Kun hoitaja ei enää jaksa

Itsekin olen tuore (n.1kk sitten) alanvaihtaja. Haluan tehdä työni hyvin mutta realiteetit tulee vastaan ja hoivakodissakin joutuu välillä tekemään yksin 15 asukkaan hoivan kun sijaista ei saa. Ja hoitaja ei todellakaan ole enää hoitaja, hän on monitoimihenkilö. Ruuanvalmistus, jako, syöttäminen, tiskaaminen, pyykkihuolto, siivoukset, pihatyöt ja monet muut tehtävät pitäisi hoitaa mummojen ja vaarien lisäksi samassa ajassa. Pääasiassa keskityin vain perushoivaan, lääkkeiden antoon ja ravitsemukseen, kaikki muut työt sai jäädä tekemättä tai teki jos hiukan jäi aikaa mutta taukoja työssä ei enää ollut. Kun muutenkin oli pitkät päivät viikonloppuna niin se oli 100% työtä vuorotta 7-21. Vajaa 20v alalla riitti ja nyt kesällä tuli mitta täyteen ja vaihdoin alaa. Nyt ainakin on selkeä työaika ja ylitöihin voi tarvittaessa jäädä, mutta se ei ole "pakottavaa" kuten usein hoitoalalla oli. Eikä töitä tarvitse enää mielessään tuoda kotiin mukanaan. 

22 vuotta vanhusten hoitoa ja aktiivisesti etsin muita vaihtoehtoja. Vaikka en sairaslomilla ollutkaan, en tule jaksamaan henkisesti enkä fyysisesti tällä alalla eläkeikään. Haluan tehdä työni inhimillisesti mutta haluan myös, että aikaa jää myös perheelleni. Työpäivän jälkeen olen niin poikki, että en jaksaisi mitään. En edes huolehtia omasta kunnostani. Ei kai tämä elämä voi olla pelkkää työtä? Eihän?

Olin alanvaihtaja valmistuessani lähihoitajaksi. Pakoon loppuun vuodessa, uuvuin työhöni. En enää löytänyt sitä omaa kutsumusta no työstäni. Nyt pitkällä sairauslomalla ja toivottavasti kuntoudun  vielä työ-elämään.

Nyt 10 vuotta alalla olleena totean että tämä alkaa olla kaiken loppua. 28 vuotias nainen, LÄHIHoitaja.
Mitä kaikkea se hoitaja nimike pitääkään sisällään. Uskomaton määrä erilaista työtä; perushoitotyön lisäksi(suihku,hampaidenpesu,parranajo,tuseeraminen,alapääpesut, pukeminen, harjaaminen...kaikke mitä voit kuvitella ihmisen yleisessä perus päivän rutiineissa olevan mitä ei pysty enää itse tekemään) siivoat, laitat ruokaa, ulkoilet, järjestät tiloja, kirjaat koneelle kaiken tietosi päivästä. Mutta myös ”Martta kuoli nyt eikä sillä ole omaisia eli hoitajien täytyy tyhjentää kaksio ja viedä tavarat pois sillä tilalle on tulossa jo uusi”. Ei tällaisia edes ajatella että me todella oikeasti tehdään tätä kaiken sen työn päälle mitä me ollaan jo päivä painettu ilman kokonaista ruokataukoa. Ollaan viel muuttomiehiäkin. Eikä nämä koskaan näy missään kun ei hoitotyötä pysty kunnolla rajaamaan mitä se on ja mitä siihen kuuluu. Kun ihminen on lähtenyt hoito alalle niin oletus on se että kyllähän se ihminen auttaa oli hätä mikä tahansa ja joustaa loputtomiin. Tämähän siis on yksi pieni asia mikä tulee vaan mieleen että tässä 10 vuoden aikana on ehtinyt kaikenlaista ”ylimääräistä” touhottaa asukkaiden vuoksi. 
Miksei näihin tilanteisiin varata sitten lisää henkilökuntaa ? No siksi kun sitä ei ole nytkään tarpeeksi. Ei saada ottaa sijaisia ja jos puutoksiakin niin silti vaan vedetään pienellä määrällä jatkuvalla syötöllä miltei joka paikassa. Jos aamussa pitäisi olla viisi niin sielä on useimmiten kolme kuin viisi. 

