Jump to content
MAINOS
  • Kysely: Joka neljäs hoitaja on saanut tappouhkauksen - "Lyömistä, potkimista, sylkemistä, raapimista, kuristamista"


    Hoitajat.net
     Share

    Tehy vaatii työnantajilta tehokkaampaa väkivaltatilanteiden ehkäisyä. Kuvituskuva: Envato

    Henkinen ja fyysinen väkivalta on arkipäivää sote-ammattilaisten työssä. Asia käy ilmi Tehyn kyselystä, joka selvitti väkivallan esiintymistä, omakohtaisia kokemuksia, väkivallan tekijätahoja sekä ilmenemismuotoja sote-alalla ja varhaiskasvatuksessa.

    Vastaajista 69 % ilmoitti, että on itse kokenut työssään työuran aikana fyysisen väkivallan uhkaa tai tekoja. Alle 35-vuotiaista vastaajista väkivaltaa tai sen uhkaa oli kokenut peräti 84 %.  

    – Tiesin odottaa, että tulokset kertovat väkivallan yleisyydestä alalla, mutta järkytyin. Näin mittava määrä väkivallan kohtaamista työssä, jossa autetaan muita, on kohtuutonta. Kenenkään ei pitäisi joutua työssä alttiiksi tällaiselle, mutta etenkin nuorten hoitajien kokema väkivalta pysäyttää. Ei vähiten siksi, että heidän varassaan on alan tulevaisuus, sanoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

    Erikoissairaanhoidossa fyysisen väkivallan tekoja tai uhkaa koettiin eniten valvontaosastolla (92 %), psykiatriassa (88 %), ensihoidossa (80 %), teho- ja vuodeosastoilla (76 %) sekä päivystyksessä ja kuntoutuksessa (74 %).  Väkivaltaa tai sen uhkaa esiintyi kaikilla osastoilla melko merkittävässä määrin ja esimerkiksi synnytysosastoilla työskentelevistä vastaajista 55 % kertoi joutuneensa työurallaan väkivallan teon tai sen uhkan kohteeksi.  

    Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa väkivaltatilanteiden tai niiden uhkan kokeminen oli yleisintä vuodeosastoilla (91 %), palveluasumisessa (87 %) ja vanhainkodeissa tai vastaavissa (86 %). Mutta myös varhaiskasvatuksessa työskentelevistä vastaajista 54 % ja neuvoloissa työskentelevistä 46 % ilmoitti kokeneensa väkivallan tekoja ja niiden uhkaa.

    Kysely selvitti väkivallan esiintymistä, mutta myös sen ilmenemismuotoja. Kolme neljästä vastaajasta (73 %) kertoo, että häntä on lyöty työssä. Potkimisen kohteeksi oli joutunut 59 % ja sylkemisen 56 %. Tavaroilla oli heitelty 44 % vastaajista ja 32 % oli tönitty. Tappouhkauksen kohteeksi työssä oli joutunut 24 % vastaajista eli neljäsosan henkeä on uhattu työtehtävissä. Vastaajia oli myös konkreettisesti uhattu teräaseella (9 %) tai ampuma-aseella (3 %). Lisäksi on raavittu, kuristettu ja purtu. 

    – Lyömistä, potkimista, sylkemistä, raapimista, kuristamista. Joka neljäs on saanut tappouhkauksen. Ja tämä tapahtuu työssä, jonka päätarkoitus on auttaa ja parantaa. Vetää hiljaiseksi. Oikeus tehdä työnsä turvallisesti ja pelkäämättä on välttämätön minimitason lähtökohta kunnollisille, säällisille työoloille. Alan vetovoimassa on muitakin ongelmia riittämiin ja pois työntäviä tekijöitä aivan liikaa, toteaa Rytkönen. 

    Fyysisen väkivallantekoihin tai niiden uhkaan syyllistyivät useimmiten asiakkaat tai potilaat. Kyselyssä 96 % ilmoitti tekijätahoksi asiakkaat tai potilaat ja 22 % saattajat tai omaiset. 

