Kun hoitaja ei enää jaksa

Itsekin olen tuore (n.1kk sitten) alanvaihtaja. Haluan tehdä työni hyvin mutta realiteetit tulee vastaan ja hoivakodissakin joutuu välillä tekemään yksin 15 asukkaan hoivan kun sijaista ei saa. Ja hoitaja ei todellakaan ole enää hoitaja, hän on monitoimihenkilö. Ruuanvalmistus, jako, syöttäminen, tiskaaminen, pyykkihuolto, siivoukset, pihatyöt ja monet muut tehtävät pitäisi hoitaa mummojen ja vaarien lisäksi samassa ajassa. Pääasiassa keskityin vain perushoivaan, lääkkeiden antoon ja ravitsemukseen, kaikki muut työt sai jäädä tekemättä tai teki jos hiukan jäi aikaa mutta taukoja työssä ei enää ollut. Kun muutenkin oli pitkät päivät viikonloppuna niin se oli 100% työtä vuorotta 7-21. Vajaa 20v alalla riitti ja nyt kesällä tuli mitta täyteen ja vaihdoin alaa. Nyt ainakin on selkeä työaika ja ylitöihin voi tarvittaessa jäädä, mutta se ei ole "pakottavaa" kuten usein hoitoalalla oli. Eikä töitä tarvitse enää mielessään tuoda kotiin mukanaan. 

22 vuotta vanhusten hoitoa ja aktiivisesti etsin muita vaihtoehtoja. Vaikka en sairaslomilla ollutkaan, en tule jaksamaan henkisesti enkä fyysisesti tällä alalla eläkeikään. Haluan tehdä työni inhimillisesti mutta haluan myös, että aikaa jää myös perheelleni. Työpäivän jälkeen olen niin poikki, että en jaksaisi mitään. En edes huolehtia omasta kunnostani. Ei kai tämä elämä voi olla pelkkää työtä? Eihän?

Olin alanvaihtaja valmistuessani lähihoitajaksi. Pakoon loppuun vuodessa, uuvuin työhöni. En enää löytänyt sitä omaa kutsumusta no työstäni. Nyt pitkällä sairauslomalla ja toivottavasti kuntoudun  vielä työ-elämään.

Nyt 10 vuotta alalla olleena totean että tämä alkaa olla kaiken loppua. 28 vuotias nainen, LÄHIHoitaja.
Mitä kaikkea se hoitaja nimike pitääkään sisällään. Uskomaton määrä erilaista työtä; perushoitotyön lisäksi(suihku,hampaidenpesu,parranajo,tuseeraminen,alapääpesut, pukeminen, harjaaminen...kaikke mitä voit kuvitella ihmisen yleisessä perus päivän rutiineissa olevan mitä ei pysty enää itse tekemään) siivoat, laitat ruokaa, ulkoilet, järjestät tiloja, kirjaat koneelle kaiken tietosi päivästä. Mutta myös ”Martta kuoli nyt eikä sillä ole omaisia eli hoitajien täytyy tyhjentää kaksio ja viedä tavarat pois sillä tilalle on tulossa jo uusi”. Ei tällaisia edes ajatella että me todella oikeasti tehdään tätä kaiken sen työn päälle mitä me ollaan jo päivä painettu ilman kokonaista ruokataukoa. Ollaan viel muuttomiehiäkin. Eikä nämä koskaan näy missään kun ei hoitotyötä pysty kunnolla rajaamaan mitä se on ja mitä siihen kuuluu. Kun ihminen on lähtenyt hoito alalle niin oletus on se että kyllähän se ihminen auttaa oli hätä mikä tahansa ja joustaa loputtomiin. Tämähän siis on yksi pieni asia mikä tulee vaan mieleen että tässä 10 vuoden aikana on ehtinyt kaikenlaista ”ylimääräistä” touhottaa asukkaiden vuoksi. 
Miksei näihin tilanteisiin varata sitten lisää henkilökuntaa ? No siksi kun sitä ei ole nytkään tarpeeksi. Ei saada ottaa sijaisia ja jos puutoksiakin niin silti vaan vedetään pienellä määrällä jatkuvalla syötöllä miltei joka paikassa. Jos aamussa pitäisi olla viisi niin sielä on useimmiten kolme kuin viisi. 

