Kansalaisten omia mittaustietoja ei hyödynnetä terveydenhuollossa riittävästi

Fysioterapeutin ohjaama kotiharjoittelu parantaa ikääntyneiden fyysistä suorituskykyä ja ylläpitää elämänlaatua, havaittiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä väitöskirjassa. Vuoden kestäneellä ohjatulla kotiharjoittelulla pystyttiin vähentämään myös sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä kahden vuoden aikana henkilöillä, joilla oli lähtötilanteessa gerastenia eli oireyhtymä, joka heikentää toimintakykyä ja hidastaa esimerkiksi tulehduksista toipumista.
TtM Sara Suikkanen tutki tuoreessa väitöskirjassaan fysioterapeutin ohjaaman liikuntaharjoittelun vaikutuksia ikääntyneisiin, joilla oli gerastenia tai sen esiaste. Lääke gerastenian hoidossa on liikunta. Liikuntaharjoittelua tehtiin kotona kaksi kertaa viikossa vuoden ajan. Tutkimuksen päätavoite oli selvittää, vähentääkö säännöllinen ohjattu liikuntaharjoittelu siirtymisiä tehostettuun palveluasumiseen ja osastohoidossa vietettyjä vuorokausia sekä kuolleisuutta.
– Vastoin odotuksia ohjatulla kotiharjoittelulla ei pystytty merkitsevästi lisäämään kotona vietettyjä vuorokausia. Positiiviset vaikutukset elämänlaatuun sekä fyysiseen suorituskykyyn olivat sen sijaan täysin selkeät ikääntyneillä, joilla oli gerastenia tai sen esiaste, Suikkanen tiivistää.
Ohjattu harjoittelu on oikein kohdennettuna myös kustannusneutraalia
Lisäksi Suikkanen tutki liikuntaharjoittelun vaikutuksia ikääntyneen henkilön elämänlaatuun, fyysiseen toimintakykyyn sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön ja niistä koituviin kustannuksiin.
Kun tutkimuksessa syntyneet kotiharjoittelun kustannukset lisättiin muihin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin, havaittiin, että 12 kuukauden aikana harjoitteluryhmän kustannukset olivat selvästi suuremmat kuin vertailuryhmän. Tämä ero johtui suurimmaksi osaksi kotiharjoittelun kustannuksista. Merkittävää on kuitenkin se, että kun tarkasteluun otetiin mukaan seurantavuosi, harjoittelu oli maksanut itsensä takaisin henkilöillä, joilla alkutilanteessa oli ollut gerastenia. Heillä ohjattu liikuntaharjoittelu osoittautui kustannusneutraaliksi.
– Tutkimus osoittaa, että henkilöillä, joilla oli alkutilanteessa gerastenia, kustannusvaikutukset näkyivät vasta seurantavuoden jälkeen. Ero vertailuryhmään näkyi varsinkin terveyskeskusten vuodeosastoilla vietetyissä vuorokausissa. Havaitsimme viitteitä myös siitä, että liikuntaharjoitteluun osallistuneet tarvitsisivat vähemmän kotihoidon käyntejä, kertoo Suikkanen.
Esigerasteenisilla, eli heillä, jotka täyttivät alussa vain yhden tai kaksi gerastenian kriteeriä, kuntoutus ei vähentänyt muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä ja jäi kustannuksiltaan kalliimmaksi myös seurantavuoden jälkeen. Säännöllinen ohjattu liikuntaharjoittelu hidasti kuitenkin itsenäisen toimintakyvyn heikkenemistä ja avuntarpeen lisääntymistä verrattuna vertailuryhmään. Harjoittelu esti myös esigerastenian etenemistä gerasteniaan tai poisti sen kokonaan.
– Ikääntyneiden pitkäkestoinen kotiharjoittelu on vaikuttavaa, ja siihen todellakin kannattaa tulevaisuudessakin panostaa. Kohdistamalla ohjattu kotiharjoittelu henkilöihin, joilla on gerastenia, voidaan vähentää muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä, summaa Suikkanen.
Väitöskirjatutkimuksessa käytettiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä vuosina 2014–2018 kerättyä satunnaistetun kontrolloidun Kauemmin Kotona Ikääntynyt (KauKoIKÄ)-tutkimuksen aineistoa. KauKoIKÄ-tutkimusta ovat rahoittaneet Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Kela, sekä valtion tutkimusrahoitus.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 300 kotona-asuvaa ikääntynyttä. Heidän keski-ikänsä oli 82 vuotta ja tutkittavista 75 % oli naisia. Tutkittavat täyttivät alussa vähintään yhden gerastenian fenotyyppikriteereistä, joita ovat laihtuminen, vähäinen fyysinen aktiivisuus, uupumus, hitaus ja heikkous. Jos henkilö täyttää kriteereistä 1–2, hänellä on gerastenian esiaste. Jos henkilö täyttää kolme tai enemmän, hänellä on gerastenia.
