Hoitajan tilinpäätös: En jaksa enää odottaa muutosta, vaihdan alaa

Kiitos Tanja, olet rohkea nainen. Tsemppiä uuteen ammattiin!

Hyvä Tanja! Rohkeaa puhetta!

Tein aivan sama  päätöksen ja lähdin hoitoalalta pois. Olen tyytyväinen päätökseeni. Saman palkan saa helpommallakin työllä

Tein saman päätöksen ja keväällä valmistun ylpeänä uuteen ammattiini!

Se on surullista etten voi tällähetkellä suositella alaa kenellekään.. Itse eläkepäiviä odottelen.. 

Mille aloille ootte vaihtaneet?

Onnea päätöksestä! Itse mietin lähihoitajana samaa ratkaisua, ei pysty, eikä kykene enää. 

Lähihoitaja olin, vaihdoin alaa enkä kadu. Valmistuin v. 2000.

Teit aivan oikean ratkaisun. Jokainen vuosi on toistaan surkeampi, kun tämä upea työ on pilattu juuriaan myöten.

Fiksu nainen, itse jo eläkettä odottelen, vaikka periaatteessa voisin vielä opiskella. Toivoni paremmasta olen menettänyt, mutta yritän tehdä osani ja kulkea työmuurahaisena polkuni eläkepäiviin asti. Olen laskeskellut että en saa koskaan tienattua opiskeluvuosia takaisin ja tällä alalla lisäkouluttautuminenkaan ei tuo palkanlisää. 

Onnea matkaan! Oli elämäni paras päätös vaihtaa alaa. 15 vuotta hoitotyötä takana ja nyt olen ihan muissa hommissa. Kollegoita on toki ikävä! Podin hetken aikaa huonoa omatuntoa siitä, että lähdin paikasta, jossa tarvitaan erikoisosaamista ja osaajia ei istu joka oksalla. Jatkuva työn aliarvostus ja tunne siitä, että olet "vain" sairaanhoitaja, kollegoiden saama huono kohtelu ja yleinen sairaalan huono ilmapiiri sai vaihtamaan alaa.  Kutsumus ei elätä. Itselläni on kutsumus mutta sen verran järkeä etten lähde töihin voimaan huonosti. Ajatella, että on olemassa työpaikka (sairaala), jossa hoidetaan sairaita ihmisiä mutta sen paikan henkilökunta ei välttämättä omaa edes alkeellisempiakaan käytöstapoja esim. kiitos, päivää, hei. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan mutta monesti metsä ei ole vastannut kuin hiljaisuudella. 

Onnea matkaan ja muuten, opiskelu on ihanaa!!

Täällä myös yksi sairaanhoitaja, jonka suunnitelmissa vaihtaa alaa. Aloitan opinnot tässä kuussa ihan uusille urille :-) ,

Vaihdoin myös alaa ja se on elämäni parhaita valintoja tähän asti. Ottakaa ohjat omiin käsiin ja tehkää mikä on elämällenne parasta.

Mikä tässä oikein mättää? Pyydetään palkkaa lisää. Ainut mikä on varmaa niin palkankorotus ei tuo lisäkäsiä työtä helpottamaan. Suomalaisia ei riitä enää kaikkiin ammatteihin. Mistä löytyis ratkaisu?

Ei varmaan ole kyse pelkästään palkasta vaan työn arvostuksesta ja siitä, miten kokee pystyvänsä harjoittamaan ammattiaan.

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Kiva kun jaksoit näinin pitkään

Minua kovasti kiinnostaa, että mihin ammateihin olette itsenne uudelleen kouluttaneet? Itse olen sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, depressiohoitaja sekä opiskelin mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumis opinnot. Vaikka itse olen kustantanut lisä opinnot, niin ei sitä arvosteta! Valitettavasti haluan vaihtaa alaa. 

Itselläni myös samat suunnitelmat 2 vuoden alalla työskentelyn jälkeen, haen keväällä opiskelemaan uutta alaa. Jatkuva kiire ja siitä johtuva työstressi, sekä tunne siitä ettei ehdi tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisi lähinnä ovat syynä. Viikoittain työvuoroja, joissa mennään vajaa miehityksellä ja näistä  vaan selvittävä ja toivottava että potilaat selviävät myös. Työura pidemmän päälle tällä alalla näyttää myös lohduttomalta, palkka pysyy samana vaikka kouluttautuisit ja erikoistuisit mihin. 

Jospa esimiehet osaisi arvostaa sijaisen panosta työssä, ne viikon kahden ja max. Kk pätkät ei lämmitä. 6.v eläkkeeseen ei toivoakaan saada vakipaikkaa. Vakituiset saa koulutusta, lomia, istuvat kokouksissa, KUKA tekee työt silloin? Sijainen tietysti. Paskimmat vuorot mut äläpä valita, voi olla määräys kirja katkolla. Minulla on onni myötä kivat työkaverit sillä olen jaksanut, vaikka en ole olemassa muutoin kun lisäkäsipari. 

52 minuuttia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Lisää työntekijöitä, parempaa ja ammattitaitoisempaa johtamista, ja kehitys täytyisi tapahtua alhaalta ylöspäin. Eli johto voi esittää tavoitteet ja antaa erilaisia ideoita ja vaihtoehtoja, mutta kentällä työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus ratkaista, miten niihin tavoitteisiin päästään. Tällä hetkellä kaikki ns "kehitys" tapahtuu ylhäältä alaspäin, ja se lähes poikkeuksetta tarkoittaa sitä, että kentällä työmäärä kasvaa. Kehitetään epäolennaisia asioita, jotka eivät mitenkään paranna asiakkaan asemaa saati sitten työntekijän asemaa tai työhyvinvointia. Kotihoidossa erityisesti on tilanne jo kriittinen. Väki kaatuu työtaakan alle. Itse jo aktiivisesti kartoitan muita työmahdollisuuksia. Mikään määrä palkkaa ei korvaa sitä, että jokainen työpäivä tuntuu kidutukselta josta täytyy vaan selvitä hengissä - koskien niin asiakkaita kuin itseäkin. 

