Jump to content
MAINOS

Kun hoitaja ei enää jaksa


Kuvituskuva. Asukkaiden nimet kirjoituksessa muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Olen hoitaja. Herään aamulla viideltä. Keitän kahvit, puen, vien lapset hoitoon ja juoksen töihin. 

Avatessani työpaikan oven varttia vaille seitsemän, nenääni tulvahtaa yökön leipomien pipareiden ja asukkaiden ulosteen tuoksu. Asukkaat ovat muistisairaita, osalla vatsa toimii usein läpi yön. 

Kun olen vaihtanut työvaatteet, jotka kuuluu tietenkin vaihtaa omalla ajalla, ettei työaikaa kulu hukkaan, riennän raportille. Siihen on varattu kymmenen minuuttia, sillä Keijo-Kalevilla on lääkkeenanto joka aamu samaan aikaan, eikä hän tietenkään tahtoisi niitä ottaa. Hoitajana puhun kun Runeberg että Keijo-Kalevi ne ottaisi, lahjon suklaallakin, ja saan kuin saankin hänet pienet pillerinsä ottamaan, kunnes huomaan aamukahvin jälkeen, että ne samat tabletit löytyvät ruokasalin kukkaruukusta.

Noh, aamupäivän riennän huoneesta toiseen. Joka huoneessa sama rumba, ainoastaan tanssipari vaihtuu. Vaipan vaihto, alapesut, sängyn siivous, pukeminen. Riina-Inkerin kanssa kaikki sujuu hienosti kunhan vain muistaa kehua häntä kauniiksi ja laittaa rusetin hiuksiinsa. Taisto-Olli taas ei ole samaa maata. Hän ei ymmärrä mitä hoitaja on tekemässä, eikä puhe mene perille: Taisto-Ollia pelottaa. Hän potkii, puree, sylkee, pissaa päälle. Avainnauhaa ei saa pitää kaulassa hänen huoneessaan, ettei hän kurista.

Vieno-Lemmikki taas on siinä uskossa ettei hän ole sairas ollenkaan, vaikka on viisi vuotta hoitokodissa asukkaana ollut. Hänen mielestään hän tuli eilen, ja on hyvin tuohtunut kun yritän kertoa hänelle, ettei hän ole viikkoon käynyt suihkussa.

– Tulin eilen ja kävin suihkussa juuri ennen kuin lähdin kotoa, hän sanoo joka päivä. Minkäs teet? Haastavaa, eikö? 

Ruokailutilanteet saavat joskus miettimään, että olisiko helpompaa päiväkodissa tämä työ. Yksi sylkee kaiken lattialle, joku hotkii niin että on tukehtua. Lähes kaikki yrittävät piilottaa pillerit, ja aina on joku joka ei tahdo syödä. Ei millään, ei mitään, ei ikinä. Ja taas saat puhua kuin Runeberg konsanaan ja käyttää oman ruokatuntisi maanitteluun saadaksesi lopputulemana vain täyden lautasellisen ruokaa kaadettavaksi roskiin.

Kun ruuan jälkeen on kuivituskierros tehty, täytyy yrittää jotain kirjata potilastietojärjestelmään. Kuka söi, kuka ei, kenen kakka olikin mustaa tänään. Kuka oksensi ja kuka löi hoitajaa. Mikä se oli se turvallisuusilmoitus.. Vaan kun yritän sitä etsiä, saapuvat Vieno-Lemmikin tytär ja kummipoika vierailulle. Tuhat vihaista silmäystä minuun ja moitteet, että istun täällä yksin enkä ole hoivaamassa heidän lähimmäistään. Kovasti pahoitellen lähden näyttämään heille heidän Vieno-lemmikkiään, vain että he voivat todeta rakkaimpansa nukkuvan päiväunia. 

– Ei täällä kovin hyvä hoito voi olla, kun hoitaja istuu kansliassa, kuulen heidän nurisevan kun käännän selkäni lähteäkseni.

Poistun huoneesta toivottaen mukavaa iltapäivää ja käännän pahat sanat sivuun. Minulla ei niille ole aikaa, sillä aamuvuoroon kuuluu myös siivousta ja minun vastuualueenani on tänään keittiö. Siivoan siis asukkaiden päiväunihetken ajan keittiötä.

Kun lähden työstä, haen lapset, käyn kaupassa ja suuntaan kotiin tekemään ruokaa. Ravintolaan ei hoitajan palkalla ole varaa. Kun lapset ovat nukkumassa, kuulen kymppiuutisista miten hoitajamitoitusta pienennetään ja lomarahat otetaan pois. 

Normipäivä

Kuvailemani hoitajan päivä oli normaali, ilman kuolemia, sairasteluita tai tapaturmia. Olin yksin vastuussa kahdeksasta täysin muistisairaasta ihmisestä. Toisia hoitajia toki oli talossa myös mutta vastuussa toisista asiakkaista. Jos siihen olisi sattunut esimerkiksi yhden asukkaan kaatuminen pahasti, olisin ollut pulassa. Hoidin nyt vain perustarpeet: hygienian ja ruuan. Minulla ei ollut aikaa pitää kädestä tai lukea päivän uutisia asukkaille. Ja tästä vielä pienennetään.

