Fysioterapeuttien ja lääkäreiden tuottava työnjako edellyttää vastavuoroisuutta ja yhdessä tekemistä

Muuttuva työelämä vaatii ammattilaisilta yhä enemmän yhteistä kehittämistä ja joustavampaa yhdessä tekemistä, minkä vuoksi myös terveydenhuollon ammattilaisten työnjako kaipaa uudistamista. Luottamus on perusta tuottavalle työjaolle ja sen kehittämiselle. Fysioterapeutit ja lääkärit eivät hyödynnä työnjaossaan yhdessä tekemistä, vaikka suhtautuvat siihen myönteisesti ja se olisi myös tuottavampi toimintatapa, osoittaa terveystieteiden maisteri Heli Kangas väitöstutkimuksessaan.

Tutkimuksen mukaan tuottavinta työnjako on toimipisteissä, joissa fysioterapeuttien ja lääkäreiden välinen työnjako perustuu vastavuoroisuuteen ja yhdessä tekemiseen. Työnjaon uudistamiset jäävät usein listoiksi, joissa luetellaan, mitä kunkin ammattilaisen odotetaan tekevän. Tällainen työnjaon uudistaminen ei edistä yhdessä tekemistä, ellei vanhaa toimintakulttuuria uudisteta rinnakkain työjaon muutosten kanssa.

Kangas havaitsi, että luottamus näyttäytyi fysioterapeuttien ja lääkäreiden käsityksissä tilannesidonnaisena. Ammattilaisten odotukset, oletukset ja uskomukset ohjasivat herkästi heidän työskentelyään, mikäli sitoutuminen sovittuun työnjakoon oli heikkoa. Tämä näkyi turhana päällekkäisenä työnä, kun potilas ei ohjautunut sovitun työnjaon mukaisesti.

Työnjako ei toimi pelkällä retorisella luottamuspuheella

Yhdessä tekeminen edellyttää Kankaan mukaan fysioterapeuttien ja lääkäreiden syvempää ymmärrystä toistensa työstä. Fysioterapeuttien ja lääkäreiden käsityksien mukaan terveydenhuollossa toimivien tietämys eri ammattiryhmien osaamisesta ja työn sisällöstä on heikkoa. Yhteistyötä yritetään pitää yllä retorisella luottamuspuheella.

Tutkimus: Asiantuntijoiden välinen luottamus ja sosiaalinen työnjako julkisen terveydenhuollon organisaatioissa :fenomenografinen tapaustutkimus fysioterapeuttien ja lääkäreiden luottamus- ja työnjakokäsityksistä kahdessa kuntaorganisaatiossa