Opeteltavan tiedon ja tekniikan määrällä pyyhitään pois kontakti ihmiseen. Potilaan kohtaamista tärkempää on tuottaa tietoa ja tilastoida jotta hallintoihmisillä olisi töitä. Työajasta nyt lähes 50% on muuta kuin potilaan kohtaamista. Olemme tulleet atk orjiksi, heikosti ja kustannustehottomasti toimivien potilastietojärjestelmien ja kaikkien atk  systeemien testaajiksi. Pitäisi pystyä tekemään enemmän, nopeammin ja huonommin. Sanotaan ettei tarvitse hoitaa niin hyvin. Miksi? Jotta olisi aikaa tilastoida, leikkiä laaduntarkkailijaa ja nörttiä. 

Alan vaihto pelasti elämäni. En olisi yksinkertaisesti enää henkisesti jaksanut sitä riittämättömyyden tunnetta, jota koin ihan päivittäin. 

Hierarkisuutta, arvostuksen puutetta (työkavereiden, lääkäreiden, esimiesten, potilaiden, omaisten), järkyttävä työtaakka, vajaamiehitystä päivästä toiseen.... Noin vastuullista työtä ei kerta kaikkiaan VOI tehdä noin surkeissa olosuhteissa ilman, että alkaa itse voida pahoin.

En suosittele hoitoalaa kenellekään, mutta arvostan hoitajia ammateista eniten. 

Juuri öissä katsoin millaista tukea saisi jos istahtaisi koulun penkille. Yliopistoon jos nokkansa suuntaisi. Ei ole tämä ihmisten työtä.

Tunti sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Nyt ollaan siinä pisteessä että minä ottaisin kaikista mieluiten lisää henkilökuntaa töihin sen sijaan että tätä paskaa palkkaa nostettaisiin (jos siis pystyis valitseen).

Hoitajat pois esim. ruoan jaosta, jotta jää enemmän aikaa hoitotyöhön. Potilaita ei ole enää aikaa kuntouttaa, joutuu valitsemaan ne pari ketkä ehtii kävelyttää päiväsaliin ruokailemaan. Joutuu valitsemaan ketkä pääsee suihkuun, hyvällä mäihällä suihkuun pääsee kerran viikossa valitettavasti sekin venyy nykyään lähelle kahta viikkoa. (ylemmän tahon kommentti asiaan oli "ei ole varaa liian laadukkaaseen hoitoon")

Saattohoidettaville ei saada vierihoitajaa tai edes vahvistusta työvuoroon. Potilaat sekavia, aggressiivisia, deliriumissa, päihteiden tai muistin vuoksi, jalat ei kanna ja pyritään vuoteesta laitojen yli ja jolloin loukkaantuvat tai sitten pitää sitoa lepositeillä tai lääkkeillä sitoa sänkyyn. Silloinkaan ei saada vahvistusta miehitykseen.

Yövuorossa yli 30 potilasta akuutti osastolla, siihen päälle vielä 2 osaston yliyökötys joissa yhteensä 40 potilasta. Yksi sairaanhoitaja kiertää kaikki 3 osastoa ja jokaisessa on 1 lähihoitaja kaverina. Yhden sairaanhoitajan vastuulla silloin 70 potilasta. Yövuoroissa saattaa mennä 10 potilaalla antibiootti iv:sti, siihen päälle nesteytykset, kipupumput, saattohoidettavat, tilojen romahtamisia eli äkillisiä siirtoja keskussairaalaan, myös uusia potilaita voi tulla yöllä. 

Lääkäriä ei ole iltaisin tai viikonloppuisin osastolla. Puhelimitse toki saa yhteyden, aina vaan ei meinaa yhteistä kieltä löytyä... 

10 000 askelta per työvuoro tulee käveltyä normi päivänä. 

Kun niin mielellään hoitaisin potilaita niin että on aikaa kuunnella mitä heillä on sanottavana, antaa aikaa heidän kävellä omaan tahtiin vaikka vessaan tai päiväsaliin ilman että joutuu valitsemaan ketkä ehtii sinne auttamaan ja ketkä joutuu jäämään vuoteeseen.. 

Sydän särkyy kun miettii miten saisi kohdattua potilaat niin ettei kiire välity heille ja he sais ansaitsemansa kuntoutuksen, saattohoidon ym. 

Vuorot täyttyy lääkehoidosta, ruoan jaosta, potilaiden palavereista, kotiutuksista, uusien potilaiden vastaanotto, kuntoutus, puhtaudesta ja ravitsemuksesta +nesteytyksestä huolehtiminen, lääkärinkierroista, omaisten tukemisesta, informoinnista ja ohjauksesta, kirjauksesta jumittavaan potilastietojärjestelmään, tarvittaessa verikokeiden otto jos labra ei oo talossa, vitaalien seuranta, haavojen ja avanteiden hoito ym. lista on loputon. 

Työssäjaksamiseen positiivisesti vaikuttaa työkaverit ja halu tehdä tätä työtä, mutta rajansa kaikella. 10 vuotta alalla ja paikat alkanu jo hajoileen. Mulla ei vituta töissä vaan aidosti haluan työtä tehdä mutta se syö sisältä kun tietää ettei voi tehdä työtä sillä tavalla mitä ammattietiikka sanoo, ei ole esim. inhimillistä että saattohoidettava on yksin suurimman osan päivästä.

