Jump to content
MAINOS
  • Asiakasväkivalta hoitohenkilöstöä kohtaan lisääntynyt – lähihoitajat ja sairaanhoitajat kohtaavat väkivaltaa eniten


    Hoitajat.net
     Share

    Kuvituskuva: Envato

    Joka neljäs Työterveyslaitoksen kyselyyn vastannut sote-alan työntekijä raportoi olleensa asiakkaan aiheuttamassa fyysisessä väkivalta- tai uhkatilanteessa viimeisen vuoden aikana. Esimerkiksi lyömisestä tai potkimisesta raportoi 26 prosenttia työntekijöistä (16 % vuonna 2015). Tavaroiden heittelystä raportoi puolestaan 22 prosenttia (14 % 2015). Ammattiryhmistä lähi- ja perushoitajat ja sairaanhoitajat kohtasivat eniten asiakasväkivaltaa.

    Työterveyslaitoksen seurantatutkimukseen osallistui 8300 työntekijää vuonna 2015 ja 9000 työntekijää vuonna 2019.

    – Neljän vuoden aikana häiriökäyttäytyminen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskunnassa näyttäisi lisääntyneen. Tutkimuksemme mukaan eniten asiakasväkivaltaa työssään kohtasivat päivystyksen, ensiavun, psykiatrian ja vanhusten hoidon työntekijät. Kaikilla näillä aloilla asiakasväkivalta lisääntyi vuosina 2015 ja 2019, kertoo tutkimusprofessori Mika Kivimäki Työterveyslaitoksesta.

    – Asiakasväkivaltaa joutuivat työssään kohtaamaan eniten nuoret työntekijät. Lyömisestä ja potkimisesta raportoi lähes puolet (45 %) alle 30-vuotiaista työntekijöistä. Vuonna 2015 näin raportoi kolmannes nuorista vastaajista (32 %). Vastaavat luvut 50-59 -vuotiailla työntekijöillä olivat noina vuosina 13 % (2015) ja 20 % (2019), kertoo erikoistutkija Jenni Ervasti Työterveyslaitoksesta.

    – Ikäryhmien eroja voivat selittää erot työkokemuksessa ja työtehtävissä.

    Myös henkinen väkivalta kasvussa

    Myös asiakkaiden taholta tulevaa henkistä väkivaltaa koetaan aiempaa enemmän. Siitä raportoi 41 prosenttia nyt tehdyssä kyselyssä, kun vastaava luku vuonna 2015 oli 24 prosenttia.

    – Asiakasväkivalta kohdistuu erityisesti ei-esimiesasemassa oleviin työntekijöihin. Heistä 42 prosenttia raportoi henkisestä väkivallasta asiakkaan taholta, kun vastaava luku lähiesimiehillä oli 32 prosenttia ja johtavassa asemassa olevilla 24 prosenttia, sanoo professori Paula Salo Turun yliopistosta ja Työterveyslaitokselta.

    Pirkanmaan sairaaloissa väkivaltaa on eniten päivystyksessä sekä psykiatrian ja kehitysvammahuollon palveluissa

    Tutkimuksessa mukanaan olleen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin HR-johtaja Raija Ruoranen myöntää, että tutkimuksen tulokset vastaavat sairaanhoitopiirin käsitystä siitä, missä muodoissa väkivaltaa sairaalassa esiintyy.

    – Sairaaloissamme eniten väkivaltaa on päivystyksessä sekä psykiatrian ja kehitysvammahuollon palveluissa. Ilmiö näkyy myös esimerkiksi monissa vanhuspotilaiden hoitotilanteissa, kun hoidetaan muistisairaita tai neurologisia potilaita.

    Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä asiakasväkivallan kasvu on ollut viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana poikkeuksellisen suurta.

    – Asiakkaiden ja läheisten päihteiden käyttö näyttelee ilmiössä merkittävää roolia, Ruoranen toteaa.

    Väkivaltatilanteisiin voi ja pitää varautua

    Työpaikan kannattaa varautua väkivaltatilanteiden varalle. Ohjeistukset pitää olla ajan tasalla ja jokaisen työntekijän on syytä tuntea nämä ohjeet ja tietää, miten mahdollisessa väkivaltatilanteessa pitää toimia.

