Sairaanhoitajat: Kotihoidosta on tullut häpeäpilkku yhteiskunnalle

En ole sairaanhoitaja mutta voin allekirjoittaa edellisen tekstin! Ei ole enää mukavaa meillä lähäreilläkään. 

Ainakin minun omaisiani hoitavat pääasiassa LÄHIHOITAJAT. Sairaanhoitaja pistäytyy kerran/pari kuussa kokeita ottamassa mutta pääasiallinen vastuu on lähihoitajilla jotka ovat niin kuorimitettuja ettei voi kun toivoa että jaksavat. Omaiseni ei ole sieltä helpoimmasta päästä ja tuntuu että sh nimenomaan siirtää hoitovastuuta lähihoitajille. omaiseni paikka olisi jossain muualla mutta kvesi on hoitanut asian niin ettei hoitopaikkoja ole vaan potilaat hoidetaan kotona tapahtui mitä hyvänsä.

No..SH on tarpeellinen mutta kyllä ne tosiaan on lähihoitajat jotka sen suurimman osan kotihoidon työstä tekee. Ikäväksi on todettava ettei ainakaan eräässä Kainuun pienessä kunnassa SH arvosta muita työntekijöitä. Joskus pitäisi nauhoittaa ne puheet ja haukut ja julkaista..kun sen vain pystyisi tekemään. Meitä on niin moneen junaan. Jaksamista ihan kaikille.

Itse tulin kotihoitoon laitos puolelta ja positiivisena asiana oli ensinnäkin se, ettei tarvitse enää tehdä 3-vuorotyötä ja oma mielipiteeni on se, että kotihoito on paljon helpompaa, kuin laitos puoli fyysisesti raskaiden hoidettavien kanssa. Sä oot siellä osastolla sen koko työvuoron, etkä muuta voi. Kotihoidossa voit hieman hengähtää käyntien välissä ja ainakin meidän tiimissä esimiehen ihana työpanos hoitajia kohtaan on antanut niin seesteisen tavan pitää tästä työstä. Meillä työnjakaja osaa laittaa asiakkaat niin, ettei tarvitse juurikaan poukkoilla pitkin pitäjiä ja listat on erittäin inhimilliset ja meillä tiimityöskentely sujuu lähes täydellisesti. En ikinä enää palaisi laitos puolelle kun voit tehdä hyvää ja tarpeellista työtä vanhuksen kotona omassa rauhassa. 

Ei tässä maassa riitä mihinkään raha enää kun muualta tullutta porukkaa hyysätään miljardeilla.

Kotihoidon lähihoitaja täällä hei. Hyvin huomaa ettei kommentoijilla ole mitään käsitystä sairaanhoitajan työstä. Kotihoidossa, kuten muuallakin, näkyvämpiä ovat kyllä lähihoitajat. Kuitenkin taustalla pyörivät sairaanhoitajat priimusmoottoreina ja yrittävät pitää paletin kasassa. 

Olin itse useamman vuoden kotihoidossa töissä suuressa kaupungissa. Tärkeää työtä omien voimien äärirajoilla. Listat kauheita, pitkiä ja näet jo aamulla että tämä päivä taas vedetään tukkaputkella. Stressi nousee jo siitä. Sairaslomalla useampi hoitaja työuupumuksen takia ja sijaisia ei välttämättä saa. Tai jos saadaan joku niin tokasee jo listan nähdessään ettei tee tämmöistä ja kertoo jo ettei tule enään uudestaan keikalle.

Huonokuntoiset vanhukset jotka eivät edes tunnista kotiaan enään. Vaativat omaiset, haukut jopa työkavereilta.  Raskaasta työstä revitään rahat elämiseen. Työ tehdään hutiloiden ja jatkuva stressi jo seuraavsta asiakkaasta painaa päälle. Ihmettelen miten tämmöisen annetaan tapahtua. Esimies tietoinen asiasta muttei tee asialle mitään.

Itse uuvuin ja olen nyt pitkällä sairaslomalla. 