Valmistuin 2014, nyt jatko-opinnot käynnissä. En voi kuvitellakaan että jatkaisin hoitoalalla eläkeikään saakka, olen saanut tarpeekseni kiireestä, paineesta, ala-arvoisesta ja alistavasta kohtelusta niin johdon kuin potilaiden toimesta, näistä työajoista jotka vievät terveyden ja ajan perheeltä ja siitä annettava näytettävästä (itkettävästä) korvauksesta. Millä muulla alalla sinulle voidaan sälyttää lisää tehtäviä ja vastuualueita tehtäväksi samaan aikaan ja rahaan? Kokemuslisät ovat suorastaan haistattelua, kokemusta ja osaamista ei arvosteta. 

Minäkin vaihdoin alaa. Voin paljon paremmin. Perhe sanoo että voin paremmin. Kadun vain sitä etten tehnyt tätä ratkaisua aiemmin. Hoitotyöstä näen välillä jopa painajaisia, se vuosien uupumus on jättänyt jälkensä. Mikään ei saisi minua palaamaan, ei edes raha. 

Onnea kaikille jotka ymmärtävät jättää uppoavan laivan! Elämä kantaa.

Kyllä tämä ala vie kaiken ilon ja empatian välillä. Ja itse näen ongelman kyllä potilaissakin, nykyään vaaditaan hotellitason palvelua. 

Surullista luettavaa. Potilaat ansaitsevat kunnon hoidon, työntekijät kunnon korvauksen palkkana, arvostuksena ja mielihyvänä tekemästään työstä. Ihan varmasti jokainen hoitoalalle lähtenyt pyrkii toiselle hyvään,mutta riittämättömyyden tunne on katala syöpäläinen. Itsellä eläkeikä on enemmän lähellä kuin kaukana, mutta hyvin muistan ajan, kun hakeuduin alalle. Paljon oli hakijoita, ala oli suosittu. Kun vertaan työurani alkua tähän päivään, yksi asia tulee mieleen, mikä on muuttunut. Eikä parempaan suuntaan. Potilastietojen tallentaminen. Tietotekniikan piti tulla "avuksi", mutta katinkontit. Kirjaamiseen ja kaikenmaailman tilastointeihin menee kohtuuttoman paljon aikaa varsinaiselta hoitotyöltä. Ennen jäi enemmän aikaa kohdata potilas, pysähtyä äärelle. Uskon, että antoi enemmän molemmille osapuolille.

39 minuuttia sitten, Vieras: Opiskelija minäkin kirjoitti:

Valmistuin 2014, nyt jatko-opinnot käynnissä. En voi kuvitellakaan että jatkaisin hoitoalalla eläkeikään saakka, olen saanut tarpeekseni kiireestä, paineesta, ala-arvoisesta ja alistavasta kohtelusta niin johdon kuin potilaiden toimesta, näistä työajoista jotka vievät terveyden ja ajan perheeltä ja siitä annettava näytettävästä (itkettävästä) korvauksesta. Millä muulla alalla sinulle voidaan sälyttää lisää tehtäviä ja vastuualueita tehtäväksi samaan aikaan ja rahaan? Kokemuslisät ovat suorastaan haistattelua, kokemusta ja osaamista ei arvosteta. 

Tämä. Kokoajan on kyselyä täytettävänä, luokituksia, tutkimuspapereiden täyttöä jne, mistä ei makseta koskaan mitään extraa.

Te alaa vaihtaneet entiset hoitajat, haluaisitteko kertoa mihin vaihdoitte ja kuinka palkka ja työmäärä vertautuu uudessa työpaikassanne entiseen?

21 vuotta sairaanhoitajana, nyt aloittu uuden alan opinnot.

2 tuntia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Tuossa aiemmin olikin mainittu ihan hyviä juttuja. Mielestäni lisäksi tarvittaisiin myös joustoa työaikoihin. Työntekijöiden pitäisi saada vaikuttaa enemmän työvuoroihinsa, sekä niiden sisältöön. Ylhäältä päin tulevat määräykset ja valvonta alkavat jossain vaiheessa rassaamaan lähes kaikkia. Johdon pitäisi luottaa, että hoitajat osaavat ihan itse suunnitella ja kehittää työtään. Monesti päättävät henkilöt eivät kuuntele hoitajia, tai eivät ymmärrä heidän työtään, eivätkä siis myöskään osaa ottaa päätöksissään huomioon kaikkia työhön vaikuttavia asioita. Hoitajat ovat oman työnsä asiantuntijoita ja sitä seikkaa pitäisi osata hyödyntää, jotta työolot saataisiin paremmalle tolalle. 

Täällä on myös alanvaihtaja. Rakastan hoitotyötä, se asia ei ole muuttunut. Sairaanhoitajan ammatti oli haaveeni jo pikkutytöstä saakka. Miksi sitten vaihdoin alaa 20 työvuoden jälkeen?

En saanut tehdä työtä niin hyvin kuin olisin halunnut. Esimiestyö on aivan ala-arvoisen huonoa. Sairaanhoitajaa ei työntekijänä arvosteta, mielipiteillä ei ole väliä. Osastonhoitaja suorastaan kiusaa alaisiaan. Kun asiasta ilmoittaa ylihoitajalle, hän ei tee asialle mitään. Kummallista vallankäyttäyttöä! Pitäisi ihan siitä syystä lukea maisteriksi, että näkisi mikä se kusipäisyyden kurssi on, joka näille tuleville lähiesimiehille pidetään...

Omasta yksiköstäni lähti vuoden aikana 14 hoitajaa pois... Olin yksi heistä. Ylihoitaja ei tehnyt mitään. Aina saatiin vastavalmistuneita tilalle, nuppiluku täsmää. Nyt yksikön osaaminen on heikkoa, palaute kuultu lääkäreiltä.

