Jump to content
  •  

    Hoitajan tilinpäätös: En jaksa enää odottaa muutosta, vaihdan alaa

    Hoitajat.net
    Sairaanhoitaja Jeppesen latasi Facebookiin koskettavan videon, johon moni alan ihminen on samaistunut. Kuvat: Envato ja Tanja Jeppesen.

    Meidän hyvinvoinnin tekijät voivat huonosti. Tämä laiva on uppoamassa. Milloin poliittiset päättäjät havahtuvat todellisuuteen, kysyy sairaanhoitaja Tanja Jeppesen Facebookissa julkaistussa videossa.

    Sairaanhoitajaliiton mukaan yli kolmannes sairaanhoitajista on harkinnut alanvaihtoa. Jeppesenin arvio on synkempi.

    – Olen keskustellut kollegoiden kanssa tästä. Voisin väittää, että noin 80 % miettii mitä he lähtisivät tekemään, koska ovat menettäneet toivonsa alan tilanteeseen. Loput odottavat eläkkeelle pääsyä.

    Sairaalassa työskentelevä Jeppesen kertoo, ettei juurikaan kokenut ilon hetkiä työssään viime vuonna. Ainoa alalla pitänyt tekijä on ollut oma asenne, nyt sekään ei enää kanna.

    – Syksyllä oli tosi synkkiä hetkiä työssä, jotka näkyivät vapaa-ajallakin. Perhe on minulle tärkeä. Jos työ vie koko sieluni, se ei ole sen arvoista, varsinkaan tällä palkalla.

    Tanja Jeppesen on väsynyt tilanteeseen, eikä enää aio jäädä enää odottelemaan muutosta tapahtuvaksi. Video kuvattiin ennen viimeistä työvuoroa ennen opintovapaata, jonka aikana hän aloittaa opiskelut uuteen ammattiin.

    – En koe elämäntehtäväkseni jäädä odottamaan, että muutosta tapahtuisi tai menettäisin fyysisen ja henkisen kunnon sekä mielenterveyteni. Lisäksi joudun jatkuvasti toimimaan omaa etiikkaa ja moraaliani vastaan.

    Lopuksi hän kiittää kollegoita ja esimiehiään, jotka ovat olleet hänelle tukena. 

    – Kollegat ovat työ suola, koska työ itsessään ei enää ole mitenkään kovin miellyttävää. Minulla on myös parhaat esimiehet, jotka tukeneet minua päätöksessäni ja toimineet työpsykologeina vaikkei se heidän työnkuvaa  kuulu.



    User Feedback

    Recommended Comments



    Guest Opiskelija minäkin

    Posted

    Valmistuin 2014, nyt jatko-opinnot käynnissä. En voi kuvitellakaan että jatkaisin hoitoalalla eläkeikään saakka, olen saanut tarpeekseni kiireestä, paineesta, ala-arvoisesta ja alistavasta kohtelusta niin johdon kuin potilaiden toimesta, näistä työajoista jotka vievät terveyden ja ajan perheeltä ja siitä annettava näytettävästä (itkettävästä) korvauksesta. Millä muulla alalla sinulle voidaan sälyttää lisää tehtäviä ja vastuualueita tehtäväksi samaan aikaan ja rahaan? Kokemuslisät ovat suorastaan haistattelua, kokemusta ja osaamista ei arvosteta. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Yksi lähtenyt

    Posted

    Minäkin vaihdoin alaa. Voin paljon paremmin. Perhe sanoo että voin paremmin. Kadun vain sitä etten tehnyt tätä ratkaisua aiemmin. Hoitotyöstä näen välillä jopa painajaisia, se vuosien uupumus on jättänyt jälkensä. Mikään ei saisi minua palaamaan, ei edes raha. 