Minulle riitti

Itse tässä kohtaa tein valinnan: lopetan, kun en vielä ole kiireessä tehnyt hoitovirhettä. Lopetan kun kaikki on vielä sisälläni kunnossa. Lopetin, vaihdoin kaupalliselle alalle. Sain mielenrauhan, kiireettömyyden ja saman palkan. Kutsumusta en nykyisestä ammatistani löydä, mutta en halua olla tekemässä sydäntä vaativaa työtä kello kaulassa. 

Voin nyt elää omaa elämääni. Minun ei tarvitse olla olemassa ainoastaan työtä tehdäkseni. 

P.s. Ja meidän työpaikassa oli vielä hyvä hoitajamitoitus. Monessa paikassa yhden hoitajan vastuulla on paljon enemmän.

Martta-Sofia

MAINOS

User Feedback

Recommended Comments

Guest Veli-matti

Posted

Itsekin olen tuore (n.1kk sitten) alanvaihtaja. Haluan tehdä työni hyvin mutta realiteetit tulee vastaan ja hoivakodissakin joutuu välillä tekemään yksin 15 asukkaan hoivan kun sijaista ei saa. Ja hoitaja ei todellakaan ole enää hoitaja, hän on monitoimihenkilö. Ruuanvalmistus, jako, syöttäminen, tiskaaminen, pyykkihuolto, siivoukset, pihatyöt ja monet muut tehtävät pitäisi hoitaa mummojen ja vaarien lisäksi samassa ajassa. Pääasiassa keskityin vain perushoivaan, lääkkeiden antoon ja ravitsemukseen, kaikki muut työt sai jäädä tekemättä tai teki jos hiukan jäi aikaa mutta taukoja työssä ei enää ollut. Kun muutenkin oli pitkät päivät viikonloppuna niin se oli 100% työtä vuorotta 7-21. Vajaa 20v alalla riitti ja nyt kesällä tuli mitta täyteen ja vaihdoin alaa. Nyt ainakin on selkeä työaika ja ylitöihin voi tarvittaessa jäädä, mutta se ei ole "pakottavaa" kuten usein hoitoalalla oli. Eikä töitä tarvitse enää mielessään tuoda kotiin mukanaan. 

Guest Tilli

Posted

22 vuotta vanhusten hoitoa ja aktiivisesti etsin muita vaihtoehtoja. Vaikka en sairaslomilla ollutkaan, en tule jaksamaan henkisesti enkä fyysisesti tällä alalla eläkeikään. Haluan tehdä työni inhimillisesti mutta haluan myös, että aikaa jää myös perheelleni. Työpäivän jälkeen olen niin poikki, että en jaksaisi mitään. En edes huolehtia omasta kunnostani. Ei kai tämä elämä voi olla pelkkää työtä? Eihän?

Guest Samaapasamaa

Posted

Olin alanvaihtaja valmistuessani lähihoitajaksi. Pakoon loppuun vuodessa, uuvuin työhöni. En enää löytänyt sitä omaa kutsumusta no työstäni. Nyt pitkällä sairauslomalla ja toivottavasti kuntoudun  vielä työ-elämään.

Guest Pettynyt ja väsynyt

Posted

Nyt 10 vuotta alalla olleena totean että tämä alkaa olla kaiken loppua. 28 vuotias nainen, LÄHIHoitaja.
Mitä kaikkea se hoitaja nimike pitääkään sisällään. Uskomaton määrä erilaista työtä; perushoitotyön lisäksi(suihku,hampaidenpesu,parranajo,tuseeraminen,alapääpesut, pukeminen, harjaaminen...kaikke mitä voit kuvitella ihmisen yleisessä perus päivän rutiineissa olevan mitä ei pysty enää itse tekemään) siivoat, laitat ruokaa, ulkoilet, järjestät tiloja, kirjaat koneelle kaiken tietosi päivästä. Mutta myös ”Martta kuoli nyt eikä sillä ole omaisia eli hoitajien täytyy tyhjentää kaksio ja viedä tavarat pois sillä tilalle on tulossa jo uusi”. Ei tällaisia edes ajatella että me todella oikeasti tehdään tätä kaiken sen työn päälle mitä me ollaan jo päivä painettu ilman kokonaista ruokataukoa. Ollaan viel muuttomiehiäkin. Eikä nämä koskaan näy missään kun ei hoitotyötä pysty kunnolla rajaamaan mitä se on ja mitä siihen kuuluu. Kun ihminen on lähtenyt hoito alalle niin oletus on se että kyllähän se ihminen auttaa oli hätä mikä tahansa ja joustaa loputtomiin. Tämähän siis on yksi pieni asia mikä tulee vaan mieleen että tässä 10 vuoden aikana on ehtinyt kaikenlaista ”ylimääräistä” touhottaa asukkaiden vuoksi. 
Miksei näihin tilanteisiin varata sitten lisää henkilökuntaa ? No siksi kun sitä ei ole nytkään tarpeeksi. Ei saada ottaa sijaisia ja jos puutoksiakin niin silti vaan vedetään pienellä määrällä jatkuvalla syötöllä miltei joka paikassa. Jos aamussa pitäisi olla viisi niin sielä on useimmiten kolme kuin viisi. 