    – On tärkeää varmistua siitä, että kukaan ei joudu työskentelemään uhkaavissa tilanteissa yksin ja että hälytysmahdollisuudet ovat kunnossa, muistuttaa työpsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta.

    – Ennalta on hyvä suunnitella myös, miten mahdollisesti syntyvät väkivaltatilanteet käsitellään niiden jälkeen. Jälkihoito on ensiarvoisen tärkeää työntekijöiden henkisen palautumisen näkökulmasta, sanoo Hannonen.

    Työterveyslaitoksen syksyllä 2019 tekemään henkilöstön hyvinvointikyselyyn vastasi 9018 työntekijää Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Vaasan sairaanhoitopiireistä, Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymästä ja Pietarsaaren sosiaali- ja terveysvirastosta. Kyselylomakkeen saaneista 68 % vastasi siihen. Asiakasväkivaltaa koskeva kysely tehtiin näissä organisaatioissa edellisen kerran vuonna 2015, jolloin 8306 vastasi kyselyyn (vastausprosentti 69%). Molemmat tutkimukset ovat osa Työterveyslaitoksen Kuntasektorin seurantatutkimusta, joka on aloitettu vuonna 1997 ja johon kuluu myös Kunta10-tutkimus.

     Share

    MAINOS

    User Feedback

    Recommended Comments

    Kehitysvammaisia hoitaessani oli väkivallan uhka jatkuvaa ja se myös toteutui lähes joka työvuorossa. Siitä huolimatta joutui vuoroja tekemään yksin tai alimiehitettynä. Lastensuojelussa väkivallan uhka myös lähes päivittäistä, vaikka siihen kuinka yritettiin ennakoivia järjestelyjä tehdä. Yhdessä paikassa talon johtaja piti sitä työtehtäviin kuuluvana asiana. 

    Link to comment
    Share on other sites

    Hoitotyötä 30v tehty,vuosi sitten vaihdoin alaa, kehitysvamma ja vanhuspuolella väkivalta tilanteita ellei päivittäin niin useita kertoja viikossa,lastensuojelussa päivittäistä,yksin tehtiin yövuorot usein aamu tunneille meni, jotta sai porukan edes rauhoittumaan huoneisiin, saatikka nukkumaan. Hullun hommaa,pomot ei korviaan lopsauttaneet. Kuuluu työn luonteeseen.

    Pitkiä päiviä,ei sijaisia,tuplavuoroja,sairaana ei saanu tai voinu olla,kesken loman tai VP hälytettiin töihin.

    Hoitoala on nykyään kauheeta,en suosittele kellekään. Palkkapäivänä pääsee itku,kun lisät laahaa jopa 6vkoa jäljessä. Paljon on menny ala muutokseen vuosikymmenissä,mutta onneksi pääsin pois ja ikinä en palaa, edes sijaiseksi.

    Koittakaa hyvät nuoret etsiä ihan mitä vaan muuta työksenne,mutta ei noihin hommiin henkensä kaupalla,alistettavaksi,purtavaksi,syljetyksi ja huoriteltavaksi. 

    Lopulta käteen jää laiha tilipussi ja rikkinäinen kroppa.

     

     

    Link to comment
    Share on other sites

    On todella valitettavaa, että työnantajan taholta tulee välinpitämättömiä kommentteja. Työpaikoilla, joissa henkilökunta on vaarassa joutua väkivallan kohteeksi, pitäisi olla aina työpari. Yksin ei pysty hoitamaan potilaita, jotka potkimalla ja lyömällä vaikeuttavat hoitajan työtä. Vartijat ovat kaupoissakin. Miksi hoitajia saisi vahingoittaa?

    Link to comment
    Share on other sites

    Työkokemusta vanhus-, mielenterveys, ja lastensuojelun puolelta. Kaikkialla saanut kokea väkivaltaa. Toisaalta ymmärrän että kuuluu työn luonteeseen, mutta työnantajien vähättely niin etu- kuin jälkikäteenkin on pöyristyttävää. Toimintasuunnitelmia ei ole, yksin työskennellään. Jälkikäteen vaan kohotellaan olkapäitä "voi voi, nytpä kävi näin". Ja palkassa tämä jatkuva nyrkkeilysäkkinä oleminen ei kyllä näy.