    Onnea kaikille jotka ymmärtävät jättää uppoavan laivan! Elämä kantaa.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest K00

    Posted

    Kyllä tämä ala vie kaiken ilon ja empatian välillä. Ja itse näen ongelman kyllä potilaissakin, nykyään vaaditaan hotellitason palvelua. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Tuija

    Posted

    Surullista luettavaa. Potilaat ansaitsevat kunnon hoidon, työntekijät kunnon korvauksen palkkana, arvostuksena ja mielihyvänä tekemästään työstä. Ihan varmasti jokainen hoitoalalle lähtenyt pyrkii toiselle hyvään,mutta riittämättömyyden tunne on katala syöpäläinen. Itsellä eläkeikä on enemmän lähellä kuin kaukana, mutta hyvin muistan ajan, kun hakeuduin alalle. Paljon oli hakijoita, ala oli suosittu. Kun vertaan työurani alkua tähän päivään, yksi asia tulee mieleen, mikä on muuttunut. Eikä parempaan suuntaan. Potilastietojen tallentaminen. Tietotekniikan piti tulla "avuksi", mutta katinkontit. Kirjaamiseen ja kaikenmaailman tilastointeihin menee kohtuuttoman paljon aikaa varsinaiselta hoitotyöltä. Ennen jäi enemmän aikaa kohdata potilas, pysähtyä äärelle. Uskon, että antoi enemmän molemmille osapuolille.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest koo

    Posted

    39 minuuttia sitten, Vieras: Opiskelija minäkin kirjoitti:

    Valmistuin 2014, nyt jatko-opinnot käynnissä. En voi kuvitellakaan että jatkaisin hoitoalalla eläkeikään saakka, olen saanut tarpeekseni kiireestä, paineesta, ala-arvoisesta ja alistavasta kohtelusta niin johdon kuin potilaiden toimesta, näistä työajoista jotka vievät terveyden ja ajan perheeltä ja siitä annettava näytettävästä (itkettävästä) korvauksesta. Millä muulla alalla sinulle voidaan sälyttää lisää tehtäviä ja vastuualueita tehtäväksi samaan aikaan ja rahaan? Kokemuslisät ovat suorastaan haistattelua, kokemusta ja osaamista ei arvosteta. 

    Tämä. Kokoajan on kyselyä täytettävänä, luokituksia, tutkimuspapereiden täyttöä jne, mistä ei makseta koskaan mitään extraa.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Blues

    Posted

    Te alaa vaihtaneet entiset hoitajat, haluaisitteko kertoa mihin vaihdoitte ja kuinka palkka ja työmäärä vertautuu uudessa työpaikassanne entiseen?

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Alanvaihtaja

    Posted

    21 vuotta sairaanhoitajana, nyt aloittu uuden alan opinnot.

     

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Entinen hoitaja

    Posted

    2 tuntia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

    Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

    Tuossa aiemmin olikin mainittu ihan hyviä juttuja. Mielestäni lisäksi tarvittaisiin myös joustoa työaikoihin. Työntekijöiden pitäisi saada vaikuttaa enemmän työvuoroihinsa, sekä niiden sisältöön. Ylhäältä päin tulevat määräykset ja valvonta alkavat jossain vaiheessa rassaamaan lähes kaikkia. Johdon pitäisi luottaa, että hoitajat osaavat ihan itse suunnitella ja kehittää työtään. Monesti päättävät henkilöt eivät kuuntele hoitajia, tai eivät ymmärrä heidän työtään, eivätkä siis myöskään osaa ottaa päätöksissään huomioon kaikkia työhön vaikuttavia asioita. Hoitajat ovat oman työnsä asiantuntijoita ja sitä seikkaa pitäisi osata hyödyntää, jotta työolot saataisiin paremmalle tolalle. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Kyllästynyt

    Posted

    Täällä on myös alanvaihtaja. Rakastan hoitotyötä, se asia ei ole muuttunut. Sairaanhoitajan ammatti oli haaveeni jo pikkutytöstä saakka. Miksi sitten vaihdoin alaa 20 työvuoden jälkeen?

