Hoitohenkilöstö tarvitsee paremmat suojavaatteet vaarallisia tartuntatauteja vastaan

Ebolaepidemian aikaan monia avustusjärjestöjen työntekijöitä sairastui, vaikka he olivat varustautuneet hyvin suojavarustein. Terveydenhuoltohenkilökunnan riski sairastua vakavaan infektiotautiin kuten ebolaan tai SARS:iin voi olla jopa 100 kertaa suurempi kuin väestössä keskimäärin. Tuoreen Cochrane-katsauksen mukaan on edelleen epävarmaa, millaiset suojavarusteet suojaavat terveydenhuoltohenkilökunnan vaarallisilta tartuntataudeilta kuten ebola ja SARS. Kontaminaatiota tapahtuu, vaikka käytetään koko kehon suojaavia pukuja, hanskoja ja kasvot suojaavia maskeja.

Katsauksessa kerättiin kokoon kaikki kontrolloidut tutkimukset, jotka arvioivat suojavaatteiden tehoa todellisia vastaavissa olosuhteissa. Tutkijat arvioivat myös, kuinka terveydenhuollon työntekijöitä voidaan parhaiten opettaa käyttämään suojavaatteita.

Tutkijat löysivät kuusi simulaatiotutkimusta, joissa oli yhteensä 295 osallistujaa, joiden suojavaatteet ruiskutettiin fluoresoivalla merkkiaineella tai harmittomalla viruksella, jotta voitiin mallintaa, mitä tapahtuu, kun suojavaatteita puetaan tai riisutaan sairaaloissa. Kaikissa tutkimuksissa jokin osa työntekijöiden kehosta kontaminoitui, vaikka he käyttivät suojavaatteita. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ollut yhtäkään osallistujaa, joka olisi selvinnyt simulaation läpi kontaminoitumatta.

Hengittävästä kankaasta tehtyjen suojavaatteiden käyttäjät kontaminoituivat saman verran kuin vähemmän hengittävästä kankaasta tehtyjen suojavaatteiden käyttäjät. Enemmän hengittävät suojavaatteet koettiin miellyttävämmäksi käyttää.

Kahden tutkimuksen mukaan suojavaatteiden riisuminen tietyssä järjestyksessä vähensi kontaminaatiota. Aktiivinen koulutus kuten tietokonesimulaatioiden käyttö ja ohjeiden kertominen suullisesti, vähensivät virheitä suojavaatteiden riisumisessa.. Vain kahdessa tutkimuksessa arvioitiin samoja suojavaatteita, joiden käyttöä nykyään suositellaan. Yksikään tutkimus ei arvioinut suojavaatteiden tehoa ebolaepidemian aikana.

Tutkijoiden mielestä tutkimusnäyttö suojavaatteiden tehosta on erittäin heikkolaatuista, koska katsaukseen löytyi vain pieni määrä tutkimuksia, joissa oli pieni määrä osallistujia ja koska simulaatiotutkimusten tuloksia on vaikea soveltaa käytäntöön tositilanteessa.

− On selvää, että henkilösuojaimista täytyy kehittää turvallisempia terveydenhuoltohenkilöstölle, sanoo tutkijaryhmän johtaja Jos Verbeek Cochrane Work -katsausryhmästä Työterveyslaitoksesta Kuopiosta.

− Vaikka tiedämme, että suojautuminen on hyödyllistä, niin epävarmuustekijöitä riittää. Emme tiedä suojaavatko suojalasit paremmin kuin visiiri tai pitkävartiset hanskat paremmin kuin lyhytvartiset, koska näitä kysymyksiä tarkastelevia tutkimuksia ei ole tehty. Emme myöskään tiedä, kuinka terveydenhuoltohenkilökunnalle voi parhaiten opettaa, miten suojavaatteet puetaan ja miten ne riisutaan ja kuinka pitkään osaaminen pysyy muistissa opettelun jälkeen.

− Terveydenhuollossa käytettävien suojavaatteiden turvatason kuvaamiseen tarvitaan myös yksinkertainen kansainvälinen terminologia. Tämä voi auttaa terveydenhuoltohenkilökuntaa kommunikoimaan huomattavasti paremmin keskenään, ehdottaa Verbeek.

Varsinaisen epidemian aikana on vaikea toteuttaa tutkimuksia. Tilannetta auttaisi jo se, että epidemia-alueilla pidettäisiin kirjaa siitä, minkä tyyppisiä ja mistä materiaaleista koostuvia suojavaatteita käytetään. Epidemian laannuttua voidaan vertailla millaisia varusteita sairastuneet ja ei-sairastuneet työntekijät käyttivät. Tällaisia tutkimuksia toteutettiin SARS-epidemian aikana. Niistä selvisi, että suojautumiseen ei riitä pelkkä maski, vaan tarvitaan myös hansikkaat ja esiliina. Tähän mennessä yhtään tällaista tutkimusta ei ole julkaistu ebolaepidemiaa koskien.

Katsaus:

Verbeek JH, Ijaz S, Mischke C, Ruotsalainen JH, Mäkelä E, Neuvonen K, Edmond MB, Sauni R, Kilinc Balci FS, Mihalache RC. Personal protective equipment for preventing highly infectious diseases due to exposure to contaminated body fluids in healthcare staff. Cochrane Database of Systematic Reviews 2016, Issue 4. Art. No.: 10.1002/14651858.CD011621.pub2