Useassa firmassa ja myös kaupungilla työskennelleenä voin sanoa että johtaminen on täysin ala-arvoista ja ammattitaidotonta useissa paikoissa. Raha Raha puhuu niin kovaa että ihmiset jotka alun perin tarkoitusperistään varmaan olivat sitä mieltä että tekevät hyvää työtä hoito alalla johto tehtävissä, ovat menettäneet kaiken sen ihmisyyden mikä oli. Vain sen vuoksi että painostus heille on jo niin suuri. Olen itse saanut osakseni syrjintää / jopa pelottelua ja haukkuja kun olen yrittänyt keskustella asioista niiden oikeilla nimillä ja kyseenalaistaa johtajien toimintaa. Esimiesten kommentteja: ”oletkohan sä uupunut, väsynyt työhösi” kun yritän kysyä miksei meiltä ole Asukasta poistettu talosta josta pääsee suoraa autotielle ovesta ulos ja on monta kertaa päivässä ulkona tiellä ilman kenkiä , täysin muistamaton. 
Ja tätä on jatkunut jo kuukausia. Mutta ei kuulemma tehdä siirtoja muualle sillä se olisi talolle tappiota. 
Tai toinen mikä muistuu Myös mieleeni ”älkää alottako, ’ mä en jaksa enää kuunnella” kun yritämme kysyä työyhteisön kanssa miksei työvuoroihin saada tarpeeksi väkeä mitä talossa pitäisi olla minimi miehityksenä. Eikö tätä oikeesti kukaan valvo ? Listoilta löytyy nimiä jotka eivät ole työssä oikeasti edes. 
Sekä hoiva avustajia käytetään hyväksi monessa talossa täysin lähihoitajana. 

Asukas siirrot on käsittämättömiä; talossa missä asuu esim kasa päin pyörätuolissa istuvia jotka luultavasti kuolisivat yön aikana tulipalossa kun talossa ei ole yövalvontaa. 
 Röyhkeästi vain sanotaan että ” ei ole nyt vaihtoehtoja kun talo on saatava täyteen keinolla millä Hyvänsä. 

Hoitaja kohtaa työssään väkivaltaa hyvin usein. 
Puremista, lyömistä,potkimista,räkimistä.. 

Hoitajia käytetään myös hyväksi nykyään yksityisillä enemmän käyttämällä Ohjaaja nimikettä mikä on sama kun lähihoitajan työ mutta vain pienemmällä palkalla samaa hommaa. kÄsIttämätöntä !!!!!!!!!! 

Onko ihme et alkaa menemään hermo tähän koko alaan ha varsinkin yksityisen puolen johtamispuoleen. Ketään sielä ei oikeasti kiinnosta. Korulauseita. 
Yhä useampi on poistunut alalta kokonaan ja niin aion tehdä minäkin. 
Kiitos ja anteeksi. 
En pysty enää olemaan osallisena sellaista hoitoa mikä nykyään Suomessa on. 

Tuo kuulosti kovin tutulta. Kiitosta ei saa mistään. Kiire on jokapäiväinen, esimiehet vaatii toimintahetkiä , lehden lukua ja ulkoilua MUTTA MISSÄ VÄLISSÄ??? Alaa olen ajatellut minäkin vaihtaa tätä tehnyt 18 vuotta.

Täälläkin yx alanvaihtaja, vuosi sitten tuli toppi hoitotyöhön. Rupes riittään potkut, lyönnit, räkimiset, huorittelut ym... Ja riittämättömyyden tunne. Nyt rauhallinen oma työ ja itsemäärääminen työajoista.