    En saanut tehdä työtä niin hyvin kuin olisin halunnut. Esimiestyö on aivan ala-arvoisen huonoa. Sairaanhoitajaa ei työntekijänä arvosteta, mielipiteillä ei ole väliä. Osastonhoitaja suorastaan kiusaa alaisiaan. Kun asiasta ilmoittaa ylihoitajalle, hän ei tee asialle mitään. Kummallista vallankäyttäyttöä! Pitäisi ihan siitä syystä lukea maisteriksi, että näkisi mikä se kusipäisyyden kurssi on, joka näille tuleville lähiesimiehille pidetään...

    Omasta yksiköstäni lähti vuoden aikana 14 hoitajaa pois... Olin yksi heistä. Ylihoitaja ei tehnyt mitään. Aina saatiin vastavalmistuneita tilalle, nuppiluku täsmää. Nyt yksikön osaaminen on heikkoa, palaute kuultu lääkäreiltä.

    Kiusaaminen ilmeni esimerkiksi siten, että pyysin vapaa-päivää tiistaille, että pääsen lapseni kanssa nielurisaleikkaukseen. Sain vapaan maanantaille. Kun kysyin asiasta, oh totesi, että tiistaina tarvitaan täysi miehitys töihin??? No ei tarvittu. Kun sain työperäisen kiputilan olkapäähäni ja esitin toiveen, että minun ei tarvisi työskennellä tietyssä työpisteessä, missä käsi kipeytyy, minut sijoitettiin juurikin tähän työpisteeseen seuraavaksi kuukaudeksi. Tässä vain pari esimerkkiä.

    Kaikki kehittäminen tapahtuu tasolla, jotka eivät ymmärrä käytännöntyöstä yhtään mitään! Ja kyllä, potilastietojärjestelmät ja muut "sähköiset apulaiset" eivät palvele oikeaa käytännön ammattilaisen tekemää työtä, vie vain aikaa potilaalta. Insinöörit ja kauppislaiset suunnittelevat järjestelmiä alalle, josta eivät ymmärrä yhtään mitään.

    Kuten ehkä huomaatte, tunteet kuumenevat pelkästä muistelusta.. Olen ollut jo yli kaksi vuotta muissa hommissa, enkä tule hoitotyöhön enää palaamaan, vaikka olin ihan pirun hyvä hoitaja!

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Herra hoitaja

    Posted

    Joskus ratkaisu voi löytyä myös työpaikkaa vaihtamalla. Ainakin pk-seudulla paikkoja riittää. Itsekin yllätin itseni ja nyt olen vaihtanut alaa alan sisällä, psykiatrista kehityvamma puolelle. Ja olen ollut tyytyväinen.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Lähärimies

    Posted

    3 tuntia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

    Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

    Olen ollut alalla vasta rapeat kaksi vuotta ja siihen se toivottavasti jääkin. Ainainen kiire, fyysisen työn määrä, metatason työn määrä, eritteet ja eritteet, vaaralliset tarttuvat taudit, kettumaiset potilaat/omaiset, surulliset tapaukset, kuolemat, huono johtaminen ja ylimieliset lääkärit. Tuossa jokunen asia joka itsellä alkoi hiertää jo 1 vuoden jälkeen. Nyt viikko uuden ammatin koulua alla ja tällevuorokaudelle vielä viimeinen aamuvuoro edessä. Toivottavasti ei tarvitse tehdä enää montaa vuoroa. Tulevaisuudessa työskentelen tehtaassa tai kaivoksessa (maanpäällä). 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest AvohoidonAnu

    Posted

    Mikä pielessä? Hoitotyön arvostus ei tietenkään nouse niin kauan kuin systeemi on tämä eli LÄÄKÄRIT johtavat!! 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Vaihto täälläkin