    Link to comment
    Share on other sites

    Vanhuspuolella väkivaltaa muistisairaiden taholta suvaitaan,koska esimiehet eivät käsittele tosissaan ilmoituksia,joita järjestelmiin tehdään potilas ja uhkatilanteista.On ollut mustelmia ,kylkiluu murtunut,sylkemistä lyömistä ,puristelua,nyrkillä lyömistä jne. Hoitaja edelleen unohtuu tapahtumien jälkeen,keskitytään kokeilemaan ulkoistetun lääkärifirman avulla asiakkaan ja potilaan hyvinvointia.Omaiset määrittävät linjan.Olet huono Hoitaja,kun et siedä tapahtumia.Väärässä paikassa on usea Vanhempi ihminen.Kun kaupungeissa ei ole paikkoja sijoittaa psyyke ja mielenterveys- alkotaustaisia ikä- ihmisiä,kaikki ovat sekaisi,en tiedä ymmärtääkö kukaan,mitä työtä ja miten Suomessa vanhuksia hoidetaan. Hoitajat ovat paljon jo puhuneet,eivät kaikki halua muihin töihin.Eri kaupunkien päättäjät ja käytännöt ovat erilaisia.Näitä pohditaan edelleen.

    Link to comment
    Share on other sites



    Create an account or sign in to comment

    You need to be a member in order to leave a comment

    Create an account

    Sign up for a new account in our community. It's easy!

    Register a new account

    Sign in

    Already have an account? Sign in here.

