Koulutus turhauttaa...

[hilleripilleri]

Mulla on tällähetkellä motivaatio pahemman puoleisesti hukassa, yksi merkittävä syy on tämän sairaanhoitaja-koulutuksen epäloogisuus ja tehottomuus. En tiedä olenko ajatusteni kanssa kuinka yksin – ainakin jokunen on koulussani ilmaissut samantapaisia näkemyksiä.

Olen pariin otteeseen aloittanut opintoni samaisessa opinahjossa ja hammasta yhteen purren koittanut aina kestää opintojen mielettömyydet. Ainakin meillä käytetään ihan järkyttävän paljon aikaa ns. ”helppojen”-asioiden jauhamiseen ja näitä asioita oikein toistetaan eri opintokokonaisuuksissa. Sitten vaativammat asiat, kuten lääkelaskut, labranäytteet, pistoharjoittelut ynnä muu lääkehoito sekä käytännön harjoittelut käydään juosten kusten.

Monet oppitunnit ( yleensä juuri ne 100% läsnäolon vaativat ) ovat aivan käsittämättömän tehotonta hidastempoista jauhantaa. Ihan suututtaa, että opiskelijoiden kallisarvoista aikaa pitää hukata tällaiseen. Monesti olen suoraan sanottuna ottanut korvatulpat näille jonninjoutaville tunneille ja koittanut hyödyntää ajan oikeasti opiskelemalla.

Olen vasta ensimmäisen vuoden opiskelija ja olen toki kuullut, että homma menee muka järkevämmäksi jatkossa. Mutta onko todellakin näin vai vieläkö toisella ja kolmannella lukukaudella pitää hukata aikaansa jonninjoutavuuksiin? Tiedän, että jokaisessa koulutuksessa on tyhjänpäiväisyyksiä, mutta sairaanhoitajakoulutuksessa tämä menee jo liiallisuuksiin.

Nykyään tolkutetaan tehokkuutta jokapaikassa, mutta ei tämän koulutuksen kohdalla voi kyllä puhua tehokkuudesta. Jos ei jo muutenkin turhauta niin lisäksi isketään kaikki tehtävät paritehtäviksi, jotta suurin osa tekemiseen käytettävästä ajasta menee aikataulujen yhteensovittamiseen. 

[sij23]

Tuollaista oli jokunen vuosi sitten kun valmistuin. Ja nyt teen lisäopiskeluja, ja tuollaista se on edelleen. Ihan käsittämätöntä! Perhekeskeisyys, voimavaralähtöisyys jnejne on termejä mitä avataan ja käydään läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta millon meille aiotaan opettaa niitä oikeita käytännöntyössä tarvittavia juttuja? No, viimeksi ne oppi töissä (ja oppii edelleen), varmaan sama nytkin. Niin on menny korkealentoiseksi tuo amk:ssa opiskelu, että tunnutaan unohtavan, ettei meistä tuu mitään tutkijoita vaan ihan duunareita... Tää on tosin vaan mun mielipide ;)

[hansukatti]

Annatko jotain esimerkkejä näistä "jonninjoutavuuksista", mitkä turhauttaa? Pääsis vähän paremmin kärryille siitä, mitä tarkoitat :)

[kinoloni]

Muistaakseni on olemassa joku opetusministeriön asetus, jonka mukaan käytännön harjoittelua koulun tiloissa saa olla enintään 15 op verran ja loput työharjoittelussa. Ehkä laboraatiotunnit on sen takia niin rajallisia. Meillä käytännön harjoitteluun varatusta ajasta käytetään yleensä vaan puolet, sitten ihmiset lasketaan menemään. Harjoittelisin itse mieluummin viimeiseen minuuttiin asti, mutta tuntuu oudolta jäädä luokkaan kahdestaan opettajan kanssa.

[Julma]

Se on se holistinen ihmiskäsitys, voimavaralähtöinen tukeminen, sairaanhoitajan eettiset ohjeet ja moniammatillinen yhteistyö mitä siellä jankataan. No joo...tärkeitä juttuja, mutta ihan maalaisjärkeä..me ollaan nyt reilu kolmannes koko koulutuksesta käytetty näiden tahkoamiseen. Vieläkin vähän niinkuin odottaa että koska se opetus alkaa, mutta pikkuhiljaa sitä alkaa käsittää että ei se varmaan ala lainkaan.

