Jump to content
MAINOS

Paskat työuupumuksesta, kunhan vain säästetään


Vanhemmat ihmisetkin tarvitsevat seuraa. Kuvituskuva: Envato.

’’Sori Jenna, pakko jäädä vielä aamuvuorosta iltavuoroon, kun on taas kerran vajausta’’, oli yleisin tekstiviesti minkä sain äidiltäni, kun olin teini.

Hoitajilla on koko ajan kiire. Työntekijöitä jää eläkkeelle ja joku irtisanoutuu, kun ei vaan enää jaksa aivan järkyttäviä työmääriä. Näitä paikkoja ei kuitenkaan täytetä. Siihen ei saada lupaa, joten työt siirretään jollekin muulle työntekijälle, tai palkataan sijaisia. Työvuoron päätteeksi kuuluu sanat: ’’On taas vajausta, kuka jää vielä toiseen vuoroon vai määrätäänkö joku?’’ Jos olisi tarpeeksi työntekijöitä, niin silloin ei tarvitsisi maksaa ylityökorvauksia, ja työajat olisivat kohtuullisia.

Netistä voi usein lukea kuinka kuka tahansa voi olla lähihoitaja, sillä sehän on vain vanhusten takapuolten pyyhkimistä ja vähän jutustelua. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Lähihoitajan työssä vaaditaan osaamista, inhimillisyyttä ja kiinnostusta alaan. Lähihoitajan ammatti vaatii ihmiseltä selkärankaa ja eettisyyttä. Palkat heillä ovat tosin todella alhaisia, sillä he ovat ’’vain’’ lähihoitajia.

Vanhusten asioista ei päätä hoitajat, ei omaiset, ei sellaiset henkilöt, joilla on kokemusta alasta. Lakeja ja asetuksia säätävät sellaiset ihmiset, kenellä ei ole mitään tietoa, siitä miten asiat kuuluisivat hoitaa, tai mikä olisi parasta.

Väite: ’’Ihmisen paras paikka on koti’’, pitää paikkaansa aina siihen asti, kun ihminen pärjää kotona. Se, että sellaiset ihmiset, jotka ilmaisevat, että eivät pärjää tai jopa eivät uskalla olla kotona, joutuvat jäädä sinne. Onhan meillä sentään kotihoito, jonka yksi työntekijä pystyy hoitamaan kahdeksan tunnin työaikana, jopa 25 käyntiä. Ihmistä kuunnellaan aina siihen asti, kun hän ilmoittaa pärjäävänsä kotona. Näitä ilmoituksia tekevät myös muistisairaat, kenellä ei todellisuudesta ole mitään tietoa. Mutta hänellä on kuitenkin itsemääräämisoikeus, joten hänellä on myös oikeus jäädä kotiin.

Kriteerit ovat vedetty todella tiukalle. Kotihoidon käynnit vähenevät tai lopetetaan, jos jokin korkeampi taho niin katsoo. Kotihoidon käynti on jollekin vanhukselle päivän ainoa kommunikoinnin mahdollisuus. Juttelu kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Sitten jotkut kehtaavat ihmetellä, miksi vanhuksien ’’päät eivät toimi’’, kun he joutuvat kaikki päivät juttelemaan yksin tai sitten valokuville. Hoitajat haluaisivat olla läsnä ja jutella, mutta heillä ei ole siihen aikaa.

Vanhukset pelkäävät olla kotona. He ovat yksin ja mitä jos he kaatuvat? He joutuvat elämään joka päiväisen pelon kanssa, mutta sehän on hyvä vaihtoehto, kunhan ei vain tarvitse järjestää hoitopaikkaa.

Vanhukset kärsivät kotona. Tehostetun palveluasumisen paikat ovat tiukassa. Niitä on aivan liian vähän, sillä oletetaan, että kaikki pärjäävät kotona loppuun asti. Vanhuksia jätetään heitteille ja kaikki on yhtä massaa. Yksilöllisyys on unohtunut eikä vanhuksia kunnioiteta Suomessa tarpeeksi. Kotihoidon käynnin jälkeen vanhus joudutaan jättämään esimerkiksi tuoliin istumaan, koska tiedetään, että siitä hän ei pääse ylös, joten ei voi kaatua. Hänellä on teoriassa täysi vapaus nousta siitä ylös, todellisuudessa näin se ei kuitenkaan ole.

