Jump to content
MAINOS

Hoitajan tilinpäätös: En jaksa enää odottaa muutosta, vaihdan alaa


Hoitajat.net
 Share

Sairaanhoitaja Jeppesen latasi Facebookiin koskettavan videon, johon moni alan ihminen on samaistunut. Kuvat: Envato ja Tanja Jeppesen.

Meidän hyvinvoinnin tekijät voivat huonosti. Tämä laiva on uppoamassa. Milloin poliittiset päättäjät havahtuvat todellisuuteen, kysyy sairaanhoitaja Tanja Jeppesen Facebookissa julkaistussa videossa.

Sairaanhoitajaliiton mukaan yli kolmannes sairaanhoitajista on harkinnut alanvaihtoa. Jeppesenin arvio on synkempi.

– Olen keskustellut kollegoiden kanssa tästä. Voisin väittää, että noin 80 % miettii mitä he lähtisivät tekemään, koska ovat menettäneet toivonsa alan tilanteeseen. Loput odottavat eläkkeelle pääsyä.

Sairaalassa työskentelevä Jeppesen kertoo, ettei juurikaan kokenut ilon hetkiä työssään viime vuonna. Ainoa alalla pitänyt tekijä on ollut oma asenne, nyt sekään ei enää kanna.

– Syksyllä oli tosi synkkiä hetkiä työssä, jotka näkyivät vapaa-ajallakin. Perhe on minulle tärkeä. Jos työ vie koko sieluni, se ei ole sen arvoista, varsinkaan tällä palkalla.

Tanja Jeppesen on väsynyt tilanteeseen, eikä enää aio jäädä enää odottelemaan muutosta tapahtuvaksi. Video kuvattiin ennen viimeistä työvuoroa ennen opintovapaata, jonka aikana hän aloittaa opiskelut uuteen ammattiin.

– En koe elämäntehtäväkseni jäädä odottamaan, että muutosta tapahtuisi tai menettäisin fyysisen ja henkisen kunnon sekä mielenterveyteni. Lisäksi joudun jatkuvasti toimimaan omaa etiikkaa ja moraaliani vastaan.

Lopuksi hän kiittää kollegoita ja esimiehiään, jotka ovat olleet hänelle tukena. 

– Kollegat ovat työ suola, koska työ itsessään ei enää ole mitenkään kovin miellyttävää. Minulla on myös parhaat esimiehet, jotka tukeneet minua päätöksessäni ja toimineet työpsykologeina vaikkei se heidän työnkuvaa  kuulu.

 Share

MAINOS

User Feedback

Recommended Comments

Tein aivan sama  päätöksen ja lähdin hoitoalalta pois. Olen tyytyväinen päätökseeni. Saman palkan saa helpommallakin työllä😊

Link to comment
Share on other sites

Se on surullista etten voi tällähetkellä suositella alaa kenellekään.. 😲Itse eläkepäiviä odottelen.. 

Link to comment
Share on other sites

Teit aivan oikean ratkaisun. Jokainen vuosi on toistaan surkeampi, kun tämä upea työ on pilattu juuriaan myöten.

Link to comment
Share on other sites

Fiksu nainen, itse jo eläkettä odottelen, vaikka periaatteessa voisin vielä opiskella. Toivoni paremmasta olen menettänyt, mutta yritän tehdä osani ja kulkea työmuurahaisena polkuni eläkepäiviin asti. Olen laskeskellut että en saa koskaan tienattua opiskeluvuosia takaisin ja tällä alalla lisäkouluttautuminenkaan ei tuo palkanlisää. 

Link to comment
Share on other sites

Onnea matkaan! Oli elämäni paras päätös vaihtaa alaa. 15 vuotta hoitotyötä takana ja nyt olen ihan muissa hommissa. Kollegoita on toki ikävä! Podin hetken aikaa huonoa omatuntoa siitä, että lähdin paikasta, jossa tarvitaan erikoisosaamista ja osaajia ei istu joka oksalla. Jatkuva työn aliarvostus ja tunne siitä, että olet "vain" sairaanhoitaja, kollegoiden saama huono kohtelu ja yleinen sairaalan huono ilmapiiri sai vaihtamaan alaa.  Kutsumus ei elätä. Itselläni on kutsumus mutta sen verran järkeä etten lähde töihin voimaan huonosti. Ajatella, että on olemassa työpaikka (sairaala), jossa hoidetaan sairaita ihmisiä mutta sen paikan henkilökunta ei välttämättä omaa edes alkeellisempiakaan käytöstapoja esim. kiitos, päivää, hei. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan mutta monesti metsä ei ole vastannut kuin hiljaisuudella. 

Onnea matkaan ja muuten, opiskelu on ihanaa!!

Link to comment
Share on other sites

Guest Suunnitteilla alanvaihto

Posted

Täällä myös yksi sairaanhoitaja, jonka suunnitelmissa vaihtaa alaa. Aloitan opinnot tässä kuussa ihan uusille urille :-) ,

Link to comment
Share on other sites

Guest Paras valinta ikinä

Posted

Vaihdoin myös alaa ja se on elämäni parhaita valintoja tähän asti. Ottakaa ohjat omiin käsiin ja tehkää mikä on elämällenne parasta.

Link to comment
Share on other sites

Mikä tässä oikein mättää? Pyydetään palkkaa lisää. Ainut mikä on varmaa niin palkankorotus ei tuo lisäkäsiä työtä helpottamaan. Suomalaisia ei riitä enää kaikkiin ammatteihin. Mistä löytyis ratkaisu?

Link to comment
Share on other sites

Ei varmaan ole kyse pelkästään palkasta vaan työn arvostuksesta ja siitä, miten kokee pystyvänsä harjoittamaan ammattiaan.

Link to comment
Share on other sites

Guest Mitkä asiat mättää?

Posted

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Link to comment
Share on other sites

Minua kovasti kiinnostaa, että mihin ammateihin olette itsenne uudelleen kouluttaneet? Itse olen sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, depressiohoitaja sekä opiskelin mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumis opinnot. Vaikka itse olen kustantanut lisä opinnot, niin ei sitä arvosteta! Valitettavasti haluan vaihtaa alaa. 

Link to comment
Share on other sites

Itselläni myös samat suunnitelmat 2 vuoden alalla työskentelyn jälkeen, haen keväällä opiskelemaan uutta alaa. Jatkuva kiire ja siitä johtuva työstressi, sekä tunne siitä ettei ehdi tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisi lähinnä ovat syynä. Viikoittain työvuoroja, joissa mennään vajaa miehityksellä ja näistä  vaan selvittävä ja toivottava että potilaat selviävät myös. Työura pidemmän päälle tällä alalla näyttää myös lohduttomalta, palkka pysyy samana vaikka kouluttautuisit ja erikoistuisit mihin. 

Link to comment
Share on other sites

Jospa esimiehet osaisi arvostaa sijaisen panosta työssä, ne viikon kahden ja max. Kk pätkät ei lämmitä. 6.v eläkkeeseen ei toivoakaan saada vakipaikkaa. Vakituiset saa koulutusta, lomia, istuvat kokouksissa, KUKA tekee työt silloin? Sijainen tietysti. Paskimmat vuorot mut äläpä valita, voi olla määräys kirja katkolla. Minulla on onni myötä kivat työkaverit sillä olen jaksanut, vaikka en ole olemassa muutoin kun lisäkäsipari. 