[hilleripilleri]

Annatko jotain esimerkkejä näistä "jonninjoutavuuksista", mitkä turhauttaa? Pääsis vähän paremmin kärryille siitä, mitä tarkoitat :)

Jonninjoutavuuksia parempi sanavalinta olisi ehkä ollut turha toisto ja asioiden jankkaus. Helppoja ja yksinkertaisia, maalaisjärjellä hoksattaviakin asioita jankataan uudestaan ja uudestaan. Paljon on oppimateriaalissa päällekkäisyyksiä eri kursseilla. Samoten jossain lääkehoidossa hukataan järkyttävästi aikaa joihinkin lääkepurkkien tekstilappusiin sun muihin. Kenties tuolla ei ole jonninjoutavaa opetusta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta asioiden painotus on päin persettä. Eli ajan käyttö kohdistuu ihan vääriin asioihin. Tiedän, että harjoittelu/työelämä opettaa, mutta kai tuolla koulussa pitäis edes jotain oppia?! Minun puolesta koko koulutuksen voisi yhtä hyvin järjestää etäopiskeluna, johon kuuluisivat tentit ja käytännön näytöt sekä harjoittelut. Lisänä vois olla muutama käytännön kurssi ensiapua sun muita käytännön toimenpiteitä. 

[jupet]

Nyppii pahasti juuri toi "kyllä työelämässä sit oppii"... No miksi siellä koulussa ei voitais jo opettaa edes puolet ajasta oleellisia ja uusia asioita kun siellä kerta pitää paikalla olla. Ei tietenkään vastavalmistunut voi kaikkea osata mut ihan pienellä järkeistämisessä vois osata 70% enemmän kuin nyt!

 

Tai sitten koulu voisi kestää vaikka vuoden tai puolitoista jos ei ole tarkoitus tämän enempää asioita oppia.

[Piko]

Vastaavia kokemuksia löytyy myös täältä, valitettavasti. Hävettää harjoittelussa, kun ohjaaja ihmettelee miksi koulussa ei ole opetettu jotain ja joutuu kertomaan, että nokun ollaan tuhlattu aikaa mm. Florence Nightingalen elämänkerran lukemiseen tai vierailuun pelastusarmeijassa kuuntelemassa kristinuskosta. Yksi iltapäivä taisi mennä ympäristönsuojeluluentoa kuunnellessa. Ollaan myös useita kertoja käytetty 4h luento kokonaan kurssin etenemissuunnitelman käsittelyyn. Labratunneilla usein ensin 2h kerrataan teoriaa ja sitten pikaisesti käydään läpi joku pieni käytännön juttu. Toisinaan labratunti tarkoittaa sitä, että opettaja on tuonut pöydälle vaikkapa erilaisia kanyyleja ja sitten se 3h ihmetellään niitä työvaatteet päällä tekemättä mitään käytännössä.

 

Oma lukunsa sitten nämä tiedekurssit joita on 1-2 per lukukausi, eli vuodessa 2-4 kurssia. Nämäkin voisi yhdistää opinnäytevaiheessa omaksi kokonaisuudekseen. Todella turhauttavaa kun ei ole kunnon kliinistä opetusta ja sitten näillä kursseilla opetellaan tekemään tutkimuksia ja pohditaan onko N=20000000 riittävä otos, jos käytetään systemaattista satunnaisotantaa, vai pitäisikö sittenkin käyttää ryväsotantaa, jotta tulos olisi adekvaatti. Sitten harjoitellaan tilastotieteitä ajamalla SSPS ohjelmistolla jotain opettajan antamia lukuja. Sitten maikka toteaa, että ette te oikeasti tule tällaista tekemään, koska tätä tehdään yliopistossa, mutta pitää osata koska AMK...  Rehellisesti sanottuna: Kuinka moni AMK sairaanhoitaja työssään tekee ajoja SPSS:llä ja tekee jotain kyselylomaketutkimuksia? Valitettavasti tärkeät lääkehoidot, anatomiat sun muut on ulkoistettu itseopiskeluksi suurimmilta osin.