Kyllähän se niin on ettei kotihoitoa olisi ilman moniammatillista tiimiä. Siis kaikkia tarvitaan ja kaikkien ammattitaitoa. Kuitenkin sanoisin et lähärit kuitenkin tuntee asiakkaat ja heidän tarpeet parhaiten. 

Sama asenne kuin yllä kommentoijilla on osalla niin esimiehistä, asiakkaista kuin  muusta hoitohenkilökunnastakin: sairaanhoitajien työpanosta ei arvosteta, ”näkymätöntä” työtä on aivan järkyttävä määrä. Vastuuta ja työtehtäviä vyöryy sairaanhoitajille lääkäreiltä, esimiehiltä sekä sosiaalipuolelta, ja samaan aikaan täytyisi tehdä sairaanhoitajan töiden lisäksi myös lähihoitajan tehtäviä. Paine on aivan valtava ja resurssit surkeat. Lähihoitajista on valtava pula, kotihoidon työ on niin kaoottista, jatkuva henkilöstövaje ajaa ihmiset loppuun. Työntekijäksi kelpaa kuka tahansa, oli osaamista tai ei. Koska pula. Toisaalta työsuhteet ovat määräaikaisia, rahaa ei ole lisätä vakituista koulutettua ammattitaitoista työvoimaa, jota kotihoidon itsenäiseen työhön tarvitsisi. Ihmetellään kun ei muutaman viikon tai jopa muutaman päivän työsopimuksille ole työntekijöitä.? henkilöstopolitiikka ei ole millään tasolla järkevää. 

Pelottaa mikä on tulevaisuuteni.

Kotihoidon yhdistymisen myötä sosiaalipuoli johtaa, vaikka heillä ei ole sairaanhoidon ammattitaitoa. Kotisairaanhoitajat ovat välttämätön paha, heidän niskaan kaadetaan kaikki ongelmat, ovat monen tulen välissä. Lähihoitajien kanssa niinkin hoidetaan yhdessä, mutta johto ei ymmärrä mitään koko työstä. Ksh:n esimiestyö on niin vaativaa, että osaavat eivät siihen suostu, niinpä esimieheksi valitaan kaikkein onnettomimpia. 

8.10.2019 klo 19.57, Vieras: Anne kirjoitti:

Itse tulin kotihoitoon laitos puolelta ja positiivisena asiana oli ensinnäkin se, ettei tarvitse enää tehdä 3-vuorotyötä ja oma mielipiteeni on se, että kotihoito on paljon helpompaa, kuin laitos puoli fyysisesti raskaiden hoidettavien kanssa. Sä oot siellä osastolla sen koko työvuoron, etkä muuta voi. Kotihoidossa voit hieman hengähtää käyntien välissä ja ainakin meidän tiimissä esimiehen ihana työpanos hoitajia kohtaan on antanut niin seesteisen tavan pitää tästä työstä. Meillä työnjakaja osaa laittaa asiakkaat niin, ettei tarvitse juurikaan poukkoilla pitkin pitäjiä ja listat on erittäin inhimilliset ja meillä tiimityöskentely sujuu lähes täydellisesti. En ikinä enää palaisi laitos puolelle kun voit tehdä hyvää ja tarpeellista työtä vanhuksen kotona omassa rauhassa. 

Kiitos tekstistäsi. Harkitsen vakavasti kotihoitoon siirtymistä, kaipaan itsenäisempää työtä. Laitospuolella raskainta ei välttämättä ole asiakkaat vaan kaksi hoitajatyyppiä, joihin olen törmännyt. Hän, joka tietää alasta kaiken ja osaa omasta mielestään parhaiten ja oikein ja on koko ajan oikaisemassa ja murentamassa omaa tapaa tehdä tätä työtä sekä hän, jonka suu käy lakkaamatta nonstoppina koko työvuoron ajan ja hänkin tietää alasta kaiken, koska on tehnyt tätä työtä ziljoona vuotta. On todella uuvuttavaa työskennellä tällaisten kanssa.