Link to comment
Share on other sites

52 minuuttia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Lisää työntekijöitä, parempaa ja ammattitaitoisempaa johtamista, ja kehitys täytyisi tapahtua alhaalta ylöspäin. Eli johto voi esittää tavoitteet ja antaa erilaisia ideoita ja vaihtoehtoja, mutta kentällä työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus ratkaista, miten niihin tavoitteisiin päästään. Tällä hetkellä kaikki ns "kehitys" tapahtuu ylhäältä alaspäin, ja se lähes poikkeuksetta tarkoittaa sitä, että kentällä työmäärä kasvaa. Kehitetään epäolennaisia asioita, jotka eivät mitenkään paranna asiakkaan asemaa saati sitten työntekijän asemaa tai työhyvinvointia. Kotihoidossa erityisesti on tilanne jo kriittinen. Väki kaatuu työtaakan alle. Itse jo aktiivisesti kartoitan muita työmahdollisuuksia. Mikään määrä palkkaa ei korvaa sitä, että jokainen työpäivä tuntuu kidutukselta josta täytyy vaan selvitä hengissä - koskien niin asiakkaita kuin itseäkin. 

Link to comment
Share on other sites

Opeteltavan tiedon ja tekniikan määrällä pyyhitään pois kontakti ihmiseen. Potilaan kohtaamista tärkempää on tuottaa tietoa ja tilastoida jotta hallintoihmisillä olisi töitä. Työajasta nyt lähes 50% on muuta kuin potilaan kohtaamista. Olemme tulleet atk orjiksi, heikosti ja kustannustehottomasti toimivien potilastietojärjestelmien ja kaikkien atk  systeemien testaajiksi. Pitäisi pystyä tekemään enemmän, nopeammin ja huonommin. Sanotaan ettei tarvitse hoitaa niin hyvin. Miksi? Jotta olisi aikaa tilastoida, leikkiä laaduntarkkailijaa ja nörttiä. 

Link to comment
Share on other sites

Alan vaihto pelasti elämäni. En olisi yksinkertaisesti enää henkisesti jaksanut sitä riittämättömyyden tunnetta, jota koin ihan päivittäin. 

Hierarkisuutta, arvostuksen puutetta (työkavereiden, lääkäreiden, esimiesten, potilaiden, omaisten), järkyttävä työtaakka, vajaamiehitystä päivästä toiseen.... Noin vastuullista työtä ei kerta kaikkiaan VOI tehdä noin surkeissa olosuhteissa ilman, että alkaa itse voida pahoin.

En suosittele hoitoalaa kenellekään, mutta arvostan hoitajia ammateista eniten. 

 

Link to comment
Share on other sites

Juuri öissä katsoin millaista tukea saisi jos istahtaisi koulun penkille. Yliopistoon jos nokkansa suuntaisi. Ei ole tämä ihmisten työtä.

Link to comment
Share on other sites

Guest Kohta entinen hoitaja

Posted

Tunti sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Nyt ollaan siinä pisteessä että minä ottaisin kaikista mieluiten lisää henkilökuntaa töihin sen sijaan että tätä paskaa palkkaa nostettaisiin (jos siis pystyis valitseen).

Hoitajat pois esim. ruoan jaosta, jotta jää enemmän aikaa hoitotyöhön. Potilaita ei ole enää aikaa kuntouttaa, joutuu valitsemaan ne pari ketkä ehtii kävelyttää päiväsaliin ruokailemaan. Joutuu valitsemaan ketkä pääsee suihkuun, hyvällä mäihällä suihkuun pääsee kerran viikossa valitettavasti sekin venyy nykyään lähelle kahta viikkoa. (ylemmän tahon kommentti asiaan oli "ei ole varaa liian laadukkaaseen hoitoon")

Saattohoidettaville ei saada vierihoitajaa tai edes vahvistusta työvuoroon. Potilaat sekavia, aggressiivisia, deliriumissa, päihteiden tai muistin vuoksi, jalat ei kanna ja pyritään vuoteesta laitojen yli ja jolloin loukkaantuvat tai sitten pitää sitoa lepositeillä tai lääkkeillä sitoa sänkyyn. Silloinkaan ei saada vahvistusta miehitykseen.

Yövuorossa yli 30 potilasta akuutti osastolla, siihen päälle vielä 2 osaston yliyökötys joissa yhteensä 40 potilasta. Yksi sairaanhoitaja kiertää kaikki 3 osastoa ja jokaisessa on 1 lähihoitaja kaverina. Yhden sairaanhoitajan vastuulla silloin 70 potilasta. Yövuoroissa saattaa mennä 10 potilaalla antibiootti iv:sti, siihen päälle nesteytykset, kipupumput, saattohoidettavat, tilojen romahtamisia eli äkillisiä siirtoja keskussairaalaan, myös uusia potilaita voi tulla yöllä. 

Lääkäriä ei ole iltaisin tai viikonloppuisin osastolla. Puhelimitse toki saa yhteyden, aina vaan ei meinaa yhteistä kieltä löytyä... 

10 000 askelta per työvuoro tulee käveltyä normi päivänä. 

Kun niin mielellään hoitaisin potilaita niin että on aikaa kuunnella mitä heillä on sanottavana, antaa aikaa heidän kävellä omaan tahtiin vaikka vessaan tai päiväsaliin ilman että joutuu valitsemaan ketkä ehtii sinne auttamaan ja ketkä joutuu jäämään vuoteeseen.. 

Sydän särkyy kun miettii miten saisi kohdattua potilaat niin ettei kiire välity heille ja he sais ansaitsemansa kuntoutuksen, saattohoidon ym. 

Vuorot täyttyy lääkehoidosta, ruoan jaosta, potilaiden palavereista, kotiutuksista, uusien potilaiden vastaanotto, kuntoutus, puhtaudesta ja ravitsemuksesta +nesteytyksestä huolehtiminen, lääkärinkierroista, omaisten tukemisesta, informoinnista ja ohjauksesta, kirjauksesta jumittavaan potilastietojärjestelmään, tarvittaessa verikokeiden otto jos labra ei oo talossa, vitaalien seuranta, haavojen ja avanteiden hoito ym. lista on loputon. 

Työssäjaksamiseen positiivisesti vaikuttaa työkaverit ja halu tehdä tätä työtä, mutta rajansa kaikella. 10 vuotta alalla ja paikat alkanu jo hajoileen. Mulla ei vituta töissä vaan aidosti haluan työtä tehdä mutta se syö sisältä kun tietää ettei voi tehdä työtä sillä tavalla mitä ammattietiikka sanoo, ei ole esim. inhimillistä että saattohoidettava on yksin suurimman osan päivästä. 😢

Link to comment
Share on other sites

Guest Opiskelija minäkin

Posted

Valmistuin 2014, nyt jatko-opinnot käynnissä. En voi kuvitellakaan että jatkaisin hoitoalalla eläkeikään saakka, olen saanut tarpeekseni kiireestä, paineesta, ala-arvoisesta ja alistavasta kohtelusta niin johdon kuin potilaiden toimesta, näistä työajoista jotka vievät terveyden ja ajan perheeltä ja siitä annettava näytettävästä (itkettävästä) korvauksesta. Millä muulla alalla sinulle voidaan sälyttää lisää tehtäviä ja vastuualueita tehtäväksi samaan aikaan ja rahaan? Kokemuslisät ovat suorastaan haistattelua, kokemusta ja osaamista ei arvosteta. 