Kiusaaminen ilmeni esimerkiksi siten, että pyysin vapaa-päivää tiistaille, että pääsen lapseni kanssa nielurisaleikkaukseen. Sain vapaan maanantaille. Kun kysyin asiasta, oh totesi, että tiistaina tarvitaan täysi miehitys töihin??? No ei tarvittu. Kun sain työperäisen kiputilan olkapäähäni ja esitin toiveen, että minun ei tarvisi työskennellä tietyssä työpisteessä, missä käsi kipeytyy, minut sijoitettiin juurikin tähän työpisteeseen seuraavaksi kuukaudeksi. Tässä vain pari esimerkkiä.

Kaikki kehittäminen tapahtuu tasolla, jotka eivät ymmärrä käytännöntyöstä yhtään mitään! Ja kyllä, potilastietojärjestelmät ja muut "sähköiset apulaiset" eivät palvele oikeaa käytännön ammattilaisen tekemää työtä, vie vain aikaa potilaalta. Insinöörit ja kauppislaiset suunnittelevat järjestelmiä alalle, josta eivät ymmärrä yhtään mitään.

Kuten ehkä huomaatte, tunteet kuumenevat pelkästä muistelusta.. Olen ollut jo yli kaksi vuotta muissa hommissa, enkä tule hoitotyöhön enää palaamaan, vaikka olin ihan pirun hyvä hoitaja!

Joskus ratkaisu voi löytyä myös työpaikkaa vaihtamalla. Ainakin pk-seudulla paikkoja riittää. Itsekin yllätin itseni ja nyt olen vaihtanut alaa alan sisällä, psykiatrista kehityvamma puolelle. Ja olen ollut tyytyväinen.

3 tuntia sitten, Vieras: Mitkä asiat mättää? kirjoitti:

Mitkä asiat k o n k r e e t t i s e s t i ovat huonosti,muu kuin palkka? Puhutaan paljon, kautta rantain ja välillä suoraankin, että hoitoalalla menee huonosti. Näin varmasti onkin,mutta itse haluaisin aivan käytännön esimerkein tietää miksi ei jaksa,miksi ei enää kykene,miksi uuvuttaa,miksi v**uttaa, suunnilleen 90% työajasta (ja vapaa-ajasta)? Miksi hoitajien hätähuuto ei kuulu? Mitä pitäisi tehdä (muutakin kuin saada lisää liksaa), ihan k o n k r e e t t i s e s t i?

Olen ollut alalla vasta rapeat kaksi vuotta ja siihen se toivottavasti jääkin. Ainainen kiire, fyysisen työn määrä, metatason työn määrä, eritteet ja eritteet, vaaralliset tarttuvat taudit, kettumaiset potilaat/omaiset, surulliset tapaukset, kuolemat, huono johtaminen ja ylimieliset lääkärit. Tuossa jokunen asia joka itsellä alkoi hiertää jo 1 vuoden jälkeen. Nyt viikko uuden ammatin koulua alla ja tällevuorokaudelle vielä viimeinen aamuvuoro edessä. Toivottavasti ei tarvitse tehdä enää montaa vuoroa. Tulevaisuudessa työskentelen tehtaassa tai kaivoksessa (maanpäällä). 

Mikä pielessä? Hoitotyön arvostus ei tietenkään nouse niin kauan kuin systeemi on tämä eli LÄÄKÄRIT johtavat!! 

Olen työskennellyt sairaanhoitajana lukuisissa eri yksiköissä sekä eri erikoisaloilla, olen lisäkouluttautunut, hyvä työssäni ja työyhteisöissä tulen kaikkien kanssa hyvin juttuun. Miten tämä näkyi työpäivässäni? Ei juurikaan millään tavalla. Et ehdi syödä, et käydä vessassa, kollegat kiukkuisia ja väsyneitä, esimiehet eivät kuuntele kehitysehdotuksia, teet siihteerin ja siivoojan työt samalla kun hoidettavien potilaiden määrä vaan kasvaa, odottelet omassa työssään kiireisiä lääkäreitä polille yli tunninkin verran, potilaat odottavat, jonot kasvavat. Kaikista älyttömin tapaus oli se, kun hain vakituista paikkaa isolta toimijalta pk-seudulta ja minulla oli kyseiseltä erikoisalata kattava kokemus ja vaadittavat tiedot ja taidot sekä suosittelijoita löytyi. Tämä poliklikkapaikka oli selvästi jo luvattu jollekin ja haastattelijat hyvin ylimielisiä, tökeröitä. He soittivat seuraavana päivänä perään ja kysyivät tulisinko keikkahommiin eri osastoille 2 kk ajaksi. Sanoin ei kiitos, niin he loukkaantuivat ja antoivat ymmärtää, että kyseiselle erikoisalalle ei ole enää tulevaisuudessakaan asiaa. Sain onneksi vakituisen päivätyön toiselta erikoisalalta, mutta nyt opiskelen muuta ja sairaanhoitajan töihin en enää palaa. 3,5 vuoden sairaanhoitajaopinnot olivat kyllä suuri pettymys, kun vastineeksi sai pääasiallisesti vain kyykytystä ja oman ammattitaidon halventamista. 

Olen aina pitänyt työstäni mutta viimeisen vuoden aikana olen vakavasti tullut siihen tulokseen että on lähdettävä pois muuten käy itselle huonosti. Sinä joka kyselit että miksi hoitoalalta väki pakenee lista on loputon. 

Työpäivän aikana sinulle kuuluisi lakisääteiset tauot mutta nykyään niistä voi vain haaveilla. Kun sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa ja työtä tehdään vajamiehityksellä kuukaudesta toiseen joka päivä ruokatauko venyy yhteen tai kahteen ja huomaat että syöt kotona. Kun asia vaan ei ole niin että kello on 11:00 pidän lounastauon, sinä pidät sen sitten kun pystyt kun kellään ei ole hätä. 