HUOM! Haluatko sinä kirjoittaa hoitotyöstä? Lue tämä:

Onneksi on hoitajia jotka tekevät vanhusten parissa töitä koska teitä alanvaihtajia väsyneitä hoitajia tuntuu riittävän. Onneksi on myös alanvaihtoa toisinpäin. It alan tilanne muutama vuosi sitten teki Nokialta työttömiä, moni on nykyään lähihoitajia. Vanhukset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen, mutta joutuvat tilanteiden uhreiksi. Kun sijaista ei saada sairaslomalla (syyt tiedetään) olijan tilalle, toki töissäolevat joutuvat tekemään poissaolijan edestä töitä mutta kohde on vanhus, syytön, puolustuskyvytön, jonka hoidosta tingitään mutkat suoriksi että ehditään kaikki tehtävät tekemään työvuoron aikana. 

Alalla ei kannata jatkaa jos se ei tunnu enää antavan tai ei selviä nykyrattaiden vauhdissa. Työ vie suurimman osan elämämme ajasta, oletteko ajatelleet. on muitakin viahotehtoja. Itse nautin suunnattomasti työstäni vanhusten parissa. Jos työvuoron jälkeen olen fyysisesti väsynyt, olen henkisesti virkeä päivän hetkistä vanhusten kanssa, vaikka siellä suihkutilanteessa, vaipanvaihdossa jne. Käytän vanhuksia sumeilematta hyväkseni, imen heistä voimaa kuuntelemalla ja tuntemalla, ammennan itselleni kunnioitusta heitä kohtaan heidän elämänkaaren ja kokemuksien kautta, vuosikymmenien elämänkokemuksien. Halaan ja tulen halatuksi. Jaksaa. 

Itse olen/olin nuori hoitajan alku joka tunsi olevansa juuri oikealla alalla, oikealla osastolla tekemässä juuri sitä mikä motivoi ja inspiroi. Työnantaja pakon/hoitajan pulan takia koulutti minua niin, että osaamiseni karttui nopeasti ja kehityin. Tämä ei haitannut minua vaan otin tämän positiivisena haasteena. Vaihdoin kuitenkin kuukausi sitten alaa IT-puolelle. Kaverit, perheenjäsenet jopa kollegat ihmettelivät, että mistä näin yllättävä päätös ihmiseltä, joka tuntui viihtyvän työssään. Tähän oli yksinkertainen harmittava syy. Pelosta. Pelkäsin usein, että huonon hoitajamitoituksen takia tapahtuu joku päivä virhe, joka maksaa jollekin pahimmassa tapauksessa hengen ja pilaa samalla minun loppuelämäni, kun joudun elämään tämän syyllisyyden kanssa. Johdolle on usein mainittu huonosta tilanteesta, mutta asialle ei olla tehty mitään.

Osasto menetti motivoituneen, osaavan hoitajan hoitaja. Osastolla on pitkä perehdytysaika ja uuden hoitajan perehdyttäminen osaavaksi itsenäiseksi hoitajaksi vie vähintään vuoden. Myös se syö osaston osaamista ja hoitajien jaksamista osastolla, kun vaihtuvuus on suurta ja kokoajan saa olla perehdyttämässä uutta väkeä, tietäen että heistä kaikki ei tule jäämään. Myös hoidontaso laskee, kun osastolla on paljon uusia hoitajia.

Osasto jolta lähdin ei ole sieltä pahimmasta päästä, mutta olin itsekäs ja en halunnut elää pelossa. Nyt olen työssä, jossa mahtavat työkaverit, hyvä palkka, hyvät edut, ei kiky tunnu, mutta itse työ on ihan ok. Kyllä välillä mietin, että teinkö virheen. Sitten käyn tekemässä yhden keikkavuoron ja totean, että ei ratkaisu oli oikea. Olen onnellisempi näin.

Jos se oma työ on kamalaa niin menkää ja tehkää jotain muuta. Ei kannata pilata päiviään tekemällä sellaista, mikä vit**aa koko ajan. 

Mun on vaikea ymmärtää miksi joku jumittuu tekemään jotain täysin vastenmielistä vaikka kymmeneksikin vuodeksi. Saahan rahaa helpommallakin.

Julman kommenttiin en viitsi edes...

Mutta Enivei: Työskentelin 25v hoitajana ja sitten riitti minulle.