Vanhuksien olemassaolo on unohdettu, mutta niin on myös hoitajien. Muistisairaus vie identiteetin. Se kiltti ja iloinen mummo ei välttämättä enää ole sellainen. Vanhuksien voima on jotain käsittämätöntä. Silloin kun hän päättää hyökätä hoitajan kimppuun, niin hän myös hyökkää ja siihen usein tarvitaan useampi hoitaja rauhoittelemaan tilannetta.

Kirjoittaja on hoitajasuvun kasvatti, joka opiskelee radiotoimittajaksi Laajasalon opistossa. Kirjoitus on julkaistu alun perin Kaupunkikanavalla.

MAINOS

User Feedback

Recommended Comments

Guest Murmuri

Posted

Minäkin hoitajasuvun kasvatti. Asia on juuri näin kuin kirjoitit. Mummo tai vaari siellä kotona saa määrätä itsestään, mutta mitä kun hänet peitellään sänkyyn ja kaikki tietää että hän ei sieltä yksin pääse ylös. Ei vaikka tulisi murtovaras. Ei vaikka tulisi tulipalo. Ei vaikka tarvitsisi vessaan. Siellä on petissä kunnes seuraava hoitsu siirtää toiseen paikkaan, esim tuoliin. Hieno elämä. Siellä yksin kämpässä.

Petite Infirmieré

Posted (edited)

Tämä. Tosin sanoisin, että ei se kaatumisen pelko välttämättä mihinkään häviä esim. tehostettuun muuttamisen jälkeen, ja jos henkilö on kaatuillut kotona niin ei se ihan taianomaisesti häviä meille muuttaessa. Kyllä meilläkin kaatuillaan. Toki on mahdollista konsultoida fyssaria ja osallistua jumpparyhmion jne., mut sitten kun on sellaista vaivaa mihin ei voida auttaa mutta silti sinne vessaan on könyttävä yksin keinolla millä hyvänsä... kun ei haluta tai ei muisteta pyytää apua. Sitten mekin joskus joudutaan juurikin jättämään siihen tuoliin mistä ei itse pääse ylös.

 

Mutta. Meillä on -kiireestäkin huolimatta- varmasti kuitenkin mahdollisuus käydä tarjoamassa useammin sitä apua (”pitääkö päästä vessaan?”) eikä tarvitse pelätä ettei siitä tuolista enää sitten koko päivänä pääse ylös vaikka tulipalo tulisi. Ja monesti meidän asukkaat on huojentuneita siitä, että he tietää hoitajien sijaitsevan fyysisesti siinä lähellä. Että jos kaatuu, ja vaikka me ei ihan sillä punaisella sekunnilla ehdittäisikään paikalle, niin se apu tulee kuitenkin saman talon sisältä eikä vaikka toiselta puolen kaupunkia. Ja että jos vain uskaltautuu asunnostaan ulos, siellä useimmiten näkee edes jonkun toisen ihmisen - oli se sitten hoitaja tai asukas. Ja se että on ylipäätään ympärillä toisia asukkaita; toisia, jotka on samassa tilanteessa. Monesti kuulee sitä että ”olipa hyvä että pääsin tänne, en minä enää kotona pärjäisi”. Vaikkei aina välttämättä edes ole kyse siitä, etteikö asukas teoriassa, fyysisesti pärjäisi kotihoidon, ateriapalvelun, siivouspalvelun ja omaisten turvin jossain kaupungin kerrostalokämpässä (myymällä ensin pois sen maalaiskylän omakotitalonsa). Onhan se kuitenkin ihan eri asua siellä missä hoitajat ja muut ihmiset on fyysisestikin siinä ihan lähellä...

Edited by Petite Infirmieré
Guest Ykslähärivaan.

Posted

Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa 👍

Kotihoidossa näkee paljon sijaisia ja uusia jotka käyvät kokeilemassa vähän aikaa ja toteavat et huh hei heippa. 

Olen ollut vuosia kotihoidossa töissä, 90luvulta lähtien. Nyt olen opintovapaalla ja keikkailen kotihoitoon. Olen nähnyt sen järkyttävän muutoksen mikä on tapahtunut vuosien varrella. Asiakkaita tulee koko ajan lisää, hoitajia korvataan sijaisilla jotka ovat päivän kerrallaan. Joka päivä eri sijaisia. Ja asiakkaat ovat aina vaan huonompi kuntoisia. 