    Sign In Now

  • Similar Content

    • Fysioterapeutin ohjaama kotiharjoittelu parantaa ikääntyneiden fyysistä suorituskykyä ja ylläpitää elämänlaatua, havaittiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä väitöskirjassa. Vuoden kestäneellä ohjatulla kotiharjoittelulla pystyttiin vähentämään myös sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä kahden vuoden aikana henkilöillä, joilla oli lähtötilanteessa gerastenia eli oireyhtymä, joka heikentää toimintakykyä ja hidastaa esimerkiksi tulehduksista toipumista.
      TtM Sara Suikkanen tutki tuoreessa väitöskirjassaan fysioterapeutin ohjaaman liikuntaharjoittelun vaikutuksia ikääntyneisiin, joilla oli gerastenia tai sen esiaste. Lääke gerastenian hoidossa on liikunta. Liikuntaharjoittelua tehtiin kotona kaksi kertaa viikossa vuoden ajan. Tutkimuksen päätavoite oli selvittää, vähentääkö säännöllinen ohjattu liikuntaharjoittelu siirtymisiä tehostettuun palveluasumiseen ja osastohoidossa vietettyjä vuorokausia sekä kuolleisuutta.
      – Vastoin odotuksia ohjatulla kotiharjoittelulla ei pystytty merkitsevästi lisäämään kotona vietettyjä vuorokausia. Positiiviset vaikutukset elämänlaatuun sekä fyysiseen suorituskykyyn olivat sen sijaan täysin selkeät ikääntyneillä, joilla oli gerastenia tai sen esiaste, Suikkanen tiivistää.
      Ohjattu harjoittelu on oikein kohdennettuna myös kustannusneutraalia
      Lisäksi Suikkanen tutki liikuntaharjoittelun vaikutuksia ikääntyneen henkilön elämänlaatuun, fyysiseen toimintakykyyn sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön ja niistä koituviin kustannuksiin.
      Kun tutkimuksessa syntyneet kotiharjoittelun kustannukset lisättiin muihin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin, havaittiin, että 12 kuukauden aikana harjoitteluryhmän kustannukset olivat selvästi suuremmat kuin vertailuryhmän. Tämä ero johtui suurimmaksi osaksi kotiharjoittelun kustannuksista. Merkittävää on kuitenkin se, että kun tarkasteluun otetiin mukaan seurantavuosi, harjoittelu oli maksanut itsensä takaisin henkilöillä, joilla alkutilanteessa oli ollut gerastenia. Heillä ohjattu liikuntaharjoittelu osoittautui kustannusneutraaliksi.
      – Tutkimus osoittaa, että henkilöillä, joilla oli alkutilanteessa gerastenia, kustannusvaikutukset näkyivät vasta seurantavuoden jälkeen. Ero vertailuryhmään näkyi varsinkin terveyskeskusten vuodeosastoilla vietetyissä vuorokausissa. Havaitsimme viitteitä myös siitä, että liikuntaharjoitteluun osallistuneet tarvitsisivat vähemmän kotihoidon käyntejä, kertoo Suikkanen.
      Esigerasteenisilla, eli heillä, jotka täyttivät alussa vain yhden tai kaksi gerastenian kriteeriä, kuntoutus ei vähentänyt muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä ja jäi kustannuksiltaan kalliimmaksi myös seurantavuoden jälkeen. Säännöllinen ohjattu liikuntaharjoittelu hidasti kuitenkin itsenäisen toimintakyvyn heikkenemistä ja avuntarpeen lisääntymistä verrattuna vertailuryhmään. Harjoittelu esti myös esigerastenian etenemistä gerasteniaan tai poisti sen kokonaan.
      – Ikääntyneiden pitkäkestoinen kotiharjoittelu on vaikuttavaa, ja siihen todellakin kannattaa tulevaisuudessakin panostaa. Kohdistamalla ohjattu kotiharjoittelu henkilöihin, joilla on gerastenia, voidaan vähentää muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä, summaa Suikkanen.
      Väitöskirjatutkimuksessa käytettiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä vuosina 2014–2018 kerättyä satunnaistetun kontrolloidun Kauemmin Kotona Ikääntynyt (KauKoIKÄ)-tutkimuksen aineistoa. KauKoIKÄ-tutkimusta ovat rahoittaneet Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Kela, sekä valtion tutkimusrahoitus.
      Tutkimukseen osallistui yhteensä 300 kotona-asuvaa ikääntynyttä. Heidän keski-ikänsä oli 82 vuotta ja tutkittavista 75 % oli naisia. Tutkittavat täyttivät alussa vähintään yhden gerastenian fenotyyppikriteereistä, joita ovat laihtuminen, vähäinen fyysinen aktiivisuus, uupumus, hitaus ja heikkous. Jos henkilö täyttää kriteereistä 1–2, hänellä on gerastenian esiaste. Jos henkilö täyttää kolme tai enemmän, hänellä on gerastenia.