Tutkimuksen alussa tutkittavat satunnaistettiin joko kotiharjoittelu- tai vertailuryhmään. Kotiharjoitteluryhmään satunnaistettujen henkilöiden luona vieraili yksityisen fysioterapiayrityksen fysioterapeutti tunnin kahdesti viikossa vuoden ajan. Pääpaino liikuntaharjoittelussa oli alaraajojen lihasvoiman vahvistamisessa, ja se piti sisällään myös tasapaino-, liikkuvuus- sekä toiminnallisia harjoitteita. Vertailuryhmänä toimineet jatkoivat elämäänsä normaalisti. Molemmille ryhmille suoritettiin tutkimusmittaukset alussa ja kolmen, kuuden ja 12 kuukauden kohdalla. Heidän sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöään seurattiin potilas- ja asiakasrekisterien avulla 24 kuukauden ajan tutkimuksen alkamisesta.

Kasvosuojusten vaikutuksesta ilmavälitteisten hengitystieinfektioiden ehkäisemisessä on valmistunut toistaiseksi laajin aiheesta tehty satunnaistettuja kokeita koskeva tutkimus. Sen mukaan kasvosuojussuosituksesta yhdessä muiden suojatoimien kanssa on hyötyä niin koronavirus- kuin muiden hengitystieinfektioiden leviämisen ehkäisyssä väestössä, Helsingin yliopisto tiedottaa.
Kasvosuojussuositusten hyödyistä on saatu aiemmin vaihtelevia arvioita. Tutkijoiden mukaan tämä voi osaltaan selittyä sillä, että yksittäisissä tutkimuksissa ihmisten käyttäytyminen ei aina noudata tutkimusasetelmaa. Kasvosuojusten käyttö voi esimerkiksi olla arjessa tapauskohtaista ja vaihdella tilanteen mukaan.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa tutkijat kävivät ensin systemaattisesti läpi kaikki vuosina 1981–2022 toteutetut tutkimukset ja arvioivat ne. Sen jälkeen kyseisten tutkimusten tulokset yhdistettiin niin sanotun meta-analyysin avulla. Analyysiin otettiin mukaan tutkimukset, joissa osallistujat oli jaettu kahteen ryhmään, joista toiselle oli suositeltu kasvosuojuksen käyttöä ja toiselle ei. 
Lopullinen tutkimusaineisto kattoi 18 aiempaa tutkimusta ja yhteensä lähes 400 000 henkilöä eri puolilta maailmaa. Tutkimus toteutettiin Helsingin, Missourin, Stanfordin ja Swansean yliopistojen tutkijoiden yhteistyönä.
Kasvosuojussuositus vähensi hengitystieinfektioiden määrää väestössä, aikuisilla ja muihin suojatoimiin kuten käsihygieniaan yhdistettynä. 
– Tulokset tukevat kansainvälistä tieteellistä konsensusta kasvosuojusten hyödyistä koronaviruksen ja muiden ilmavälitteisten tautien ehkäisyssä, kertoo tutkija Hanna Ollila Helsingin yliopistolta.
Meta-analyysissä huomioitiin vuosina 1981–2022 toteutetut satunnaistetut vertailukokeet, jotka analysoivat kasvosuojussuosituksen vaikutuksia hengitystieinfektioiden leviämiseen, ja joissa koeryhmään osallistuville suositeltiin kasvosuojuksen käyttöä ja verrokkiryhmään osallistuville ei. Analyysiä ei rajattu toimintaympäristön tai henkilöiden iän perusteella.
PLOS ONE –tiedelehdessä julkaistu vertaisarvioitu tutkimus on avoimesti luettavissa. Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia.
Alkuperäinen julkaisu: 
Face masks to prevent transmission of respiratory infections: Systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials on face mask use. Hanna M. Ollila, Markku Partinen, Jukka Koskela, John Borghi, Riikka Savolainen, Anna Rotkirch, Liisa T. Laine PLOS ONE, 1.12.2022, https://doi.org/10.1371/journal.pone.0271517

Pohjois-Savon käräjäoikeus on tuominnut Varkauden sairaalan palvelualuepäällikön ja osastonhoitajan työturvallisuusrikoksesta sakkorangaistuksiin ja kaupungin yhteisösakkoon, koska sairaalassa ei ollut toteutettu riittäviä toimenpiteitä, joilla potilaiden aiheuttamat väkivallan uhkatilanteet olisi estetty.