Link to comment
Share on other sites

Minäkin vaihdoin alaa. Voin paljon paremmin. Perhe sanoo että voin paremmin. Kadun vain sitä etten tehnyt tätä ratkaisua aiemmin. Hoitotyöstä näen välillä jopa painajaisia, se vuosien uupumus on jättänyt jälkensä. Mikään ei saisi minua palaamaan, ei edes raha. 

Onnea kaikille jotka ymmärtävät jättää uppoavan laivan! Elämä kantaa.

Link to comment
Share on other sites

Kyllä tämä ala vie kaiken ilon ja empatian välillä. Ja itse näen ongelman kyllä potilaissakin, nykyään vaaditaan hotellitason palvelua. 

Link to comment
Share on other sites

Surullista luettavaa. Potilaat ansaitsevat kunnon hoidon, työntekijät kunnon korvauksen palkkana, arvostuksena ja mielihyvänä tekemästään työstä. Ihan varmasti jokainen hoitoalalle lähtenyt pyrkii toiselle hyvään,mutta riittämättömyyden tunne on katala syöpäläinen. Itsellä eläkeikä on enemmän lähellä kuin kaukana, mutta hyvin muistan ajan, kun hakeuduin alalle. Paljon oli hakijoita, ala oli suosittu. Kun vertaan työurani alkua tähän päivään, yksi asia tulee mieleen, mikä on muuttunut. Eikä parempaan suuntaan. Potilastietojen tallentaminen. Tietotekniikan piti tulla "avuksi", mutta katinkontit. Kirjaamiseen ja kaikenmaailman tilastointeihin menee kohtuuttoman paljon aikaa varsinaiselta hoitotyöltä. Ennen jäi enemmän aikaa kohdata potilas, pysähtyä äärelle. Uskon, että antoi enemmän molemmille osapuolille.

Link to comment
Share on other sites

39 minuuttia sitten, Vieras: Opiskelija minäkin kirjoitti:

Valmistuin 2014, nyt jatko-opinnot käynnissä. En voi kuvitellakaan että jatkaisin hoitoalalla eläkeikään saakka, olen saanut tarpeekseni kiireestä, paineesta, ala-arvoisesta ja alistavasta kohtelusta niin johdon kuin potilaiden toimesta, näistä työajoista jotka vievät terveyden ja ajan perheeltä ja siitä annettava näytettävästä (itkettävästä) korvauksesta. Millä muulla alalla sinulle voidaan sälyttää lisää tehtäviä ja vastuualueita tehtäväksi samaan aikaan ja rahaan? Kokemuslisät ovat suorastaan haistattelua, kokemusta ja osaamista ei arvosteta. 

Tämä. Kokoajan on kyselyä täytettävänä, luokituksia, tutkimuspapereiden täyttöä jne, mistä ei makseta koskaan mitään extraa.

Link to comment
Share on other sites

Te alaa vaihtaneet entiset hoitajat, haluaisitteko kertoa mihin vaihdoitte ja kuinka palkka ja työmäärä vertautuu uudessa työpaikassanne entiseen?

Link to comment
Share on other sites

2 tuntia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Tuossa aiemmin olikin mainittu ihan hyviä juttuja. Mielestäni lisäksi tarvittaisiin myös joustoa työaikoihin. Työntekijöiden pitäisi saada vaikuttaa enemmän työvuoroihinsa, sekä niiden sisältöön. Ylhäältä päin tulevat määräykset ja valvonta alkavat jossain vaiheessa rassaamaan lähes kaikkia. Johdon pitäisi luottaa, että hoitajat osaavat ihan itse suunnitella ja kehittää työtään. Monesti päättävät henkilöt eivät kuuntele hoitajia, tai eivät ymmärrä heidän työtään, eivätkä siis myöskään osaa ottaa päätöksissään huomioon kaikkia työhön vaikuttavia asioita. Hoitajat ovat oman työnsä asiantuntijoita ja sitä seikkaa pitäisi osata hyödyntää, jotta työolot saataisiin paremmalle tolalle. 

Link to comment
Share on other sites

Täällä on myös alanvaihtaja. Rakastan hoitotyötä, se asia ei ole muuttunut. Sairaanhoitajan ammatti oli haaveeni jo pikkutytöstä saakka. Miksi sitten vaihdoin alaa 20 työvuoden jälkeen?

En saanut tehdä työtä niin hyvin kuin olisin halunnut. Esimiestyö on aivan ala-arvoisen huonoa. Sairaanhoitajaa ei työntekijänä arvosteta, mielipiteillä ei ole väliä. Osastonhoitaja suorastaan kiusaa alaisiaan. Kun asiasta ilmoittaa ylihoitajalle, hän ei tee asialle mitään. Kummallista vallankäyttäyttöä! Pitäisi ihan siitä syystä lukea maisteriksi, että näkisi mikä se kusipäisyyden kurssi on, joka näille tuleville lähiesimiehille pidetään...

Omasta yksiköstäni lähti vuoden aikana 14 hoitajaa pois... Olin yksi heistä. Ylihoitaja ei tehnyt mitään. Aina saatiin vastavalmistuneita tilalle, nuppiluku täsmää. Nyt yksikön osaaminen on heikkoa, palaute kuultu lääkäreiltä.

Kiusaaminen ilmeni esimerkiksi siten, että pyysin vapaa-päivää tiistaille, että pääsen lapseni kanssa nielurisaleikkaukseen. Sain vapaan maanantaille. Kun kysyin asiasta, oh totesi, että tiistaina tarvitaan täysi miehitys töihin??? No ei tarvittu. Kun sain työperäisen kiputilan olkapäähäni ja esitin toiveen, että minun ei tarvisi työskennellä tietyssä työpisteessä, missä käsi kipeytyy, minut sijoitettiin juurikin tähän työpisteeseen seuraavaksi kuukaudeksi. Tässä vain pari esimerkkiä.

Kaikki kehittäminen tapahtuu tasolla, jotka eivät ymmärrä käytännöntyöstä yhtään mitään! Ja kyllä, potilastietojärjestelmät ja muut "sähköiset apulaiset" eivät palvele oikeaa käytännön ammattilaisen tekemää työtä, vie vain aikaa potilaalta. Insinöörit ja kauppislaiset suunnittelevat järjestelmiä alalle, josta eivät ymmärrä yhtään mitään.

Kuten ehkä huomaatte, tunteet kuumenevat pelkästä muistelusta.. Olen ollut jo yli kaksi vuotta muissa hommissa, enkä tule hoitotyöhön enää palaamaan, vaikka olin ihan pirun hyvä hoitaja!

