Hoitotyö rocks!

Se tuntuu ihanalta kun mummot ja papat kehuvat hyvästä hoidosta. 

Loistava työyhteisö. Asiakkaat (käytösoireiset muistisairaat) eivät aina helpoimmasta päästä, mutta työkaverit auttavat jaksamaan päivän kuin päivän. Osaavat olla vakavana tarpeen tullen, mutta muuten ollaan yhtä hymyä ja huumoria myös löytyy! 

Se tunne kun saat kontaktin muistisairaaseen, joka on jo pitkään ollut tavoittamattomissa omassa maailmassaan. Kun pystyn omalla työlläni ja persoonallani edes vähän helpottamaan ihmisen oloa.

Se kun pystyn oikeasti auttamaan ihmisiä heidän ongelmiensa kanssa. Esim. Löydän sopivat avannesidokset ja muut apuvälineet potilaalle joka kamppailee avannelaatan pysyvyyden kanssa. Tai kun pystyn auttamaan ongelmasta ihmistä, en välttämällä antamalla vastausta, mutta osaan neuvoa häntä eteenpäin. Ja kyllä minä siitäkin saan voimaa kun pystyn auttamaan kolleegaa hänen ongelmiensa kanssa. Olivat ongelmat pieniä tai suuria, työtä tai vapaa-aikaa koskevia. 

Juuri se että onnistumisen kokemuksia tulee todellakin joka päivä! Vaikka kuinka olis ollu raskasta niin joka päivä lähden töistä tuntien että taas tänäänkin onnistuin auttaamaan toista ihmistä. Tekemään jonkun toisen päivästä vähän paremman, helpomman tai edes siedettävämmän. 

Eli kyllä, hoitotyö rocks!!!!

Jokainen päivä, kun pähkit potilaan ja lääkärin kanssa oikeaa hoitolinjaa. Jokaisena päivänä se onnistumisen tunne, kun hoksaat mistä on kyse ja vuorovaikutus toimii. Näiden vuosien aikana olen huomannut, että hoitajan paras työväline on hoitaja itse, hymy ja läsnäolo. Kiire? Jos vahtaat asiakaslistaa, kelloa ja tärkein asia työpäivän aikana on taukohuoneeseen shaiban levitykseen niin varmasti olisi kiire ja stressi. Minä saan voimavaroja siitä mitä teen, työ palkitsee. Palkka voisi olla parempi, mutta eiköhän me itsekkin olla vähän sen huonouteen osallisia

Oivaltamisen ilo, kun ymmärtää asioiden syy-seuraussuhteita. Erilaisten ihmisten ja elämäntarinoiden kohtaaminen, se on tämän työn suola. Todellakin, hoitotyö on parasta!