Varkauden kaupunginsairaalan sisätauti-kirurgian osastolla sattui lokakuussa 2019 tapaturma, kun hoidettavana ollut potilas oli yllättäen ryhtynyt kuristamaan kurkusta häntä hoitamaan mennyttä sairaanhoitajaa. Tilanteessa oli ollut paikalla kolme sairaanhoitajaa, mutta potilas oli isokokoinen sekä vahva, ja oli saanut jatkettua kuristamista niin kauan, että sairaanhoitaja menetti tajuntansa. Hoitajalle aiheutui fyysisiä ja psyykkisiä vammoja, joiden vuoksi hän joutui olemaan pitkään pois töistä.
Työpaikalla oli käytössä niin sanottu HaiPro-järjestelmä, jolla työntekijät olivat ilmoittaneet työnantajalle potilaiden uhkaavasta käytöksestä. Esihenkilöt eivät kuitenkaan olleet riittävästi reagoineet työntekijöiden tekemiin ilmoituksiin ja toteuttaneet riittäviä turvallisuusjärjestelyjä, jotta potilaat eivät pääse aiheuttamaan väkivallan vaaraa aiheuttavia tilanteita.
Käräjäoikeus tuomitsi sairaalan palvelualuepäällikön ja osastonhoitajan työturvallisuusrikoksesta, koska he olivat laiminlyöneet huolehtia siitä, että tapaturmaan johtaneessa tilanteessa on joko riittävä määrä sellaisia työntekijöitä, joilla on väkivaltaisesti käyttäytyvän henkilön hallitsemiseen riittävät fyysiset ja muut henkilökohtaiset edellytykset, tai erilliset turvamiehet.
Palvelualuepäällikkö ja osastonhoitaja saivat tuomion myös siitä, että he olivat laiminlyöneet huolehtia, että osaston työntekijöille annetaan jatkuvasti ja riittävän usein toistuvasti väkivaltaan liittyvää koulutusta. Lisäksi he olivat laiminlyöneet huolehtia, että hoitajilla ja muilla työntekijöillä on normaalin hälytysjärjestelmän lisäksi kunkin työntekijän henkilökohtaisesti ulottuvilla oleva mahdollisuus avun hälyttämiseen.
Käräjäoikeus tuomitsi työturvallisuusrikoksesta palvelualuepäällikölle 18 päiväsakkoa, joista hänelle tulee hänen tuloillaan maksettavaa vähän yli 1000 euroa ja osastonhoitajalle 25 päiväsakkoa, joka tekee hänelle maksettavaa 925 euroa. Oikeus tuomitsi lisäksi Varkauden kaupungille sen toiminnassa tapahtuneesta työturvallisuusrikoksesta 5 000 euron yhteisösakon. Oikeus tuomitsi kaupungin maksamaan myös tapaturmaan joutuneelle sairaanhoitajalle oikeudenkäyntikuluja ja korvauksia yli 20 000 euroa.
Aluehallintoviraston ylitarkastaja Sampo Pelkonen muistuttaa, että työnantajan velvollisuuksien täyttämiseksi ei riitä, että vaarat arvioidaan ja niiden poistamiseksi tarvittavat toimenpiteet kirjataan vaarojen arviointeihin ja työntekijöille annettaviin ohjeisiin. Työnantajalla on myös velvollisuus huolehtia siitä, että kussakin työtilanteessa toteutetaan töiden ja työolojen järjestelyt niin, että työntekijöihin kohdistuvat vaaratilanteet ehkäistään ennalta.
Kyseisellä työpaikalla oli esimerkiksi ohjeita, joihin oli kirjattu, että työntekijöillä on mahdollisuus soittaa väkivallan uhkatilanteessa vartija. Tällainen ohjeistus ei riitä, koska vastuu vartijan järjestämiseen jää tällöin työntekijöille tilanteissa, joissa väkivallan uhka on jo toteutumassa. Työnantajan edustajat eivät voi siirtää erilaisissa käytännön työtilanteissa tarvittavien ratkaisujen tekemistä työntekijöiden toteutettavaksi, vaan esihenkilöiden velvollisuutena on tarvittavilla järjestelyillä ehkäistä ennalta työntekijöille aiheutuvien vaaratilanteiden syntyminen.

HUS kartoitti lokakuussa henkilöstökyselyllä huslaisten mielipiteitä organisaation toiminnasta, johtamisesta, vuorovaikutuksesta ja työhyvinvoinnista. Työntekijöistä omaa työpaikkaansa tuttavilleen suosittelisi 69 % vastaajista. Vuosi sitten toteutetussa kyselyssä omaa työyksikköä suositteli vielä 76 % vastaajista.
