Jump to content
  •  

    Hoitajan tilinpäätös: En jaksa enää odottaa muutosta, vaihdan alaa

    Hoitajat.net
    Sairaanhoitaja Jeppesen latasi Facebookiin koskettavan videon, johon moni alan ihminen on samaistunut. Kuvat: Envato ja Tanja Jeppesen.

    Meidän hyvinvoinnin tekijät voivat huonosti. Tämä laiva on uppoamassa. Milloin poliittiset päättäjät havahtuvat todellisuuteen, kysyy sairaanhoitaja Tanja Jeppesen Facebookissa julkaistussa videossa.

    Sairaanhoitajaliiton mukaan yli kolmannes sairaanhoitajista on harkinnut alanvaihtoa. Jeppesenin arvio on synkempi.

    – Olen keskustellut kollegoiden kanssa tästä. Voisin väittää, että noin 80 % miettii mitä he lähtisivät tekemään, koska ovat menettäneet toivonsa alan tilanteeseen. Loput odottavat eläkkeelle pääsyä.

    Sairaalassa työskentelevä Jeppesen kertoo, ettei juurikaan kokenut ilon hetkiä työssään viime vuonna. Ainoa alalla pitänyt tekijä on ollut oma asenne, nyt sekään ei enää kanna.

    – Syksyllä oli tosi synkkiä hetkiä työssä, jotka näkyivät vapaa-ajallakin. Perhe on minulle tärkeä. Jos työ vie koko sieluni, se ei ole sen arvoista, varsinkaan tällä palkalla.

    Tanja Jeppesen on väsynyt tilanteeseen, eikä enää aio jäädä enää odottelemaan muutosta tapahtuvaksi. Video kuvattiin ennen viimeistä työvuoroa ennen opintovapaata, jonka aikana hän aloittaa opiskelut uuteen ammattiin.

    – En koe elämäntehtäväkseni jäädä odottamaan, että muutosta tapahtuisi tai menettäisin fyysisen ja henkisen kunnon sekä mielenterveyteni. Lisäksi joudun jatkuvasti toimimaan omaa etiikkaa ja moraaliani vastaan.

    Lopuksi hän kiittää kollegoita ja esimiehiään, jotka ovat olleet hänelle tukena. 

    – Kollegat ovat työ suola, koska työ itsessään ei enää ole mitenkään kovin miellyttävää. Minulla on myös parhaat esimiehet, jotka tukeneet minua päätöksessäni ja toimineet työpsykologeina vaikkei se heidän työnkuvaa  kuulu.

    • Tykkää 2

    User Feedback

    Recommended Comments



    Kiitos Tanja, olet rohkea nainen. Tsemppiä uuteen ammattiin!

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Elli

    Posted

    Tein aivan sama  päätöksen ja lähdin hoitoalalta pois. Olen tyytyväinen päätökseeni. Saman palkan saa helpommallakin työllä😊

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Onnekas

    Posted

    Tein saman päätöksen ja keväällä valmistun ylpeänä uuteen ammattiini!

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Jane

    Posted

    Se on surullista etten voi tällähetkellä suositella alaa kenellekään.. 😲Itse eläkepäiviä odottelen.. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Ihmettelijä1965

    Posted

    Mille aloille ootte vaihtaneet?

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Leijona

    Posted

    Onnea päätöksestä! Itse mietin lähihoitajana samaa ratkaisua, ei pysty, eikä kykene enää. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Ex-lh

    Posted

    Lähihoitaja olin, vaihdoin alaa enkä kadu. Valmistuin v. 2000.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Mop

    Posted

    Teit aivan oikean ratkaisun. Jokainen vuosi on toistaan surkeampi, kun tämä upea työ on pilattu juuriaan myöten.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Sh vm - 66

    Posted

    Fiksu nainen, itse jo eläkettä odottelen, vaikka periaatteessa voisin vielä opiskella. Toivoni paremmasta olen menettänyt, mutta yritän tehdä osani ja kulkea työmuurahaisena polkuni eläkepäiviin asti. Olen laskeskellut että en saa koskaan tienattua opiskeluvuosia takaisin ja tällä alalla lisäkouluttautuminenkaan ei tuo palkanlisää. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites

    Onnea matkaan! Oli elämäni paras päätös vaihtaa alaa. 15 vuotta hoitotyötä takana ja nyt olen ihan muissa hommissa. Kollegoita on toki ikävä! Podin hetken aikaa huonoa omatuntoa siitä, että lähdin paikasta, jossa tarvitaan erikoisosaamista ja osaajia ei istu joka oksalla. Jatkuva työn aliarvostus ja tunne siitä, että olet "vain" sairaanhoitaja, kollegoiden saama huono kohtelu ja yleinen sairaalan huono ilmapiiri sai vaihtamaan alaa.  Kutsumus ei elätä. Itselläni on kutsumus mutta sen verran järkeä etten lähde töihin voimaan huonosti. Ajatella, että on olemassa työpaikka (sairaala), jossa hoidetaan sairaita ihmisiä mutta sen paikan henkilökunta ei välttämättä omaa edes alkeellisempiakaan käytöstapoja esim. kiitos, päivää, hei. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan mutta monesti metsä ei ole vastannut kuin hiljaisuudella. 