Link to comment
Share on other sites

Joskus ratkaisu voi löytyä myös työpaikkaa vaihtamalla. Ainakin pk-seudulla paikkoja riittää. Itsekin yllätin itseni ja nyt olen vaihtanut alaa alan sisällä, psykiatrista kehityvamma puolelle. Ja olen ollut tyytyväinen.

Link to comment
Share on other sites

3 tuntia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Olen ollut alalla vasta rapeat kaksi vuotta ja siihen se toivottavasti jääkin. Ainainen kiire, fyysisen työn määrä, metatason työn määrä, eritteet ja eritteet, vaaralliset tarttuvat taudit, kettumaiset potilaat/omaiset, surulliset tapaukset, kuolemat, huono johtaminen ja ylimieliset lääkärit. Tuossa jokunen asia joka itsellä alkoi hiertää jo 1 vuoden jälkeen. Nyt viikko uuden ammatin koulua alla ja tällevuorokaudelle vielä viimeinen aamuvuoro edessä. Toivottavasti ei tarvitse tehdä enää montaa vuoroa. Tulevaisuudessa työskentelen tehtaassa tai kaivoksessa (maanpäällä). 

Link to comment
Share on other sites

Mikä pielessä? Hoitotyön arvostus ei tietenkään nouse niin kauan kuin systeemi on tämä eli LÄÄKÄRIT johtavat!! 

Link to comment
Share on other sites

Guest Vaihto täälläkin

Posted

Olen työskennellyt sairaanhoitajana lukuisissa eri yksiköissä sekä eri erikoisaloilla, olen lisäkouluttautunut, hyvä työssäni ja työyhteisöissä tulen kaikkien kanssa hyvin juttuun. Miten tämä näkyi työpäivässäni? Ei juurikaan millään tavalla. Et ehdi syödä, et käydä vessassa, kollegat kiukkuisia ja väsyneitä, esimiehet eivät kuuntele kehitysehdotuksia, teet siihteerin ja siivoojan työt samalla kun hoidettavien potilaiden määrä vaan kasvaa, odottelet omassa työssään kiireisiä lääkäreitä polille yli tunninkin verran, potilaat odottavat, jonot kasvavat. Kaikista älyttömin tapaus oli se, kun hain vakituista paikkaa isolta toimijalta pk-seudulta ja minulla oli kyseiseltä erikoisalata kattava kokemus ja vaadittavat tiedot ja taidot sekä suosittelijoita löytyi. Tämä poliklikkapaikka oli selvästi jo luvattu jollekin ja haastattelijat hyvin ylimielisiä, tökeröitä. He soittivat seuraavana päivänä perään ja kysyivät tulisinko keikkahommiin eri osastoille 2 kk ajaksi. Sanoin ei kiitos, niin he loukkaantuivat ja antoivat ymmärtää, että kyseiselle erikoisalalle ei ole enää tulevaisuudessakaan asiaa. Sain onneksi vakituisen päivätyön toiselta erikoisalalta, mutta nyt opiskelen muuta ja sairaanhoitajan töihin en enää palaa. 3,5 vuoden sairaanhoitajaopinnot olivat kyllä suuri pettymys, kun vastineeksi sai pääasiallisesti vain kyykytystä ja oman ammattitaidon halventamista. 

Link to comment
Share on other sites

Guest 15 vuotta mittarissa

Posted

Olen aina pitänyt työstäni mutta viimeisen vuoden aikana olen vakavasti tullut siihen tulokseen että on lähdettävä pois muuten käy itselle huonosti. Sinä joka kyselit että miksi hoitoalalta väki pakenee lista on loputon. 

Työpäivän aikana sinulle kuuluisi lakisääteiset tauot mutta nykyään niistä voi vain haaveilla. Kun sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa ja työtä tehdään vajamiehityksellä kuukaudesta toiseen joka päivä ruokatauko venyy yhteen tai kahteen ja huomaat että syöt kotona. Kun asia vaan ei ole niin että kello on 11:00 pidän lounastauon, sinä pidät sen sitten kun pystyt kun kellään ei ole hätä. 

Valtava paine suoriutua työstä, jatkuva todistelu lähiomaisille siitä miksi asiat tehdään kiireellä ja miksi on niin vähän hoitajia töissä. Omaisten paine kantautuu lopulta esimiehille ja me hoitajat otamme sen kaiken palautteen vastaan joka yleensä on hyvin syyllistävä, työ laatua arvostellaan sekä organisointia. Mutta on paha tyhjästä loihtia riittämään monelle hoidettavalle. 

Hoitajien kiristyneet välit työtaakan alla vaikuttaa työilmapiiriin joka luo jännitteitä. 

Vaaditaan joustamaan vuoroissa, ylitöissä lomien ja vapaiden kanssa se on hienoa pientä kiristystä jos et tee näin tapahtuu näin. Koska voimme näin tehdä... 

Surullisena katson tätä uppoavaa hoitoalan laivaa itse en aijo jäädä katsomaan tuhoa vaan ponnista elämässä sinne missä kohdellaan hyvin ja reilusti ahkeraa työntekijää. 

 

Link to comment
Share on other sites

Guest Kutsumusammatissa..

Posted

Kyselen samaa kuin tuolla aiemmissa kommenteissa: mikä on se oikea juurisyy tämän alan kurjuuteen. Luulenpa ettei palkankorotuksella pelkästään alan vetovoimaa korjata.  Alalla työskennelleenä nähnyt, ja kokenut, niitä epäkohtia jotka syövät työhyvinvointia ja jaksamista. Matkan varrella useastikin ihmetellyt huonoa työilmapiiriä, epätasa-arvoista ja huonoa johtamista, epäoikeuden mukaisuutta, uusien työntekijöiden ja harjoittelijoiden huonoa kohtelua ja jopa kiusaamista johon ei kukaan puutu. Hierarkisuus estää tehokkaan työnteon, saa aikaan vääränlaisia jännitteitä hoitotyössä ja samalla pyyhkiytyy pois yhteinen tavoite eli potilaan/asiakkaan mahdollisimman hyvä, omaiset huomioon ottava hoito. Itse tekisin tätä arvokasta työtä mieluummin vaikka pienellä palkalla kun vain työilmapiiri olisi kunnossa.

 

Link to comment
Share on other sites

Siitä rahasta se on kiinni, kunnat ovat sipissä ja käsipareja ei ole varaa palkata. Helpotusta ei ole tulossa, joten kannattaa häipyä uusille aloille, toki jos yhteiskunta ajautuu paniikkiin hoitaja pulan vuoksi, se käyttää kriisi lakeja ja pakkokeinoja. Ne koskee myös muilla aloilla olevia mutta  aikaisemmin terveydenhoidon koulutuksen saaneita. Tästähän on jo aiempaa näyttöä mutta nyt pakkotoimet olisivat aggressiivisempia, maasta poistuminen ajoissa tietty on ratkaisu. Valtiolla on luovutussopimuksia, koskien monia asioita, sairaanhoito ja lääkärit on ainakin näiden piirissä, toki vasta äärimmäisessä hädässä ja osin kansainvälisin päätöksin.