Tilalleni palkattiin kaksi hoitaa, joten lienen tehnyt kaikkeni pitääkseni yksilläni asiakkaat hengissä.

Itse potilaiden hoitaminen ei ole minulle se ongelma, vaan kaikki muu, joka vie ajan laadukkaasta hoitotyöstä.

Ja ne pomot..herranjestas. jotain älyä johtamiseen!!!

Mut antaa olla.

Toivottavasti pysyn terveenä.

25vuotta hoitsuna riittää. Vielä kuukauden irtisanomisaika a kohti uusia tuulia

Mulla tuli juuri 5v täyteen hoitoalaa sairaanhoitajana. Ei mene yhtään päivää ettenkö miettis toista alaa. Ja teen sen vielä. Rakastan kyllä työtäni ja olen siinä ihan oikeasti hyvä. En vaan jaksa sitä, että kun vedetään alle 30-50% normimiehityksestä sama työ kuin 100% miehityksellä. Ja olen siis vastaanotolla töissä joten tinkivaraa ei työssä ole, kaikki tehtävä. Nk ylimääräistä ei ole ollut mahdollista tehdä yli kuukauteen. Ja se, että porukka on kiitollisia jos mennään VAAN yhden tai kahden vajaalla. Jos on yhden vaje, saattaa jonkun tarvita lähtee toiseen paikkaan auttamaan koska "on niin hyvä miehitys". 

Ja kaikesta tästä tekee tuskaisempaa vielä se, että työnantajan tärkein tavoite on suosia naamakertoimen mukaan tiettyjä ihmisiä, me muut, suumme aukojat, asioiden esille tuojat saadaankin sitten kestää erinäisiä asioita joita en edes jaksa avata. Työnantajalleni on tärkeämpää se, ettei kahvitauolla käydä facebookissa kuin se, että hoitajalle annetaan lupa toteuttaa lääkehoitoa vaikka ei ole käynyt asianmukaisia tenttejä. Omia työvuoroja saa vahtia, sieltä vaan muutellaan ylityöt pois kertomatta työntekijälle!! Ja kyllä, pidän liittoon yhteyttä, säännöllisesti. Alkaa vaan väsyttää kun ei voi luottaa pomoonsa. 

Meni hieman ohi aiheenkin kun hoitajamitoituksesta oli kyse. Tässä pintaraapaisun pintaraapaisu kokemastani tuskasta työelämässä. Vielä vähän aikaa jaksan, ihanien kollegoiden, loistavien lääkäreiden ja antavan potilastyön vuoksi. 

Hei ilmoittakaa AVIin kaikista epäkohdista. Lisäksi oman kunnan vastuualueelle,  joko sosiaalitoimen johtajalle tai terveydenhuollon johtavalle henkilölle. Ei auta, että puhutaan keskenään aiheesta. 

Tunti sitten, Vieras: Veepukka kirjoitti:

Hei ilmoittakaa AVIin kaikista epäkohdista. Lisäksi oman kunnan vastuualueelle,  joko sosiaalitoimen johtajalle tai terveydenhuollon johtavalle henkilölle. Ei auta, että puhutaan keskenään aiheesta. 

Ollessani työssä vanhusten ryhmäkodissa tein pitkän selvityksen epäkohdista sosiaalitoimeen......sieltä ilmoitettiin hyvissä ajoin tehtävästä tarkastuksesta...työvuorolistat siivottiin ym....tarkastaja kävi johtajan kanssa kävelemässä talon ympäri ja se siitä. Mikään ei muuttunut.

Valittettavasti näitä "väsymiseen" liittyviä kirjoituksia ja valituksia löytyy liaankin paljon. Hoitoala on raskas ammatti ja raskaana tulee aina pysymään. Turha odottaa muutosta palkkoihin ja henkilöstö resursseihin, kiireeseen, työvaativuuten, yms.  Hoitotyössä kun saa lokaa niskaan ja se on raskasta. Usein myös kiitos työstä on vaikea löytää. Ulosteiden siivoamista, turpaanottamista ja tyytymättömiä haastavia asiakkaita sekä huono palkka ja kiire.
Tosin se on myös kutsumus ammatti ja jos työ vie empatian, mitä usein näkee vanhusten hoidossa valitettavasti liian usein1, niin onko silloin alan vaihdon paikka? Työnsä ja ammattinsa kun voi valita, hoitajansa ei. Miettikää mitä itse haluatte, kun olette itse muistisairaana pyörätuolissa ja kakat housuissa.