Hoitoalalla ei ole työttömyyttä kuulemma mutta missä ne lähihoitajat ovat? Ei ainakaan kotihoidossa.

Kiristetään ja kiristetään; itse olen kieltäytynyt kyttäämästä kelloa ja "juoksemasta mummolta toiselle". Hoidan työni hoitosuunnitelman mukaan, ja monesti vähän enemmänkin. 

Guest Anitra

Posted

Hei, mulla on ollut samat ajatukset sun "yks lähäri vaan" kanssa. Eli oon tehnyt ns.omalla tavalla työtäni kotihoidossa vuosikausia, oikeestaan, vuosikymmeniä🤗.  Toki kuljen lähes aina jälkijunassa, just sen 15min. ruokatauolle tms. En pääsääntöisesti juokse kellon kanssa kilpaa. Täytän päiväni tasaisesti asiakaskäynneistä rauhallisella olemuksella. Haluan olla läsnä asiakkaalle ja haluan oikeesti kuulla, mitä kuuluu. Miten asiakas liikkuu omatahtisesti jne. Ei se varttitunnin käynti riitä kaikkeen havainnointiin. Ikäihmisillä hidastuu toiminnot kaikinpuolin ja kuka viittii puhua ihmiselle, joka huiskii kodissa huudellen olan takaa kommentteja. Nykyisin automatisoitu työnjako ei tosin jätä väljyyttä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Asiakasajat ja päivän kulku määräävät tahdin. Siinä ei jää varaa "ylimäärä"ajalle. Tosin olen tällähetkellä tyytyväisempi, mitä muutama vuosi sitten kotihoitoon. Aivan hurjia aikoja, todella tiivistahtiasia päiviä ei ole ikävä. Nyt ohjelma huomioi välimatkat sentään.                     Mutta helppoahan tämä ei ole hoitajalle. Oman osan ottaa toipua väsymyksestä iltaisin ja vapaalla. Oma uupuminenkaan ei ole ollut kaukana. Vaikuttamismahdollisuudet ovat omaan työhön vähäiset ja määräyksiä ylemmältä taholta annetaan kuin muurahaiskeolle.        Vanhukset ovat niin mahtavia.  Upeeta historia on kuullut kertomuksina. Ehkä myös sellaista, mitä vanhuksen suku ei koskaan tule tietämään.  Hoitohenkilökuntaa kaivataan, niin moni asiakkaista on yksin.

Guest yökkö ja avustaja

Posted

Olin vammaisten koululla 3.v henkilökohtainen avustaja 12.v pojalle joka sai epilepsia kohtauksia päivittäin. Kehitys 1-2 v tasoa autisti. Päivät venyi jopa 10 tuntisiksi, sillä siirryin koululta kotiin siihen asti, että joku perheestä tuli töistä. Koulussa oli 6 samassa luokassa, kaikki audisteja, eivätkä puhuneet. Usein joku avustaja oli poissa ja toiset teki hänen työt. lisäksi Johtaja oli meidän luokan 6 hoitaja, jolla oli puhelin tunti ja kirjallisia tehtäviä toimistossa välillä joka pv. Joskus oli 3.kin avustajaa sairaana, tilanne tuntui kaottiselta...varahenkilöitä ei ollut.. sairausloma olisi pitänyt olla 2.vk ainakin, ennekuin otetaan sijainen...Pelkäsin mennä töihin ja se vaikutti, että en saanut unta...2.v jälkeen tilanne oli niin paha, että lääkäri määräsi sairaslomalle masennuksen ja unettomuuden vuoksi...paloin loppuun...0.5 v sairasloman jälkeen palasin samaan työhön, ja pääsin seuraavan puolen v. päästä eläkeputkeen, olkapää oli  leikkausjonossa..Tätä työtä ennen olin ollut yökkönä vanhainkodissa yli 10.v .Tässä vain yksi esim...nim. yökkö ja avustaja sektorilta ! Yökköhommista sais romaanin..

Guest Entinen hoitaja

Posted

Ei kiitos enään...Onneksi on toinenkin ammatti...On surkeaa ja pelottavaa tämän alan tulevaisuus..

Älkää uhrautuko !

Guest agree

Posted

Todella mahtava teksti! Olen aivan samaa mieltä, näinhän se menee...