    Posted

    Olen työskennellyt sairaanhoitajana lukuisissa eri yksiköissä sekä eri erikoisaloilla, olen lisäkouluttautunut, hyvä työssäni ja työyhteisöissä tulen kaikkien kanssa hyvin juttuun. Miten tämä näkyi työpäivässäni? Ei juurikaan millään tavalla. Et ehdi syödä, et käydä vessassa, kollegat kiukkuisia ja väsyneitä, esimiehet eivät kuuntele kehitysehdotuksia, teet siihteerin ja siivoojan työt samalla kun hoidettavien potilaiden määrä vaan kasvaa, odottelet omassa työssään kiireisiä lääkäreitä polille yli tunninkin verran, potilaat odottavat, jonot kasvavat. Kaikista älyttömin tapaus oli se, kun hain vakituista paikkaa isolta toimijalta pk-seudulta ja minulla oli kyseiseltä erikoisalata kattava kokemus ja vaadittavat tiedot ja taidot sekä suosittelijoita löytyi. Tämä poliklikkapaikka oli selvästi jo luvattu jollekin ja haastattelijat hyvin ylimielisiä, tökeröitä. He soittivat seuraavana päivänä perään ja kysyivät tulisinko keikkahommiin eri osastoille 2 kk ajaksi. Sanoin ei kiitos, niin he loukkaantuivat ja antoivat ymmärtää, että kyseiselle erikoisalalle ei ole enää tulevaisuudessakaan asiaa. Sain onneksi vakituisen päivätyön toiselta erikoisalalta, mutta nyt opiskelen muuta ja sairaanhoitajan töihin en enää palaa. 3,5 vuoden sairaanhoitajaopinnot olivat kyllä suuri pettymys, kun vastineeksi sai pääasiallisesti vain kyykytystä ja oman ammattitaidon halventamista. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest 15 vuotta mittarissa

    Posted

    Olen aina pitänyt työstäni mutta viimeisen vuoden aikana olen vakavasti tullut siihen tulokseen että on lähdettävä pois muuten käy itselle huonosti. Sinä joka kyselit että miksi hoitoalalta väki pakenee lista on loputon. 

    Työpäivän aikana sinulle kuuluisi lakisääteiset tauot mutta nykyään niistä voi vain haaveilla. Kun sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa ja työtä tehdään vajamiehityksellä kuukaudesta toiseen joka päivä ruokatauko venyy yhteen tai kahteen ja huomaat että syöt kotona. Kun asia vaan ei ole niin että kello on 11:00 pidän lounastauon, sinä pidät sen sitten kun pystyt kun kellään ei ole hätä. 

    Valtava paine suoriutua työstä, jatkuva todistelu lähiomaisille siitä miksi asiat tehdään kiireellä ja miksi on niin vähän hoitajia töissä. Omaisten paine kantautuu lopulta esimiehille ja me hoitajat otamme sen kaiken palautteen vastaan joka yleensä on hyvin syyllistävä, työ laatua arvostellaan sekä organisointia. Mutta on paha tyhjästä loihtia riittämään monelle hoidettavalle. 

    Hoitajien kiristyneet välit työtaakan alla vaikuttaa työilmapiiriin joka luo jännitteitä. 

    Vaaditaan joustamaan vuoroissa, ylitöissä lomien ja vapaiden kanssa se on hienoa pientä kiristystä jos et tee näin tapahtuu näin. Koska voimme näin tehdä... 

    Surullisena katson tätä uppoavaa hoitoalan laivaa itse en aijo jäädä katsomaan tuhoa vaan ponnista elämässä sinne missä kohdellaan hyvin ja reilusti ahkeraa työntekijää. 

     

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Kutsumusammatissa..