Valtava paine suoriutua työstä, jatkuva todistelu lähiomaisille siitä miksi asiat tehdään kiireellä ja miksi on niin vähän hoitajia töissä. Omaisten paine kantautuu lopulta esimiehille ja me hoitajat otamme sen kaiken palautteen vastaan joka yleensä on hyvin syyllistävä, työ laatua arvostellaan sekä organisointia. Mutta on paha tyhjästä loihtia riittämään monelle hoidettavalle. 

Hoitajien kiristyneet välit työtaakan alla vaikuttaa työilmapiiriin joka luo jännitteitä. 

Vaaditaan joustamaan vuoroissa, ylitöissä lomien ja vapaiden kanssa se on hienoa pientä kiristystä jos et tee näin tapahtuu näin. Koska voimme näin tehdä... 

Surullisena katson tätä uppoavaa hoitoalan laivaa itse en aijo jäädä katsomaan tuhoa vaan ponnista elämässä sinne missä kohdellaan hyvin ja reilusti ahkeraa työntekijää. 

Kyselen samaa kuin tuolla aiemmissa kommenteissa: mikä on se oikea juurisyy tämän alan kurjuuteen. Luulenpa ettei palkankorotuksella pelkästään alan vetovoimaa korjata.  Alalla työskennelleenä nähnyt, ja kokenut, niitä epäkohtia jotka syövät työhyvinvointia ja jaksamista. Matkan varrella useastikin ihmetellyt huonoa työilmapiiriä, epätasa-arvoista ja huonoa johtamista, epäoikeuden mukaisuutta, uusien työntekijöiden ja harjoittelijoiden huonoa kohtelua ja jopa kiusaamista johon ei kukaan puutu. Hierarkisuus estää tehokkaan työnteon, saa aikaan vääränlaisia jännitteitä hoitotyössä ja samalla pyyhkiytyy pois yhteinen tavoite eli potilaan/asiakkaan mahdollisimman hyvä, omaiset huomioon ottava hoito. Itse tekisin tätä arvokasta työtä mieluummin vaikka pienellä palkalla kun vain työilmapiiri olisi kunnossa.

Siitä rahasta se on kiinni, kunnat ovat sipissä ja käsipareja ei ole varaa palkata. Helpotusta ei ole tulossa, joten kannattaa häipyä uusille aloille, toki jos yhteiskunta ajautuu paniikkiin hoitaja pulan vuoksi, se käyttää kriisi lakeja ja pakkokeinoja. Ne koskee myös muilla aloilla olevia mutta  aikaisemmin terveydenhoidon koulutuksen saaneita. Tästähän on jo aiempaa näyttöä mutta nyt pakkotoimet olisivat aggressiivisempia, maasta poistuminen ajoissa tietty on ratkaisu. Valtiolla on luovutussopimuksia, koskien monia asioita, sairaanhoito ja lääkärit on ainakin näiden piirissä, toki vasta äärimmäisessä hädässä ja osin kansainvälisin päätöksin.

Kiire, palkkaan nähden järjetön vastuu (virhe ei todellakaan ole mahdollisuus), arvostuksen puute ylemmältä tasolta (potilaiden koin pääsääntöisesti arvostavan työtäni), tilastoinnit/kirjaamiset sen seitsemään kohtaan ja näiden järjestelmien sopimattomuus oikeasti mittaamaan tehtyä työtä (toki näitä ylempänä tuijotetaan totuutena). 10-vuodessa aika oikeasti kohdata potilas kutistunut entisestäkin vähästä olemattomiin. Väsymys kiristää työilmapiiriä ja aiheuttaa jännitteitä.

Ala vaihtui viime vuonna. 

Olet rohkea nuori nainen, onnea ja voimia uusiin tuuliin!

Reilu 30 vuotta työskentelyä kotihoidossa takana ja jos ei eläkeikä olisi lähempänä kuin kauempana niin vaihtaisin alaa heti. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on kunnallisessa kotihoidossa menty takapuoli edellä puuhun ja kovaa. Toiminnanohjausjärjestelmä on hyvä renki mutta huono isäntä. Työnjärjestelijät jakavat työsi niin, että jo lähtökohtaisesti et ehdi tekemään listaasi aikaikkunoiden sisällä kun välitön työaika pitää lähihoitajilla olla 60%. Vakituiset hoitajat nääntyvät työtaakkansa alle, koska henkilökuntaa on liian vähän. Keikkalaisille ei tietenkään voi antaa omahoidettavia jolloin liian vähäinen vakihenkilökunta joutuu tekemään RAIt, HOPSit, pitämään yhteyttä edunvalvojiin jne jne. Ja jos vain ne keikkalaiset ymmärtäisivät edes auttavasti Suomea niin että jatkuvasti ei tarvitsisi olla tekemässä HaiPro-ilmoituksia lääkehoitovirheistä, jotka järjestään johtuvat ulkomaisten keikkalaisten riittämättömästä kielitaidosta = raporttia ei ymmärretä. Asiakkailta tulee negatiivista palautetta näistä hoitajista, jotka vain "käväisevät ovella". Suihkupäivinä asiakkaat eivät mene suihkuun "mustan miehen" kanssa, jolloin suihkut kaatuvat vakihenkilökunnan niskaan. Moniongelmaisten asiakkaiden määrän lisääntyminen. Päihdeongelmia, rahaongelmia, mielenterveysongelmia, aggressiivisuutta, eritteitä, luteita, torakoita, haistettelua = arkipäivää kotihoidossa. Loppuun palaneita kyynistyneitä hoitajia, jotka yrittävät jaksaa, koska laskut täytyy maksaa. Johto ei herää vaan keksii uusia tehostamisideoita, jotka työn asiantuntijoiden taholta katsottuna ovat kuolleita jo syntyessään.  En voi suositella alaa enää kenellekään.