    Henkistä väkivaltaa töissä oli työuran aikana kokenut 71% vastaajista. Henkistä väkivaltaa oli koettu eniten asiakkaiden tai potilaiden taholta (75 %), mutta melko merkittävässä määrin myös muiden työntekijöiden tai kollegojen taholta (42 %) sekä saattajien ja omaisten taholta (39 %). Vastaajista 34 % ilmoitti henkisen väkivallan tekijätahoksi esimiehen tai johdon.  

    Myös henkisen väkivallan kokemukset kohdistuivat muita enemmän alle 35-vuotiaisiin vastaajiin.

    – Henkisen väkivallan kokemuksissa nousevat esiin myös työyhteisöjen sisäiset ja johtamisen ongelmat, kun henkistä väkivaltaa koetaan selvästi myös muiden työntekijöiden, esimiesten ja johdon taholta. Tämäkin on järkyttävä tulos, joka edellyttää työyhteisöissä välittömiä korjaavia toimia ja ennaltaehkäisyä.  

    Henkisen väkivallan yleisimpiä muotoja olivat uhkaava tai hyökkäävä käytös asiakkaan, potilaan tai heidän omaisensa taholta (76 %). Toiseksi yleisin ilmenemismuoto oli aiheeton arvostelu tai väärien syytösten esittäminen, joista ilmoitti 57 % vastaajista. Osaamisen vähättelystä ja mitätöinnistä kertoi 53 % ja huutoa, solvauksia ja haukkumista oli saanut osakseen 51 % vastaajista. Lisäksi kuvattiin mm. tiedon ulkopuolelle jättämistä ja sosiaalisesta työyhteisöstä poissulkemista sekä huonojen työvuorojen tai turhien työtehtävien antamista.  

    Kysely kartoitti myös väkivaltatilanteiden seurauksia ja jälkihoitoa. Neljäsosa ei ole kertonut tapahtumasta lainkaan. Vastaajista 75 % oli kertonut väkivaltatilanteesta esimiehelleen, 27 % henkilöstön edustajalle ja 22 % työterveyshuoltoon.  

    Avoimella kysymyksellä kartoitettiin syitä, miksi neljännes vastaajista ei ollut kertonut väkivallan kohteeksi joutumisesta. Merkittävin syy kertomatta jättämiselle oli toteamus, että tilanteet ovat normaali osa työtä (35 %). Seuraavina syinä ilmoitettiin, ettei ole ollut tarvetta kertoa (15 %), pelko tilanteen huononemisesta ja seurauksista (14 %) sekä se, että ei koeta kertomisen johtavan mihinkään (12 %). 

    Kysely selvitti myös jatkotoimia, kun väkivaltatilanteesta oli ilmoitettu eteenpäin. Vastaajista 43 % kertoi keskustelleensa esimiehen kanssa ja 28 % vastasi, että työyhteisössä on järjestetty keskustelu aiheesta. Peräti 39 % niistä vastaajista, jotka olivat kertoneet väkivaltatilanteesta, sanoi, ettei asiasta seurannut mitään jatkotoimia.  

    – On erittäin huono uutinen, että neljäsosa väkivallan kohteeksi joutuneista ei kerro asiasta kenellekään. Mutta vähintään yhtä suuri ongelma on lähes 40 % vastaajan kokemus, että kertomisesta ei ole seurannut yhtään mitään, sanoo Rytkönen.  

    Tehy vaatii työnantajilta tehokkaampaa ennaltaehkäisyä, jotta vaaratilanteita ei synny. Työnantajan pitää työturvallisuuslain mukaan kartoittaa terveydellistä uhkaa aiheuttavat vaarat työssä ja poistaa mahdolliset vaaratilanteet työympäristöstä ja ohjeistaa henkilöstöä, miten väkivaltatilanteissa toimitaan. Tässä on ilmiselvästi parannettavaa. 

    Jos työntekijä kuitenkin joutuu ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta väkivallan kohteeksi, työnantajan on toimittava ripeästi ja aktiivisesti väkivaltatilanteiden selvittämiseksi ja työntekijän auttamiseksi.  Lisäksi työnantajan tulee avustaa työntekijöitä, tarjota työntekijälle maksutonta kriisiapua ja ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin väkivaltatilanteen jatkumisen tai sen toistumisen estämiseksi. Tässäkin on kyselyn mukaan isoja puutteita.

