Oodi hoitajille

Olin aamun pimeydessä lenkillä, kuten usein olen, mut jotenkin tänä aamuna alkoi Töölönlahdella kurkkua kuristaa ja sydänalaa puristaa kaikkien hoitajien puolesta. Siitä syntyi ”oodi hoitajille”. 

Juoksin aamunpimeydessä ympäri Töölönlahden, ajatusteni kanssa ihan vain kahden. Juoksin myös ohi Finlandiatalon, näin sen kauas loistavan sinisen valon. Kurkkua alkoi kuristaa ja sydämestä puristaa. 

Tuon valonko pitäisi toivoa antaa, läpi vaikeiden aikojen hoitajia kantaa. 

Miten ihmees niin usein päädytään tähän, sanoja paljon, tekoja vähän? Hoitajan hommat on kovaa työtä, niitä painetaan pitkin päivää ja yötä. Toki se on jokaisen oma valinta, vaan pitääkö silti olla kastia alinta. Kauniilla sanoilla ei laskuja makseta, ilman oikeata arvostusta ei mekään jakseta. 

Tahdo en olla mä kiittämätön, mut niin usein olo töissä on riittämätön. Vastuuta paljon, ain pitäis vaan jaksaa, päättäjät vaan ei halua tästä maksaa. Silti kiltisti kolmessa vuorossa kuljetaan, potilaat osaavaan huomaamme suljetaan. Tasapuolisesti hoidetaan kaikkia hyvin, ammattiamme kohtaan kunnioitus syvin. Kenen etu on meitä hyväksi käyttää, se vain tien meille toisiin ammatteihin näyttää. Hoitajat hoitavat sydämensä palolla, sitä ei korvata sinisellä valolla. 

        - A-K Ojuri -

Mahtavaa päivää kaikille hoitajille