Kiire, mitä se sana pitääkään sisällään kun sitä ei saisi olla tai ainakaan ei saa näyttää asiakkaalle ja omaisille, mutta kun se on tosiasia, että on kiire. Menet asiakas käynnille ja takaraivossa pompottaa seuraava asiakas, että sinnekin pitäisi keretä. Illassa 24 asiakaspaikkaa jotka voi olla sitten ympäri kyliä; osoitteiden etsiminen, parkkipaikan löytäminen, siirtymiset paikasta toiseen vievät aikaa, tekee myöskin sitä kiirettä. Työt/asiakkaat ei välttämättä ole siitä omasta tiimistä vaan saatatkin joutua lähtemään ihan uusiin ympyröihin; osoitteet ja asiakkaat ovat täysin uusia, no työ sielläkin sitä samaa, mutta olisi hyvä/kiva tietää etukäteen jotain asiakkaista; onko jotain mitä olisi hyvä tietää etukäteen jne. Työntekijöitäkin (yllätys) on erilaisia; toiset tekee just jetsulleen sen mitä työkortissa lukee ja kaikki muu jää sitten vakkarihekilökunnan tehtäväksi; mm. vaippojen tilaus, hoitosuunnitelmat, viikko-ohjemat jne. tästä tuleekin se työn kuormittavuus. + parhaassa tapauksessa sulla `roikkuu´ mukana lähihoitaja opiskelija. Kun tulin kotihoitoon töihin, asiakkaille oli aikaa; lukea lehteä, keitellä kahvit jne. tänä päivänä se ei todellakaan ole mahdollista. Alan vaihto, no mitä sitä sitten osaisi tehdä... ehkä se vielä tulee vastaan....

Otin itse kuukausi sitten loparit saatuani uuden työpaikan it-alalta. Takaisin sote-alalle en ole tulossa.

En ymmärrä tätä jatkuvaa kitinää hoitajien jaksamisesta tai uupumuksesta. Jos ihminen on niin tyhmä että juoksee persesilmä pitkänä ku joku huuta hep, niin pitäskö kattoa peiliin? Voin kertoa että suuryritysten prosessi insseillä on 10 kertaa kovemmat paineet ku teillä, eikä ne uikuta ku kesken kasvuset. Kukaan täysjärkinen ei tee yhtään enempää ku jaksaa/kerkiää. Jos anna-liisalla viimesessä kopissa on paska kokopäivän posessa niin sit on! Seuraava vuoro hoitaa jos joutaa...jos ette tajua vaatia lisää henkilökuntaa niin omapahan on häpeänne. Jos oikeasti luulette jotain saavuttavanne nyyhkytarinoilla tai blogi teksteillä, niin alan ymmärtää miks ootte niin saatanan saamattomia!

Prosessi inssi voi mennä tekemään hoitotyötä kun kerran on itellä niin raskasta

23 tuntia sitten, Vieras: Ihmettelijä kirjoitti:

En ymmärrä tätä jatkuvaa kitinää hoitajien jaksamisesta tai uupumuksesta. Jos ihminen on niin tyhmä että juoksee persesilmä pitkänä ku joku huuta hep, niin pitäskö kattoa peiliin? Voin kertoa että suuryritysten prosessi insseillä on 10 kertaa kovemmat paineet ku teillä, eikä ne uikuta ku kesken kasvuset. Kukaan täysjärkinen ei tee yhtään enempää ku jaksaa/kerkiää. Jos anna-liisalla viimesessä kopissa on paska kokopäivän posessa niin sit on! Seuraava vuoro hoitaa jos joutaa...jos ette tajua vaatia lisää henkilökuntaa niin omapahan on häpeänne. Jos oikeasti luulette jotain saavuttavanne nyyhkytarinoilla tai blogi teksteillä, niin alan ymmärtää miks ootte niin saatanan saamattomia!