    – Työnantajan on esimerkiksi tehtävä rikosilmoitus väkivaltatilanteen tapahduttua. Se vähentää osaltaan merkittävästi työntekijän psyykkistä kuormitusta.

    Rytkösen mukaan tuloksissa näkyy myös yleinen yhteiskunnallinen tilanne – syrjäytyminen ja eriarvoisuuden sekä päihde- ja mielenterveysongelmien lisääntyminen. Kaikki heijastuu suoraan sote-alan työpaikoille.  

    – Missään nimessä väkivaltaa ei pidä hyväksyä tai normalisoida hoitotyön arkeen kuuluvaksi ilmiöksi. Väkivallalle alan työpaikoilla on oltava nollatoleranssi. Myös poliittisen päättäjän on toimittava, alleviivaa Rytkönen. 

    Tehy on esittänyt valtiovallalle valtakunnallista sote-alan työturvallisuushanketta sosiaali- ja terveysministeriön, sisäministeriön ja oikeusministeriön tiiviinä yhteistyönä. Tavoitteena on kartoittaa sote-alan väkivaltatilanne ja luoda alalle toimintamalli, jolla väkivaltatilanteita voidaan konkreettisesti ennaltaehkäistä.  

    Aula Research teki Tehyn toimeksiannosta laajan kyselyn sosiaali- ja terveysalan ja kasvatusalan ammattilaisten kokemasta väkivallasta ja väkivallan esiintymisestä alalla. Vastaajia oli kaikkiaan 4 023 ja kysely toteutettiin 22.2-31.3.2021 välisenä aikana. Lue selvityksen pääkohdat.

     Share

    MAINOS

    User Feedback

    Recommended Comments

    There are no comments to display.



    Create an account or sign in to comment

    You need to be a member in order to leave a comment

    Create an account

    Sign up for a new account in our community. It's easy!

    Register a new account

    Sign in

    Already have an account? Sign in here.