Useassa firmassa ja myös kaupungilla työskennelleenä voin sanoa että johtaminen on täysin ala-arvoista ja ammattitaidotonta useissa paikoissa. Raha Raha puhuu niin kovaa että ihmiset jotka alun perin tarkoitusperistään varmaan olivat sitä mieltä että tekevät hyvää työtä hoito alalla johto tehtävissä, ovat menettäneet kaiken sen ihmisyyden mikä oli. Vain sen vuoksi että painostus heille on jo niin suuri. Olen itse saanut osakseni syrjintää / jopa pelottelua ja haukkuja kun olen yrittänyt keskustella asioista niiden oikeilla nimillä ja kyseenalaistaa johtajien toimintaa. Esimiesten kommentteja: ”oletkohan sä uupunut, väsynyt työhösi” kun yritän kysyä miksei meiltä ole Asukasta poistettu talosta josta pääsee suoraa autotielle ovesta ulos ja on monta kertaa päivässä ulkona tiellä ilman kenkiä , täysin muistamaton. 
Ja tätä on jatkunut jo kuukausia. Mutta ei kuulemma tehdä siirtoja muualle sillä se olisi talolle tappiota. 
Tai toinen mikä muistuu Myös mieleeni ”älkää alottako, ’ mä en jaksa enää kuunnella” kun yritämme kysyä työyhteisön kanssa miksei työvuoroihin saada tarpeeksi väkeä mitä talossa pitäisi olla minimi miehityksenä. Eikö tätä oikeesti kukaan valvo ? Listoilta löytyy nimiä jotka eivät ole työssä oikeasti edes. 
Sekä hoiva avustajia käytetään hyväksi monessa talossa täysin lähihoitajana. 

Asukas siirrot on käsittämättömiä; talossa missä asuu esim kasa päin pyörätuolissa istuvia jotka luultavasti kuolisivat yön aikana tulipalossa kun talossa ei ole yövalvontaa. 
 Röyhkeästi vain sanotaan että ” ei ole nyt vaihtoehtoja kun talo on saatava täyteen keinolla millä Hyvänsä. 

Hoitaja kohtaa työssään väkivaltaa hyvin usein. 
Puremista, lyömistä,potkimista,räkimistä.. 

Hoitajia käytetään myös hyväksi nykyään yksityisillä enemmän käyttämällä Ohjaaja nimikettä mikä on sama kun lähihoitajan työ mutta vain pienemmällä palkalla samaa hommaa. kÄsIttämätöntä !!!!!!!!!! 

Onko ihme et alkaa menemään hermo tähän koko alaan ha varsinkin yksityisen puolen johtamispuoleen. Ketään sielä ei oikeasti kiinnosta. Korulauseita. 
Yhä useampi on poistunut alalta kokonaan ja niin aion tehdä minäkin. 
Kiitos ja anteeksi. 
En pysty enää olemaan osallisena sellaista hoitoa mikä nykyään Suomessa on. 

 

Guest Väsynyt ikuiseen kiireese

Posted

Tuo kuulosti kovin tutulta. Kiitosta ei saa mistään. Kiire on jokapäiväinen, esimiehet vaatii toimintahetkiä , lehden lukua ja ulkoilua MUTTA MISSÄ VÄLISSÄ??? Alaa olen ajatellut minäkin vaihtaa tätä tehnyt 18 vuotta.

Guest Marian

Posted

Täälläkin yx alanvaihtaja, vuosi sitten tuli toppi hoitotyöhön. Rupes riittään potkut, lyönnit, räkimiset, huorittelut ym... Ja riittämättömyyden tunne. Nyt rauhallinen oma työ ja itsemäärääminen työajoista.

Hoitajat.net

Posted

HUOM! Haluatko sinä kirjoittaa hoitotyöstä? Lue tämä:

Guest Hoitaja isolla hoolla

Posted

Onneksi on hoitajia jotka tekevät vanhusten parissa töitä koska teitä alanvaihtajia väsyneitä hoitajia tuntuu riittävän. Onneksi on myös alanvaihtoa toisinpäin. It alan tilanne muutama vuosi sitten teki Nokialta työttömiä, moni on nykyään lähihoitajia. Vanhukset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen, mutta joutuvat tilanteiden uhreiksi. Kun sijaista ei saada sairaslomalla (syyt tiedetään) olijan tilalle, toki töissäolevat joutuvat tekemään poissaolijan edestä töitä mutta kohde on vanhus, syytön, puolustuskyvytön, jonka hoidosta tingitään mutkat suoriksi että ehditään kaikki tehtävät tekemään työvuoron aikana. 

Alalla ei kannata jatkaa jos se ei tunnu enää antavan tai ei selviä nykyrattaiden vauhdissa. Työ vie suurimman osan elämämme ajasta, oletteko ajatelleet. on muitakin viahotehtoja. Itse nautin suunnattomasti työstäni vanhusten parissa. Jos työvuoron jälkeen olen fyysisesti väsynyt, olen henkisesti virkeä päivän hetkistä vanhusten kanssa, vaikka siellä suihkutilanteessa, vaipanvaihdossa jne. Käytän vanhuksia sumeilematta hyväkseni, imen heistä voimaa kuuntelemalla ja tuntemalla, ammennan itselleni kunnioitusta heitä kohtaan heidän elämänkaaren ja kokemuksien kautta, vuosikymmenien elämänkokemuksien. Halaan ja tulen halatuksi. Jaksaa. 