      Tutkimuksen alussa tutkittavat satunnaistettiin joko kotiharjoittelu- tai vertailuryhmään. Kotiharjoitteluryhmään satunnaistettujen henkilöiden luona vieraili yksityisen fysioterapiayrityksen fysioterapeutti tunnin kahdesti viikossa vuoden ajan. Pääpaino liikuntaharjoittelussa oli alaraajojen lihasvoiman vahvistamisessa, ja se piti sisällään myös tasapaino-, liikkuvuus- sekä toiminnallisia harjoitteita. Vertailuryhmänä toimineet jatkoivat elämäänsä normaalisti. Molemmille ryhmille suoritettiin tutkimusmittaukset alussa ja kolmen, kuuden ja 12 kuukauden kohdalla. Heidän sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöään seurattiin potilas- ja asiakasrekisterien avulla 24 kuukauden ajan tutkimuksen alkamisesta.
      Lue lisää...
    • Kasvosuojusten vaikutuksesta ilmavälitteisten hengitystieinfektioiden ehkäisemisessä on valmistunut toistaiseksi laajin aiheesta tehty satunnaistettuja kokeita koskeva tutkimus. Sen mukaan kasvosuojussuosituksesta yhdessä muiden suojatoimien kanssa on hyötyä niin koronavirus- kuin muiden hengitystieinfektioiden leviämisen ehkäisyssä väestössä, Helsingin yliopisto tiedottaa.
      Kasvosuojussuositusten hyödyistä on saatu aiemmin vaihtelevia arvioita. Tutkijoiden mukaan tämä voi osaltaan selittyä sillä, että yksittäisissä tutkimuksissa ihmisten käyttäytyminen ei aina noudata tutkimusasetelmaa. Kasvosuojusten käyttö voi esimerkiksi olla arjessa tapauskohtaista ja vaihdella tilanteen mukaan.
      Nyt julkaistussa tutkimuksessa tutkijat kävivät ensin systemaattisesti läpi kaikki vuosina 1981–2022 toteutetut tutkimukset ja arvioivat ne. Sen jälkeen kyseisten tutkimusten tulokset yhdistettiin niin sanotun meta-analyysin avulla. Analyysiin otettiin mukaan tutkimukset, joissa osallistujat oli jaettu kahteen ryhmään, joista toiselle oli suositeltu kasvosuojuksen käyttöä ja toiselle ei. 
      Lopullinen tutkimusaineisto kattoi 18 aiempaa tutkimusta ja yhteensä lähes 400 000 henkilöä eri puolilta maailmaa. Tutkimus toteutettiin Helsingin, Missourin, Stanfordin ja Swansean yliopistojen tutkijoiden yhteistyönä.
      Kasvosuojussuositus vähensi hengitystieinfektioiden määrää väestössä, aikuisilla ja muihin suojatoimiin kuten käsihygieniaan yhdistettynä. 
      – Tulokset tukevat kansainvälistä tieteellistä konsensusta kasvosuojusten hyödyistä koronaviruksen ja muiden ilmavälitteisten tautien ehkäisyssä, kertoo tutkija Hanna Ollila Helsingin yliopistolta.
      Meta-analyysissä huomioitiin vuosina 1981–2022 toteutetut satunnaistetut vertailukokeet, jotka analysoivat kasvosuojussuosituksen vaikutuksia hengitystieinfektioiden leviämiseen, ja joissa koeryhmään osallistuville suositeltiin kasvosuojuksen käyttöä ja verrokkiryhmään osallistuville ei. Analyysiä ei rajattu toimintaympäristön tai henkilöiden iän perusteella.
      PLOS ONE –tiedelehdessä julkaistu vertaisarvioitu tutkimus on avoimesti luettavissa. Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia.
      Alkuperäinen julkaisu: 
      Face masks to prevent transmission of respiratory infections: Systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials on face mask use. Hanna M. Ollila, Markku Partinen, Jukka Koskela, John Borghi, Riikka Savolainen, Anna Rotkirch, Liisa T. Laine PLOS ONE, 1.12.2022, https://doi.org/10.1371/journal.pone.0271517
      Lue lisää...
    • Pohjois-Savon käräjäoikeus on tuominnut Varkauden sairaalan palvelualuepäällikön ja osastonhoitajan työturvallisuusrikoksesta sakkorangaistuksiin ja kaupungin yhteisösakkoon, koska sairaalassa ei ollut toteutettu riittäviä toimenpiteitä, joilla potilaiden aiheuttamat väkivallan uhkatilanteet olisi estetty.
      Varkauden kaupunginsairaalan sisätauti-kirurgian osastolla sattui lokakuussa 2019 tapaturma, kun hoidettavana ollut potilas oli yllättäen ryhtynyt kuristamaan kurkusta häntä hoitamaan mennyttä sairaanhoitajaa. Tilanteessa oli ollut paikalla kolme sairaanhoitajaa, mutta potilas oli isokokoinen sekä vahva, ja oli saanut jatkettua kuristamista niin kauan, että sairaanhoitaja menetti tajuntansa. Hoitajalle aiheutui fyysisiä ja psyykkisiä vammoja, joiden vuoksi hän joutui olemaan pitkään pois töistä.