Guest Siru

Posted

Yksi vanhus olisi halunnut palvelutaloon mutta ei päässyt. Yksin asui maalaistalossa. Eräänä päivänä sitten löytyi rolla joen pientareelta ja mummu alajuoksulta hukkuneena. Oliko vahinko vai tahallinen, se ei koskaan tule selviämään. 

Guest Hoitaja,omainen

Posted

Asiat on juuri noin vanhustenhoidossa.Tuijotetaan vain Rava pisteitä ja kun vanhus ei vielä ulosta housuun , näkö ja kuulo ovat normaali, niin ei oteta edes jonoon palvelutaloon.Ei huomioida, kun lähes liikuntakyvytön,keuhkofibroosia,reumaa ja muistisairautta sairastava 91-vuotias vanhus kertoo ,kuinka iltaisin pelottaa yksin syrjässä maaseudulla ja kokee itsensä turvattomaksi ja avuttomaksi ja pyytää päästä paikkaan, jossa on oma huone ja ruokailu toisten kanssa.Omaishoitaja kertoo ettei jaksa ja pysty jatkuvasti olemaan 10 kilometrin päässä auttamassa omaistaan.Mutta omaisiahan ei tarvitse kuunnella ,Rava pisteet kertovat kaiken.Tosin kaikki hienot selvitykset kertovat, kuinka palvelusuunnitelma tehdään yhdessä asiakkaan ja omaisten kanssa.Pyydettäessä kotihoidon apua ,niin tarjotaan etähoitoa eli tuodaan tietokone tuvan pöydälle.Kuinka 91-vuotias osaa käyttää konetta ja hän ihmettelee kuinka koneen avulla voidaan auttaa vessaan tai tuoda hänelle ruokalautanen.Mutta kun Rava pisteet ei riitä muuhun kuin etähoitoon.Vanhustenhoidosta on tehty ja tehdään jatkuvasti selvityksiä ja hankkeita ,miten hyvä kaikkien on olla kotona. Konkreettisen avunantajia,vessassa käyttäjiä ja hoitotyöntekijöitä vähennetään , kun kaikki mittarit näyttävät että hoitajia ei tarvita niin paljoa. Lopettakaa kaikki turhat hankkeet ja selvitykset ja nekin työntekijät voivat siirtyä hoitotyöhön vanhusten luo.Kyllä vanhuksille pitää tarjota hyvä ja turvallinen vanhuus.He ovat työtä tehneet ,eläneet niukasti ja maksaneet veronsa.Nyt monenkin vanhuksen ainoa toive on turvallinen paikka, oma huone ,ruokailu toisten seurassa  ja saa tarvitsemansa avun. Eikö he ole sen ansainneet ,vaikka Rava pisteet näyttävätkin ,että etähoito riittää.Nämä asiat koskettavat meitä hoitajia ,jotka näemme päivittäin miten vanhustenhoito on muuttunut rahasta puhumiseksi .Vanhustenhoidon tilanne huomataan   monesti vasta silloin ,kun oma omainen tarvitsee hoitoa.Siihen asti tuijotetaan vain pisteitä ja sanotaan ,että koti on kaikkien paras paikka ,vaikka kuinka pelottaa ja on turvaton .Rava eikä muutkaan pisteet kerro kaikkea ,vaan vanhus ja omaiset tietävät parhaiten, mitä vanhus tarvitsee ja jokainen on yksilö .Me hoitajat emme voi hyväksyä ,että raha vain ratkaisee ja meidän on oltava vanhusten puolesta puhujia omaisten rinnalla.Niistä pisteiden ja mittareidenkin tuijottajista tulee vanhuksia ja jopa toisen apua tarvitsevia ja onkohan silloin edes etähoitoa saatavilla tällä menolla.

Guest Hoitaja

Posted

On monia, jotka mielellään tekevät lisätyötä.

Guest Alisa

Posted

Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja. Ala on täysin aliarvostettua työpanokseen nähden ja siihen joustavuuteen minkä työntekijät joka päivä osoittavat. Tottakai koti on kaikkien mielestä paras paikka kunnes yksi päivä huomaa ettei itsekseen pärjää. Oma mummonikin suunnitteli asuvansa loppuun asti kotona, mutta sitten tuli ukin kuolema ja uusia terveysongelmia. Itse sisätautiosastolla työskentelevänä näen viikoittain potilaita, jotka toivovat pääsevänsä tuetumpaan asumiseen. Heitä ei vain huolita koska kriteerien mukaan pärjäävät kotona.