 

Guest Maria hoitaja

Posted

Itse olen/olin nuori hoitajan alku joka tunsi olevansa juuri oikealla alalla, oikealla osastolla tekemässä juuri sitä mikä motivoi ja inspiroi. Työnantaja pakon/hoitajan pulan takia koulutti minua niin, että osaamiseni karttui nopeasti ja kehityin. Tämä ei haitannut minua vaan otin tämän positiivisena haasteena. Vaihdoin kuitenkin kuukausi sitten alaa IT-puolelle. Kaverit, perheenjäsenet jopa kollegat ihmettelivät, että mistä näin yllättävä päätös ihmiseltä, joka tuntui viihtyvän työssään. Tähän oli yksinkertainen harmittava syy. Pelosta. Pelkäsin usein, että huonon hoitajamitoituksen takia tapahtuu joku päivä virhe, joka maksaa jollekin pahimmassa tapauksessa hengen ja pilaa samalla minun loppuelämäni, kun joudun elämään tämän syyllisyyden kanssa. Johdolle on usein mainittu huonosta tilanteesta, mutta asialle ei olla tehty mitään.

Osasto menetti motivoituneen, osaavan hoitajan hoitaja. Osastolla on pitkä perehdytysaika ja uuden hoitajan perehdyttäminen osaavaksi itsenäiseksi hoitajaksi vie vähintään vuoden. Myös se syö osaston osaamista ja hoitajien jaksamista osastolla, kun vaihtuvuus on suurta ja kokoajan saa olla perehdyttämässä uutta väkeä, tietäen että heistä kaikki ei tule jäämään. Myös hoidontaso laskee, kun osastolla on paljon uusia hoitajia.

Osasto jolta lähdin ei ole sieltä pahimmasta päästä, mutta olin itsekäs ja en halunnut elää pelossa. Nyt olen työssä, jossa mahtavat työkaverit, hyvä palkka, hyvät edut, ei kiky tunnu, mutta itse työ on ihan ok. Kyllä välillä mietin, että teinkö virheen. Sitten käyn tekemässä yhden keikkavuoron ja totean, että ei ratkaisu oli oikea. Olen onnellisempi näin.

Julma

Posted

Jos se oma työ on kamalaa niin menkää ja tehkää jotain muuta. Ei kannata pilata päiviään tekemällä sellaista, mikä vit**aa koko ajan. 

Mun on vaikea ymmärtää miksi joku jumittuu tekemään jotain täysin vastenmielistä vaikka kymmeneksikin vuodeksi. Saahan rahaa helpommallakin.

  • Tykkää 3
Guest Sairaanhoitaja

Posted

Julman kommenttiin en viitsi edes...

Mutta Enivei: Työskentelin 25v hoitajana ja sitten riitti minulle.

Tilalleni palkattiin kaksi hoitaa, joten lienen tehnyt kaikkeni pitääkseni yksilläni asiakkaat hengissä.

Itse potilaiden hoitaminen ei ole minulle se ongelma, vaan kaikki muu, joka vie ajan laadukkaasta hoitotyöstä.

Ja ne pomot..herranjestas. jotain älyä johtamiseen!!!

Mut antaa olla.

Toivottavasti pysyn terveenä.

Guest Hoitajana 25vuotta

Posted

25vuotta hoitsuna riittää. Vielä kuukauden irtisanomisaika a kohti uusia tuulia😀👍

Guest Surullinem

Posted

Mulla tuli juuri 5v täyteen hoitoalaa sairaanhoitajana. Ei mene yhtään päivää ettenkö miettis toista alaa. Ja teen sen vielä. Rakastan kyllä työtäni ja olen siinä ihan oikeasti hyvä. En vaan jaksa sitä, että kun vedetään alle 30-50% normimiehityksestä sama työ kuin 100% miehityksellä. Ja olen siis vastaanotolla töissä joten tinkivaraa ei työssä ole, kaikki tehtävä. Nk ylimääräistä ei ole ollut mahdollista tehdä yli kuukauteen. Ja se, että porukka on kiitollisia jos mennään VAAN yhden tai kahden vajaalla. Jos on yhden vaje, saattaa jonkun tarvita lähtee toiseen paikkaan auttamaan koska "on niin hyvä miehitys". 

Ja kaikesta tästä tekee tuskaisempaa vielä se, että työnantajan tärkein tavoite on suosia naamakertoimen mukaan tiettyjä ihmisiä, me muut, suumme aukojat, asioiden esille tuojat saadaankin sitten kestää erinäisiä asioita joita en edes jaksa avata. Työnantajalleni on tärkeämpää se, ettei kahvitauolla käydä facebookissa kuin se, että hoitajalle annetaan lupa toteuttaa lääkehoitoa vaikka ei ole käynyt asianmukaisia tenttejä. Omia työvuoroja saa vahtia, sieltä vaan muutellaan ylityöt pois kertomatta työntekijälle!! Ja kyllä, pidän liittoon yhteyttä, säännöllisesti. Alkaa vaan väsyttää kun ei voi luottaa pomoonsa. 

Meni hieman ohi aiheenkin kun hoitajamitoituksesta oli kyse. Tässä pintaraapaisun pintaraapaisu kokemastani tuskasta työelämässä. Vielä vähän aikaa jaksan, ihanien kollegoiden, loistavien lääkäreiden ja antavan potilastyön vuoksi. 

Guest Veepukka

Posted

Hei ilmoittakaa AVIin kaikista epäkohdista. Lisäksi oman kunnan vastuualueelle,  joko sosiaalitoimen johtajalle tai terveydenhuollon johtavalle henkilölle. Ei auta, että puhutaan keskenään aiheesta. 