Useassa firmassa ja myös kaupungilla työskennelleenä voin sanoa että johtaminen on täysin ala-arvoista ja ammattitaidotonta useissa paikoissa. Raha Raha puhuu niin kovaa että ihmiset jotka alun perin tarkoitusperistään varmaan olivat sitä mieltä että tekevät hyvää työtä hoito alalla johto tehtävissä, ovat menettäneet kaiken sen ihmisyyden mikä oli. Vain sen vuoksi että painostus heille on jo niin suuri. Olen itse saanut osakseni syrjintää / jopa pelottelua ja haukkuja kun olen yrittänyt keskustella asioista niiden oikeilla nimillä ja kyseenalaistaa johtajien toimintaa. Esimiesten kommentteja: ”oletkohan sä uupunut, väsynyt työhösi” kun yritän kysyä miksei meiltä ole Asukasta poistettu talosta josta pääsee suoraa autotielle ovesta ulos ja on monta kertaa päivässä ulkona tiellä ilman kenkiä , täysin muistamaton. 
Ja tätä on jatkunut jo kuukausia. Mutta ei kuulemma tehdä siirtoja muualle sillä se olisi talolle tappiota. 
Tai toinen mikä muistuu Myös mieleeni ”älkää alottako, ’ mä en jaksa enää kuunnella” kun yritämme kysyä työyhteisön kanssa miksei työvuoroihin saada tarpeeksi väkeä mitä talossa pitäisi olla minimi miehityksenä. Eikö tätä oikeesti kukaan valvo ? Listoilta löytyy nimiä jotka eivät ole työssä oikeasti edes. 
Sekä hoiva avustajia käytetään hyväksi monessa talossa täysin lähihoitajana. 

Asukas siirrot on käsittämättömiä; talossa missä asuu esim kasa päin pyörätuolissa istuvia jotka luultavasti kuolisivat yön aikana tulipalossa kun talossa ei ole yövalvontaa. 
 Röyhkeästi vain sanotaan että ” ei ole nyt vaihtoehtoja kun talo on saatava täyteen keinolla millä Hyvänsä. 

Hoitaja kohtaa työssään väkivaltaa hyvin usein. 
Puremista, lyömistä,potkimista,räkimistä.. 

Hoitajia käytetään myös hyväksi nykyään yksityisillä enemmän käyttämällä Ohjaaja nimikettä mikä on sama kun lähihoitajan työ mutta vain pienemmällä palkalla samaa hommaa. kÄsIttämätöntä !!!!!!!!!! 

Onko ihme et alkaa menemään hermo tähän koko alaan ha varsinkin yksityisen puolen johtamispuoleen. Ketään sielä ei oikeasti kiinnosta. Korulauseita. 
Yhä useampi on poistunut alalta kokonaan ja niin aion tehdä minäkin. 
Kiitos ja anteeksi. 
En pysty enää olemaan osallisena sellaista hoitoa mikä nykyään Suomessa on. 

Tuo kuulosti kovin tutulta. Kiitosta ei saa mistään. Kiire on jokapäiväinen, esimiehet vaatii toimintahetkiä , lehden lukua ja ulkoilua MUTTA MISSÄ VÄLISSÄ??? Alaa olen ajatellut minäkin vaihtaa tätä tehnyt 18 vuotta.

Täälläkin yx alanvaihtaja, vuosi sitten tuli toppi hoitotyöhön. Rupes riittään potkut, lyönnit, räkimiset, huorittelut ym... Ja riittämättömyyden tunne. Nyt rauhallinen oma työ ja itsemäärääminen työajoista.