    Posted

    Kyselen samaa kuin tuolla aiemmissa kommenteissa: mikä on se oikea juurisyy tämän alan kurjuuteen. Luulenpa ettei palkankorotuksella pelkästään alan vetovoimaa korjata.  Alalla työskennelleenä nähnyt, ja kokenut, niitä epäkohtia jotka syövät työhyvinvointia ja jaksamista. Matkan varrella useastikin ihmetellyt huonoa työilmapiiriä, epätasa-arvoista ja huonoa johtamista, epäoikeuden mukaisuutta, uusien työntekijöiden ja harjoittelijoiden huonoa kohtelua ja jopa kiusaamista johon ei kukaan puutu. Hierarkisuus estää tehokkaan työnteon, saa aikaan vääränlaisia jännitteitä hoitotyössä ja samalla pyyhkiytyy pois yhteinen tavoite eli potilaan/asiakkaan mahdollisimman hyvä, omaiset huomioon ottava hoito. Itse tekisin tätä arvokasta työtä mieluummin vaikka pienellä palkalla kun vain työilmapiiri olisi kunnossa.

     

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Rahaa ei ole

    Posted

    Siitä rahasta se on kiinni, kunnat ovat sipissä ja käsipareja ei ole varaa palkata. Helpotusta ei ole tulossa, joten kannattaa häipyä uusille aloille, toki jos yhteiskunta ajautuu paniikkiin hoitaja pulan vuoksi, se käyttää kriisi lakeja ja pakkokeinoja. Ne koskee myös muilla aloilla olevia mutta  aikaisemmin terveydenhoidon koulutuksen saaneita. Tästähän on jo aiempaa näyttöä mutta nyt pakkotoimet olisivat aggressiivisempia, maasta poistuminen ajoissa tietty on ratkaisu. Valtiolla on luovutussopimuksia, koskien monia asioita, sairaanhoito ja lääkärit on ainakin näiden piirissä, toki vasta äärimmäisessä hädässä ja osin kansainvälisin päätöksin.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Ex-sh

    Posted

    Kiire, palkkaan nähden järjetön vastuu (virhe ei todellakaan ole mahdollisuus), arvostuksen puute ylemmältä tasolta (potilaiden koin pääsääntöisesti arvostavan työtäni), tilastoinnit/kirjaamiset sen seitsemään kohtaan ja näiden järjestelmien sopimattomuus oikeasti mittaamaan tehtyä työtä (toki näitä ylempänä tuijotetaan totuutena). 10-vuodessa aika oikeasti kohdata potilas kutistunut entisestäkin vähästä olemattomiin. Väsymys kiristää työilmapiiriä ja aiheuttaa jännitteitä.

    Ala vaihtui viime vuonna. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Kotihoitaja

    Posted

    Reilu 30 vuotta työskentelyä kotihoidossa takana ja jos ei eläkeikä olisi lähempänä kuin kauempana niin vaihtaisin alaa heti. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on kunnallisessa kotihoidossa menty takapuoli edellä puuhun ja kovaa. Toiminnanohjausjärjestelmä on hyvä renki mutta huono isäntä. Työnjärjestelijät jakavat työsi niin, että jo lähtökohtaisesti et ehdi tekemään listaasi aikaikkunoiden sisällä kun välitön työaika pitää lähihoitajilla olla 60%. Vakituiset hoitajat nääntyvät työtaakkansa alle, koska henkilökuntaa on liian vähän. Keikkalaisille ei tietenkään voi antaa omahoidettavia jolloin liian vähäinen vakihenkilökunta joutuu tekemään RAIt, HOPSit, pitämään yhteyttä edunvalvojiin jne jne. Ja jos vain ne keikkalaiset ymmärtäisivät edes auttavasti Suomea niin että jatkuvasti ei tarvitsisi olla tekemässä HaiPro-ilmoituksia lääkehoitovirheistä, jotka järjestään johtuvat ulkomaisten keikkalaisten riittämättömästä kielitaidosta = raporttia ei ymmärretä. Asiakkailta tulee negatiivista palautetta näistä hoitajista, jotka vain "käväisevät ovella". Suihkupäivinä asiakkaat eivät mene suihkuun "mustan miehen" kanssa, jolloin suihkut kaatuvat vakihenkilökunnan niskaan. Moniongelmaisten asiakkaiden määrän lisääntyminen. Päihdeongelmia, rahaongelmia, mielenterveysongelmia, aggressiivisuutta, eritteitä, luteita, torakoita, haistettelua = arkipäivää kotihoidossa. Loppuun palaneita kyynistyneitä hoitajia, jotka yrittävät jaksaa, koska laskut täytyy maksaa. Johto ei herää vaan keksii uusia tehostamisideoita, jotka työn asiantuntijoiden taholta katsottuna ovat kuolleita jo syntyessään.  En voi suositella alaa enää kenellekään.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Vierailija007