Olen ollut 10v alalla, aluksi sairaalassa, vanhainkodeissa, kehitysvammayksiköissä. Työn arvostus oli nolla sekä suurimmaksi osaksi potilailta että omaisilta, niin myös esimiehiltä ja lääkäreiltä. Sijaisuuksia sijaisuuksien perään, koskaan ei mitään varmuutta tulevaisuudesta. Työhön leipääntyneet vanhemmat hoitajat istuivat kansliassa nuorempien ja/tai harjoittelijoiden painellessa yksin kentällä. Kiire vaikutti koko ajan ja katkeruus sekä tiuskiminen lisääntyivät. Lääkärit odottivat passausta eivätkä voineet edes istua hoitajien kanssa samoissa ruokapöydissä. Koko ajan ylemmältä korkeasti palkatulta johtajatasolta muutosvaatimuksia ja kiristyksiä hoitotasoon nähden tarpeellisista välineistä. Epätasa-arvo ja puolueellisuus, osa sai kaikki toiveensa läpi ja loput joutuivat taistelemaan oikeuksistaan. Huono palkka koulutustasoon ja jatkokoulutuspaineeseen nähden, alan leimaaminen "kutsumusammatiksi", syyllistäminen siitä, että työllään pitäisi myös elää, sinne menee mieluusti ja sieltä lähtee hyvillä mielin. Tuskinpa yksikään muu ala on yhtään vähempää kutsumusala, jokainen hakeutuu sille alalle, johon kutsumusta on.

Johtaminen ala-arvoista, johtajien palleilla istuu omahyväisiä kenttätyöstä mitään tietämättömiä kehitysideanikkareita. Ei kuunnella työntekijöiden toiveita, vaan välillä piruuttaan heitellään sinne tänne. Uhkailu jos et jousta yli rajojesi ja suostu sinne, minne käsketään vaikka ylitöiksi.

Huono palkka, joka vasta lisineen yltää monen ammattikoulututkinnon peruspalkan tasolle. Samaan aikaan miesvaltaisten alojen palkat hipovat 4000e, edustajien palkat, avustajien palkat ja valtiojohteisten firmojen johtajien palkat nousevat verorahoilla.

Sitä ettei ymmärretä, ettei pelkästään lääkäreillä terveydenhoitoala pyöri, yksikään lääkäri ei vaippoja vaihda tai saattotyötä tee. Silti lääkäreitä kumarrellaan ja pyydetään suurilla summilla töihin, hoitajien muuntokoulutus estettiin ja hoitajien vastuu ulkomaalaisten lääkärien ja kandien valvojina lisääntyy.

Huono ja katkera työilmapiiri, kiusaaminen. Se että vajaa- miehityksellä mennään ja vuorokumppanisi ei viitsi ja rikot itsesi fyysisesti ja psyykkisesti yrittäessäsi yksin. Se ettei toisista moduuleista riitä apukäsiä raskaampiin moduuleihin, kunhan vaan oma moduuli on hoidettu niin voi istua kansliassa tai kahvilla, kollegiaalisuuden puute. Se etteivät tauot ole päivittäinen oikeus vaan juokset kesken ruoan moneen kertaan kentällä, ja palaat syömään kylmää. Se ettei edes vessaan pääsy ole oikeus, tosin onko sitä vessahätää, jos ei päivän aikana kerkeä mitään juomaan.

Väkivaltaisten potilaiden lisääntyminen, aggressiivisten hotellitasoa vaativien potilaiden lisääntyninen, väkivallan ja seksuaalisen häirinnän uhan lisääntyminen. Silti mennään vajaalla.

Epäsäännölliset työajat, työvuorojen äkilliset pidentymiset ja hälytysraha tästä olematon. Vähän väliä saat olla ylitöissä ja kitinää tästä. Kitinää myös, jos joskus lähtisit vähän ajoissa. Kitinää jos ennen vuoronvaihtoa et ole ehtinyt kaikkea, vaan iltavuorolle jää jotain. Se että työvaatteiden vaihto ei kuulu työaikaan, vaikka johtoporras leimaa korttinsa samalla, kun astuu sisään.

Tässä vain muutamia ongelmia.

Ala on laskusuunnassa. Olen tekijä ja työmoraali on korkea. Vaihdoin yksityiselle, kun kuntapuolella sai aina poru kurkussa töihin lähteä ja poru kurkussa poistua, mutta eipä yksityisellä sen paremmin ole. Suunnitelmissa vaihtaa johonkin, jossa saman palkan saa itseään rikkomatta.

Vaihdoin 20-vuotisen uran, ja valmistuin keväällä 2012 sisustussuunnittelijaksi. Päivääkään en ole katunut.

Hoitotyössä kohta 30 -vuotta.Lisäkouluttautunut omalla rahalla useita erikoistumiskoulutuksia hoitoalalle , mutta palkassa tai arvostuksessa ei näy. Nyt Suomi jääköön ja siirrytään kokeilemaan toisia maita . Seuraavaksi vaihdetaan alaa. Muutenkin  me kohta 50 veet ollaan avaruusromua esimiesten silmissä . Sen sai kuulla keskussairaalan pomolta rivien välistä.Ollaan liian kalliita mutta miten se hiljainen tieto seuraavalle sukupolvelle siirtyy. Myös ikääntyneempänä pitää jaksaa tehdä yhtä kovasti raskasta fyysistä ja psyykkistä työtä.Huumorinkukka ei enää laula.

Hmm... Missä on ongelma? On muut töitä Suomessa

Tsemppiä

En tiiä...minä ollu alalla 35v... maaliskuussa pääsisin eläkkeelle 58v pääsee( vanha sopimus).. en kuitenkaan vielä halua...nytkin tein ylitöitä 2 yövuoroa...ala antaa kuitenkin jos ei joka päivä niin joka viikko jotakin uutta...jaksaa...