      Työpaikalla oli käytössä niin sanottu HaiPro-järjestelmä, jolla työntekijät olivat ilmoittaneet työnantajalle potilaiden uhkaavasta käytöksestä. Esihenkilöt eivät kuitenkaan olleet riittävästi reagoineet työntekijöiden tekemiin ilmoituksiin ja toteuttaneet riittäviä turvallisuusjärjestelyjä, jotta potilaat eivät pääse aiheuttamaan väkivallan vaaraa aiheuttavia tilanteita.
      Käräjäoikeus tuomitsi sairaalan palvelualuepäällikön ja osastonhoitajan työturvallisuusrikoksesta, koska he olivat laiminlyöneet huolehtia siitä, että tapaturmaan johtaneessa tilanteessa on joko riittävä määrä sellaisia työntekijöitä, joilla on väkivaltaisesti käyttäytyvän henkilön hallitsemiseen riittävät fyysiset ja muut henkilökohtaiset edellytykset, tai erilliset turvamiehet.
      Palvelualuepäällikkö ja osastonhoitaja saivat tuomion myös siitä, että he olivat laiminlyöneet huolehtia, että osaston työntekijöille annetaan jatkuvasti ja riittävän usein toistuvasti väkivaltaan liittyvää koulutusta. Lisäksi he olivat laiminlyöneet huolehtia, että hoitajilla ja muilla työntekijöillä on normaalin hälytysjärjestelmän lisäksi kunkin työntekijän henkilökohtaisesti ulottuvilla oleva mahdollisuus avun hälyttämiseen.
      Käräjäoikeus tuomitsi työturvallisuusrikoksesta palvelualuepäällikölle 18 päiväsakkoa, joista hänelle tulee hänen tuloillaan maksettavaa vähän yli 1000 euroa ja osastonhoitajalle 25 päiväsakkoa, joka tekee hänelle maksettavaa 925 euroa. Oikeus tuomitsi lisäksi Varkauden kaupungille sen toiminnassa tapahtuneesta työturvallisuusrikoksesta 5 000 euron yhteisösakon. Oikeus tuomitsi kaupungin maksamaan myös tapaturmaan joutuneelle sairaanhoitajalle oikeudenkäyntikuluja ja korvauksia yli 20 000 euroa.
      Aluehallintoviraston ylitarkastaja Sampo Pelkonen muistuttaa, että työnantajan velvollisuuksien täyttämiseksi ei riitä, että vaarat arvioidaan ja niiden poistamiseksi tarvittavat toimenpiteet kirjataan vaarojen arviointeihin ja työntekijöille annettaviin ohjeisiin. Työnantajalla on myös velvollisuus huolehtia siitä, että kussakin työtilanteessa toteutetaan töiden ja työolojen järjestelyt niin, että työntekijöihin kohdistuvat vaaratilanteet ehkäistään ennalta.
      Kyseisellä työpaikalla oli esimerkiksi ohjeita, joihin oli kirjattu, että työntekijöillä on mahdollisuus soittaa väkivallan uhkatilanteessa vartija. Tällainen ohjeistus ei riitä, koska vastuu vartijan järjestämiseen jää tällöin työntekijöille tilanteissa, joissa väkivallan uhka on jo toteutumassa. Työnantajan edustajat eivät voi siirtää erilaisissa käytännön työtilanteissa tarvittavien ratkaisujen tekemistä työntekijöiden toteutettavaksi, vaan esihenkilöiden velvollisuutena on tarvittavilla järjestelyillä ehkäistä ennalta työntekijöille aiheutuvien vaaratilanteiden syntyminen.
      Lue lisää...
    • HUS kartoitti lokakuussa henkilöstökyselyllä huslaisten mielipiteitä organisaation toiminnasta, johtamisesta, vuorovaikutuksesta ja työhyvinvoinnista. Työntekijöistä omaa työpaikkaansa tuttavilleen suosittelisi 69 % vastaajista. Vuosi sitten toteutetussa kyselyssä omaa työyksikköä suositteli vielä 76 % vastaajista.
      Oma osaaminen koetaan kyselyn perusteella todella hyväksi. Yli 90 % koki oman osaamisensa riittäväksi oman työn vaatimuksiin nähden. 
      Työ koetaan edelleen kuormittavaksi. Viidesosa huslaisista kokee olevansa ylirasittunut usein tai hyvin usein. Ylikuormitus on pysynyt samalla tasolla kuin edellisenä vuonna.
      Tyytyväisyys johtamiseen on parantunut. 76 % vastaajista oli tyytyväisiä esihenkilönsä johtamiseen. Viime vuoden lopun tilanteeseen verrattuna tulos parani 3 %. Johtaminen koetaan oikeudenmukaiseksi ja kannustavaksi. Työyksiköissä vallitsee kyselyn mukaan luottavainen ilmapiiri ja työskentelyn koetaan sujuvan hyvin. Esihenkilöistä puolestaan 80 % koki, että hänellä on hyvät edellytykset onnistua esihenkilötyössä.
      Kyselyyn vastasi noin 13 400 henkilöä eli 51 % kaikista huslaisista.
      Henkilöstökyselyt: 2022 | 2021
       