Se vaan on niin että hoitaja vannoo valmistuttuaan valan. Se vala velvoittaa tekemään jotain jos huomaa että ihmisellä ei ole kaikki kuosissaan. Mutta totta on ettäliian moni hoitsu suostuu tähän nykyiseen järjestelyyn. Mutta totta on myös että sosiaali ja terveysalan byrokratian rattaat on järjettömän isot kääntää. Jos kaikki hoitsut kerralla ilmoittaisi että nyt se on loppu, voitais joku tolkku tähän saada, mutta kun ei niitä ihmishenkiä kukaan tahdo uhrata työtaistelun vuoksi. Sehän tässä mättää. It-alalla ei kukaan kuole jos sanotte kaikki että ei käy. Hoitoalalla kuolee. Paska nakki. 

Hoitajat eivät vanno mitään valoja, ihan tiedoksi, kuten eivät myöskään lääkärit. Myöskään lainsäädäntö ei tunne "valaa" juridisena käsitteenä.

En ole koskaan ennen miettinyt sitä että työvaatteet vaihdetaan omalla ajalla. Menee siinä pvässä ainakin 10 min ja viikossa 50 min... 

Niin kauan kun hoitaja vaan puree hammasta ja painaa pitkää päivää huonolla palkalla, mikään ei tulee muuttumaan. Se päivä kun naiset heräävät todellisuuteen ja osaa alkaa vaatimaan niinku miehet niin alkaa tapahtumaan.

Ruotsissa keskipalkat on suomen tasoa mutta hoitoalalla ollaan vähintään 500 euroa kuukaudessa jäljessä, kertoo jotain todellisuudesta, ei siinä hoitajat ku painakaa päälle vaan, aina löytyy tekijöitä vaikka nälkäpalkalla

Tuttua minkälaiseksi työ on muuttunut kymmenessä vuodessa. Itse syytän yleistä lääkevastaisuutta. Kyllä, lääkkeiden turhaa syömistä on hyvä välttää, mutta joillakin asiakaskunnilla niitä on vähennetty liikaa. Kun osastolla on 1-2 jopa 3 asukasta, jotka vievät osastolla suurimman osan hoitajien ajasta hoitovastaisuudellaan, on se väärin muita asukkaita kohtaan. Miksei tästä puhuta? Asiaa ei auta omaisia mielistelevät hoitajat. Ammattimaisuus kehiin!

29.8.2018 klo 22.12, Julma kirjoitti:

Jos se oma työ on kamalaa niin menkää ja tehkää jotain muuta. Ei kannata pilata päiviään tekemällä sellaista, mikä vit**aa koko ajan. 

Mun on vaikea ymmärtää miksi joku jumittuu tekemään jotain täysin vastenmielistä vaikka kymmeneksikin vuodeksi. Saahan rahaa helpommallakin.

Ehkä niin on nuoremmilla, mutta iäkkäämmän hoitajan on vaikeampi työllistyä muulla alalla. Ja harva on enää valmis lähtemään koulunpenkkiä kuluttamaan. Toisaalta ratkaisun tekeminen voi olla vaikeaa jo pelkästään taloudellisista asioista johtuen. Eikä niitä ylimääräisiä työpaikkoja ole noin vain helppo löytää, jos asut pienellä paikkakunnalla, joten on vain yritettävä jotenkin puurtaa eteenpäin kasvavien vaatimusten oravanpyörässä.. 

29.8.2018 klo 14.18, Vieras: Pettynyt ja väsynyt kirjoitti:

Mutta myös ”Martta kuoli nyt eikä sillä ole omaisia eli hoitajien täytyy tyhjentää kaksio ja viedä tavarat pois sillä tilalle on tulossa jo uusi”.

 

Oikeasti? Ei ole edes lainmukaista. Jos omaisia ei ole niin edunvalvoja pitää olla.