Kunnat: Henkilöstön saatavuus vanhustenhuollon suurin ongelma

Työ on likaisinta työtä ikinä, pelkkää kurapaskan siivoamista aamusta iltaan vaipoista ja ruoan syöttämistä kiireellä vanhuksille aspirointia peläten...hoitajia aina sairaslomilla, eikä sijaisia saada...haamuhoitajia listat täynnä ja kun uskallat arvostella, sanotaan "ei ole pakko täällä olla töissä..." Ylityökorvauksia ei makseta, sanotaan vaan, että "ota joskus ne vapaina..."    Vanhuksista tykkään, ainoa asia miksi olen vielä hoitoalalla. Jotkut vanhusten omaiset itsekkäitä paskoja, haukkuvat vaan hoitajia, yhtään eivät auta missään asiassa. Itsellä kunto romahtanut näitä onnettomia siirellessä siedettäviin asentoihin. Sairasloma ainoa henkireikä nykyään itsellenikin...kuka tätä jaksaa....  Minulla, lähihoitajalla jää käteen kuukaudessa noin 1700 euroa, vaikka työ 3-vuoroa. Orjatyötä, joustaa vaan pitää...

Uskoisin että hoitajia kyllä löytyisi sekä nuorista että uudelleen kouluttamalla työttömiä ja pätkä työläisiä. Itsekin olen kouluttautunut lähihoitajaksi yli viiskymppisenä ja pidän työstäni tosi paljon. Mutta täytyy sanoa, että opiskelijoiden keskuudessa kotihoito ja vanhusten asumisyksiköt ovat niitä viimeisiä, minne kukaan haluaa juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Siispä juuri sille asialle jotain pitäisi tehdä! 

Suomessa on yli70t koulutuksen saanutta hoitohenkilökuntaa muun alan töissä! Miksi? Koska tällä sektorilla on niin huonot palkat työn vastuuseen nähden - ala pitää saada kiinnostavaksi, ja siihen auttaa PALKKA! 

Sijaisena oleminen "koiran rooli". Pelko siitä, milloin palaa lomat muutaman päivän katkon vuoksi (lomaakin vaan välillä tarvii). Jatkuva joustaminen, oletus lie ettei sijaisella ole omaa elämää. Ja koulutuksista ulkona, ite maksoin mm. Ea-kortin päivityksen - vakkareille sen tarjosi talo. Kahden vuoden sijaisena olo alkais riittää.... 

Jos työyksikköön ei saada riittävästi henkilökuntaa, silloin asiakaspaikkoja on vähennettävä.

Olisiko aika katsoa myös peiliin ja sen "johtajien" omaan työasenteeseen.  Olisiko korjaamisen paikka, lähtöisin sieltä ensin?

Huonoja johtaja on pilven  pimein ja se heijastaa työilmapiiriin. Sen kautta moneen asiaan. 

Opetelkaa käytännössä miten  kohdellaan KAIKKIA duunareita tasapuolisesti, ilman suosikkeja ym.  työpaikalla.

Missä on nykyisin  asiallinen työilmapiiri, että sijaiset/ keikkalaiset jne. edes harkitsevat tulevansa teille töihin?  Turha valittaa työvoimapulasta, silloin. Työttömiä hoitajia on paljon. Ikärasite pois vihdonkin pois työpaikoilta. Sanoista tekoihin.

Laittakaa edes nämä  normaalit perusasiat kuntoon, että sijaiset/ keikkalaiset uskaltavat tulla ovesta sisälle .Ilman PELKOA, kuka on TAAS TYÖPARINA?  Lisäksi katsotte JOKAINEN DUUNARI tekee työnsä, myös vakituiset.  Siis käytännön tasolla ei suuta soittamalla. Eivätkä siirrä toisille heti pomon selän häipyessä.   Koskee myös vakituisen työntekijöiden asennetta toisia työntekijöitä kohtaan. 

Työpelisäännöt takaisin työpaikoille! Kaikkien tiedoksi ja jokainen ymmärtää asian ytimen.

  Suomeksi; TYÖRAUHA pitäisi sallia tasapuolisesti kaikille. Ei sallita vallan käyttöä toista työntekijää kohtaan missään muodossa. Normaali asiallinen työasenne riittää työpaikalla. Emme ole yhdenkään  toisen hoitajan henkilökohtainen ORJA vaan tulemme auttamaan, jos on oikea tarve.