Guest Jussi

Posted

Kyllä hoitajille heti nostetaan palkkoja kun taas lakkoilevat. Toista se on muilla aloilla esim opettajilla...aina hirveä hulabaloo kun jotain pois ollaan ottamassa..tärkeä työ siinä missä muutkin mutta en nostaisi muidentöiden yläpuolelle niinkuin monet hoitajat itse tuppaavat usein tekemään.

Guest Juu

Posted

17.10.2018 klo 17.43, Vieras: Jussi kirjoitti:

Kyllä hoitajille heti nostetaan palkkoja kun taas lakkoilevat. Toista se on muilla aloilla esim opettajilla...aina hirveä hulabaloo kun jotain pois ollaan ottamassa..tärkeä työ siinä missä muutkin mutta en nostaisi muidentöiden yläpuolelle niinkuin monet hoitajat itse tuppaavat usein tekemään.

Ei ikinä nosteta palkkoja ja aina vaan työtunnit lisääntyvät. Hyvä että pystyy edes ostamaan ruokaa vaikka ei omista autoa/asuntoa josta menisi kuluja.



Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

  • Lisää ajankohtaisia

    • Olen sairaanhoitaja, ja olen huolissani. En vain omasta työstäni, vaan koko ammattikuntamme oikeuksista. Viime aikoina on tapahtunut jotain, mikä ei voi jäädä huomiotta: hallitus on valmistellut lakia, joka antaisi työnantajille oikeuden murtaa työtaistelut hätätyön varjolla. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että meidät voitaisiin pakottaa töihin, vaikka olisimme laillisessa lakossa. Törkeää.
      Tehy on tehnyt rikosilmoituksen työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehistä, koska epäillään, että lain valmistelussa on rikottu virkavelvollisuuksia. Lakia on valmisteltu suljettujen ovien takana, ilman kolmikantaa ja vaikutusarvioita, ja eduskuntaa on johdettu harhaan. Tämä ei ole hyväksyttävää oikeusvaltiossa.
      Liity mukaan – minäkin tein niin!
      Olen antanut nimeni Tehyn rikosilmoituksen tueksi, koska uskon, että meidän on puolustettava oikeuksiamme. Työtaisteluoikeus on perusoikeus, ja sen kaventaminen ilman asianmukaista valmistelua on vakava asia. Meidän on näytettävä, että emme hyväksy tällaista toimintaa.
      Jos olet Tehyn jäsen, voit liittyä mukaan rikosilmoitukseen kirjautumalla Tehyn verkkosivuille ja täyttämällä lomakkeen. Jokainen nimi vahvistaa viestiä emme hyväksy työtaisteluoikeuden kaventamista ilman oikeudenmukaista prosessia.
      Näytetään, että hoitajat eivät jää hiljaisiksi, kun oikeuksiamme uhataan. ✊
      Lisätietoja ja mahdollisuus liittyä mukaan: tehy.fi/rikosilmoitus
      Lue lisää...
    • Luin aamulla Helsingin Sanomien haastattelun Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkösestä, ja rehellisesti sanottuna pöyristyin. Hallituksen esitys suojelutyölainsäädännöstä ei ole mitään muuta kuin räikeä hyökkäys hoitajia vastaan. Tämä orjalaki rikkoo törkeästi hoitajien oikeuksia ja vie Suomea taaksepäin tavalla, jota en olisi koskaan uskonut näkeväni pohjoisessa hyvinvointivaltiossa.
      Rytkönen on täysin oikeassa. Nyt on aika herätä.
      Jos tämä laki menee läpi, työnantajilla olisi oikeus määrätä hoitajia töihin työtaisteluiden aikana ilman heidän suostumustaan. Ei ylimääräistä palkallista hyvitystä, ei aitoja neuvottelumahdollisuuksia, vain pakkotyötä, jossa työtaisteluoikeus poljetaan maanrakoon. Miten tämä voi olla mahdollista vuonna 2025 Suomessa?
