Jump to content
  • Hoitajat.net - hoitajan asialla jo vuodesta 2002

    Tervetuloa Suomen suurimpaan hoitotyön ammattilaisten yhteisöön!

    Ota rohkeasti osaa keskusteluihin, konsultoi kollegaa ja verkostoidu! Yhteisössämme on suomalaisia alan ammattilaisia ja opiskelijoita ympäri maailmaa. Kurkkaa mitä jäsenetuja meillä on ja rekisteröidy. Se ei maksa mitään!
    Hoitajat.net
    Tehy kertoo harkitsevansa ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa tai muita työtaistelutoimia, mikäli hallituksen esitys työsuhdeturvan heikentämisestä alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä etenee. Toimien yksityiskohdista ja aikataulusta päätetään lähiviikkoina, kerrotaan liiton tiedotteessa. 
    Maan hallitus päätti kevään kehysriihessä valmistella työsopimuslain muutoksen, joka keventäisi yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä 20 henkeä tai alle työllistävissä yrityksissä. Perusteluna on työllisyyden parantaminen. 
    Useat ammattijärjestöt ovat kritisoineet esitystä vahvasti, koska se asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan riippuen työantajan koosta, vaarantaa perusoikeuksia, heikentää entisestään irtisanomisturvaa eikä täytä työllisyystavoitetta.
    – Tehy ei voi hyväksyä jäsentensä työsuhdeturvan heikentämistä tällä tavoin. Edellytämme, että kaikkia työntekijöitä kohdellaan samanarvoisesti riippumatta työnantajan koosta ja vaadimme, että hallitus luopuu esityksen eteenpäin viemisestä, sanoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen. 
    Tehyn mukaan erityinen uhka koskee tulevaisuutta. Sote-uudistus tuo toteutuessaan paljon lisää yksityisiä sosiaali- ja terveyspalvelualan yrityksiä. Etenkin yksityisen sosiaalialan yrityskenttä on jo nyt varsin villi ja työsuhdeongelmia on paljon. 
    – Esitys on ongelma myös tasa-arvon kannalta. Sosiaali- ja terveysalalla työsuhdeturvasta ei ole samanlaisia suojaavia määräyksiä työehtosopimuksissa kuten monella miesvaltaisella alalla. Lakiesitys onkin johtamassa isoihin uusiin ongelmiin naisvaltaisella sote-alalla, toteaa Rytkönen.