    Sign In Now

  • Similar Content

    • Työryhmä on laatinut ehdotuksen toimintamallista, jolla osa HUSin alueen keskossynnytyksistä ohjataan muihin yliopistosairaaloihin. Mallilla halutaan turvata HUSin vastasyntyneiden teho-osaston perustoiminnan sujuminen. Tavoitteena on, että synnyttäjälle voidaan valita joko lähin mahdollinen vaihtoehtoinen hoitopaikka tai muu, perheen tilanteeseen muuten parhaiten sopiva hoitopaikka.
      Keskossynnytysten kansallinen työryhmä suosittaa, että osa niistä HUSin alueen synnyttäjistä, joilla on ennenaikaisen synnytyksen uhka (alle 32 raskausviikkoa) ohjataan muihin yliopistosairaaloihin.
      Vastasyntyneiden teho-osasto Saari vastaa perustehtävänsä ohella jatkossa myös kirurgista hoitoa tarvitsevien vastasyntyneiden tehohoidosta ja siten helpottaa Uuden lastensairaalan teho-osaston tilannetta. Synnyttäjien ohjaamisella muihin yliopistosairaaloihin ehkäistään toiminnan kuormittumista ja varmistetaan perustoiminnan sujuminen.
      Täysin uudesta toimintamallista ei ole kyse, sillä potilasohjausta on jo aiemmin käytetty vastasyntyneiden teho-osaston akuuteissa ruuhkatilanteissa.
      – On tarkoituksenmukaista ja turvallista ohjata syntyväksi odotettua pikkukeskosta tai sairasta vastasyntynyttä odottava äiti sellaiseen yliopistosairaalaan, missä tila- ja henkilökuntaresurssi on optimaalinen sekä äidin että vastasyntyneen hoitoon, sanoo synnytysten ja naistentautien päivystystoiminnan linjajohtaja, ylilääkäri Aydin Tekay HUSista.
      Tavoitteena lähin tai perheelle muuten parhaiten sopiva yliopistosairaala
      HUSin synnytyssairaaloissa syntyy vuosittain noin 150–170 alle 32-viikkoista keskosta. Heistä noin 20 % voisi kuulua HUSin ulkopuolelle ohjattavaan, potilasryhmään. Potilaiden määrä vuodessa on arviolta 30.
      Tavoitteena on, että voidaan valita joko lähin mahdollinen vaihtoehtoinen hoitopaikka tai muu, perheen tilanteeseen muuten parhaiten sopiva yliopistosairaala. Perheiden kannalta mielekkäintä olisi, että Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen alueelta yliopistosairaalahoitoa vaativat synnyttäjät ohjataan ensisijaisesti Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, Etelä-Karjalan hyvinvointialueen synnyttäjät Kuopion yliopistolliseen sairaalaan ja läntisen HUS-alueen synnyttäjät Turun yliopistolliseen sairaalaan.
      Työryhmän tausta
      Lasten tehohoidon turvaamiseksi asetettiin 18.10.2022 valtakunnallinen työryhmä varmistamaan lasten tehohoidon saatavuus. Työryhmän loppuraportissa (hus.fi) yhtenä jatkotoimenpiteenä ehdotettiin HUSin keskossynnytysten siirtämistä sopivilta osin muihin yliopistollisiin sairaaloihin.
      Helmikuun alusta perustetun Keskossynnytysten kansallisen työryhmän tavoitteena oli tarkastella HUSin keskossynnytysten palvelujärjestelmän rakennetta siten, että osa potilaista voidaan hallitusti siirtää tai ohjata muhin yliopistollisiin sairaaloihin. Työryhmä jätti loppuraporttinsa 29.4.2023.
      Työryhmään kuuluu edustajia HUSista sekä Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueilta. Työryhmän puheenjohtajana toimii perinatologi Aydin Tekay HUSista.
      Lue lisää...
    • Lasten sydänleikkausjonoa on Uudessa lastensairaalassa onnistuttu lyhentämään erilaisin toimenpitein. Myös uusia tehohoitajia on saatu rekrytoitua.
      – Sydänjonojen lyhenemiseen on tehtyjen toimenpiteiden lisäksi vaikuttanut alhainen syntyvyys sekä potilastilanteen luonnollinen vaihtelu. Olemme myös painottaneet sellaisten potilaiden sydänleikkauksia, joiden tehohoitovaihe on mahdollisimman lyhyt, kertoo HUSin lastenkirurgian linjajohtaja Jukka Salminen.
      Kansallinen huoltovarmuus ja toimintavalmius edellyttävät, että lasten teho-osasto Laaksossa voidaan pitää pysyvästi auki 12 tehohoitopaikkaa. Tällä hetkellä hoitopaikkoja on auki 8.
      – Akuutti ongelma on lieventynyt. Lasten sydänjonot lyhentyneet ja olemme saaneet rekrytoitua sairaanhoitajia teho-osastoillemme. Tavoitteenamme on, että kaikki tehohoitajien vakanssit on täytetty, 12 tehohoitopaikkaa on pysyvästi auki, sydänjonossa on korkeintaan 50 lasta, eikä yksikään heistä ole jonottanut leikkaukseen yli kuutta kuukautta, summaa HUSin Lasten ja nuorten sairauksien toimialajohtaja Jari Petäjä.
      Hiljattain toteutetulla lasten tehohoitajien rekrytointikampanjalla saatiin kymmenkunta hoitajaa HUSin vastasyntyneiden ja lasten tehohoitoyksiköihin.