    Posted

    Olen ollut 10v alalla, aluksi sairaalassa, vanhainkodeissa, kehitysvammayksiköissä. Työn arvostus oli nolla sekä suurimmaksi osaksi potilailta että omaisilta, niin myös esimiehiltä ja lääkäreiltä. Sijaisuuksia sijaisuuksien perään, koskaan ei mitään varmuutta tulevaisuudesta. Työhön leipääntyneet vanhemmat hoitajat istuivat kansliassa nuorempien ja/tai harjoittelijoiden painellessa yksin kentällä. Kiire vaikutti koko ajan ja katkeruus sekä tiuskiminen lisääntyivät. Lääkärit odottivat passausta eivätkä voineet edes istua hoitajien kanssa samoissa ruokapöydissä. Koko ajan ylemmältä korkeasti palkatulta johtajatasolta muutosvaatimuksia ja kiristyksiä hoitotasoon nähden tarpeellisista välineistä. Epätasa-arvo ja puolueellisuus, osa sai kaikki toiveensa läpi ja loput joutuivat taistelemaan oikeuksistaan. Huono palkka koulutustasoon ja jatkokoulutuspaineeseen nähden, alan leimaaminen "kutsumusammatiksi", syyllistäminen siitä, että työllään pitäisi myös elää, sinne menee mieluusti ja sieltä lähtee hyvillä mielin. Tuskinpa yksikään muu ala on yhtään vähempää kutsumusala, jokainen hakeutuu sille alalle, johon kutsumusta on.

    Johtaminen ala-arvoista, johtajien palleilla istuu omahyväisiä kenttätyöstä mitään tietämättömiä kehitysideanikkareita. Ei kuunnella työntekijöiden toiveita, vaan välillä piruuttaan heitellään sinne tänne. Uhkailu jos et jousta yli rajojesi ja suostu sinne, minne käsketään vaikka ylitöiksi.

    Huono palkka, joka vasta lisineen yltää monen ammattikoulututkinnon peruspalkan tasolle. Samaan aikaan miesvaltaisten alojen palkat hipovat 4000e, edustajien palkat, avustajien palkat ja valtiojohteisten firmojen johtajien palkat nousevat verorahoilla.

    Sitä ettei ymmärretä, ettei pelkästään lääkäreillä terveydenhoitoala pyöri, yksikään lääkäri ei vaippoja vaihda tai saattotyötä tee. Silti lääkäreitä kumarrellaan ja pyydetään suurilla summilla töihin, hoitajien muuntokoulutus estettiin ja hoitajien vastuu ulkomaalaisten lääkärien ja kandien valvojina lisääntyy.

    Huono ja katkera työilmapiiri, kiusaaminen. Se että vajaa- miehityksellä mennään ja vuorokumppanisi ei viitsi ja rikot itsesi fyysisesti ja psyykkisesti yrittäessäsi yksin. Se ettei toisista moduuleista riitä apukäsiä raskaampiin moduuleihin, kunhan vaan oma moduuli on hoidettu niin voi istua kansliassa tai kahvilla, kollegiaalisuuden puute. Se etteivät tauot ole päivittäinen oikeus vaan juokset kesken ruoan moneen kertaan kentällä, ja palaat syömään kylmää. Se ettei edes vessaan pääsy ole oikeus, tosin onko sitä vessahätää, jos ei päivän aikana kerkeä mitään juomaan.

    Väkivaltaisten potilaiden lisääntyminen, aggressiivisten hotellitasoa vaativien potilaiden lisääntyninen, väkivallan ja seksuaalisen häirinnän uhan lisääntyminen. Silti mennään vajaalla.