Link to comment
Share on other sites

Kiire, palkkaan nähden järjetön vastuu (virhe ei todellakaan ole mahdollisuus), arvostuksen puute ylemmältä tasolta (potilaiden koin pääsääntöisesti arvostavan työtäni), tilastoinnit/kirjaamiset sen seitsemään kohtaan ja näiden järjestelmien sopimattomuus oikeasti mittaamaan tehtyä työtä (toki näitä ylempänä tuijotetaan totuutena). 10-vuodessa aika oikeasti kohdata potilas kutistunut entisestäkin vähästä olemattomiin. Väsymys kiristää työilmapiiriä ja aiheuttaa jännitteitä.

Ala vaihtui viime vuonna. 

Link to comment
Share on other sites

Reilu 30 vuotta työskentelyä kotihoidossa takana ja jos ei eläkeikä olisi lähempänä kuin kauempana niin vaihtaisin alaa heti. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on kunnallisessa kotihoidossa menty takapuoli edellä puuhun ja kovaa. Toiminnanohjausjärjestelmä on hyvä renki mutta huono isäntä. Työnjärjestelijät jakavat työsi niin, että jo lähtökohtaisesti et ehdi tekemään listaasi aikaikkunoiden sisällä kun välitön työaika pitää lähihoitajilla olla 60%. Vakituiset hoitajat nääntyvät työtaakkansa alle, koska henkilökuntaa on liian vähän. Keikkalaisille ei tietenkään voi antaa omahoidettavia jolloin liian vähäinen vakihenkilökunta joutuu tekemään RAIt, HOPSit, pitämään yhteyttä edunvalvojiin jne jne. Ja jos vain ne keikkalaiset ymmärtäisivät edes auttavasti Suomea niin että jatkuvasti ei tarvitsisi olla tekemässä HaiPro-ilmoituksia lääkehoitovirheistä, jotka järjestään johtuvat ulkomaisten keikkalaisten riittämättömästä kielitaidosta = raporttia ei ymmärretä. Asiakkailta tulee negatiivista palautetta näistä hoitajista, jotka vain "käväisevät ovella". Suihkupäivinä asiakkaat eivät mene suihkuun "mustan miehen" kanssa, jolloin suihkut kaatuvat vakihenkilökunnan niskaan. Moniongelmaisten asiakkaiden määrän lisääntyminen. Päihdeongelmia, rahaongelmia, mielenterveysongelmia, aggressiivisuutta, eritteitä, luteita, torakoita, haistettelua = arkipäivää kotihoidossa. Loppuun palaneita kyynistyneitä hoitajia, jotka yrittävät jaksaa, koska laskut täytyy maksaa. Johto ei herää vaan keksii uusia tehostamisideoita, jotka työn asiantuntijoiden taholta katsottuna ovat kuolleita jo syntyessään.  En voi suositella alaa enää kenellekään.

Link to comment
Share on other sites

Olen ollut 10v alalla, aluksi sairaalassa, vanhainkodeissa, kehitysvammayksiköissä. Työn arvostus oli nolla sekä suurimmaksi osaksi potilailta että omaisilta, niin myös esimiehiltä ja lääkäreiltä. Sijaisuuksia sijaisuuksien perään, koskaan ei mitään varmuutta tulevaisuudesta. Työhön leipääntyneet vanhemmat hoitajat istuivat kansliassa nuorempien ja/tai harjoittelijoiden painellessa yksin kentällä. Kiire vaikutti koko ajan ja katkeruus sekä tiuskiminen lisääntyivät. Lääkärit odottivat passausta eivätkä voineet edes istua hoitajien kanssa samoissa ruokapöydissä. Koko ajan ylemmältä korkeasti palkatulta johtajatasolta muutosvaatimuksia ja kiristyksiä hoitotasoon nähden tarpeellisista välineistä. Epätasa-arvo ja puolueellisuus, osa sai kaikki toiveensa läpi ja loput joutuivat taistelemaan oikeuksistaan. Huono palkka koulutustasoon ja jatkokoulutuspaineeseen nähden, alan leimaaminen "kutsumusammatiksi", syyllistäminen siitä, että työllään pitäisi myös elää, sinne menee mieluusti ja sieltä lähtee hyvillä mielin. Tuskinpa yksikään muu ala on yhtään vähempää kutsumusala, jokainen hakeutuu sille alalle, johon kutsumusta on.

Johtaminen ala-arvoista, johtajien palleilla istuu omahyväisiä kenttätyöstä mitään tietämättömiä kehitysideanikkareita. Ei kuunnella työntekijöiden toiveita, vaan välillä piruuttaan heitellään sinne tänne. Uhkailu jos et jousta yli rajojesi ja suostu sinne, minne käsketään vaikka ylitöiksi.

Huono palkka, joka vasta lisineen yltää monen ammattikoulututkinnon peruspalkan tasolle. Samaan aikaan miesvaltaisten alojen palkat hipovat 4000e, edustajien palkat, avustajien palkat ja valtiojohteisten firmojen johtajien palkat nousevat verorahoilla.

Sitä ettei ymmärretä, ettei pelkästään lääkäreillä terveydenhoitoala pyöri, yksikään lääkäri ei vaippoja vaihda tai saattotyötä tee. Silti lääkäreitä kumarrellaan ja pyydetään suurilla summilla töihin, hoitajien muuntokoulutus estettiin ja hoitajien vastuu ulkomaalaisten lääkärien ja kandien valvojina lisääntyy.

Huono ja katkera työilmapiiri, kiusaaminen. Se että vajaa- miehityksellä mennään ja vuorokumppanisi ei viitsi ja rikot itsesi fyysisesti ja psyykkisesti yrittäessäsi yksin. Se ettei toisista moduuleista riitä apukäsiä raskaampiin moduuleihin, kunhan vaan oma moduuli on hoidettu niin voi istua kansliassa tai kahvilla, kollegiaalisuuden puute. Se etteivät tauot ole päivittäinen oikeus vaan juokset kesken ruoan moneen kertaan kentällä, ja palaat syömään kylmää. Se ettei edes vessaan pääsy ole oikeus, tosin onko sitä vessahätää, jos ei päivän aikana kerkeä mitään juomaan.

Väkivaltaisten potilaiden lisääntyminen, aggressiivisten hotellitasoa vaativien potilaiden lisääntyninen, väkivallan ja seksuaalisen häirinnän uhan lisääntyminen. Silti mennään vajaalla.

Epäsäännölliset työajat, työvuorojen äkilliset pidentymiset ja hälytysraha tästä olematon. Vähän väliä saat olla ylitöissä ja kitinää tästä. Kitinää myös, jos joskus lähtisit vähän ajoissa. Kitinää jos ennen vuoronvaihtoa et ole ehtinyt kaikkea, vaan iltavuorolle jää jotain. Se että työvaatteiden vaihto ei kuulu työaikaan, vaikka johtoporras leimaa korttinsa samalla, kun astuu sisään.

Tässä vain muutamia ongelmia.

Ala on laskusuunnassa. Olen tekijä ja työmoraali on korkea. Vaihdoin yksityiselle, kun kuntapuolella sai aina poru kurkussa töihin lähteä ja poru kurkussa poistua, mutta eipä yksityisellä sen paremmin ole. Suunnitelmissa vaihtaa johonkin, jossa saman palkan saa itseään rikkomatta.