    Onnea matkaan ja muuten, opiskelu on ihanaa!!

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Suunnitteilla alanvaihto

    Posted

    Täällä myös yksi sairaanhoitaja, jonka suunnitelmissa vaihtaa alaa. Aloitan opinnot tässä kuussa ihan uusille urille :-) ,

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Paras valinta ikinä

    Posted

    Vaihdoin myös alaa ja se on elämäni parhaita valintoja tähän asti. Ottakaa ohjat omiin käsiin ja tehkää mikä on elämällenne parasta.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Anjucha

    Posted

    Mikä tässä oikein mättää? Pyydetään palkkaa lisää. Ainut mikä on varmaa niin palkankorotus ei tuo lisäkäsiä työtä helpottamaan. Suomalaisia ei riitä enää kaikkiin ammatteihin. Mistä löytyis ratkaisu?

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Pispali

    Posted

    Ei varmaan ole kyse pelkästään palkasta vaan työn arvostuksesta ja siitä, miten kokee pystyvänsä harjoittamaan ammattiaan.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Mitkä asiat mättää?

    Posted

    Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Jarkko

    Posted

    Kiva kun jaksoit näinin pitkään 🤗

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Heippa

    Posted

    Minua kovasti kiinnostaa, että mihin ammateihin olette itsenne uudelleen kouluttaneet? Itse olen sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, depressiohoitaja sekä opiskelin mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumis opinnot. Vaikka itse olen kustantanut lisä opinnot, niin ei sitä arvosteta! Valitettavasti haluan vaihtaa alaa. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Alanvaihtaja

    Posted

    Itselläni myös samat suunnitelmat 2 vuoden alalla työskentelyn jälkeen, haen keväällä opiskelemaan uutta alaa. Jatkuva kiire ja siitä johtuva työstressi, sekä tunne siitä ettei ehdi tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisi lähinnä ovat syynä. Viikoittain työvuoroja, joissa mennään vajaa miehityksellä ja näistä  vaan selvittävä ja toivottava että potilaat selviävät myös. Työura pidemmän päälle tällä alalla näyttää myös lohduttomalta, palkka pysyy samana vaikka kouluttautuisit ja erikoistuisit mihin. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Sijainen

    Posted

    Jospa esimiehet osaisi arvostaa sijaisen panosta työssä, ne viikon kahden ja max. Kk pätkät ei lämmitä. 6.v eläkkeeseen ei toivoakaan saada vakipaikkaa. Vakituiset saa koulutusta, lomia, istuvat kokouksissa, KUKA tekee työt silloin? Sijainen tietysti. Paskimmat vuorot mut äläpä valita, voi olla määräys kirja katkolla. Minulla on onni myötä kivat työkaverit sillä olen jaksanut, vaikka en ole olemassa muutoin kun lisäkäsipari. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Hoitaja

    Posted

    52 minuuttia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

    Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

    Lisää työntekijöitä, parempaa ja ammattitaitoisempaa johtamista, ja kehitys täytyisi tapahtua alhaalta ylöspäin. Eli johto voi esittää tavoitteet ja antaa erilaisia ideoita ja vaihtoehtoja, mutta kentällä työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus ratkaista, miten niihin tavoitteisiin päästään. Tällä hetkellä kaikki ns "kehitys" tapahtuu ylhäältä alaspäin, ja se lähes poikkeuksetta tarkoittaa sitä, että kentällä työmäärä kasvaa. Kehitetään epäolennaisia asioita, jotka eivät mitenkään paranna asiakkaan asemaa saati sitten työntekijän asemaa tai työhyvinvointia. Kotihoidossa erityisesti on tilanne jo kriittinen. Väki kaatuu työtaakan alle. Itse jo aktiivisesti kartoitan muita työmahdollisuuksia. Mikään määrä palkkaa ei korvaa sitä, että jokainen työpäivä tuntuu kidutukselta josta täytyy vaan selvitä hengissä - koskien niin asiakkaita kuin itseäkin. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Väsynyt

    Posted

    Opeteltavan tiedon ja tekniikan määrällä pyyhitään pois kontakti ihmiseen. Potilaan kohtaamista tärkempää on tuottaa tietoa ja tilastoida jotta hallintoihmisillä olisi töitä. Työajasta nyt lähes 50% on muuta kuin potilaan kohtaamista. Olemme tulleet atk orjiksi, heikosti ja kustannustehottomasti toimivien potilastietojärjestelmien ja kaikkien atk  systeemien testaajiksi. Pitäisi pystyä tekemään enemmän, nopeammin ja huonommin. Sanotaan ettei tarvitse hoitaa niin hyvin. Miksi? Jotta olisi aikaa tilastoida, leikkiä laaduntarkkailijaa ja nörttiä. 

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Liika on liikaa

    Posted

    Alan vaihto pelasti elämäni. En olisi yksinkertaisesti enää henkisesti jaksanut sitä riittämättömyyden tunnetta, jota koin ihan päivittäin. 