Oma osaaminen koetaan kyselyn perusteella todella hyväksi. Yli 90 % koki oman osaamisensa riittäväksi oman työn vaatimuksiin nähden. 
Työ koetaan edelleen kuormittavaksi. Viidesosa huslaisista kokee olevansa ylirasittunut usein tai hyvin usein. Ylikuormitus on pysynyt samalla tasolla kuin edellisenä vuonna.
Tyytyväisyys johtamiseen on parantunut. 76 % vastaajista oli tyytyväisiä esihenkilönsä johtamiseen. Viime vuoden lopun tilanteeseen verrattuna tulos parani 3 %. Johtaminen koetaan oikeudenmukaiseksi ja kannustavaksi. Työyksiköissä vallitsee kyselyn mukaan luottavainen ilmapiiri ja työskentelyn koetaan sujuvan hyvin. Esihenkilöistä puolestaan 80 % koki, että hänellä on hyvät edellytykset onnistua esihenkilötyössä.
Kyselyyn vastasi noin 13 400 henkilöä eli 51 % kaikista huslaisista.
Henkilöstökyselyt: 2022 | 2021
 

Yliopistosairaaloiden vuodeosastojen sairaanhoitajien kävelyreittejä koskevan tutkimus osoitti, että hoitaja käy vuoron aikana eri huoneissa keskimäärin 105 kertaa. Toistuva kävely huoneiden välillä on seurausta sairaanhoitajien tietojärjestelmätyön lisääntymisestä ja työnjaon haasteista. Tutkimus tuo ilmi vuodeosaston hoitajien varsin sirpaleisen työnkuvan.
SKA-Research toteutti useissa yliopistosairaaloiden suunnittelu- ja kehittämishankkeissa hoitajien kävelyreittianalyysejä niin perinteisesti havainnoimalla kuin älypuhelimeen perustuvalla internet-of-things -ratkaisulla (IoT). Havainnointi ja IoT-ratkaisu antoivat samansuuntaiset tulokset. Hoitajien kävelyreittejä on aikaisemmin tutkittu erittäin heikosti, vaikka hoitajaliikenne kuuluu vuodeosaston ydinprosesseihin.
Tutkimus tuo ilmi vuodeosastojen monimutkaisen hoitajavirran, jota dominoi edestakainen kävelyliikenne eri tilojen välillä. Huonekäyntejä tulee yhden vuodeosaston aamu- ja iltavuoron 10 hoitajalla yhteensä noin 1000 vuorokaudessa. 72 % kaikista huonekäynneistä kohdistui potilashuoneisiin (33 %), hoitajien kansliaan (28 %) ja lääkehuoneeseen (10 %). Ko. kolmen huonetyypin välinen hoitajavirta muodosti puolet koko hoitajaliikenteestä. Kanslian ja potilashuoneiden välinen edestakainen liikenne oli merkittävin yksittäinen kulkureitti. 8 % huonekäynneistä oli varastokäyntejä.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa toteutettiin hoitajien kävelyreittianalyysit älypuhelinsovelluksella ja kerättiin yli 25000 huonekäynnin data. Sen tulosten seurauksena selvitettiin edelleen hoitajien kansliatyöajan jakautumista ja PC-työtä tarkemmin. 41 % hoitajien työajasta kului kansliatyöhön. Kansliatyöstä puolestaan suurin osa kului PC-työhön (potilastiedon kirjaaminen, tiedon tarkistaminen ja etsiminen), jonka osuus hoitajien koko työajasta oli 30 %. Hoitajan PC-työlle oli ominaista jatkuva ”hyppely” eri tietojärjestelmänäkymien välillä – sairaanhoitaja siirtyi keskimäärin 361 kertaa tietokoneen eri näkymästä toiseen vuoron aikana.
Sairaalat ovat kehittäneet kävelyreittianalyysien perusteella parempia työmenetelmiä, suunnitelleet uusia vuodeosastoja, uudistaneet vanhoja vuodeosastoja ja kehittäneet potilastietojärjestelmiä.
Tutkimus on julkaistu 3.11.2022 kansainvälisessä Health Environments Research & Design Journal -julkaisussa. Linkki tutkimukseen https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/19375867221134550
Esimerkkikuvaaja kahden sairaanhoitajan kävelyreiteistä eri huoneiden välillä yhdessä vuorossa yliopistosairaalan lastenkirurgian vuodeosastolla. Hoitajat kävivät 18 eri huoneessa; yht. 86 kulkureittiä ja 224 siirtymistä huoneiden välillä; sairaanhoitajien kävelymatkat vuoroissa olivat 3,6 km ja 4,4 km.