[Kunkku]

Jos tähän nyt sanoo vain näin simppelisti, että koulussa keskitytään täydellä teholla niihin asioihin joita opettaja on viimeksi itse tarvinnut ja jotka häntä kiinnostavat, eli ne hoitotieteen opiskeluun liittyvät asiat.

 

Pistän tähän nyt nopeasti mieleen tulevia asioita joita koulussa ei opetettu, eikä niitä ole läpi käyty, mutta joita olisi tarvinnut monet kerrat. Loppujenlopuksi olen harjoittelussa pyytänyt jotain ne minulle opettamaan. Seuraavat asiat olisi vallan mainiosti voinut koulussa opettaa, mutta sen sijasta keskityttiin kaikkeen muuhun.

 

- Karkean neurologisen statuksen tekeminen

- Avanteen hoitaminen

- Ab-laimennukset, ruiskuihin vedot, jne aseptiikka

- im pistopaikat

- perus drägerin monitorin käyttö

- Vatsan palpoiminen

- nenä - Niulunäytteen ottaminen

- pleuradreenin hoitaminen

- nestebalanssejen laskeminen

- amputaatiotyngän sitominen

- hemmetisti enemmän anatomiaa ja fysiologiaa ja ne latinankieliset nimet

[Hullujenkuningas]

Samat kokemukset täällä, mutta pakko porskuttaa että paperin saa joskus  :haukotus:

[Kunkku]

Onko ylipäätänsä menty pieleen siinä vaiheessa kun sairaanhoitajasta tehtiin amk tason tutkinto?

[tittelituure]

Jos tähän nyt sanoo vain näin simppelisti, että koulussa keskitytään täydellä teholla niihin asioihin joita opettaja on viimeksi itse tarvinnut ja jotka häntä kiinnostavat, eli ne hoitotieteen opiskeluun liittyvät asiat.

 

Pistän tähän nyt nopeasti mieleen tulevia asioita joita koulussa ei opetettu, eikä niitä ole läpi käyty, mutta joita olisi tarvinnut monet kerrat. Loppujenlopuksi olen harjoittelussa pyytänyt jotain ne minulle opettamaan. Seuraavat asiat olisi vallan mainiosti voinut koulussa opettaa, mutta sen sijasta keskityttiin kaikkeen muuhun.

 

- Karkean neurologisen statuksen tekeminen

- Avanteen hoitaminen

- Ab-laimennukset, ruiskuihin vedot, jne aseptiikka

- im pistopaikat

- perus drägerin monitorin käyttö

- Vatsan palpoiminen

- nenä - Niulunäytteen ottaminen

- pleuradreenin hoitaminen

- nestebalanssejen laskeminen

- amputaatiotyngän sitominen

- hemmetisti enemmän anatomiaa ja fysiologiaa ja ne latinankieliset nimet

 

Öö, onko tosi ettei aseptiikkaa, ab-laimennoksia ja ruiskuun vetämistä, im-pistospaikkoja, nestebalanssin laskemista ja neurologisen statuksen tekemistä mitenkään koulussa käyty läpi? Kyllä ainakin suurin osa tuosta listasta omassa koulutuksessa kyllä käytiin lävitse ja ihan amk tason th/sh olen. Tokikaan ihan kaikkea ei pysty opettamaan eikä oppimaankaan koulussa tai edes työelämässä ja ne oppii erikoisaloilla sitten, mutta että ihan perusjutut käymättä läpi...

 

Tutkimusasiat ei itseäkään aikanaan kiinnostanut, mutta niin ne vain tässä vuosien varrella on alkaneet kiinnostaa ja kyllä näyttöön perustuva hoitotyö vaatii kyvyn ainakin lukea tutkimuksia. Ja täytyy sanoa, että näin jatko-opintovaiheessa olen tyytyväinen, että edes perusteita on koulussa aikanaan opetettu...

[Kunkku]

 

Jos tähän nyt sanoo vain näin simppelisti, että koulussa keskitytään täydellä teholla niihin asioihin joita opettaja on viimeksi itse tarvinnut ja jotka häntä kiinnostavat, eli ne hoitotieteen opiskeluun liittyvät asiat.

 

Pistän tähän nyt nopeasti mieleen tulevia asioita joita koulussa ei opetettu, eikä niitä ole läpi käyty, mutta joita olisi tarvinnut monet kerrat. Loppujenlopuksi olen harjoittelussa pyytänyt jotain ne minulle opettamaan. Seuraavat asiat olisi vallan mainiosti voinut koulussa opettaa, mutta sen sijasta keskityttiin kaikkeen muuhun.

 

- Karkean neurologisen statuksen tekeminen

- Avanteen hoitaminen

- Ab-laimennukset, ruiskuihin vedot, jne aseptiikka

- im pistopaikat

- perus drägerin monitorin käyttö

- Vatsan palpoiminen

- nenä - Niulunäytteen ottaminen

- pleuradreenin hoitaminen

- nestebalanssejen laskeminen

- amputaatiotyngän sitominen

- hemmetisti enemmän anatomiaa ja fysiologiaa ja ne latinankieliset nimet

 

Öö, onko tosi ettei aseptiikkaa, ab-laimennoksia ja ruiskuun vetämistä, im-pistospaikkoja, nestebalanssin laskemista ja neurologisen statuksen tekemistä mitenkään koulussa käyty läpi? Kyllä ainakin suurin osa tuosta listasta omassa koulutuksessa kyllä käytiin lävitse ja ihan amk tason th/sh olen. Tokikaan ihan kaikkea ei pysty opettamaan eikä oppimaankaan koulussa tai edes työelämässä ja ne oppii erikoisaloilla sitten, mutta että ihan perusjutut käymättä läpi...

 

Tutkimusasiat ei itseäkään aikanaan kiinnostanut, mutta niin ne vain tässä vuosien varrella on alkaneet kiinnostaa ja kyllä näyttöön perustuva hoitotyö vaatii kyvyn ainakin lukea tutkimuksia. Ja täytyy sanoa, että näin jatko-opintovaiheessa olen tyytyväinen, että edes perusteita on koulussa aikanaan opetettu...

 

Käytännössä ab-laimennoksia tai kuiva-aine liuotuksia ei opeltu mitenkään. Se miten nuo tehdään aseptisesti oikein olisi ihan kiva koulussa opetella. Im pistopaikka etsittiin kerran kaverin hanurista ja se oli siinä. Nestebalanssin laskemisesta ei varmaan ole mainittu sanallakaan. Neurologisen statuksen testaamista ei myöskään ole takuu varmasti millään tavalla opetettu.

[Oo-Pee^]

Meidän koulussamme käytännön laboraatiotunteja on vähennetty. Tulee tunne, että käytännöntaitojen oppimista sysätään yhä enemmän työharjoittelupaikkoihin, ohjaajien vastuulle. Opettajat ovat hyvin teoreettisia, vailla käsitystä käytännön hoitotyöstä.

Uusi opetusmetodi "Problem based learning" otetaan koulussamme vähitellen käyttöön. Tuntuma on, että metodi on enemmän "Problem based, without learning".

Tällä hetkellä kirjoittelen toimintasuunnitelmaa ikäihmisten kulttuurielämysten lisäämisestä. Meidän pitää siis osallistua kaikenlaisiin ihmehankkeisiin. Olisi mielekkäämpää jos tämäkin ajan voisi käyttää esim. lääkehoidon, käytännöntaitojen, kivunhoidon opiskeluun.

Olipa hyvä, että sai purkaa tuntojaa tässä topicissa! :D

 

EDIT: Koulussa esiteltiin tunnilla tikkauspakettia ja sanottiin, "älkää avatko sitä, se on niin kallis". Kun taas kävimme Thaimaassa työharjoittelussa, jokainen sai oman tikkauspaketin, jolla harjoitella tikkausta keinoiholle. Joku pääsi jopa tikkaamaan oikeaa potilastakin.

[tittelituure]

 

 

Jos tähän nyt sanoo vain näin simppelisti, että koulussa keskitytään täydellä teholla niihin asioihin joita opettaja on viimeksi itse tarvinnut ja jotka häntä kiinnostavat, eli ne hoitotieteen opiskeluun liittyvät asiat.

 

Pistän tähän nyt nopeasti mieleen tulevia asioita joita koulussa ei opetettu, eikä niitä ole läpi käyty, mutta joita olisi tarvinnut monet kerrat. Loppujenlopuksi olen harjoittelussa pyytänyt jotain ne minulle opettamaan. Seuraavat asiat olisi vallan mainiosti voinut koulussa opettaa, mutta sen sijasta keskityttiin kaikkeen muuhun.

 

- Karkean neurologisen statuksen tekeminen

- Avanteen hoitaminen

- Ab-laimennukset, ruiskuihin vedot, jne aseptiikka

- im pistopaikat

- perus drägerin monitorin käyttö

- Vatsan palpoiminen

- nenä - Niulunäytteen ottaminen

- pleuradreenin hoitaminen

- nestebalanssejen laskeminen

- amputaatiotyngän sitominen

- hemmetisti enemmän anatomiaa ja fysiologiaa ja ne latinankieliset nimet

 

Öö, onko tosi ettei aseptiikkaa, ab-laimennoksia ja ruiskuun vetämistä, im-pistospaikkoja, nestebalanssin laskemista ja neurologisen statuksen tekemistä mitenkään koulussa käyty läpi? Kyllä ainakin suurin osa tuosta listasta omassa koulutuksessa kyllä käytiin lävitse ja ihan amk tason th/sh olen. Tokikaan ihan kaikkea ei pysty opettamaan eikä oppimaankaan koulussa tai edes työelämässä ja ne oppii erikoisaloilla sitten, mutta että ihan perusjutut käymättä läpi...

 

Tutkimusasiat ei itseäkään aikanaan kiinnostanut, mutta niin ne vain tässä vuosien varrella on alkaneet kiinnostaa ja kyllä näyttöön perustuva hoitotyö vaatii kyvyn ainakin lukea tutkimuksia. Ja täytyy sanoa, että näin jatko-opintovaiheessa olen tyytyväinen, että edes perusteita on koulussa aikanaan opetettu...

 

Käytännössä ab-laimennoksia tai kuiva-aine liuotuksia ei opeltu mitenkään. Se miten nuo tehdään aseptisesti oikein olisi ihan kiva koulussa opetella. Im pistopaikka etsittiin kerran kaverin hanurista ja se oli siinä. Nestebalanssin laskemisesta ei varmaan ole mainittu sanallakaan. Neurologisen statuksen testaamista ei myöskään ole takuu varmasti millään tavalla opetettu.

 

 

Voi kääk suoraan sanoen... Ei meilläkään aikoinaan mitenkään ylettömästi labratunteja ollut, mutta kyllä sentäs ab:t laimennettiin ja tynkäkin sidottiin ym.. Neurologinen status nyt kyllä meni varmaan teoriatasolla läpikäyden, mutta kuitenkin sentään opetettiin. Ei ihme, jos sylettää... Paljon, hyvin paljon, kuitenkin harjoitteluihin silloinkin jäi ohjaajien varaan opettaminen tuolloinkin.

[EsaP]

Mä tein elämäni suurimman virheliikkeen, kun menin lähärikouluun.

Tämä Tampereen Pirko, nykyinen Tredu ei oikeesti voi täyttää mitään normeja?

Voin sanoa, että koulu ei ole opettanut mulle mitään, mitä en ole jo osannut tai harjoitteluissa oppinut.

 

Aika järkkyä :(

 

Ja mä menin tonne vain ja ainostaan siksi, että olisi helpompi päästä AMK sairaanhoitajan aikuispuolelle opiskelemaan joskus tulevaisuudessa .....

ARGH!

[Saska]

Onko ylipäätänsä menty pieleen siinä vaiheessa kun sairaanhoitajasta tehtiin amk tason tutkinto?

Siltä se pahasti ainakin vaikuttaa. Hitsin paljon opintoihin kuuluu kaikenlaista tieteellistä hörönlöröä, monen opintopisteen edestä. Käytännön taitojen harjoittelu taas on sysitty melkein kokonaan harjoitteluihin. Siis ihan oikeasti, miksi ihmeessä tällaisessa "käsityöammatissa" koulutuksen painopiste on kirjallisen tekstin tuottamisen ja tietolähteiden käytön puolella? Johan lähdekritiikki on opetettu yläasteella ja lukiossa.

 

Nyt kun on muutaman vuoden valmiina sairaanhoitajana toiminut, niin monesti on saanut huomata, kuinka avuttomaksi koulutus meidät tuoreet hoitsut jättää. Siis ihan totta, miksei koulussa voi karsia jotain tieteellisyys- ja tutkimustunteja ja käyttää sen ajan esimerkiksi haavojen hoidon perusasioiden läpikäymiseen? Tuntuu että valtaosa työssä tarvittavasta tietotaidosta on kertynyt vasta valmistumisen jälkeen.

 

Ja eikös sitä ole jo vuosikaudet valitettu, että harjoitteluihin tulevat opiskelijat on aika kädettömiä ensi alkuun, kun koulussa ei kädentaitoja juuri opeteta? Itse olin aikanani siltä osin hyvässä asemassa opiskelemaan lähtiessäni, että minulla oli takana puolen vuoden harjoittelujakso hoiva- ja kuntoutuslaitoksessa. Työkkärin kautta. Muuten olisinkin ollut ensimmäisillä harjoittelujaksoilla ihan pulassa.

[vertebra]

Tutkimuksenlukutaito, tiedonhaku, lähdekriittisyys, tutkimuksen perusteet yms kuuluu mielestäni sen verran yleissivistykseen, että hyvä ne on korkeakoulussa opettaa pääpiirteittäin, mutta kyllähän noita painotetaan nykymuotoisessa AMK:ssa aivan liikaa. Etenkin kun painotus tapahtuu sen ammattiin valmistelevan osaamisen kustannuksella. Suurin osa valmistuvista opiskelijoista menee kuitenkin tekemään käytännön työtä eikä tutkimusta ja ne, jotka tutkijoiksi haluavat, hakeutuvat luultavasti yliopistoon jatko-opintoihin joka tapauksessa.

 

Yleisesti ottaen koulutuksessa pitäis nykyistä enemmän painottaa anatomian & fysiologian, farmakologiaa ja lääketieteellistä osaamista sekä eritoten käytännön osaamista siinä ammatissa mihin ollaan valmistumassa. Ensin tulisi opettaa riittävän kattava lääketieteellinen teoriaosaaminen opiskeltavasta asiasta, sen jälkeen käytännön harjoittelua toimenpiteistä ym ja päälle soveltavia harjoituksia ja case-harjoituksia, joissa teoriaa ja temppuja pääsee soveltamaan käytännössä. Kurssin lopuksi riittävän vaativa tentti ja vaikka jotain näyttökokeita jolla katsottaisiin, että opiskelijat ovat oikeasti sisäistäneet opetettavat asiat.

 

Noita alussa mainitsemiani kursseja voisi olla esimerkiksi ensimmäsen lukukauden aikana, jonka jälkeen paneuduttaisiin täysillä niihin oikeasti työelämässä vaadittaviin tietoihin ja taitoihin. Lisäksi esim etiikka hoitotyössä, vuorovaikutus hoitotyössä, perhelähtöinen hoitotyö ja muut vastaavat kurssit ovat mielestäni sellaisia, ettei noita voi oikeastaan edes koulussa opettaa jollekin jolla ei normaalina pidettäviä sosiaalisia valmiuksia ennestään ole. Jos omaa edes jonkunlaiset vuorovaikutustaidot ja tilannetajun, nuo siirtyvät aika luonnostaan työelämään. Toki joitain pointteja on hyvä käydä läpi koulutuksen aikana, mutta pääsykokeissa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota normaaleihin vuorovaikutustaitoihin jottei niitä tarvitsisi kädestä pitäen kaikille opettaa.