.

Haluan työpariksi koulutetun hoitajan, vähintään lähihoitajan. Vanhuspuolella tehostetussa paikassa ei riitä työpariksi enää hoiva-avustaja tai opiskelija, ylimääräiseksi käsipariksi kyllä. Ja kielitaito pitää olla hyvä, en vaadi erinomaista, mutta edes ymmärrettävää kielitaitoa. Varsinkin yksityisellä puolella halpa tulee kalliiksi pitkässä juoksussa, asiakkaat katoavat, tämä asia pitää ymmärtää ajoissa. Omaisena vaadin hoitajalta että vanhempaani kohdellaan asiallisesti, hänelle puhutaan kuin ihmiselle eikä käskytetä kuin eläintä. Omaistani hoitavalta yritykseltä vaadin että läheiseni saa mistä maksaa erittäin kohtuullisen hinnan, häntä ei pueta aamulla jo valmiiksi likaisiin vaatteisiin ja hän pääsee edes kerran viikossa suihkuun eikä hoitaja selittele kiireestä kun hänelle ei tarjottu päiväkahvia ( kun ei mene päivälääkkeitäkään..).,Kyllä, hoitoala on raskas, mutta paljonko mentiin metsään kun soveltuvuustestit poistettiin?

Vaihdoin hoitoalalta pois ja päivääkään en ole katunut. Suosittelen jos vain mahdollista, kokeilkaa jotain aivan muuta alaa ja alaatte taas elämään. Hoitoalan kuormitus ei ole sen arvoista.

1,5 sitten valmistuin sairaanhoitajaksi, sitä ennen lähihoitaja. Nyt aloitin opinnot uutta ammattia kohti myöskin. 

11.1.2020 klo 21.58, Vieras: Sijainen kirjoitti:

Jospa esimiehet osaisi arvostaa sijaisen panosta työssä, ne viikon kahden ja max. Kk pätkät ei lämmitä. 6.v eläkkeeseen ei toivoakaan saada vakipaikkaa. Vakituiset saa koulutusta, lomia, istuvat kokouksissa, KUKA tekee työt silloin? Sijainen tietysti. Paskimmat vuorot mut äläpä valita, voi olla määräys kirja katkolla. Minulla on onni myötä kivat työkaverit sillä olen jaksanut, vaikka en ole olemassa muutoin kun lisäkäsipari. 

Olen myös keikkalainen. Keikailen jo 5 vuotta, se sopii minulle parhaiten. Jos olisin vakituinen, tulisin hulluksi nykymeininkillä. Hoitoalalla on katastrofi, h- kunta ei riitä, mitoitus on minimaalinen. Vanhainkodit, palelutalot- 5-8 potilasta per hoitaja. Lupasin tehdä 3 viikon pätkän palvelutaloon, juoksin sieltä 1,5 viikon kuluttua. Onneksi, olen vain keikkalainen. 5-6 asukasta per hoitaja, heistä 2-3 täysi autettava. Kaikilla  on rannehälyttimet. Kun asiakas hälyttää hoitajan, pitää olla hänen luona minuutin päästä ja häntä ei kiinnosta, että saman aikaan, hoidat toista potilasta.  Jos tulet 5 minuutin päästä, alkaa huuto, nimittely, kiroillu (pässi, ääliö, tyhmä). Toiset jaksaa viellä toistaiseksi kuunnella sen, minä en. Erikoissairaanhoidossa sama juttu. Sairaaloita vähennetty niin, että potilaat istuvat ensiapujonoissa  jopa 8 tuntia. Sairaaloissa ei ole paikkoja potilaalle, ihmiset makaavat käytävillä, eikä hoiajat aina kerkeä hoitaa kaikki. Sydänosastolla on 2 hoitaja ja kentällä vain 1, toinen tekee paperihommia koko vuoron ( sekin on pakollista). Joka ikinen vuoro elvytys tai kuolema. Hoitajat itkevät voimattomuudesta että eivät pystyy auttaa ihmisiä. Jos osastolla yhdellä on vakava tilanne (pelkään edes ajatellä jos kahdellä) , muut potilaat jää ilman hoitoa. Kuuntelen ja katson tämä kaikki ja hiukset nousee pystyyn. Se on vain pisara valtameressa, mitä olen kertonut.  Onneksi, olen vain keikkalainen. Toisaalta, meillä, keikkalaisilla, ei ole oikeuksia, me ollan keikkafirmoille vain rahalehmiä. Meille ei maksetaa saikkua, eikä ole työpaikkalääkäriä- ei mitään. Meillä on vain oikeus tienätä voittoa keikkafirmalle ja olla hiljaa.

Kommenteissa hyvä pointti. Olen ”vain” sairaanhoitaja. Tämä pätee kyllä itseenikin. Vastavalmistuneena kerron ammattini myös näin: olen vaan sh.  Arvostus on nolla, työtä lisätään minkä keretään, mutta missään muussa se ei näy kuin hoitaja kadossa ja uupumisissa

Hoitajat on ajettu tilanteeseen mitä ei enää korjata pelkällä palkankorotuksella. Työ on raskasta ja siinä on oltava joka hetki 100% läsnä. Otat kaiken vastaan mitä tulee niin hyvässä kuin pahassakin. Aina se työyhteisökään ei ole asiallisella tolalla. Hoitajia kyykytetään ja vaaditaan tekemään enemmän, kuin aika antaa myöden. Päättäjien pitäisi nyt nähdä kauemmaksi tulevaisuuteen ja tehdä parannukset nyt eikä vasta, kun tilanne on karannut käsistä. Lisää käsiä kentälle ja palkan tarkistus.