    Epäsäännölliset työajat, työvuorojen äkilliset pidentymiset ja hälytysraha tästä olematon. Vähän väliä saat olla ylitöissä ja kitinää tästä. Kitinää myös, jos joskus lähtisit vähän ajoissa. Kitinää jos ennen vuoronvaihtoa et ole ehtinyt kaikkea, vaan iltavuorolle jää jotain. Se että työvaatteiden vaihto ei kuulu työaikaan, vaikka johtoporras leimaa korttinsa samalla, kun astuu sisään.

    Tässä vain muutamia ongelmia.

    Ala on laskusuunnassa. Olen tekijä ja työmoraali on korkea. Vaihdoin yksityiselle, kun kuntapuolella sai aina poru kurkussa töihin lähteä ja poru kurkussa poistua, mutta eipä yksityisellä sen paremmin ole. Suunnitelmissa vaihtaa johonkin, jossa saman palkan saa itseään rikkomatta.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Vanha Saara

    Posted

    Vaihdoin 20-vuotisen uran, ja valmistuin keväällä 2012 sisustussuunnittelijaksi. Päivääkään en ole katunut.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites

    Hoitotyössä kohta 30 -vuotta.Lisäkouluttautunut omalla rahalla useita erikoistumiskoulutuksia hoitoalalle , mutta palkassa tai arvostuksessa ei näy. Nyt Suomi jääköön ja siirrytään kokeilemaan toisia maita . Seuraavaksi vaihdetaan alaa. Muutenkin  me kohta 50 veet ollaan avaruusromua esimiesten silmissä . Sen sai kuulla keskussairaalan pomolta rivien välistä.Ollaan liian kalliita mutta miten se hiljainen tieto seuraavalle sukupolvelle siirtyy. Myös ikääntyneempänä pitää jaksaa tehdä yhtä kovasti raskasta fyysistä ja psyykkistä työtä.Huumorinkukka ei enää laula.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Mielisairaanhoitaja

    Posted

    En tiiä...minä ollu alalla 35v... maaliskuussa pääsisin eläkkeelle 58v pääsee( vanha sopimus).. en kuitenkaan vielä halua...nytkin tein ylitöitä 2 yövuoroa...ala antaa kuitenkin jos ei joka päivä niin joka viikko jotakin uutta...jaksaa...

    .

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Lähärinä

    Posted

    Haluan työpariksi koulutetun hoitajan, vähintään lähihoitajan. Vanhuspuolella tehostetussa paikassa ei riitä työpariksi enää hoiva-avustaja tai opiskelija, ylimääräiseksi käsipariksi kyllä. Ja kielitaito pitää olla hyvä, en vaadi erinomaista, mutta edes ymmärrettävää kielitaitoa. Varsinkin yksityisellä puolella halpa tulee kalliiksi pitkässä juoksussa, asiakkaat katoavat, tämä asia pitää ymmärtää ajoissa. Omaisena vaadin hoitajalta että vanhempaani kohdellaan asiallisesti, hänelle puhutaan kuin ihmiselle eikä käskytetä kuin eläintä. Omaistani hoitavalta yritykseltä vaadin että läheiseni saa mistä maksaa erittäin kohtuullisen hinnan, häntä ei pueta aamulla jo valmiiksi likaisiin vaatteisiin ja hän pääsee edes kerran viikossa suihkuun eikä hoitaja selittele kiireestä kun hänelle ei tarjottu päiväkahvia ( kun ei mene päivälääkkeitäkään..).,Kyllä, hoitoala on raskas, mutta paljonko mentiin metsään kun soveltuvuustestit poistettiin?

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites



    Guest
    Add a comment...

    ×   Pasted as rich text.   Restore formatting

      Only 75 emoji are allowed.

    ×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

    ×   Your previous content has been restored.   Clear editor

    ×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×
×
  • Create New...