    Martta-Sofia
    Olen hoitaja. Herään aamulla viideltä. Keitän kahvit, puen, vien lapset hoitoon ja juoksen töihin. 
    Avatessani työpaikan oven varttia vaille seitsemän, nenääni tulvahtaa yökön leipomien pipareiden ja asukkaiden ulosteen tuoksu. Asukkaat ovat muistisairaita, osalla vatsa toimii usein läpi yön. 
    Kun olen vaihtanut työvaatteet, jotka kuuluu tietenkin vaihtaa omalla ajalla, ettei työaikaa kulu hukkaan, riennän raportille. Siihen on varattu kymmenen minuuttia, sillä Keijo-Kalevilla on lääkkeenanto joka aamu samaan aikaan, eikä hän tietenkään tahtoisi niitä ottaa. Hoitajana puhun kun Runeberg että Keijo-Kalevi ne ottaisi, lahjon suklaallakin, ja saan kuin saankin hänet pienet pillerinsä ottamaan, kunnes huomaan aamukahvin jälkeen, että ne samat tabletit löytyvät ruokasalin kukkaruukusta.
    Noh, aamupäivän riennän huoneesta toiseen. Joka huoneessa sama rumba, ainoastaan tanssipari vaihtuu. Vaipan vaihto, alapesut, sängyn siivous, pukeminen. Riina-Inkerin kanssa kaikki sujuu hienosti kunhan vain muistaa kehua häntä kauniiksi ja laittaa rusetin hiuksiinsa. Taisto-Olli taas ei ole samaa maata. Hän ei ymmärrä mitä hoitaja on tekemässä, eikä puhe mene perille: Taisto-Ollia pelottaa. Hän potkii, puree, sylkee, pissaa päälle. Avainnauhaa ei saa pitää kaulassa hänen huoneessaan, ettei hän kurista.
    Vieno-Lemmikki taas on siinä uskossa ettei hän ole sairas ollenkaan, vaikka on viisi vuotta hoitokodissa asukkaana ollut. Hänen mielestään hän tuli eilen, ja on hyvin tuohtunut kun yritän kertoa hänelle, ettei hän ole viikkoon käynyt suihkussa.
    – Tulin eilen ja kävin suihkussa juuri ennen kuin lähdin kotoa, hän sanoo joka päivä. Minkäs teet? Haastavaa, eikö? 
    Ruokailutilanteet saavat joskus miettimään, että olisiko helpompaa päiväkodissa tämä työ. Yksi sylkee kaiken lattialle, joku hotkii niin että on tukehtua. Lähes kaikki yrittävät piilottaa pillerit, ja aina on joku joka ei tahdo syödä. Ei millään, ei mitään, ei ikinä. Ja taas saat puhua kuin Runeberg konsanaan ja käyttää oman ruokatuntisi maanitteluun saadaksesi lopputulemana vain täyden lautasellisen ruokaa kaadettavaksi roskiin.
    Kun ruuan jälkeen on kuivituskierros tehty, täytyy yrittää jotain kirjata potilastietojärjestelmään. Kuka söi, kuka ei, kenen kakka olikin mustaa tänään. Kuka oksensi ja kuka löi hoitajaa. Mikä se oli se turvallisuusilmoitus.. Vaan kun yritän sitä etsiä, saapuvat Vieno-Lemmikin tytär ja kummipoika vierailulle. Tuhat vihaista silmäystä minuun ja moitteet, että istun täällä yksin enkä ole hoivaamassa heidän lähimmäistään. Kovasti pahoitellen lähden näyttämään heille heidän Vieno-lemmikkiään, vain että he voivat todeta rakkaimpansa nukkuvan päiväunia. 
    – Ei täällä kovin hyvä hoito voi olla, kun hoitaja istuu kansliassa, kuulen heidän nurisevan kun käännän selkäni lähteäkseni.
    Poistun huoneesta toivottaen mukavaa iltapäivää ja käännän pahat sanat sivuun. Minulla ei niille ole aikaa, sillä aamuvuoroon kuuluu myös siivousta ja minun vastuualueenani on tänään keittiö. Siivoan siis asukkaiden päiväunihetken ajan keittiötä.
    Kun lähden työstä, haen lapset, käyn kaupassa ja suuntaan kotiin tekemään ruokaa. Ravintolaan ei hoitajan palkalla ole varaa. Kun lapset ovat nukkumassa, kuulen kymppiuutisista miten hoitajamitoitusta pienennetään ja lomarahat otetaan pois. 
    Normipäivä
    Kuvailemani hoitajan päivä oli normaali, ilman kuolemia, sairasteluita tai tapaturmia. Olin yksin vastuussa kahdeksasta täysin muistisairaasta ihmisestä. Toisia hoitajia toki oli talossa myös mutta vastuussa toisista asiakkaista. Jos siihen olisi sattunut esimerkiksi yhden asukkaan kaatuminen pahasti, olisin ollut pulassa. Hoidin nyt vain perustarpeet: hygienian ja ruuan. Minulla ei ollut aikaa pitää kädestä tai lukea päivän uutisia asukkaille. Ja tästä vielä pienennetään.
    Minulle riitti
    Itse tässä kohtaa tein valinnan: lopetan, kun en vielä ole kiireessä tehnyt hoitovirhettä. Lopetan kun kaikki on vielä sisälläni kunnossa. Lopetin, vaihdoin kaupalliselle alalle. Sain mielenrauhan, kiireettömyyden ja saman palkan. Kutsumusta en nykyisestä ammatistani löydä, mutta en halua olla tekemässä sydäntä vaativaa työtä kello kaulassa. 
    Voin nyt elää omaa elämääni. Minun ei tarvitse olla olemassa ainoastaan työtä tehdäkseni. 
    P.s. Ja meidän työpaikassa oli vielä hyvä hoitajamitoitus. Monessa paikassa yhden hoitajan vastuulla on paljon enemmän.
    Martta-Sofia