      Hoitajat eivät ole orjia. Meillä on oikeus valita, milloin ja missä työskentelemme. Meillä on oikeus vaatia parempia työoloja ilman, että valtiovalta tulee ja murskaa viimeisetkin mahdollisuutemme vaikuttaa asioihin.
      Hallitus, perääntykää ennen kuin on liian myöhäistä
      Petteri Orpon hallitus on tekemässä valtavan virheen. Tämä laki ei ole vain epäoikeudenmukainen, vaan se myös pahentaa hoitajapulaa. Jos hoitajat menettävät työtaisteluoikeutensa ja joutuvat pakkotyöhön, kuka haluaa enää jäädä alalle? En minä ainakaan.
      On selvää, että hallituksen on vedettävä tämä laki takaisin ja kuunneltava meitä hoitoalan ammattilaisia. Jos näin ei tapahdu, seuraukset tulevat olemaan kauaskantoiset. Hoitajat ovat jo pitkään joutuneet taistelemaan oikeuksiensa puolesta, ja me taistelemme jatkossakin.
      – Tuntematon sairaanhoitaja
      Lue lisää...
    • Naistenpäivänä haluan pysähtyä ja kohdistaa katseeni meihin; sinuun, minuun, meihin kaikkiin, jotka teemme hoitotyötä. Me olemme niitä, jotka seisovat potilaiden rinnalla, pidämme kädestä, kun pelko ottaa vallan, ja taistelemme väsymystä vastaan, jotta toinen saa vielä yhden mahdollisuuden elämään.
      Hoitajan työ on vaativaa. Se on pitkiä vuoroja, nopeita päätöksiä, tauottomia hetkiä ja jatkuvaa sopeutumista odottamattomiin tilanteisiin. Se on myös lämpöä, rohkaisua ja yhteistyötä. Sinä olet se, joka kuuntelee, tukee ja tuo turvaa, vaikka kiire painaa päälle. Sinä olet se, joka huomaa pienetkin muutokset potilaan voinnissa ja toimii sen mukaan.
      Tänään, naistenpäivänä, haluan kiittää sinua. Kiittää siitä, että teet työsi niin hyvin, että potilas voi tuntea olonsa turvalliseksi. Kiittää siitä, että pidät huolta muista, vaikka oma jaksaminenkin on joskus koetuksella. Kiittää siitä, että olet osa tätä ammattilaisten joukkoa, jossa jokainen tukee toistaan.
      Sinä olet arvokas, työssäsi ja ihmisenä. Hoitajat eivät vain huolehdi potilaista, vaan myös toisistaan. Pidetään huolta siitä, että arvostamme myös itseämme ja toisiamme. Ei vain tänään, vaan jokaisena päivänä.
      Hyvää naistenpäivää, upea kollega. 💙
      – Teho-osaston hoitaja, yksi teistä
      Lue lisää...
    • Kello soi liian aikaisin. Keho on raskas, ja väsymys roikkuu harteilla kuin märkä peitto. Silti nouset, koska joku odottaa. Potilas, kollega, järjestelmä, joka ei pysähdy, vaikka sinä hajoaisit.
      Päivä alkaa tutulla kaavalla. Hymyilet, vaikka et jaksaisi. Kysyt vointia, vaikka omat voimasi ovat lopussa jo ennen ensimmäistä kahvitaukoa, jos siihen edes ehdit. Venyminen on arkea. Tätä työtä tehdään sydämellä, eikö niin? Mutta entä kun sydänkin alkaa väsyä?
      Mitä tapahtuu, kun mikään ei enää riitä? Kun annat kaiken, mutta silti pyydetään lisää, vielä yksi vuoro, vielä yksi tehtävä. Sinä annat, koska niin sinut on opetettu tekemään. Peität uupumuksesi, mutta se näkyy muualla. Kotona, ystävyyssuhteissa, hiljaisissa hetkissä, joissa huomaat, ettei voimia enää ole.
      Syyllisyys hiipii mukaan: ”Pitäisikö minun jaksaa enemmän?” Ei pitäisi. Uupumus ei ole heikkoutta. Se on merkki siitä, että olet antanut enemmän kuin kenenkään pitäisi. Sinulla on lupa olla väsynyt, eikä se tee sinusta huonompaa hoitajaa. Se tekee sinusta ihmisen.
      Ehkä et voi muuttaa kaikkea ympärilläsi juuri nyt. Et voi lyhentää vuoroja tai taikoa lisää tekijöitä. Mutta voit antaa itsellesi luvan hengittää, edes hetkeksi. Yksi syvä hengenveto ennen seuraavaa potilasta. Yksi hetki, jolloin ajattelet: ”Minäkin olen tärkeä.”
