Sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamisessa puutteita

Sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaaminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana parantunut jonkin verran, mutta siinä on yhä puutteita, totesi aihetta väitöstyössään tutkinut terveystieteiden maisteri Virpi Sulosaari. Ammattikorkeakoulussa lehtorina työskentelevän Sulosaaren mukaan opiskelijoiden osaamista ja lääkehoidon opetusta on kehitettävä.

Sulosaari tarkasteli sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamista kolmesta näkökulmasta eli teoreettista, käytännöllistä sekä päätöksenteon osaamista. Osaamisen arviointimenetelminä käytettiin tietotestiä, lääkelaskentatehtäviä ja potilastapausten ratkaisua. Lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin kahdesta näkökulmasta: yksilöllisistä tekijöistä sekä oppimisympäristöön liittyvät tekijät (kliininen oppimisympäristö ja ammattikorkeakoulu oppimisympäristönä).

– Lääkehoidon teoreettista osaamista arvioivassa tietotestissä opiskelijat vastasivat keskimäärin 72 prosenttiin kysymyksistä täysin oikein; lääkelaskuista täysin oikein oli 74 prosenttia ja 57 prosenttia valitsi parhaan mahdollisen toimintatavan annetussa potilastapauksessa, Sulosaari kertoo.

Sulosaaren mukaan sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen merkitys lisääntyy Suomessa johtuen ikääntyvästä väestöstä, lääkkeiden käytön, yhä vaativampien lääkehoitojen ja moniongelmaisten potilaiden lisääntymisestä sekä tehtävänkuvien laajentumisesta.

– Sairaanhoitajien peruskoulutuksessa tuleekin kiinnittää lisää huomiota yhteiskunnallisiin ja kansanterveydellisiin näkökulmiin, Sulosaari sanoo.

Sulosaari arvioi väitöskirjassaan lääkehoidon opetusta suomalaisessa sairaanhoitajakoulutuksessa, sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamista ja tunnisti sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä koulutuksen kehittämiseksi. Hän havaitsi, että opintojen alkuvaiheessa opiskelijan aikaisempi opintomenestys oli yhteydessä lääkehoidon osaamiseen, kun taas opintojen loppuvaiheessa siihen olivat yhteydessä opiskelijan kyky säädellä omaa oppimistaan sekä opiskelumotivaatio.

– Nykypäivän tietoyhteiskunnassa sairaanhoitajaopiskelijoilta vaaditaan hyvää kykyä oman oppimisen säätelyyn muun muassa olennaisen opintosisällön tunnistamiseksi informaatiotulvasta. Tarvitaankin menetelmiä, jolla tukea oppimisen itsesäätelyä, ja tunnistaa ne opiskelijat joilla on siinä vaikeuksia.

Lääkehoidon opetuksessa eroavaisuuksia ammattikorkekoulujen välillä

Sulosaari tarkasteli tutkimuksessaan myös eri ammattikorkeakoulujen lääkehoidon opetusta. Opetuksen laajuus vaihteli eri ammattikorkeakouluissa, mutta opetuksen sisältö oli varsin monipuolista. Tutkijan mukaan huomiota tulee kuitenkin kiinnittää lääkehoidon teoreettiseen perustaan ikääntyvässä yhteiskunnassa, itsehoitoon ja lääkehoidon ohjaukseen liittyviin sisältöalueisiin.

Sulosaari havaitsi, että sairaanhoitajien peruskoulutuksen sisällön ja todellisen laajuuden arviointi on vaikeaa opetussuunnitelmien erovaisuuksien ja sisältöjen integroimisen takia

– Koska lääkehoidon osaaminen liittyy vahvasti kliiniseen osaamiseen sekä potilasturvallisuuteen, olisi tulevaisuudessa pohdittava millä tavoin lääkehoidon opetusta ja koulutuksen tuloksellisuutta voitaisiin paremmin arvioida.

Lääkehoidon toteuttaminen on tärkeä osa sairaanhoitajien työtehtäviä, joka perustuu hyvään teoreettiseen ja käytännölliseen lääkehoidon osaamiseen sekä kykyyn tehdä päätöksiä erilaisissa hoitotyön toimintaympäristöissä.

– Osaaminen tulee esiin potilaan lääkehoidon kaikissa vaiheissa lääkityksen tarpeen tunnistamisesta sen vaikutusten arviointiin ja potilasohjaukseen. Ammattikorkeakoulussa ja harjoittelussa tapahtuvan koulutuksen tulee valmentaa opiskelijaa tähän vaativaan hoitotyön tehtäväalueeseen, Sulosaari sanoo.

***

TtM Virpi Sulosaari esittää väitöskirjansa Medication competence of nursing students in Finland (Sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaaminen) julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.6.2016 klo 12.00 (Turun yliopisto, PharmaCity, Pha1-auditorio, Itäinen Pitkäkatu 4, Turku). Vastaväittäjänä toimii professori Katri Vehviläinen-Julkunen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Helena Leino-Kilpi, Turun yliopisto. Tilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/124032