    sh vm 83
    Kun kerron työstäni sukulaiselle, ystävälle tai tuttavalle, ensimmäinen toteamus on, että "miten te hoitajat jaksatte". No, eiköhän jokainen hoitaja tällä hetkellä pysty itse valitsemaan työnsä ja työpaikkansa oman mielenkiinnon mukaan. Työ on niin raskasta kuin siihen suhtautuu. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin ja yhteistyöllä ratkeaa moni ongelma.
    Vastavalmistuneet hoitajat hakeutuvat mielellään erikoissairaanhoitoon, jossa saa tehdä "temppuja" erikoisten hoitotoimenpiteiden muodossa. Vähän vanhemmat saattavat viihtyä terveyskeskuksen vastaanottotyössä tai vuodeosastolla. Jotkut taas pitävät vanhusten hoidosta, kuten palvelutaloissa ja vanhainkodeissa. Jokaisen osaamista ja erikoisalaa tulee kunnioittaa,eikä arvioida hoitajaa sen mukaan, missä tämä on töissä.
    Vanhusten hoito saattaa vaikuttaa rutinoituneelta, tylsältä, päivä päivältä samanlaiselta työltä, mutta kuten sairaaloissakin, vanhusten hoidossa ei ole koskaan samanlaista työpäivää. Mausteensa antaa omaisten kohtaaminen, vanhusten voinnin muutokset suuntaan tai toiseen, onnistumiset jossain hoidon osa-alueella.
    Sairaanhoitajan vastuulla saattaa olla usein myös sijaisten hankinta, joka vie paljon aikaa. Myös omat vastuualueeseen kuuluvat kirjalliset tehtävät, lääkäriyhteistyö ja asukkaiden lääkehoidosta vastaaminen on hoidettava ajallaan. Vanhusten arviointi ja kirjaaminen myös korostuu. Vanhusten hoito vanhainkodeissa ei ole vain sairaanhoitajan johdolla tehtävää työtä, vaan moniammatillista hoitotyötä. Kaikkien mielipiteitä kuunnellaan ja toimintaa kehitetään sen mukaan.
    Näkemykseni hoitotyöstä tämän tekstin perusteella saattaa vaikuttaa ruusuiselta. Uskon kuitenkin, että vaikka tulee päiviä jolloin laahustetaan kotiin rättiväsyneenä työpäivän jälkeen ilman lakisääteisiä taukoja, joku asia hoitotyössä palkitsee, että jaksaa seuraavana päivänä tulla taas samaan työhön. Ja väitän tässä, että se ei voi olla raha.
    Minulle tämä palkitseva asia on nähdä vanhusten hyvinvointi ja oman ammatillisen osaamisen kehittyminen päivä päivältä. Ja kun vapaa-ajan käyttää mielekkäästi, työasiat eivät jää mieleen pyörimään omalla ajalla.
    sh vm 83