11.1.2020 klo 22.02, Vieras: Väsynyt kirjoitti:

Opeteltavan tiedon ja tekniikan määrällä pyyhitään pois kontakti ihmiseen. Potilaan kohtaamista tärkempää on tuottaa tietoa ja tilastoida jotta hallintoihmisillä olisi töitä. Työajasta nyt lähes 50% on muuta kuin potilaan kohtaamista. Olemme tulleet atk orjiksi, heikosti ja kustannustehottomasti toimivien potilastietojärjestelmien ja kaikkien atk  systeemien testaajiksi. Pitäisi pystyä tekemään enemmän, nopeammin ja huonommin. Sanotaan ettei tarvitse hoitaa niin hyvin. Miksi? Jotta olisi aikaa tilastoida, leikkiä laaduntarkkailijaa ja nörttiä. 

Juuri tämä on yksi iso ongelma. Hassataan VALTAVIA määriä rahaa atk ohjelmiin, joista on työssä enemmän haittaa kuin hyötyä. Ilmeisesti hankinnoista päättää ihmiset, jotka ei ymmärrä tietotekniikasta mitään. Johtamiskulttuuri on kivikaudelta. Tehdään muutoksia -> valtava työ varsinaisen työn ohessa. Puolen vuoden päästä uusi muutos, kun myös johto tajuaa, että muutos ei ollutkaan toimiva. Hoitohenkilökunta olisi voinut sen kertoa jo alunperin. Ja tätä rataa jatketaan. Johto vaihtuu jatkuvasti ja jokaisella on uusi näkemys mihin suuntaan pitäisi mennä. Välillä otetaan joku pilipali konsultti, maksetaan taas kymmeniätuhansia ei niin mistään. Varsinaisen työn tekijät menee tässä kuin pässit narussa. Irtisanoin itseni viime vuonna. Alan opiskella eteenpäin vaikka olen jo keski-ikäinen. 

Tuntuu järkyttävältä tyhmyydeltä tuo atk-seurantojen jatkuva kirjaus joka paikkaan, koska se kaikki aika on hoitotyöstä pois. Mutta Suomen tolkuton into tehdä kaikesta digiä oli ylipääsemätön. Järkyttävältä myös tuntuu ettei potilas pääse kuin kerran viikossa suihkuun kiireen tähden. Se on epäinhimillistä. Kuinka liassa jo siinä vaiheessa on. Myös jatkuva liika kiire ja paine työssä johtaa taatusti sairaalabakteerien leviämiseen, kun ei vaan jakseta panostaa joka hetki. Olen hämmästellyt kun kotihoidossa märkiviä isoja haavoja ei puhdisteta kuin kahdesti viikossa. EI ohme etteivät haavat parane. Itse en voisi kuvitella tekeväni noissa oloissa työtä. 

Hoito vosi olla osittain maksullista niin arvostus lisääntyisi.Nyt vaan asiakkaat vaatii yhä enemmän.Vajaalla tehdään.Vaaratilanteita sattuu.Välillä toivon että jotain tapahtuu että kiire ja työn vaativuus näkyy.Olen aina sanonut että tässä työssä on mahdollista tehdä pieni virhe mistä seuraa potilaan kuolema. Älkää kukaan jatkossa ryhtykö hoitajaksi. Huono palkka,yötyö,juhlapyhät töissä,todellinen kiire,ei aina ehdi ruokailemaan,sairaalan hierarkinen sanelupolitiikka ylhäältä alaspäin.Epäkohtiin ja johtamiseen ei uskalla vaikuttaa.saat vaan huonon maineen ja paska hommat.Kukaan ei kiitä.ym.......

Itse sinnittelin loppuun asti, eläke terveydenhoitajan 40 vuoden työurasta 1268 euroa! (Bruttopalkasta 2767 kaikkine lisineen) Hieman kuitenkin köyhyysrajan yläpuolellaSelvittäkää kollegat tuleva eläke, se tulee vielä tästäkin laskemaan. Laiva uppoaa minä hetkenä hyvänsä, mitkään pienet prosentuaaliset korotukset eivät auta, tarvitaan euromääräinen kunnon korotus, resurssit ja työolot, johtaminen! Vastauksena tulee vaan jälleen kerran olemaan, ettei tähän ole varaaJaksamista heille, jotka vielä sinnittelette äärirajalla, hypätkää laivasta pois ennen laivan katoamista meren syvyyksiin!

Viimeinen päivä sairaanhoitajana viikon päästä. 30 vuotta hoitoalalla huonolla palkalla, hirvittävällä työmäärällä, kauheilla vastuilla. Nyt menen kevyempään työhön, paremmalla palkalla ja etenemis mahdollisuudet jo haastattelussa mainittu ja kysytty kiinnostaako ylipäätänsä. 

Niin vaihdoin minäkin, "vanhoilla päivilläni" ja ryhdyin yrittäjäksi. "Liksa" ei ole parempi, päin vastoin. Mutta "työolot" ovat. Eikä tarvitse sietää sitä kokoaikaista huonoa omaatuntoa, eikä riittämättömyyden tunnetta. Pelolla vaan odotan sitä aikaa kun itse "joutuu" linkkaamaan päivystyksen ovesta sisään, kun ei enää pärjää kotona. Ehkäpä ennen sitä joutuu miettimään vaihtoehtoja.

Mitta tuli täyteen itselleni kun työnantaja pikkupomoineen kiitti raskaasta hoitotyöstä henkilökuntaansa, erityisesti niitä jotka tulevat vapaapäivinään ulkoiluttamaan tai viriketuokioita pitämään...palkatta. Hyvä hoitaja ehtii vapailta tulemaan kauppareissultaakin työpaikalleen tervehtimään muita...Siis hä?