      Lue lisää...
    • Yliopistosairaaloiden vuodeosastojen sairaanhoitajien kävelyreittejä koskevan tutkimus osoitti, että hoitaja käy vuoron aikana eri huoneissa keskimäärin 105 kertaa. Toistuva kävely huoneiden välillä on seurausta sairaanhoitajien tietojärjestelmätyön lisääntymisestä ja työnjaon haasteista. Tutkimus tuo ilmi vuodeosaston hoitajien varsin sirpaleisen työnkuvan.
      SKA-Research toteutti useissa yliopistosairaaloiden suunnittelu- ja kehittämishankkeissa hoitajien kävelyreittianalyysejä niin perinteisesti havainnoimalla kuin älypuhelimeen perustuvalla internet-of-things -ratkaisulla (IoT). Havainnointi ja IoT-ratkaisu antoivat samansuuntaiset tulokset. Hoitajien kävelyreittejä on aikaisemmin tutkittu erittäin heikosti, vaikka hoitajaliikenne kuuluu vuodeosaston ydinprosesseihin.
      Tutkimus tuo ilmi vuodeosastojen monimutkaisen hoitajavirran, jota dominoi edestakainen kävelyliikenne eri tilojen välillä. Huonekäyntejä tulee yhden vuodeosaston aamu- ja iltavuoron 10 hoitajalla yhteensä noin 1000 vuorokaudessa. 72 % kaikista huonekäynneistä kohdistui potilashuoneisiin (33 %), hoitajien kansliaan (28 %) ja lääkehuoneeseen (10 %). Ko. kolmen huonetyypin välinen hoitajavirta muodosti puolet koko hoitajaliikenteestä. Kanslian ja potilashuoneiden välinen edestakainen liikenne oli merkittävin yksittäinen kulkureitti. 8 % huonekäynneistä oli varastokäyntejä.
      Oulun yliopistollisessa sairaalassa toteutettiin hoitajien kävelyreittianalyysit älypuhelinsovelluksella ja kerättiin yli 25000 huonekäynnin data. Sen tulosten seurauksena selvitettiin edelleen hoitajien kansliatyöajan jakautumista ja PC-työtä tarkemmin. 41 % hoitajien työajasta kului kansliatyöhön. Kansliatyöstä puolestaan suurin osa kului PC-työhön (potilastiedon kirjaaminen, tiedon tarkistaminen ja etsiminen), jonka osuus hoitajien koko työajasta oli 30 %. Hoitajan PC-työlle oli ominaista jatkuva ”hyppely” eri tietojärjestelmänäkymien välillä – sairaanhoitaja siirtyi keskimäärin 361 kertaa tietokoneen eri näkymästä toiseen vuoron aikana.
      Sairaalat ovat kehittäneet kävelyreittianalyysien perusteella parempia työmenetelmiä, suunnitelleet uusia vuodeosastoja, uudistaneet vanhoja vuodeosastoja ja kehittäneet potilastietojärjestelmiä.
      Tutkimus on julkaistu 3.11.2022 kansainvälisessä Health Environments Research & Design Journal -julkaisussa. Linkki tutkimukseen https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/19375867221134550
      Esimerkkikuvaaja kahden sairaanhoitajan kävelyreiteistä eri huoneiden välillä yhdessä vuorossa yliopistosairaalan lastenkirurgian vuodeosastolla. Hoitajat kävivät 18 eri huoneessa; yht. 86 kulkureittiä ja 224 siirtymistä huoneiden välillä; sairaanhoitajien kävelymatkat vuoroissa olivat 3,6 km ja 4,4 km.

      Lue lisää...
    MAINOS
×
×
  • Create New...