Guest Entinen lähis

Posted

Tunti sitten, Vieras: Veepukka kirjoitti:

Hei ilmoittakaa AVIin kaikista epäkohdista. Lisäksi oman kunnan vastuualueelle,  joko sosiaalitoimen johtajalle tai terveydenhuollon johtavalle henkilölle. Ei auta, että puhutaan keskenään aiheesta. 

Ollessani työssä vanhusten ryhmäkodissa tein pitkän selvityksen epäkohdista sosiaalitoimeen......sieltä ilmoitettiin hyvissä ajoin tehtävästä tarkastuksesta...työvuorolistat siivottiin ym....tarkastaja kävi johtajan kanssa kävelemässä talon ympäri ja se siitä. Mikään ei muuttunut.

Guest Kutsumustyö

Posted

Valittettavasti näitä "väsymiseen" liittyviä kirjoituksia ja valituksia löytyy liaankin paljon. Hoitoala on raskas ammatti ja raskaana tulee aina pysymään. Turha odottaa muutosta palkkoihin ja henkilöstö resursseihin, kiireeseen, työvaativuuten, yms.  Hoitotyössä kun saa lokaa niskaan ja se on raskasta. Usein myös kiitos työstä on vaikea löytää. Ulosteiden siivoamista, turpaanottamista ja tyytymättömiä haastavia asiakkaita sekä huono palkka ja kiire.
Tosin se on myös kutsumus ammatti ja jos työ vie empatian, mitä usein näkee vanhusten hoidossa valitettavasti liian usein1, niin onko silloin alan vaihdon paikka? Työnsä ja ammattinsa kun voi valita, hoitajansa ei. Miettikää mitä itse haluatte, kun olette itse muistisairaana pyörätuolissa ja kakat housuissa.

Guest Lähihoitaja

Posted

Kiire, mitä se sana pitääkään sisällään kun sitä ei saisi olla tai ainakaan ei saa näyttää asiakkaalle ja omaisille, mutta kun se on tosiasia, että on kiire. Menet asiakas käynnille ja takaraivossa pompottaa seuraava asiakas, että sinnekin pitäisi keretä. Illassa 24 asiakaspaikkaa jotka voi olla sitten ympäri kyliä; osoitteiden etsiminen, parkkipaikan löytäminen, siirtymiset paikasta toiseen vievät aikaa, tekee myöskin sitä kiirettä. Työt/asiakkaat ei välttämättä ole siitä omasta tiimistä vaan saatatkin joutua lähtemään ihan uusiin ympyröihin; osoitteet ja asiakkaat ovat täysin uusia, no työ sielläkin sitä samaa, mutta olisi hyvä/kiva tietää etukäteen jotain asiakkaista; onko jotain mitä olisi hyvä tietää etukäteen jne. Työntekijöitäkin (yllätys) on erilaisia; toiset tekee just jetsulleen sen mitä työkortissa lukee ja kaikki muu jää sitten vakkarihekilökunnan tehtäväksi; mm. vaippojen tilaus, hoitosuunnitelmat, viikko-ohjemat jne. tästä tuleekin se työn kuormittavuus. + parhaassa tapauksessa sulla `roikkuu´ mukana lähihoitaja opiskelija. Kun tulin kotihoitoon töihin, asiakkaille oli aikaa; lukea lehteä, keitellä kahvit jne. tänä päivänä se ei todellakaan ole mahdollista. Alan vaihto, no mitä sitä sitten osaisi tehdä... ehkä se vielä tulee vastaan....

Guest going going gone

Posted

Otin itse kuukausi sitten loparit saatuani uuden työpaikan it-alalta. Takaisin sote-alalle en ole tulossa.

Guest Ihmettelijä

Posted

En ymmärrä tätä jatkuvaa kitinää hoitajien jaksamisesta tai uupumuksesta. Jos ihminen on niin tyhmä että juoksee persesilmä pitkänä ku joku huuta hep, niin pitäskö kattoa peiliin? Voin kertoa että suuryritysten prosessi insseillä on 10 kertaa kovemmat paineet ku teillä, eikä ne uikuta ku kesken kasvuset. Kukaan täysjärkinen ei tee yhtään enempää ku jaksaa/kerkiää. Jos anna-liisalla viimesessä kopissa on paska kokopäivän posessa niin sit on! Seuraava vuoro hoitaa jos joutaa...jos ette tajua vaatia lisää henkilökuntaa niin omapahan on häpeänne. Jos oikeasti luulette jotain saavuttavanne nyyhkytarinoilla tai blogi teksteillä, niin alan ymmärtää miks ootte niin saatanan saamattomia!

Guest seuraan

Posted

Prosessi inssi voi mennä tekemään hoitotyötä kun kerran on itellä niin raskasta

Guest Hengetkö pois?

Posted

23 tuntia sitten, Vieras: Ihmettelijä kirjoitti:

En ymmärrä tätä jatkuvaa kitinää hoitajien jaksamisesta tai uupumuksesta. Jos ihminen on niin tyhmä että juoksee persesilmä pitkänä ku joku huuta hep, niin pitäskö kattoa peiliin? Voin kertoa että suuryritysten prosessi insseillä on 10 kertaa kovemmat paineet ku teillä, eikä ne uikuta ku kesken kasvuset. Kukaan täysjärkinen ei tee yhtään enempää ku jaksaa/kerkiää. Jos anna-liisalla viimesessä kopissa on paska kokopäivän posessa niin sit on! Seuraava vuoro hoitaa jos joutaa...jos ette tajua vaatia lisää henkilökuntaa niin omapahan on häpeänne. Jos oikeasti luulette jotain saavuttavanne nyyhkytarinoilla tai blogi teksteillä, niin alan ymmärtää miks ootte niin saatanan saamattomia!