Link to comment
Share on other sites

Vaihdoin 20-vuotisen uran, ja valmistuin keväällä 2012 sisustussuunnittelijaksi. Päivääkään en ole katunut.

Link to comment
Share on other sites

Hoitotyössä kohta 30 -vuotta.Lisäkouluttautunut omalla rahalla useita erikoistumiskoulutuksia hoitoalalle , mutta palkassa tai arvostuksessa ei näy. Nyt Suomi jääköön ja siirrytään kokeilemaan toisia maita . Seuraavaksi vaihdetaan alaa. Muutenkin  me kohta 50 veet ollaan avaruusromua esimiesten silmissä . Sen sai kuulla keskussairaalan pomolta rivien välistä.Ollaan liian kalliita mutta miten se hiljainen tieto seuraavalle sukupolvelle siirtyy. Myös ikääntyneempänä pitää jaksaa tehdä yhtä kovasti raskasta fyysistä ja psyykkistä työtä.Huumorinkukka ei enää laula.

Link to comment
Share on other sites

Guest Mielisairaanhoitaja

Posted

En tiiä...minä ollu alalla 35v... maaliskuussa pääsisin eläkkeelle 58v pääsee( vanha sopimus).. en kuitenkaan vielä halua...nytkin tein ylitöitä 2 yövuoroa...ala antaa kuitenkin jos ei joka päivä niin joka viikko jotakin uutta...jaksaa...

.

Link to comment
Share on other sites

Haluan työpariksi koulutetun hoitajan, vähintään lähihoitajan. Vanhuspuolella tehostetussa paikassa ei riitä työpariksi enää hoiva-avustaja tai opiskelija, ylimääräiseksi käsipariksi kyllä. Ja kielitaito pitää olla hyvä, en vaadi erinomaista, mutta edes ymmärrettävää kielitaitoa. Varsinkin yksityisellä puolella halpa tulee kalliiksi pitkässä juoksussa, asiakkaat katoavat, tämä asia pitää ymmärtää ajoissa. Omaisena vaadin hoitajalta että vanhempaani kohdellaan asiallisesti, hänelle puhutaan kuin ihmiselle eikä käskytetä kuin eläintä. Omaistani hoitavalta yritykseltä vaadin että läheiseni saa mistä maksaa erittäin kohtuullisen hinnan, häntä ei pueta aamulla jo valmiiksi likaisiin vaatteisiin ja hän pääsee edes kerran viikossa suihkuun eikä hoitaja selittele kiireestä kun hänelle ei tarjottu päiväkahvia ( kun ei mene päivälääkkeitäkään..).,Kyllä, hoitoala on raskas, mutta paljonko mentiin metsään kun soveltuvuustestit poistettiin?

Link to comment
Share on other sites

Guest Alanvaihtoa suosittelen

Posted

Vaihdoin hoitoalalta pois ja päivääkään en ole katunut. Suosittelen jos vain mahdollista, kokeilkaa jotain aivan muuta alaa ja alaatte taas elämään. Hoitoalan kuormitus ei ole sen arvoista.

Link to comment
Share on other sites

1,5 sitten valmistuin sairaanhoitajaksi, sitä ennen lähihoitaja. Nyt aloitin opinnot uutta ammattia kohti myöskin. 

Link to comment
Share on other sites

11.1.2020 klo 21.58, Vieras: Sijainen kirjoitti:

Jospa esimiehet osaisi arvostaa sijaisen panosta työssä, ne viikon kahden ja max. Kk pätkät ei lämmitä. 6.v eläkkeeseen ei toivoakaan saada vakipaikkaa. Vakituiset saa koulutusta, lomia, istuvat kokouksissa, KUKA tekee työt silloin? Sijainen tietysti. Paskimmat vuorot mut äläpä valita, voi olla määräys kirja katkolla. Minulla on onni myötä kivat työkaverit sillä olen jaksanut, vaikka en ole olemassa muutoin kun lisäkäsipari. 

Olen myös keikkalainen. Keikailen jo 5 vuotta, se sopii minulle parhaiten. Jos olisin vakituinen, tulisin hulluksi nykymeininkillä. Hoitoalalla on katastrofi, h- kunta ei riitä, mitoitus on minimaalinen. Vanhainkodit, palelutalot- 5-8 potilasta per hoitaja. Lupasin tehdä 3 viikon pätkän palvelutaloon, juoksin sieltä 1,5 viikon kuluttua. Onneksi, olen vain keikkalainen. 5-6 asukasta per hoitaja, heistä 2-3 täysi autettava. Kaikilla  on rannehälyttimet. Kun asiakas hälyttää hoitajan, pitää olla hänen luona minuutin päästä ja häntä ei kiinnosta, että saman aikaan, hoidat toista potilasta.  Jos tulet 5 minuutin päästä, alkaa huuto, nimittely, kiroillu (pässi, ääliö, tyhmä). Toiset jaksaa viellä toistaiseksi kuunnella sen, minä en. Erikoissairaanhoidossa sama juttu. Sairaaloita vähennetty niin, että potilaat istuvat ensiapujonoissa  jopa 8 tuntia. Sairaaloissa ei ole paikkoja potilaalle, ihmiset makaavat käytävillä, eikä hoiajat aina kerkeä hoitaa kaikki. Sydänosastolla on 2 hoitaja ja kentällä vain 1, toinen tekee paperihommia koko vuoron ( sekin on pakollista). Joka ikinen vuoro elvytys tai kuolema. Hoitajat itkevät voimattomuudesta että eivät pystyy auttaa ihmisiä. Jos osastolla yhdellä on vakava tilanne (pelkään edes ajatellä jos kahdellä) , muut potilaat jää ilman hoitoa. Kuuntelen ja katson tämä kaikki ja hiukset nousee pystyyn. Se on vain pisara valtameressa, mitä olen kertonut.  Onneksi, olen vain keikkalainen. Toisaalta, meillä, keikkalaisilla, ei ole oikeuksia, me ollan keikkafirmoille vain rahalehmiä. Meille ei maksetaa saikkua, eikä ole työpaikkalääkäriä- ei mitään. Meillä on vain oikeus tienätä voittoa keikkafirmalle ja olla hiljaa.

Link to comment
Share on other sites

Kommenteissa hyvä pointti. Olen ”vain” sairaanhoitaja. Tämä pätee kyllä itseenikin. Vastavalmistuneena kerron ammattini myös näin: olen vaan sh.  Arvostus on nolla, työtä lisätään minkä keretään, mutta missään muussa se ei näy kuin hoitaja kadossa ja uupumisissa

Link to comment
Share on other sites

Hoitajat on ajettu tilanteeseen mitä ei enää korjata pelkällä palkankorotuksella. Työ on raskasta ja siinä on oltava joka hetki 100% läsnä. Otat kaiken vastaan mitä tulee niin hyvässä kuin pahassakin. Aina se työyhteisökään ei ole asiallisella tolalla. Hoitajia kyykytetään ja vaaditaan tekemään enemmän, kuin aika antaa myöden. Päättäjien pitäisi nyt nähdä kauemmaksi tulevaisuuteen ja tehdä parannukset nyt eikä vasta, kun tilanne on karannut käsistä. Lisää käsiä kentälle ja palkan tarkistus.