      Sinä et ole kone. Et pelkkä resurssi. Olet ihminen, joka antaa enemmän kuin moni koskaan huomaa. Ja juuri siksi sinun suurin vahvuutesi voi olla hetki, jolloin uskallat pysähtyä.
      Sinä riität. Myös silloin, kun et jaksa olla vahva.
      Ja se on enemmän kuin tarpeeksi.
      – Tuntematon sairaanhoitaja
      Lue lisää...
    • Tehyn tuore selvitys nostaa esiin karun todellisuuden: hyvinvointialueiden hoitajat kamppailevat uupumuksen, kiireen ja henkilöstövajeen kanssa. Olen itse sairaanhoitajana nähnyt tämän muutoksen läheltä, ja voin vain vahvistaa kyselyn tulokset. Työ on muuttunut raskaammaksi, ja huoli potilasturvallisuudesta kasvaa päivä päivältä.
      Työtaakka kasvaa, mutta resursseja ei tule lisää
      Kun hyvinvointialueet käynnistyivät vuoden 2023 alussa, moni hoitaja odotti muutoksen tuovan selkeyttä ja parempia resursseja. Todellisuus on ollut päinvastainen. 71 % Tehyn kyselyyn vastanneista kokee toiminnan sujuvuuden heikentyneen, ja lähes puolet kokee työnsä mielekkyyden vähentyneen.
      Tämä on helppo uskoa. Tunnen itsekkin yhä useammin riittämättömyyden tunnetta. Kiire on jatkuvaa, ja hallinnolliset velvoitteet vievät yhä enemmän aikaa pois varsinaisesta hoitotyöstä.
      Uupumus ajaa hoitajia pois alalta
      Yksi kyselyn hälyttävimmistä luvuista liittyy työssä jaksamiseen. Vain 28 % hoitajista uskoo jaksavansa työuransa loppuun asti, ja nuorten kohdalla tilanne on vielä synkempi: vain 12 % alle 30-vuotiaista uskoo pysyvänsä alalla. Tämä on pelottava suunta, sillä ilman uusia hoitajia sote-palvelut eivät yksinkertaisesti pyöri. Moni kollega on jo vaihtanut alaa tai harkitsee sitä vakavasti. Itsekin olen käynyt tämän keskustelun mielessäni useammin kuin kerran.
      Potilasturvallisuus on vaarassa
      Suurin huolenaihe ei ole vain meidän hoitajien jaksaminen, vaan myös potilaiden turvallisuus. Kun kiire lisääntyy ja henkilökuntaa on liian vähän, virheiden riski kasvaa. Tehyn kyselyn mukaan 78 % vastaajista kokee palveluiden saatavuuden heikentyneen ja 66 % laadun laskeneen. Mielestäni tämä on suoraan seurausta siitä, että hoitajilla ei ole aikaa tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat.
      Mitä nyt pitäisi tehdä?
      Hallituksen ajamat säästötoimet ja määräaikaisuuksien heikennykset eivät ole ratkaisu, päinvastoin, ne voivat pahentaa tilannetta entisestään. Tarvitsemme lisää resursseja, enemmän hoitajia ja ennen kaikkea työrauhaa. Hoitotyö ei ole vain kuluerä budjetissa, vaan investointi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin.
      Hoitajana haluan uskoa, että tilanne voi vielä muuttua paremmaksi. Mutta se ei tapahdu itsestään. Päättäjien on kuunneltava meitä kentällä työskenteleviä ja tehtävä päätöksiä, jotka turvaavat sekä hoitajien jaksamisen että potilaiden oikeuden laadukkaaseen hoitoon.
      – Tuntematon sairaanhoitaja

      ---
      Tehy teetti selvityksen syksyllä 2024 hyvinvointialueilla työskentelevien tehyläisten parissa. Selvityksen toteutti Aula Research Oy. Kyselytutkimuksen otos kerättiin sähköisesti 19.9.–22.10.2024. Kyselyyn vastasi yhteensä 5 157 tehyläistä, ja otanta oli 19 999. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 26 %. 
      Lue lisää...
×
×
  • Create New...