    Hierarkisuutta, arvostuksen puutetta (työkavereiden, lääkäreiden, esimiesten, potilaiden, omaisten), järkyttävä työtaakka, vajaamiehitystä päivästä toiseen.... Noin vastuullista työtä ei kerta kaikkiaan VOI tehdä noin surkeissa olosuhteissa ilman, että alkaa itse voida pahoin.

    En suosittele hoitoalaa kenellekään, mutta arvostan hoitajia ammateista eniten. 

     

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Susa

    Posted

    Juuri öissä katsoin millaista tukea saisi jos istahtaisi koulun penkille. Yliopistoon jos nokkansa suuntaisi. Ei ole tämä ihmisten työtä.

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites
    Guest Kohta entinen hoitaja

    Posted

    Tunti sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

    Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

    Nyt ollaan siinä pisteessä että minä ottaisin kaikista mieluiten lisää henkilökuntaa töihin sen sijaan että tätä paskaa palkkaa nostettaisiin (jos siis pystyis valitseen).

    Hoitajat pois esim. ruoan jaosta, jotta jää enemmän aikaa hoitotyöhön. Potilaita ei ole enää aikaa kuntouttaa, joutuu valitsemaan ne pari ketkä ehtii kävelyttää päiväsaliin ruokailemaan. Joutuu valitsemaan ketkä pääsee suihkuun, hyvällä mäihällä suihkuun pääsee kerran viikossa valitettavasti sekin venyy nykyään lähelle kahta viikkoa. (ylemmän tahon kommentti asiaan oli "ei ole varaa liian laadukkaaseen hoitoon")

    Saattohoidettaville ei saada vierihoitajaa tai edes vahvistusta työvuoroon. Potilaat sekavia, aggressiivisia, deliriumissa, päihteiden tai muistin vuoksi, jalat ei kanna ja pyritään vuoteesta laitojen yli ja jolloin loukkaantuvat tai sitten pitää sitoa lepositeillä tai lääkkeillä sitoa sänkyyn. Silloinkaan ei saada vahvistusta miehitykseen.

    Yövuorossa yli 30 potilasta akuutti osastolla, siihen päälle vielä 2 osaston yliyökötys joissa yhteensä 40 potilasta. Yksi sairaanhoitaja kiertää kaikki 3 osastoa ja jokaisessa on 1 lähihoitaja kaverina. Yhden sairaanhoitajan vastuulla silloin 70 potilasta. Yövuoroissa saattaa mennä 10 potilaalla antibiootti iv:sti, siihen päälle nesteytykset, kipupumput, saattohoidettavat, tilojen romahtamisia eli äkillisiä siirtoja keskussairaalaan, myös uusia potilaita voi tulla yöllä. 

    Lääkäriä ei ole iltaisin tai viikonloppuisin osastolla. Puhelimitse toki saa yhteyden, aina vaan ei meinaa yhteistä kieltä löytyä... 

    10 000 askelta per työvuoro tulee käveltyä normi päivänä. 

    Kun niin mielellään hoitaisin potilaita niin että on aikaa kuunnella mitä heillä on sanottavana, antaa aikaa heidän kävellä omaan tahtiin vaikka vessaan tai päiväsaliin ilman että joutuu valitsemaan ketkä ehtii sinne auttamaan ja ketkä joutuu jäämään vuoteeseen.. 

    Sydän särkyy kun miettii miten saisi kohdattua potilaat niin ettei kiire välity heille ja he sais ansaitsemansa kuntoutuksen, saattohoidon ym. 

    Vuorot täyttyy lääkehoidosta, ruoan jaosta, potilaiden palavereista, kotiutuksista, uusien potilaiden vastaanotto, kuntoutus, puhtaudesta ja ravitsemuksesta +nesteytyksestä huolehtiminen, lääkärinkierroista, omaisten tukemisesta, informoinnista ja ohjauksesta, kirjauksesta jumittavaan potilastietojärjestelmään, tarvittaessa verikokeiden otto jos labra ei oo talossa, vitaalien seuranta, haavojen ja avanteiden hoito ym. lista on loputon. 

    Työssäjaksamiseen positiivisesti vaikuttaa työkaverit ja halu tehdä tätä työtä, mutta rajansa kaikella. 10 vuotta alalla ja paikat alkanu jo hajoileen. Mulla ei vituta töissä vaan aidosti haluan työtä tehdä mutta se syö sisältä kun tietää ettei voi tehdä työtä sillä tavalla mitä ammattietiikka sanoo, ei ole esim. inhimillistä että saattohoidettava on yksin suurimman osan päivästä. 😢

    Share this comment


    Link to comment
    Share on other sites



    Join the conversation

    You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

    Guest
    Add a comment...

    ×   Pasted as rich text.   Restore formatting

      Only 75 emoji are allowed.

    ×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

    ×   Your previous content has been restored.   Clear editor

    ×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Rekisteröidy yhteisöömme

    Tervetuloa joukkoon!

×
×
  • Create New...