Se vaan on niin että hoitaja vannoo valmistuttuaan valan. Se vala velvoittaa tekemään jotain jos huomaa että ihmisellä ei ole kaikki kuosissaan. Mutta totta on ettäliian moni hoitsu suostuu tähän nykyiseen järjestelyyn. Mutta totta on myös että sosiaali ja terveysalan byrokratian rattaat on järjettömän isot kääntää. Jos kaikki hoitsut kerralla ilmoittaisi että nyt se on loppu, voitais joku tolkku tähän saada, mutta kun ei niitä ihmishenkiä kukaan tahdo uhrata työtaistelun vuoksi. Sehän tässä mättää. It-alalla ei kukaan kuole jos sanotte kaikki että ei käy. Hoitoalalla kuolee. Paska nakki. 

Guest tota noin

Posted

Hoitajat eivät vanno mitään valoja, ihan tiedoksi, kuten eivät myöskään lääkärit. Myöskään lainsäädäntö ei tunne "valaa" juridisena käsitteenä.

Guest Sh osastolta

Posted

En ole koskaan ennen miettinyt sitä että työvaatteet vaihdetaan omalla ajalla. Menee siinä pvässä ainakin 10 min ja viikossa 50 min... 

Guest Hjeltser

Posted

Niin kauan kun hoitaja vaan puree hammasta ja painaa pitkää päivää huonolla palkalla, mikään ei tulee muuttumaan. Se päivä kun naiset heräävät todellisuuteen ja osaa alkaa vaatimaan niinku miehet niin alkaa tapahtumaan.

Ruotsissa keskipalkat on suomen tasoa mutta hoitoalalla ollaan vähintään 500 euroa kuukaudessa jäljessä, kertoo jotain todellisuudesta, ei siinä hoitajat ku painakaa päälle vaan, aina löytyy tekijöitä vaikka nälkäpalkalla

Guest Lääkkeet takaisin!

Posted

Tuttua minkälaiseksi työ on muuttunut kymmenessä vuodessa. Itse syytän yleistä lääkevastaisuutta. Kyllä, lääkkeiden turhaa syömistä on hyvä välttää, mutta joillakin asiakaskunnilla niitä on vähennetty liikaa. Kun osastolla on 1-2 jopa 3 asukasta, jotka vievät osastolla suurimman osan hoitajien ajasta hoitovastaisuudellaan, on se väärin muita asukkaita kohtaan. Miksei tästä puhuta? Asiaa ei auta omaisia mielistelevät hoitajat. Ammattimaisuus kehiin!

Hoitsu vaaaaaan..

Posted

29.8.2018 klo 22.12, Julma kirjoitti:

Jos se oma työ on kamalaa niin menkää ja tehkää jotain muuta. Ei kannata pilata päiviään tekemällä sellaista, mikä vit**aa koko ajan. 

Mun on vaikea ymmärtää miksi joku jumittuu tekemään jotain täysin vastenmielistä vaikka kymmeneksikin vuodeksi. Saahan rahaa helpommallakin.

Ehkä niin on nuoremmilla, mutta iäkkäämmän hoitajan on vaikeampi työllistyä muulla alalla. Ja harva on enää valmis lähtemään koulunpenkkiä kuluttamaan. Toisaalta ratkaisun tekeminen voi olla vaikeaa jo pelkästään taloudellisista asioista johtuen. Eikä niitä ylimääräisiä työpaikkoja ole noin vain helppo löytää, jos asut pienellä paikkakunnalla, joten on vain yritettävä jotenkin puurtaa eteenpäin kasvavien vaatimusten oravanpyörässä.. 

Astra

Posted

29.8.2018 klo 14.18, Vieras: Pettynyt ja väsynyt kirjoitti:

Mutta myös ”Martta kuoli nyt eikä sillä ole omaisia eli hoitajien täytyy tyhjentää kaksio ja viedä tavarat pois sillä tilalle on tulossa jo uusi”.

 

Oikeasti? Ei ole edes lainmukaista. Jos omaisia ei ole niin edunvalvoja pitää olla.



Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

  • Lisää ajankohtaisia

    • Olen sairaanhoitaja, ja olen huolissani. En vain omasta työstäni, vaan koko ammattikuntamme oikeuksista. Viime aikoina on tapahtunut jotain, mikä ei voi jäädä huomiotta: hallitus on valmistellut lakia, joka antaisi työnantajille oikeuden murtaa työtaistelut hätätyön varjolla. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että meidät voitaisiin pakottaa töihin, vaikka olisimme laillisessa lakossa. Törkeää.
      Tehy on tehnyt rikosilmoituksen työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehistä, koska epäillään, että lain valmistelussa on rikottu virkavelvollisuuksia. Lakia on valmisteltu suljettujen ovien takana, ilman kolmikantaa ja vaikutusarvioita, ja eduskuntaa on johdettu harhaan. Tämä ei ole hyväksyttävää oikeusvaltiossa.
      Liity mukaan – minäkin tein niin!
      Olen antanut nimeni Tehyn rikosilmoituksen tueksi, koska uskon, että meidän on puolustettava oikeuksiamme. Työtaisteluoikeus on perusoikeus, ja sen kaventaminen ilman asianmukaista valmistelua on vakava asia. Meidän on näytettävä, että emme hyväksy tällaista toimintaa.
      Jos olet Tehyn jäsen, voit liittyä mukaan rikosilmoitukseen kirjautumalla Tehyn verkkosivuille ja täyttämällä lomakkeen. Jokainen nimi vahvistaa viestiä emme hyväksy työtaisteluoikeuden kaventamista ilman oikeudenmukaista prosessia.
      Näytetään, että hoitajat eivät jää hiljaisiksi, kun oikeuksiamme uhataan. ✊
      Lisätietoja ja mahdollisuus liittyä mukaan: tehy.fi/rikosilmoitus
      Lue lisää...
    • Luin aamulla Helsingin Sanomien haastattelun Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkösestä, ja rehellisesti sanottuna pöyristyin. Hallituksen esitys suojelutyölainsäädännöstä ei ole mitään muuta kuin räikeä hyökkäys hoitajia vastaan. Tämä orjalaki rikkoo törkeästi hoitajien oikeuksia ja vie Suomea taaksepäin tavalla, jota en olisi koskaan uskonut näkeväni pohjoisessa hyvinvointivaltiossa.
      Rytkönen on täysin oikeassa. Nyt on aika herätä.
      Jos tämä laki menee läpi, työnantajilla olisi oikeus määrätä hoitajia töihin työtaisteluiden aikana ilman heidän suostumustaan. Ei ylimääräistä palkallista hyvitystä, ei aitoja neuvottelumahdollisuuksia, vain pakkotyötä, jossa työtaisteluoikeus poljetaan maanrakoon. Miten tämä voi olla mahdollista vuonna 2025 Suomessa?
      Hoitajat eivät ole orjia. Meillä on oikeus valita, milloin ja missä työskentelemme. Meillä on oikeus vaatia parempia työoloja ilman, että valtiovalta tulee ja murskaa viimeisetkin mahdollisuutemme vaikuttaa asioihin.
      Hallitus, perääntykää ennen kuin on liian myöhäistä
      Petteri Orpon hallitus on tekemässä valtavan virheen. Tämä laki ei ole vain epäoikeudenmukainen, vaan se myös pahentaa hoitajapulaa. Jos hoitajat menettävät työtaisteluoikeutensa ja joutuvat pakkotyöhön, kuka haluaa enää jäädä alalle? En minä ainakaan.
      On selvää, että hallituksen on vedettävä tämä laki takaisin ja kuunneltava meitä hoitoalan ammattilaisia. Jos näin ei tapahdu, seuraukset tulevat olemaan kauaskantoiset. Hoitajat ovat jo pitkään joutuneet taistelemaan oikeuksiensa puolesta, ja me taistelemme jatkossakin.
      – Tuntematon sairaanhoitaja
      Lue lisää...
    • Naistenpäivänä haluan pysähtyä ja kohdistaa katseeni meihin; sinuun, minuun, meihin kaikkiin, jotka teemme hoitotyötä. Me olemme niitä, jotka seisovat potilaiden rinnalla, pidämme kädestä, kun pelko ottaa vallan, ja taistelemme väsymystä vastaan, jotta toinen saa vielä yhden mahdollisuuden elämään.
      Hoitajan työ on vaativaa. Se on pitkiä vuoroja, nopeita päätöksiä, tauottomia hetkiä ja jatkuvaa sopeutumista odottamattomiin tilanteisiin. Se on myös lämpöä, rohkaisua ja yhteistyötä. Sinä olet se, joka kuuntelee, tukee ja tuo turvaa, vaikka kiire painaa päälle. Sinä olet se, joka huomaa pienetkin muutokset potilaan voinnissa ja toimii sen mukaan.
      Tänään, naistenpäivänä, haluan kiittää sinua. Kiittää siitä, että teet työsi niin hyvin, että potilas voi tuntea olonsa turvalliseksi. Kiittää siitä, että pidät huolta muista, vaikka oma jaksaminenkin on joskus koetuksella. Kiittää siitä, että olet osa tätä ammattilaisten joukkoa, jossa jokainen tukee toistaan.
      Sinä olet arvokas, työssäsi ja ihmisenä. Hoitajat eivät vain huolehdi potilaista, vaan myös toisistaan. Pidetään huolta siitä, että arvostamme myös itseämme ja toisiamme. Ei vain tänään, vaan jokaisena päivänä.
      Hyvää naistenpäivää, upea kollega. 💙
      – Teho-osaston hoitaja, yksi teistä
      Lue lisää...
