Opinnäytetyö: Hoitajien näkemyksiä syöpäpotilaan psykososiaalisesta tukemisesta hoitotyössä

Lyhyt hoitojakso osastolla tuo haasteita syöpäpotilaan psykososiaaliseen tukemiseen, todetaan Oulun ammattikorkeakoulussa tehdyssä opinnäytetyössä. Opinnäytetyön ovat tehneet Katri Kotajärvi, Anniina Niemelä ja Maija-Leena Österberg osana sairaanhoitaja (AMK) -tutkintoa.

Tutkimme opinnäytetyössämme erään sairaalan osaston hoitajien näkemyksiä syöpäpotilaiden psykososiaalisesta tukemisesta lyhytaikaisessa hoitokontaktissa. Lisäksi tarkastelimme, minkälaisia keinoja tai menetelmiä hoitajilla on käytössä kohdatessaan syöpäpotilas hoitotyössä. Hoitajien mukaan syöpäpotilaan psykososiaalinen tuki tulee vähän esille osastolla lyhyiden hoitoaikojen vuoksi. Osastolla ei ole varsinaisia ohjaustilanteita ja psykososiaaliseen tukemiseen ei ole erityisiä menetelmiä käytössä. Kaikki hoitajat kokivat tarvitsevansa lisää tukea ja valmiuksia kaikkiin psykososiaalisen tukemisen tilanteisiin, emotionaaliseen, tiedolliseen ja käytännön tukemiseen.

Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelurungon kysymykset olivat puolistrukturoituja eli kysymysten tarkka asettelu ja järjestys puuttuivat. Toteutimme aineiston hankinnan kahdella ryhmähaastattelulla, jotka nauhoitettiin. Haastateltavina oli neljä sairaanhoitajaa/lähihoitajaa erään sairaalaan osastolta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Opinnäytetyössämme tulee selvästi esille, että lyhytaikaisen hoitokontaktin vuoksi kokonaisvaltainen hoito jää taka- alalle ja hoidetaan helposti vain syöpähoitoihin liittyviä komplikaatioita. Kyseisellä osastolla ei toteuteta varsinaisia syöpähoitoja, mikä vaikuttaa psykososiaaliseen tukemiseen. Hoitajat siirtävät vastuuta psykososiaalisesta tukemisesta hyvin herkästi mahdolliseen jatkohoitopaikkaan. Osastolta tehdään yhteistyötä sekä sairaalan ulkopuolisten että sairaalan sisällä toimivien yhteistyötahojen kanssa. Hoitajat hyödyntävät esimerkiksi sairaalan omaa psykiatrista sairaanhoitajaa ja sairaalapastoria tai ulkopuolisista tahoista kunnan syöpähoitajaa.

Kriisin vaiheet vaikuttavat syöpäpotilaan tuen tarpeeseen. Kriisin vaiheista alkujärkytyksen aikana tuen tarve on suurin. Hoitaja huomaa hyvin nopeasti, missä kriisin vaiheessa syöpäpotilas on ja sen mukaan pyritään tukemaan potilasta. Tiedollinen tukeminen on hoitajien vahvinta osa- aluetta, heillä on siihen olemassaan muun muassa osaston syöpähoitajan kokoama fläppitaulu, johon on koottu kaikki oleellisimmat tiedot. Hoitajat kokevat puolestaan riittämättömyyttä syöpäpotilaan emotionaalisessa tukemisessa. Tarkastelemissamme muissa syöpäpotilaan psykososiaaliseen tukemiseen liittyvissä tutkimuksissa ja opinnäytetöissä emotionaalinen tukeminen koettiin yhtä lailla tärkeänä ja nykyisellään riittämättömänä.

“Kyllä se on ainaki itelle semmonen mistä jatkuvasti koen niinkö niinkö tosi isoa riittämättömyyttä, että ei siihen tarpeeks niinkö pysty. Eihän sitähän me ei tavallaan niinku tiietä sitä potilaan kokemusta, että miten hän on sen kokenut tai omainen tai näin, mutta että itellä siinä on ainaki tosi iso niinkö riittämättömyyen tunne niissä tilanteissa,” toteaa eräs opinnäytetyömme haastatteluun osallistuneista hoitajista.

Hoitajat kokevat antavansa vähän käytännön tukea syöpäpotilaille. He ottavat yhteyttä muihin tarvittaviin ammattilaisiin, esimerkiksi sosiaalihoitajaan ja fysioterapeuttiin, joita syöpäpotilas tarvitsee käytännön tueksi.

“Mutta se, että mitä hoitajana niinkö käytännön tukea pystyn tarjoamaan niin musta tuntuu, että ei mitään muuta kuin että pystyn neuvomaan sen tahon niinkö just se oman kunnan apuvälinenlainaamo tai kotihoito, mutta se et konkreettista niin en. Semmosta toki just et ollaan vaikka sinne kotihoitoon yhteydessä ja pyydetään vaikkapa sitä palvelutarpeen arviointia tai tämmöstä,” toteaa eräs opinnäytetyömme haastatteluun osallistuneista hoitajista.

Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että hoitajat kokevat tarvitsevansa lisää tukea ja valmiuksia kaikkiin kolmeen psykososiaalisen tukemisen osa- alueisiin. Hoitajat kokevat tarvitsevansa syöpäpotilaan tukemiseen yksinkertaisia tukemiskeinoja, esimerkiksi check –listoja, joiden avulla muistaisi huomioida kaikki potilaan hoitoon liittyen olennaiset asiat.  Lisäksi tarvittaisiin neuvoja ja keinoja keskustelun aloittamiseen. Hoitajat kokevat epävarmuutta syöpäpotilaan emotionaalisessa tukemisessa. He pelkäävät aloittaa keskustelua, kun eivät tiedä miten potilas vastaa ja pystyvätkö vastaamaan taas potilaan vastaukseen riittävällä tavalla.

“Tämmösiä menetelmiä niinku mitä vois oikeesti niinku käyttää”, toteaa eräs opinnäytetyömme haastatteluun osallistuneista hoitajista.

Pohdimme yhdessä opinnäytetyöprosessin loppupuolella kehitysehdotuksena sitä, että sairaanhoitajaopintoja ajatellen opintoihin olisi hyvä sisällyttää enemmän opintoja, joita ei jaotella niin karkeasti somaattiseen hoitotyöhön ja mielenterveyshoitotyöhön.

”Ihminen on niin vahvasti psykofyysinen kokonaisuus, että emme hoitajina voi missään tilanteessa, missään työtehtävässä, ohittaa tätä tosiasiaa. Mieli vaikuttaa kehoon, kehomme oirehtii mielen järkkymisiin. Fyysiset vaivat puolestaan saavat mielenterveyden horjumaan. Tästä aiheesta minun ja opinnäytetyöparieni mielestä pitäisi paljon enemmän puhua jo sairaanhoitaja-koulutuksessa, sisällyttää psykofyysisyys omanaan opintoihin. Tänä päivänä on liikaa mielestäni jaoteltu psykiatrinen ja somaattinen puoli jo opinnoissa erikseen. Totuus on kuitenkin se, että somaattisen puolen hoitajakin tarvitsee jokaista potilasta kohdatessaan ja hoitaessaan psykiatrisen puolen taitoja, jotta potilas tulisi hoidettua kokonaisvaltaisesti. Aivan kuten toisinpäinkin.” Anniina Niemelä

Katri Kotajärvi, Anniina Niemelä & Maija-Leena Österberg 2019 OAMK

Hoitotyön tutkinto- ohjelma, sairaanhoitaja

Opinnäyte: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905077991