      – Tehohoitajan työ on erikoissairaanhoitoa, jossa on erinomaiset mahdollisuudet ammatilliseen kehittymiseen, sanoo HUSin Lasten ja nuorten sairauksien ylihoitaja Outi Simonen.
      Lue lisää...
    • Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen torjuu hallitusneuvottelujen yhteydessä esillä olleen ajatuksen, että hoitohenkilökunnalle tulisi antaa oikeus kieltäytyä abortin tekemisestä. 
      – Asia nousee keskusteluun aika ajoin, mutta tällaista oikeutta ei tule olla. Terveydenhuollon ammattilainen ei voi valita asiakkaitaan. Kaikilla on oikeus turvalliseen aborttiin ja ihan jokaisella on oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa riippumatta hoitavan henkilöstön asenteista tai uskonnollisesta vakaumuksesta. Tämä on terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattietiikan ydintä, toteaa Rytkönen järjestön tiedotteessa.
      Puheenjohtaja Rytkönen on itse ennen ammattijärjestötehtäviä tehnyt pitkän työuran kätilönä ja korostaa, että asiakas ei missään tilanteessa saa olla peloissaan siitä, miten ammattilainen häneen suhtautuu.
      Lue lisää...
    • Suomen Sairaanhoitajien tuoreen työolobarometrin tulokset ovat lähes kauttaaltaan positiivisemmat kuin 2020 ja toisiksi parhaimmat koko 13-vuotisen mittaushistorian aikana. Suomen Sairaanhoitajat on seurannut alan vetovoimaisuutta ja sairaanhoitajien työhyvinvointia parin vuoden välein vuodesta 2010 lähtien.
      Työolobarometri kartoittaa kuuden eri osa-alueen kehitystä ja niiden merkitystä sairaanhoitajien hyvinvoinnille. Osa-alueet ovat: toimivat käytännöt, osallistava johtaminen, työn palkitsevuus, asiantuntijuuden kehittäminen, korkeatasoinen hoidon laatu sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen. Vastaajat arvioivat väittämiä kymmenenportaisen Likert-asteikon avulla (1=täysin eri mieltä ja 10=täysin samaa mieltä).
      Eniten samaa mieltä oltiin näistä väittämistä:
      Jokaisella on oikeus perhevapaisiin ja sairaan lapsen tai läheisen hoitamiseen (8,4). Huomioimme potilasturvallisuuden hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa (8,1). Työmme tavoitteet ja perustehtävä on määritelty (7,9). Työmme on mielekästä, vaikka olemmekin välillä stressaantuneita ja väsyneitä (7,6). Tuetaan myös isiä käyttämään perhevapaita (7,6). Vähiten samaa mieltä oltiin näistä väittämistä:
      Päätöksenteko on läpinäkyvää. Saamme tarvittaessa työnohjausta. Henkilöstömäärä ja ammattirakenne vastaavat työn vaativuutta. (6,0). Työhyvinvointia tukeva toiminta on suunnitelmallista (5,9). Koen, että minulla on mahdollisuus edetä urallani (5,7). Koen, että hyvinvointialueille siirtyminen antaa minulle uusia ammatillisia mahdollisuuksia työssäni tulevaisuudessa (4,9). Palkka nousee tehtävien vaativuuden kasvaessa (4,1). Selvitys antaa kattavaa seurantatietoa siitä, mitä sairaanhoitajat ajattelevat alan vetovoimaisuudesta ja työhyvinvoinnista. 
      Kysely sisältää aina kaksi ajankohtaista, mittariston ulkopuolista kysymystä. Nyt kysyttiin vastaajien kokemusta urakehitysmahdollisuuksista sekä hyvinvointialueiden tarjoamista uusista työmahdollisuuksista tulevaisuudessa. Vastaajat eivät olleet juurikaan samaa mieltä siitä, että hyvinvointialueille siirtyminen tarjoaa uusia ammatillisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa (ka. 4,9). Jokseenkin eri mieltä oltiin myös siitä, että vastaajilla on mahdollisuus edetä urallaan (ka. 5,7).
      – Sairaanhoitajien vastaukset näihin ajankohtaisiin kysymyksiin antavat Suomen Sairaanhoitajille vahvan mandaatin olla jatkossa entistä tiiviimmin tukemassa, kehittämässä ja edistämässä sairaanhoitajien urapolkuja ja uralla etenemisen mahdollisuuksia, sanoo toiminnanjohtaja Anne Pauna.
      Suomen Sairaanhoitajat on erityisen huolissaan selvityksessä ilmenneistä puutteista sairaanhoitajien mahdollisuudessa ylläpitää osaamistaan: Täydennyskoulutus ei toteutunut lain edellyttämällä tavalla. 29 prosenttia vastaajista ilmoitti, että heillä ei ole ollut edellisen vuoden aikana yhtään täydennyskoulutuspäivää. Keskimäärin täydennyskoulutuspäiviä tulisi olla kuusi vuodessa ja ne tulisi mahdollistaa työaikana.
      – Jotta sairaanhoitajat voivat tarjota hyvää hoitoa, he tarvitsevat riittävästi mahdollisuuksia asiantuntijuutensa kehittämiseen, Suomen Sairaanhoitajien varapuheenjohtaja Terhi Reunama painottaa.
      Vaikka työolobarometrin tulokset ovat mittaushistorian toiseksi korkeimmat, on hyvä tiedostaa, että ne ovat edelleen tyydyttävällä tasolla.
      Me haluamme työolobarometrin tulosten myötä ohjata kuitenkin huomiota positiivisiin asioihin. Niistä merkittävin lienee se, että sairaanhoitajat arvostavat ammattiaan ja heillä on korkea eettinen vastuuntunto. Lisäksi alan sisäisestä hyvästä hengestä kertoo vahvasti se, että kaikissa ikäryhmissä oltiin Työn palkitsevuus -osiossa eniten samaa mieltä väittämästä, että työ on mielekästä, vaikka välillä ollaankin stressaantuneita ja väsyneitä (ka. 7,6). Toivomme, että ne osa-alueet, joilla tulokset ovat huonoja, nostetaan alalla yhteistuumin kehittämisen kohteiksi, sanoo toiminnanjohtaja Anne Pauna.
      Suomen Sairaanhoitajien jäsenille lähetettiin sähköinen kysely maaliskuussa 2023. Siihen vastasi 1824 sairaanhoitajaa.
      Lataa Työolobarometri 2023.pdf
      Lue lisää...
    • Tehy, SuPer ja Erto antoivat tänään uuden lakkovaroituksen koskien 39 Attendon, Esperi Caren, Humanan ja Mehiläisen työyksikköä. Kolmen vuorokauden lakko alkaa tiistaina 20.6.2023 klo 00.01 ja päättyy torstaina 22.6.2023 klo 23.59.
       
