Simulaatio-oppimismenetelmä soveltuu hyvin lääkehoidon täydennyskoulutukseen

Hoitotyön ammattilaisten lääkehoito-osaamisen varmistaminen edellyttää näyttöön perustuvien oppimis- ja opetusmenetelmien hyödyntämistä koulutuksissa. Simulaatio-oppimismenetelmä soveltuu hyvin lääkehoidon täydennyskoulutukseen, ilmenee terveystieteiden maisteri Suvi Auran väitöstutkimuksen tuloksista.

Potilasturvallisuus ja erityisesti lääkehoidon turvallisuus ovat olleet viime aikoina maailmanlaajuisen huomion kohteena. Lääkehoidon vaara- ja haittatapahtumat ovat yleisiä sairaaloissa.

- On välttämätöntä, että lääkehoito toteutetaan oikein ja näin ollen sekä osaamisen arviointi että opetus- ja oppimismenetelmien arviointi ja kehittäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Viime vuosina teknologia ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet nopeasti ja muun muassa erilaiset kuvantamistutkimukset ja -toimenpiteet ovat lisääntyneet runsaasti. Tästä johtuen radiologian yksiköissä käytetään aiempaa enemmän laskimoon annettavia eli iv-lääkkeitä. Röntgenhoitaja on kuvantamisen ja hoitotyön laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, joka vastaa potilaan lääkehoidosta osana moniammatillista tiimiä. Röntgenhoitajien sekä muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lääkehoidon osaamisen varmistamiseksi on Suomessa laajalti käytössä LOVe – lääkehoidon osaaminen verkossa -lupakoulutus, joka sisältää useita verkkokursseja.

Tutkimuksen mukaan simulaatio-oppimismenetelmä on yhtä tehokas tai jopa tehokkaampi menetelmä röntgenhoitajien iv-lääkehoidon teoreettisessa oppimisessa ja tiedon pysyvyydessä kuin verkko-oppimismenetelmä. Taustatekijöillä, kuten oppijan iällä tai työkokemuksella, ei ollut vaikutusta simulaatio-oppimisryhmän tuloksiin. Nuoremmat ja vähemmän työkokemusta omaavat röntgenhoitajat puolestaan näyttäisivät hyötyvän verkko-oppimisesta enemmän kuin vanhemmat ja kokeneemmat kollegansa.

Ennen koulutusta vähintään viikoittain iv-lääkkeitä antavat röntgenhoitajat arvioivat osaamisensa korkeammalle kuin harvemmin lääkkeitä antavat, mikä oli myös yhteydessä todelliseen osaamiseen tietotestin perusteella. Koulutuksen jälkeen simulaatio-oppimisryhmän röntgenhoitajien itsearviointi omasta iv-lääkehoidon osaamisesta oli yhteydessä todelliseen osaamiseen, kun taas verkko-oppimisryhmän itsearviointi ja todellinen osaaminen eivät olleet samansuuntaiset.

Simulaatio-oppimisryhmän haastatteluissa ilmeni, että lääkehoito- ja päätöksentekotaidot kehittyivät simulaatio-oppimisen avulla. Muun muassa toimenpiteen aikaisen kivun arvioinnin, kivun lääkkeellisen hoidon ja potilaan monitorointitaitojen kuvattiin kehittyneen koulutuksen avulla. Moniammatillisesti toteutettujen simulaatioiden todettiin vahvistavan ryhmätyö- ja kommunikaatiotaitoja, jotka ovat tärkeitä potilasturvallisuuden edistämisen kannalta. Simulaatioiden toteuttaminen ”in situ” eli todellisessa toimintaympäristössä lisäsi todenmukaisuutta ja tuki opitun siirrettävyyttä kliiniseen työhön. Tutkimus osoitti, että simulaatio-oppimismenetelmä soveltuu hyvin iv-lääkehoidon täydennyskoulutukseen.

Terveystieteiden maisteri Suvi Auran hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Simulation-based Pharmacotherapy Learning: Assessing Educational Effectiveness in Radiographers’ Continuing Education (Simulaatiomenetelmä lääkehoidon oppimisessa: Vaikuttavuuden arviointi röntgenhoitajien täydennyskoulutuksessa) tarkastetaan 16.6 Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa.