Sairaanhoitajat antoivat heikon arvosanan johtajilleen

[Reportteri]

Sairaanhoitajaliiton julkistama sairaanhoitajien työolobarometri paljastaa, että työhyvinvoinnin kehittämishankkeet eivät vielä näy hoitotyön arjessa. Sairaanhoitajat ovat entistä tyytymättömämpiä työoloihinsa.

 

– On huolestuttavaa, että kaikilla mitatuilla osa-alueilla tulokset ovat heikentyneet. Ainoan poikkeuksen tekee työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen. Siinä tulokset ovat pysyneet entisellä tasolla. Heikoimman arvosanan tutkimuksessa sai osallistavan johtamisen osa-alue.  Eniten kehitettävää on päätöksenteon läpinäkyvyydessä, nopeassa puuttumisessa ongelmatilanteisiin ja sääntöjen johdonmukaisessa noudattamisessa, kehittämispäällikkö Nina Hahtela sanoo.

 

Barometri vahvistaa myös aikaisempien tutkimusten tuloksia siitä, että tyytymättömimpiä johtamiseen ja työelämään ovat nuoret sairaanhoitajat, joiden odotukset työelämästä eivät vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikkojen todellisuutta.

 

– Sairaanhoitajilla on vahva ammattietiikka ja ylpeys omasta työstä. Tyytymättömyys työoloihin ei näy huonona hoitona vaan ajaa sairaanhoitajia pois alalta. Erityisesti 26 – 35 -vuotiaat ovat herkimpiä lähtemään.  He hakeutuvat muille aloille, jos heillä ei ole mahdollisuutta tehdä työtään hyvin ja kehittyä siinä. Tämän perälautavuodon pysäyttäminen on sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman riittävyyden kynnyskysymyksiä, Hahtela sanoo.

 

Mitä pitäisi tehdä?

 

Tutkimukseen vastanneet sairaanhoitajat arvioivat, että toimivilla työelämän käytännöillä on suuri vaikutus työhyvinvointiin. Tämä tarkoittaa muun muassa, että työyhteisössä perustehtävä on määritelty selkeästi, työprosessit arvioidaan säännöllisesti yhdessä, rekrytointi perustuu osaamistarpeeseen, opiskelijaohjaus on laadukasta, työhyvinvoinnin kehittäminen on suunnitelmallista sekä työntekijöiden ja esimiesten suhde on avoin ja luottamuksellinen.

 

Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Merja Meraston mielestä barometrin tulokset tulee ottaa vakavasti etenkin, kun tarkastellaan millaisia haasteita sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöillä on edessään.  Osaava ja jaksava henkilöstö on nyt välttämättömyys.

 

– Johtamisen merkitys korostuu entisestään ja siihen on panostettava. Työhyvinvoinnin johtaminen tulee määritellä selkeästi lähiesimiehen vastuulle. Tehtävän hoitamiselle tulee myös varata riittävästi aikaa, tukea ja koulutusta. Hyvässä ja vetovoimaisessa työpaikassa johtaminen on osallistavaa ja työntekijöillä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, Merasto painottaa.

 

Liite: Sairaanhoitajien työolobarometri 2014

Lähde: Sairaanhoitajaliitto

 

[kahvikuppi_]

Ohan tämä nyt ollut tiedossa ilman mitään mittareitakin. Veikkaan että tässä ei tapahdu muutosta ylemmillä tasoilla vielä vuosiin.

[Julma]

Johtaminen on nykyään yliresursoitua ja se on erkaantunut käytännöstä tyystin. Erityisesti lähijohtaminen, joka vaatii kuntasektorilla jotain yliopistotutkintoja. Kun kriteerit on järjettömät niin ei olekaan enää varaa valita sitä, kuka oikeasti sopii hommaan. Sitten on pakko palkata hoitotiedeteoreetikko, joka ei pakosti ymmärrä työnteosta mitään. Sentään paperilla näyttää hyvältä, kun on oikeen maisteri johtamassa.

 

Omat kokemukset puoltavat sitä, että koulutustasolla ei ole mitään tekemistä onnistuneen johtajuuden kanssa. Merkittäviä asioita ovat hyvä itsetunto, tasapuolisuus, maalaisjärki, johtajalle soveltuva rauhallinen ja määrätietoinen luonne sekä runsas kenttätyöhön osallistuminen, jotta oikeasti tietää mitä johtaa.

[jupet]

Naulan kantaan. Toivoo nimim. 26-35v sairaanhoitaja joka juuri irtisanoutui vakituisesta sinänsä melko hyvästä työpaikasta ko. syistä...

[Mats]

Minusta johtaminen ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista ja kyllä siihen kannattaa kouluttautua. Esim. oh tasolla tarvitaan tietämystä talouden hallinnasta, näyttöön perustuvasta työstä, työtä ohjaavasta lainsäädännöstä jne. Hoitotieteen maisteritutkinto ei minusta kuitenkaan anna johtamiseen mitään erityistä lisää, mitä ei huomattavasti lyhemmällä koulutuksella saavuttaisi. Lisäksi siinä mennään nimenomaan hoitotieteen teorioihin sisälle sellaiselle tasolle, jota ei lähijohtamisessa tavita. Tämä haittaa monesti jopa sitä perustehtävän tekemistä.

 

Tästä johtuen minusta oh:ksi asti mainiot opinnot ovat joko yamk tai johtamisen erikoisammattitutkinto. Ylihoitajasta ylöspäin sitten yliopisto.

 

Ja tosiaan mikään näistä koulutuksista ei todella tee kenestäkään hyvää johtajaa. Hyvä johtaja saa näistä koulutuksista vain hyviä eväitä uralleen, ettei tarvitse kaikkea ihan itse opetella ja mokailla.

[Vieras: JP]

Ikävä kyllä nuoret sairaanhoitajat ovat niin erikoistuneina että eivät tajua mitään hoitotyöstä. Moneen nuoren hoitajan ajatusmaailmaa voidaan kuvata lauseella "muuten olisi kiva ammatti mutta kun on potilaita".

Alalle soveltumattomia velliperseitä sanon minä.

[Vieras: MM]

Ihanko oikeasti JP mielestäsi kaikki nuoret sairaanhoitajat ovat alalle soveltumattomia velliperseitä? Mistä ikävuodesta alkaen velliperseyttä ei enää esiinny? Mielestäni enemmän on velliperseilyä se, että tyydytään huonoon johtamiseen ja valitetaan päivästä toiseen, mutta mitään ei asialle tehdä...

[kahvikuppi_]

Ikävä kyllä nuoret sairaanhoitajat ovat niin erikoistuneina että eivät tajua mitään hoitotyöstä. Moneen nuoren hoitajan ajatusmaailmaa voidaan kuvata lauseella "muuten olisi kiva ammatti mutta kun on potilaita".

Alalle soveltumattomia velliperseitä sanon minä.

 

Onneksi on aina näitä 45+ hoitajia joitteinka mielestä kaikki muutokset on saamattomuutta ja kaikki hommat tehtiin paremmin 25 vuotta sitten. Sillon oli myös miehet rautaa ja laivat puuta jne...Työntekijät muuttuu ja kehittyy. Kaikki ei tyydy paskaan johtamiseen ja paskan niskaan ottamiseen niinkuin ennen.

[dino]

 

Ikävä kyllä nuoret sairaanhoitajat ovat niin erikoistuneina että eivät tajua mitään hoitotyöstä. Moneen nuoren hoitajan ajatusmaailmaa voidaan kuvata lauseella "muuten olisi kiva ammatti mutta kun on potilaita".

Alalle soveltumattomia velliperseitä sanon minä.

 

Onneksi on aina näitä 45+ hoitajia joitteinka mielestä kaikki muutokset on saamattomuutta ja kaikki hommat tehtiin paremmin 25 vuotta sitten. Sillon oli myös miehet rautaa ja laivat puuta jne...

 

Velliperseitä löytyy tasaisesti kaikista ikäryhmistä, itse en ainakaan pysty enkä etenkään halua asettaa työpaikan nuoria ja wanhoja vastakkain millään mittarilla.  

[kahvikuppi_]

 

 

Ikävä kyllä nuoret sairaanhoitajat ovat niin erikoistuneina että eivät tajua mitään hoitotyöstä. Moneen nuoren hoitajan ajatusmaailmaa voidaan kuvata lauseella "muuten olisi kiva ammatti mutta kun on potilaita".

Alalle soveltumattomia velliperseitä sanon minä.

 

Onneksi on aina näitä 45+ hoitajia joitteinka mielestä kaikki muutokset on saamattomuutta ja kaikki hommat tehtiin paremmin 25 vuotta sitten. Sillon oli myös miehet rautaa ja laivat puuta jne...

 

Velliperseitä löytyy tasaisesti kaikista ikäryhmistä, itse en ainakaan pysty enkä etenkään halua asettaa työpaikan nuoria ja wanhoja vastakkain millään mittarilla.  

 

 

Oli kommenttini oli melko kärkkäästi sanottu mutta omakohtaisella kokemuksella tuon ikäasettelun aloitteen tekee yleensä ne vanhemmat henkilöt siellä työpaikalla.

 

[neea]

Se vaan tulee joillekkin yllätyksenä, että pitää tehdä töitä.

[kukkis]

Se vaan tulee joillekkin yllätyksenä, että pitää tehdä töitä.

 

Aivan, ja on olemassa tietyt säännöt mitä kaikkien pitää noudattaa. 

[Tikki]

Näitähän on. Omassakin koulussa eräs sh opiskelija totesi kerran tunnilla ettei kyllä ala pyyhkimään mummojen ja pappojen pyllyjä koska on käynyt 3 vuotta lukiota. Ei hänen tarvitse koska on käynyt lukion,se on muiden hommaa. Miellyttävä työkaveri tulevaisuudessa, jospa ajatuksensa olisivat vähän muuttuneet koulutuksen varrella..

[jupet]

Hiukan huono asenne juu opiskelua ajatellen...

Mutta työelämästä taatusti löytyy sairaanhoitajalle paljonkin duunia jossa ei perseiden tai niiden pyyhkimisen kanssa olla tekemisissä, eikä sitä näinollen tartte koulun jälkeen tehdä kertaakaan jos oikeesti haluaa sitä välttää. Ja tuossahan ei suljettu esim lasten osalta mitään pois.

[Sini]

Terveydenhuoltoalalla koetaan työ raskaaksi, esimiehet osaamattomiksi ja palkkaus heikoksi osaamisvaatimuksiin nähden. Mutta on meillä jotain hyvääkin eli kunnallisella puolella pidemmät lomat, turvatumpi työsuhde (ei nyt lähimuistissa ole irtisanomisia tuotannollis-taloudellisista syistä) ja upeat työkaverit.