HUOM! Haluatko sinä kirjoittaa hoitotyöstä? Lue tämä:

Onneksi on hoitajia jotka tekevät vanhusten parissa töitä koska teitä alanvaihtajia väsyneitä hoitajia tuntuu riittävän. Onneksi on myös alanvaihtoa toisinpäin. It alan tilanne muutama vuosi sitten teki Nokialta työttömiä, moni on nykyään lähihoitajia. Vanhukset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen, mutta joutuvat tilanteiden uhreiksi. Kun sijaista ei saada sairaslomalla (syyt tiedetään) olijan tilalle, toki töissäolevat joutuvat tekemään poissaolijan edestä töitä mutta kohde on vanhus, syytön, puolustuskyvytön, jonka hoidosta tingitään mutkat suoriksi että ehditään kaikki tehtävät tekemään työvuoron aikana. 

Alalla ei kannata jatkaa jos se ei tunnu enää antavan tai ei selviä nykyrattaiden vauhdissa. Työ vie suurimman osan elämämme ajasta, oletteko ajatelleet. on muitakin viahotehtoja. Itse nautin suunnattomasti työstäni vanhusten parissa. Jos työvuoron jälkeen olen fyysisesti väsynyt, olen henkisesti virkeä päivän hetkistä vanhusten kanssa, vaikka siellä suihkutilanteessa, vaipanvaihdossa jne. Käytän vanhuksia sumeilematta hyväkseni, imen heistä voimaa kuuntelemalla ja tuntemalla, ammennan itselleni kunnioitusta heitä kohtaan heidän elämänkaaren ja kokemuksien kautta, vuosikymmenien elämänkokemuksien. Halaan ja tulen halatuksi. Jaksaa. 

Itse olen/olin nuori hoitajan alku joka tunsi olevansa juuri oikealla alalla, oikealla osastolla tekemässä juuri sitä mikä motivoi ja inspiroi. Työnantaja pakon/hoitajan pulan takia koulutti minua niin, että osaamiseni karttui nopeasti ja kehityin. Tämä ei haitannut minua vaan otin tämän positiivisena haasteena. Vaihdoin kuitenkin kuukausi sitten alaa IT-puolelle. Kaverit, perheenjäsenet jopa kollegat ihmettelivät, että mistä näin yllättävä päätös ihmiseltä, joka tuntui viihtyvän työssään. Tähän oli yksinkertainen harmittava syy. Pelosta. Pelkäsin usein, että huonon hoitajamitoituksen takia tapahtuu joku päivä virhe, joka maksaa jollekin pahimmassa tapauksessa hengen ja pilaa samalla minun loppuelämäni, kun joudun elämään tämän syyllisyyden kanssa. Johdolle on usein mainittu huonosta tilanteesta, mutta asialle ei olla tehty mitään.

Osasto menetti motivoituneen, osaavan hoitajan hoitaja. Osastolla on pitkä perehdytysaika ja uuden hoitajan perehdyttäminen osaavaksi itsenäiseksi hoitajaksi vie vähintään vuoden. Myös se syö osaston osaamista ja hoitajien jaksamista osastolla, kun vaihtuvuus on suurta ja kokoajan saa olla perehdyttämässä uutta väkeä, tietäen että heistä kaikki ei tule jäämään. Myös hoidontaso laskee, kun osastolla on paljon uusia hoitajia.

Osasto jolta lähdin ei ole sieltä pahimmasta päästä, mutta olin itsekäs ja en halunnut elää pelossa. Nyt olen työssä, jossa mahtavat työkaverit, hyvä palkka, hyvät edut, ei kiky tunnu, mutta itse työ on ihan ok. Kyllä välillä mietin, että teinkö virheen. Sitten käyn tekemässä yhden keikkavuoron ja totean, että ei ratkaisu oli oikea. Olen onnellisempi näin.

Jos se oma työ on kamalaa niin menkää ja tehkää jotain muuta. Ei kannata pilata päiviään tekemällä sellaista, mikä vit**aa koko ajan. 

Mun on vaikea ymmärtää miksi joku jumittuu tekemään jotain täysin vastenmielistä vaikka kymmeneksikin vuodeksi. Saahan rahaa helpommallakin.