Riittää yksi " karsea työparina työvuorossa" niin toista kertaa on vaikea houkutella töihin enää. Näitä pikkupomoja tuntuu olevan nykyisin liian paljon ja työilmapiiri kärsii siitä todella paljon. 

Jos, tämä yksinkertainen asia ei toimi; Olkaa ilman työntekijöitä, olette sen itse aiheuttaneet. Sana leviää kumman nopeasti huonosta hoitotyöpaikoista ja niiden työtekijöiden työasenteesta tai työpaikkakiusaamisesta.

Kunnon asiallisen johtajan löytäminen nykyisin  on LOTTOVOITTO sijaiselle/ keikkalaiselle jne. eli meille hoitotyön tekijöille.  Itse olen löytänyt kyseisen johtajan, YKSITYINEN hoitokoti  eli kaikki perusasiat, palkkoja myöten on aina hoidettu kuntoon.  Arvostaa johtajaa todella paljon nykyisin ja  olen oppinut LUOTTAMAAN KYSEISEEN JOHTAJAAN.  Ihan hänen oman työssä kautta.  

Ei, tarvitse nuoleskella tai vastaavaa. Kunnalta taas löysin kaikista pahemmat johtajat ja duunarit.  Arvostus Yksityisistä johtajaa nousi kummasti, muutaman kunnan keikan jälkeen.

Kunnalle EI, KIITOS. 

Pitäkää ongelmanne, olette sen aiheuttaneet ja mikään euro ei saa minua teille ikinä enää töihin.  Eurot eivät ratkaise ongelmia vaan muut arvot nousevat esiin nykyisin. Palkalla pitäisi tulla toimeen, se riittää ainakin minulle. 

Yksityinen , kiitos hyvästä työilmapiiristä ja johtavuudesta. Aikomus on myös pysyä teillä tulevaisuudessa ja asukkaat ovat suorastaan ihania. 

Sain työimun takaisin tämän yksityisen firman kautta ja tiedän olen aina tervetullut heille. 

Meninpä sitten pitkästä aikaa vanhuspuolelle hommiin. Meinasin lopettaa jo parin päivän jälkeen, sillä niin erikoista on uuden ihmisen kohtelu. Jopa talossa oleva opiskelija suhtautuu ylimielisesti. Käsketään kysymään, jos jotain kysyttävää, mutta kun kysyy, on asenne sellainen, että minun pitäisi osata selvittää asia itse jotain muuta kautta. Sen verran olen hoito- ja sosiaalialan hommia tehnyt, että kaikenlainen mustavalkoinen ja oppikirjamainen tapa tehdä ja toimia on kadonnut, sillä niin paljon on tullut nähtyä niitä ei-oppikirja-tapauksia. Tämän takia sitä haluaa varmistua tekevänsä oikein ja on tympeää, jos sille pyöritellään silmiä. Kuka ihme haluaa vanhuspuolelle mennä töitä tekemään, jos asenne on tuo? Sellaiset paikat saavat puolestani ollakin ilman sijaisia.

Jatkanpa vielä, että parhaat kokemukset hyvästä työilmapiiristä on mullakin yksityiseltä puolelta. Siellä tsempattiin, taputettiin selkään ja kehuttiin onnistumisista. Myös eräs entinen työkaverini joka vuosia yksityisellä puolella olleena vaihtoi kunnalle, on järkyttynyt nimenomaan siitä ilmapiiristä. Olen nähnyt myös hyvän ilmapiirin paikkoja kunnalla ja niissä onkin ilo työskennellä. Oman kokemukseni mukaan pahimpia on juuri nuo kunnalliset vanhustenhoitopaikat.

Ihan turha on ihmetellä, miksi työntekijöitä ei löydy. Sijaisten kohtelu todella ala-arvoista sekä julkisella että yksityisellä. Työntekijältä odotetaan pelkkää joustoa ja valmiutta ilman työpaikan perehdytystä. Sijaisuudet viikon pätkissä. Sijaisellahan ei voi olla omaa elämää vaan aina täytyy olla käytettävissä ja lomaa on turha toivoa. Jos vakipaikka tulee auki niin ei siihen ainakaan omaa pitkäaikaista sijaista valita vaan  paikan saa joku muu. Sijainen ei ole muuta kuin heittopussi paikasta toiseen ilman oikeuksia. Usein vielä työyhteisöistä löytyy se esimiehen pikkuapuri, joka tekee sijaisen olon todella kurjaksi. Itselläni mitta täynnä tätä alaa. Saman palkan paremmalla kohtelulla saa muualtakin.