN lisissä ja ne vähiten alalla töitä tehneet saivat lisää peruspalkkaan ja lisiin. Nyt hieman on alkanut taas kiinnostaa enemmän esimerkiksi kaupan alan työt, koska mulla on molemmat olkapäät edelleen terveinä ja ehkä voisin tehdä istuallani pidempiä työpäiviä (näin kihtiä sairastavana) kaupan kassalla ja samat *ittuilut kuulisin kuitenkin lähes sanasta sanaan kuin nykyisin.