    Sami Sairaanhoitaja
    Hoitajat.netin keskustelufoorumia selatessani törmäsin kollegan kirjoitukseen törkeimmistä avautumisista mitä hoitotyössä saa kuulla. Se on toki kirjoitettu huumorimielellä, mutta tämähän on ihan oikeata arkea meille hoitajille.
    Kollegan kirjoitus, jossa myös kuvitteelliset vastaukset törkypalautteeseen, meni suunnilleen näin:
    Kysymyksiä hoitajalle
    Q: Haluuksä turpaan?
    A: Kiitos tarjouksesta, mutta taidan jättää väliin. Tällä alalla sitäkin saa kokea yllättävän usein ihan kysymättäkin. Shokeeraavaa varmasti on, että se ei paranna sinun hoitoasi tai saa minun arvostustani sinua kohtaan nousemaan. Sori.
    Q: Ootko sä joku vi**n huora?
    A: En. Mutta et suinkaan ole ensimmäinen, jolta menee sekaisin nämä kaksi ammattiryhmää. Joten selkeyden vuoksi, tässä erot: Prostituoitu saa itse valita asiakkaansa, hänellä on parempi palkka ja hän kuulee varmasti vähemmän rivoja ehdotuksia työssään, kuin hoitaja.
    Q: Annatko pi**ua?
    A: kiitos, mutta joudun kieltäytymään tarjouksestasi. Sinänsä kaunis ajatus, eihän vuorotyötä tehdessä jää paljoa aikaa seksin harrastamiseen, mutta tässä tapauksessa elän mieluummin selibaatissa.
    Q: Ootko sä tyhmä?
    A: Olen. Eikö se ole jo sanomattakin selvää? Kuka järkevä ihminen tekisi tällaista työtä, tällaisella palkalla?
    Rankkaa sisäpiirihuumoriahan tämä, eikä noin tietenkään potilaalle työmaalla vastata. Nuo kysymykset eivät kuitenkaan ihan hatusta nykäistyjä ole, kyllä tollaista tekstiä saa tässä työssä liian usein kuulla. Minulta ei toki ole pipmsaa ruinattu eikä huoriteltu, mutta kyllä kollegat tollaista ovat saaneet kuulla. Homoksi on minuakin haukuttu. Nyrkistäkin olen saanut liian monta kertaa.
    Tuonkaltainen kura jota hoitotyössä ajoittain niskaan saa,  syö ihmistä sisältä. Sitä kyynistyy ja väsyy. Painat jaksamisen äärirajoilla huonolla palkalla, etkä saa hoidettua työtäsi niin hyvin kuin haluaisit. Päälle saat kuulla tällaista tekstiä potilailta ja omaisilta. Toki enemmistö potilaista on asiallisia ja mukavaakin palautetta työstään saa, mutta nämä jää kyllä ihon alle pitkäksi aikaa. 
    Olenko väärässä? Oletko kuullut vastaavaa työssäsi? Jätä kommentti!

    Hoitajat.net
    Tuntuuko, että olisi jotain sanottavaa, mutta et halua perustaa omaa blogia? Haluatko avautua jostain, kertoa hyvistä käytännöistä, työn iloista tai suruista? Kirjoita meille bloggaus!
    Tarjoamme hoitotyön ammattilaisille mahdollisuuden kirjoittaa blogi/kolumni-tyyppisiä kirjoituksia sivustollemme.
    Sivustolla on yli 2 miljoonaa sivulatausta vuosittain, somekanavissa yli 80 000 seuraajaa. Kirjoitukset jaetaan myös yhteisön some-kanaviin, joten tarjolla on runsaasti näkyvyyttä!
    Voit itse valita julkaistaanko kirjoitus nimimerkillä vai omalla nimelläsi. 
    Toimi näin:
    1. Lähetä kirjoitus osoitteeseen posti@hoitajat.net. Voit käyttää myös yhteydenottolomakettamme.
    2. Laita viestiin nimi tai nimimerkki, jota käytät.
    3. Jos haluat, rekisteröidy sivustollemme (ellet ole jo niin tehnyt) https://hoitajat.net/register/ Voit käyttää foorumilla tunnuksena omaa nimeäsi tai nimimerkkiä. Jos sinulla on tunnus foorumille, kirjoituksesi voidaan julkaista tunnuksesi nimissä. Jos haluat, kerro viestissäsi että haluat julkaisun tunnuksesi nimissä.
    Kirjoituksen pituudella ei ole merkitystä. Pääasia on, että teksti liittyy hoitotyöhön. Kirjoituksen pitää olla sinun omasi ja aiemmin julkaisematon, toisilla sivuilla julkaistuja tekstejä emme ota vastaan.
    Pidätämme oikeuden editoida (kirjoitusvirheet, otsikko yms) tekstejä, sekä valita julkaistavat kirjoitukset.
    Ei muuta kuin näppis sauhuamaan! 


    Facebook

    Twitter

    Instagram

×