Link to comment
Share on other sites

11.1.2020 klo 22.02, Vieras: Väsynyt kirjoitti:

Opeteltavan tiedon ja tekniikan määrällä pyyhitään pois kontakti ihmiseen. Potilaan kohtaamista tärkempää on tuottaa tietoa ja tilastoida jotta hallintoihmisillä olisi töitä. Työajasta nyt lähes 50% on muuta kuin potilaan kohtaamista. Olemme tulleet atk orjiksi, heikosti ja kustannustehottomasti toimivien potilastietojärjestelmien ja kaikkien atk  systeemien testaajiksi. Pitäisi pystyä tekemään enemmän, nopeammin ja huonommin. Sanotaan ettei tarvitse hoitaa niin hyvin. Miksi? Jotta olisi aikaa tilastoida, leikkiä laaduntarkkailijaa ja nörttiä. 

Juuri tämä on yksi iso ongelma. Hassataan VALTAVIA määriä rahaa atk ohjelmiin, joista on työssä enemmän haittaa kuin hyötyä. Ilmeisesti hankinnoista päättää ihmiset, jotka ei ymmärrä tietotekniikasta mitään. Johtamiskulttuuri on kivikaudelta. Tehdään muutoksia -> valtava työ varsinaisen työn ohessa. Puolen vuoden päästä uusi muutos, kun myös johto tajuaa, että muutos ei ollutkaan toimiva. Hoitohenkilökunta olisi voinut sen kertoa jo alunperin. Ja tätä rataa jatketaan. Johto vaihtuu jatkuvasti ja jokaisella on uusi näkemys mihin suuntaan pitäisi mennä. Välillä otetaan joku pilipali konsultti, maksetaan taas kymmeniätuhansia ei niin mistään. Varsinaisen työn tekijät menee tässä kuin pässit narussa. Irtisanoin itseni viime vuonna. Alan opiskella eteenpäin vaikka olen jo keski-ikäinen. 

Link to comment
Share on other sites

Tuntuu järkyttävältä tyhmyydeltä tuo atk-seurantojen jatkuva kirjaus joka paikkaan, koska se kaikki aika on hoitotyöstä pois. Mutta Suomen tolkuton into tehdä kaikesta digiä oli ylipääsemätön. Järkyttävältä myös tuntuu ettei potilas pääse kuin kerran viikossa suihkuun kiireen tähden. Se on epäinhimillistä. Kuinka liassa jo siinä vaiheessa on. Myös jatkuva liika kiire ja paine työssä johtaa taatusti sairaalabakteerien leviämiseen, kun ei vaan jakseta panostaa joka hetki. Olen hämmästellyt kun kotihoidossa märkiviä isoja haavoja ei puhdisteta kuin kahdesti viikossa. EI ohme etteivät haavat parane. Itse en voisi kuvitella tekeväni noissa oloissa työtä. 

Link to comment
Share on other sites

Hoito vosi olla osittain maksullista niin arvostus lisääntyisi.Nyt vaan asiakkaat vaatii yhä enemmän.Vajaalla tehdään.Vaaratilanteita sattuu.Välillä toivon että jotain tapahtuu että kiire ja työn vaativuus näkyy.Olen aina sanonut että tässä työssä on mahdollista tehdä pieni virhe mistä seuraa potilaan kuolema. Älkää kukaan jatkossa ryhtykö hoitajaksi. Huono palkka,yötyö,juhlapyhät töissä,todellinen kiire,ei aina ehdi ruokailemaan,sairaalan hierarkinen sanelupolitiikka ylhäältä alaspäin.Epäkohtiin ja johtamiseen ei uskalla vaikuttaa.saat vaan huonon maineen ja paska hommat.Kukaan ei kiitä.ym.......

Link to comment
Share on other sites

Itse sinnittelin loppuun asti, eläke terveydenhoitajan 40 vuoden työurasta 1268 euroa! (Bruttopalkasta 2767 kaikkine lisineen) Hieman kuitenkin köyhyysrajan yläpuolella😢Selvittäkää kollegat tuleva eläke, se tulee vielä tästäkin laskemaan. Laiva uppoaa minä hetkenä hyvänsä, mitkään pienet prosentuaaliset korotukset eivät auta, tarvitaan euromääräinen kunnon korotus, resurssit ja työolot, johtaminen! Vastauksena tulee vaan jälleen kerran olemaan, ettei tähän ole varaa😢Jaksamista heille, jotka vielä sinnittelette äärirajalla, hypätkää laivasta pois ennen laivan katoamista meren syvyyksiin!

Link to comment
Share on other sites

Viimeinen päivä sairaanhoitajana viikon päästä. 30 vuotta hoitoalalla huonolla palkalla, hirvittävällä työmäärällä, kauheilla vastuilla. Nyt menen kevyempään työhön, paremmalla palkalla ja etenemis mahdollisuudet jo haastattelussa mainittu ja kysytty kiinnostaako ylipäätänsä. 

Link to comment
Share on other sites

Niin vaihdoin minäkin, "vanhoilla päivilläni" ja ryhdyin yrittäjäksi. "Liksa" ei ole parempi, päin vastoin. Mutta "työolot" ovat. Eikä tarvitse sietää sitä kokoaikaista huonoa omaatuntoa, eikä riittämättömyyden tunnetta. Pelolla vaan odotan sitä aikaa kun itse "joutuu" linkkaamaan päivystyksen ovesta sisään, kun ei enää pärjää kotona. Ehkäpä ennen sitä joutuu miettimään vaihtoehtoja.

Link to comment
Share on other sites

Mitta tuli täyteen itselleni kun työnantaja pikkupomoineen kiitti raskaasta hoitotyöstä henkilökuntaansa, erityisesti niitä jotka tulevat vapaapäivinään ulkoiluttamaan tai viriketuokioita pitämään...palkatta. Hyvä hoitaja ehtii vapailta tulemaan kauppareissultaakin työpaikalleen tervehtimään muita...Siis hä?