    • Kello soi liian aikaisin. Keho on raskas, ja väsymys roikkuu harteilla kuin märkä peitto. Silti nouset, koska joku odottaa. Potilas, kollega, järjestelmä, joka ei pysähdy, vaikka sinä hajoaisit.
      Päivä alkaa tutulla kaavalla. Hymyilet, vaikka et jaksaisi. Kysyt vointia, vaikka omat voimasi ovat lopussa jo ennen ensimmäistä kahvitaukoa, jos siihen edes ehdit. Venyminen on arkea. Tätä työtä tehdään sydämellä, eikö niin? Mutta entä kun sydänkin alkaa väsyä?
      Mitä tapahtuu, kun mikään ei enää riitä? Kun annat kaiken, mutta silti pyydetään lisää, vielä yksi vuoro, vielä yksi tehtävä. Sinä annat, koska niin sinut on opetettu tekemään. Peität uupumuksesi, mutta se näkyy muualla. Kotona, ystävyyssuhteissa, hiljaisissa hetkissä, joissa huomaat, ettei voimia enää ole.
      Syyllisyys hiipii mukaan: ”Pitäisikö minun jaksaa enemmän?” Ei pitäisi. Uupumus ei ole heikkoutta. Se on merkki siitä, että olet antanut enemmän kuin kenenkään pitäisi. Sinulla on lupa olla väsynyt, eikä se tee sinusta huonompaa hoitajaa. Se tekee sinusta ihmisen.
      Ehkä et voi muuttaa kaikkea ympärilläsi juuri nyt. Et voi lyhentää vuoroja tai taikoa lisää tekijöitä. Mutta voit antaa itsellesi luvan hengittää, edes hetkeksi. Yksi syvä hengenveto ennen seuraavaa potilasta. Yksi hetki, jolloin ajattelet: ”Minäkin olen tärkeä.”
      Sinä et ole kone. Et pelkkä resurssi. Olet ihminen, joka antaa enemmän kuin moni koskaan huomaa. Ja juuri siksi sinun suurin vahvuutesi voi olla hetki, jolloin uskallat pysähtyä.
      Sinä riität. Myös silloin, kun et jaksa olla vahva.
      Ja se on enemmän kuin tarpeeksi.
      – Tuntematon sairaanhoitaja
      Lue lisää...
    • Tehyn tuore selvitys nostaa esiin karun todellisuuden: hyvinvointialueiden hoitajat kamppailevat uupumuksen, kiireen ja henkilöstövajeen kanssa. Olen itse sairaanhoitajana nähnyt tämän muutoksen läheltä, ja voin vain vahvistaa kyselyn tulokset. Työ on muuttunut raskaammaksi, ja huoli potilasturvallisuudesta kasvaa päivä päivältä.
      Työtaakka kasvaa, mutta resursseja ei tule lisää
      Kun hyvinvointialueet käynnistyivät vuoden 2023 alussa, moni hoitaja odotti muutoksen tuovan selkeyttä ja parempia resursseja. Todellisuus on ollut päinvastainen. 71 % Tehyn kyselyyn vastanneista kokee toiminnan sujuvuuden heikentyneen, ja lähes puolet kokee työnsä mielekkyyden vähentyneen.
      Tämä on helppo uskoa. Tunnen itsekkin yhä useammin riittämättömyyden tunnetta. Kiire on jatkuvaa, ja hallinnolliset velvoitteet vievät yhä enemmän aikaa pois varsinaisesta hoitotyöstä.
      Uupumus ajaa hoitajia pois alalta
      Yksi kyselyn hälyttävimmistä luvuista liittyy työssä jaksamiseen. Vain 28 % hoitajista uskoo jaksavansa työuransa loppuun asti, ja nuorten kohdalla tilanne on vielä synkempi: vain 12 % alle 30-vuotiaista uskoo pysyvänsä alalla. Tämä on pelottava suunta, sillä ilman uusia hoitajia sote-palvelut eivät yksinkertaisesti pyöri. Moni kollega on jo vaihtanut alaa tai harkitsee sitä vakavasti. Itsekin olen käynyt tämän keskustelun mielessäni useammin kuin kerran.
      Potilasturvallisuus on vaarassa
      Suurin huolenaihe ei ole vain meidän hoitajien jaksaminen, vaan myös potilaiden turvallisuus. Kun kiire lisääntyy ja henkilökuntaa on liian vähän, virheiden riski kasvaa. Tehyn kyselyn mukaan 78 % vastaajista kokee palveluiden saatavuuden heikentyneen ja 66 % laadun laskeneen. Mielestäni tämä on suoraan seurausta siitä, että hoitajilla ei ole aikaa tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat.
      Mitä nyt pitäisi tehdä?
      Hallituksen ajamat säästötoimet ja määräaikaisuuksien heikennykset eivät ole ratkaisu, päinvastoin, ne voivat pahentaa tilannetta entisestään. Tarvitsemme lisää resursseja, enemmän hoitajia ja ennen kaikkea työrauhaa. Hoitotyö ei ole vain kuluerä budjetissa, vaan investointi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin.
      Hoitajana haluan uskoa, että tilanne voi vielä muuttua paremmaksi. Mutta se ei tapahdu itsestään. Päättäjien on kuunneltava meitä kentällä työskenteleviä ja tehtävä päätöksiä, jotka turvaavat sekä hoitajien jaksamisen että potilaiden oikeuden laadukkaaseen hoitoon.
      – Tuntematon sairaanhoitaja

      ---
      Tehy teetti selvityksen syksyllä 2024 hyvinvointialueilla työskentelevien tehyläisten parissa. Selvityksen toteutti Aula Research Oy. Kyselytutkimuksen otos kerättiin sähköisesti 19.9.–22.10.2024. Kyselyyn vastasi yhteensä 5 157 tehyläistä, ja otanta oli 19 999. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 26 %. 
      Lue lisää...
×
×
  • Create New...