      Keikkailukielto
      Tehy, SuPer ja Erto julistavat yksityiselle sosiaalipalvelualle myös keikkailukiellon, joka alkaa tänään 31.5.2023 kello 15.00 ja päättyy 14.6.2023 kello 15.00. Keikkailukielto on kokonaan uusi työtaistelumuoto. Sen aikana järjestöt kieltävät kaikkia jäseniään hakeutumasta keikkatyöhön, johon sovelletaan yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta. Keikkatyöllä tarkoitetaan tässä alle 13 vuorokauden mittaisia työsuhteita.
      Hakusaarto
      Näiden työtaistelutoimien lisäksi järjestöt julistavat määräaikaisen ja rajatun hakusaarron. Saarron aikana järjestöt kieltävät jäseniään hakeutumasta Pihlajalinna-konserniin, Esperi-konserniin, Mehiläinen-konserniin ja Attendo-konserniin kuuluvien yritysten tarjoamaan yksityisen sosiaalipalvelualan työhön. Hakusaarto alkaa tänään 31.5.2023 kello 15.00 ja päättyy 14.6.2023 kello 15.00.
      Järjestöt ovat jo aiemmin antaneet lakkovaroituksen kolmen vuorokauden lakosta alkaen torstaina 1.6.2023. Sen piirissä on yhteensä 28 Mehiläisen, Esperi Caren, Saga Caren ja Validian ympärivuorokautisen palveluasumisen (entinen tehostettu palveluasuminen), palveluasumisen tai näiden yhdistelmien yksikköä.
      Ylityö- ja vuoronvaihtokielto
      Yksityisellä sosiaalipalvelualalla on parhaillaan voimassa myös ylityö- ja vuoronvaihtokielto, joka jatkuu 14.6.2023 klo 15.00 asti.
      Järjestöjen keskeinen tavoite neuvotteluissa on palkkauksen ja työolojen parantaminen. Yksityisellä sosiaalipalvelualalla on vakava työvoimapula ja ala on jäänyt selvästi julkista sektoria jälkeen palkkauksessa.
      Kevään aikana käydyt neuvottelut työehtosopimuksesta yksityiselle sosiaalipalvelualalle päättyivät tuloksettomina huhtikuun lopussa. Työriitaa on soviteltu valtakunnansovittelijan toimesta 8.5. alkaen toistaiseksi tuloksetta.
      Tarkemmat tiedot lakkokohteista: www.tehy.fi/sostes
      Lue lisää...
    MAINOS
×
×
  • Create New...