Link to comment
Share on other sites



Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

  • Lisää ajankohtaisia

    • HUSin Sydän- ja keuhkokeskus on saavuttanut kansainvälisen Magneettisairaala-tunnustuksen, jonka myöntää American Nurses Credentialing Center (ANCC).  Tämä tunnustus osoittaa, että Sydän- ja keuhkokeskuksen hoitotyön laatu sekä potilas- ja henkilöstötyytyväisyys ovat erinomaisella tasolla sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
      Magneettisairaala (Magnet Hospital®) on arvostettu tunnustus, joka myönnetään sairaaloille niiden hoitotyön laadun perusteella perusteellisen arviointiprosessin kautta. Tämä tunnustus on voimassa neljä vuotta kerrallaan ja se tuo hyötyjä potilaille, hoitohenkilökunnalle ja koko organisaatiolle.
      Magneettisairaalassa hoitohenkilökunta on osaavaa, tyytyväistä ja sitoutunutta työhönsä. Johtava ylihoitaja Virpi Sneck kommentoi:
      – Magneettisairaala-tunnustus on huomattava kiitos henkilökunnalle ja esihenkilöille pitkäjänteisestä kehittämistyöstä potilaiden hoidon ja henkilökunnan työhyvinvoinnin edistämiseksi. Se on myös erittäin merkittävä saavutus suomalaiselle hoitotyölle.
      Sydän- ja keuhkokeskuksessa hoitotyön kehittäminen perustuu näyttöön, ja uusia tietoja sekä innovaatioita hyödynnetään aktiivisesti. Hoitajat osallistuvat myös aktiivisesti omaa työtään koskevaan päätöksentekoon.
      Kehittämistyön tuloksena on saavutettu merkittäviä säästöjä ja parannuksia potilashoidon tuloksissa ja potilastyytyväisyydessä.
      – Saavutuksemme ovat myös taloudellisesti merkittäviä. Komplikaatiot, kuten painevauriot tai hoitoon liittyvät infektiot aiheuttavat potilaiden inhimillisen kärsimyksen lisäksi merkittäviä kustannuksia. Näiden vähenemiseen olemme vaikuttaneet hoitotyöllä merkittävästi, kertoo Sneck.
      Sydän- ja keuhkokeskuksen potilastyytyväisyys on ollut jo vuosien ajan HUSin parhaimpia. Toimialajohtaja Mika Laine toteaa:
      – Jo hakuprosessi on parantanut hoitohenkilöstön pito- ja vetovoimaa, ja tämä positiivinen kehitys näkyy myös potilaspalautteissa.
      Sydän- ja keuhkokeskus on Euroopan kolmas ja Pohjoismaiden toinen sairaala, jolle tämä tunnustus on myönnetty. Tänä keväänä myös HUSin Syöpäkeskus sai saman arvostetun tunnustuksen.
      Lue lisää...
    • Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi murskaavan arvion Attendon Herajärven hoivakodista 27.6.2024. Yllätystarkastus paljasti, että hoivakodissa henkilöstön määrä ja kielitaito ovat täysin riittämättömiä. Aluehallintovirasto onkin määrännyt Attendo Hoivakoti Misteli Oy:n korjaamaan tilannetta pikaisesti tai muuten edessä on 350 000 euron uhkasakko.
      Tilanne on ollut hälyttävä: yksikössä oli paljon työvuoroja, joissa ei ollut riittävää määrää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Yksikössä oli 59 ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakasta. Iltavuorossa työskenteli kolme lähihoitajaa, muiden työntekijöiden ollessa opiskelijoita tai hoiva-avustajia. 
      Työntekijöiden kielitaito ei ollut riittävä tehtävien hoitamiseen. Palveluntuottajaa oltiin aiemmin useaan otteeseen ohjattu asettamaan henkilöstön kielitaito vaadittavalle tasolle. Ohjauksesta huolimatta yksikön henkilöstön kielitaito todettiin edelleen puutteelliseksi.
      Lisäksi aluehallintovirasto antoi huomautuksen Attendolle omavalvonnan puutteellisuudesta ja siitä, että sen antamat selvitykset eivät ole olleet totuudenmukaisia.
      Aluehallintovirasto vaatii Attendo Hoivakoti Misteli Oy:n huolehtimaan viipymättä siitä, että yksikön toiminta vastaa laadultaan sekä sisällöltään asiakkaiden palvelutarvetta ja vanhuspalvelulakia. Jos Attendo ei noudata määräyksiä 1.9.2024 mennessä, uhkasakko voidaan määrätä maksettavaksi kokonaisuudessaan.
      Lähde : AVI
      Lue lisää...
    • Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistojen tutkimus paljastaa, että muistisairaiden hoivakoteihin pääsy ja hoidon laatu ovat puutteellisia. Haastattelututkimuksessa ilmeni, että hoitopaikan saaminen vaatii usein vakavia hoidontarpeita ja jo toteutuneita riskejä. Monesti hoitopaikka ei edes takaa tarpeiden mukaista hoitoa.
      Tutkija Jenny Paanasen mukaan hoivaköyhyys tarkoittaa hoidon riittämättömyyttä, vaikka hoitoa olisi tarjolla. Läheiset kuvaavat, miten hoivakotipaikan saaminen edellytti vaaratilanteen toteutumista ja omaishoitajien uupumista. Hoidon laatu vaihteli merkittävästi yksiköiden välillä, ja läheiset olivat huolissaan perustarpeiden kohtaamattomuudesta.
      Yliopistotutkija Jari Pirhonen varoittaa, että ympärivuorokautisen hoidon vähentäminen voi uhata hyvinvointivaltion olemassaoloa.
      Lue lisää tutkimuksen paljastuksista ja läheisten kokemuksista.
       
      Lue lisää...
    • Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti eilen lakiesityksen, joka leikkaisi sairauspäivärahoja 120 miljoonaa euroa. Tämä merkitsisi noin 13 % vähennystä kaikista sairauspäivärahamenoista. Tehy vastustaa esitystä, sillä se kurjistaisi erityisesti keskituloisia, joiden sairauspäiväraha pienenisi 300–400 euroa kuukaudessa. Joihinkin tuloluokkiin leikkaus olisi yli 20 % nykyisestä päivärahan määrästä.
      Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen tyrmää esityksen ja toteaa, että kyse on toimenpiteestä, joka vaarantaa ennestään ahtaalla olevien ihmisten toimeentulon vakavalla tavalla.
      – Työntekijöiden talous ei kestä sitä, että työkyvyttömyysaikaista jo entuudestaan pientä päivärahaa leikataan 15–20 prosenttia. Tämä on pitkittyneen sairauden kohdanneiden henkilöiden ja heidän perheidensä kannalta täysin kohtuuton ja epärealistinen leikkaus, hehän eivät saa palkkaa, Rytkönen painottaa järjestön tiedotteessa.
      – Vaarana on, että raha ajaisi ratkaisuissa terveyden edelle ja töihin palattaisiin liian aikaisin, jolloin osasairausvapaa voisi toimia vastoin tarkoitustaan, Rytkönen sanoo.
      Tehyn juristi Jarkko Pehkonen kritisoi myös valtion toimintaa:
      – Ihmettelen kuinka valtio voi käyttää sairauspäivärahaa valtiontalouden tasapainottamiseen. Kyse on työntekijöiden ja työnantajien yhteisestä vakuutuksesta sairausajan toimeentuloon ja palkkamenoihin. Rahat pitäisi kohdentaa siihen mihin ne on tarkoitettu eli työntekijöiden sairauspäivärahamaksuihin.
      Lue lisää...
    • Hyvinkään sairaalassa työskennelleen potilaskuljettajan epäillään anastaneen rahaa kuljettamiltaan potilailta. Tällä hetkellä tiedossa olevia epäiltyjä tapauksia on yli kymmenen.
      HUS sai tiedon teoista toukokuussa. Tapauksen johdosta HUS on purkanut työntekijän työsuhteen ja tehnyt rikosilmoituksen poliisille. On mahdollista, että kaikki tapaukset eivät ole vielä tulleet ilmi. HUS suosittelee rikosilmoituksen tekemistä poliisille, jos joku epäilee joutuneensa vastaavanlaisen rikoksen uhriksi.
      Poliisitutkinnan ollessa kesken, HUS ei kommentoi tapausta enempää.
      Lue lisää...
×
×
  • Create New...