[jupet]

Näen korkeakoulustatuksen, lähdekritiikin ja tutkimuksenlukutqidonopettamisen ja sensellaisen oikeen hyvänä asian... Ja samaan hengenvetoon AMK-systeemi on kyllä niin pseudo- ja mukatieteellistä huttua että huhhuh... Koulu on kohta suoritettu ja en mä kyllä ikinä mitenkään pistäis tuota samalle viivalle oikeiden korkeakoulujen kanssa. Nimimerkillä luonnontieteilijätaustaa yliopistolla.

[Mats]

Kyllä minäkin näen, että tuo "pseudo- ja mukatieteellinen huttu" on erittäin tärkeää asiaa myös käytännön hoitotyön kannalta. Ongelma on minun mielestäni kaksijakoinen. Toisaalta näitä asioita yritetään opettaa opiskelijoille, joita asia ei pätkääkään kiinnosta. Eihän siitä silloin mitään hyötyä ole. Monella ei varmaan kapasiteetti riitäkään kaikkien asioiden ymmärtämiseen, mutta siitä päästään toiseen ongelmaan. Näitä asioita opetetaan myös väärällä tavalla. Oman näkemykseni mukaan kaikkia asioita voidaan opettaa siten, että ne ovat mielenkiintoisia ja silloin ne opitaan paremmin.

 

Yksi ongelma on nimen omaan tämä "mukatieteellisyys". Jos sillä tarkoitetaan negatiivista asiaa, että sillä asialla ei ole mitään merkitystä, kun se ei ole "oikeaa tiedettä" niin ei ihme, että siitä ei ole kukaan kiinnostunut. Ammattokorkeakoulun "mukatieteellisyys" on kuitenkin sitä, että tehdään käytännön asioita. Käytännön asioissa on niin paljon muuttujia, että tieteellisiä metodeja ei monesti voida käyttää ja tulokset eivät ole tieteellisesti katsottuna päteviä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei hoitotyöhön liittyviä asioita kannattaisi tutkia.

 

Näyttöön perustuvasta hoitotyöstä on tehty käsitteenä varsinkin opiskelijoita luotaantyöntävä. Peruskysymys siinä on kuitenkin, että miksi jokin asia tehdään jollain tavalla. Totta kai potilaita pyritään hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Miksi hoitaisimme potilaita tavalla, joka aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä?

 

Siinäkin olen samaa mieltä, että opinnoissa on todella paljon ilmaa. Tämä voitaisiin korjata tiivistämällä ja lyhentämällä koulutuksen pituutta ehkäpä 1/3 tai lisäämällä oikeaa sisältöä.

[jupet]

Kyllä minäkin näen, että tuo "pseudo- ja mukatieteellinen huttu" on erittäin tärkeää asiaa myös käytännön hoitotyön kannalta.

 

 

Eli mielestäsi käytännön hoitotyö jotenkin edellyttää todellisen tieteellisen tiedon periaatteista poikkeamista tai vähintäänkin epärehellistä raportointia? Itse valitsisin mielummin sen ihan oikeasti tieteellisen asian, ja koen että käytännön hoitytö hyötyisi SUURESTI jos opetettaisi ihan tosissaan tieteellisen tiedon tuottamisen ja käsittelemisen alkeet.

 

Esimerkki vähintäänkin tieteellisen vilpin rajoja hipovasta opista on miten treenataan ensin kirjoittamaan teksti ja sen jälkeen etsimään "lähteet" jotka muka perustelevat jo valmiiksi kirjoitetun tekstin juuri siihen suuntaan mitä kirjoittaja on alkujaan halunnut kirjoittaa

[tittelituure]

 

 

Esimerkki vähintäänkin tieteellisen vilpin rajoja hipovasta opista on miten treenataan ensin kirjoittamaan teksti ja sen jälkeen etsimään "lähteet" jotka muka perustelevat jo valmiiksi kirjoitetun tekstin juuri siihen suuntaan mitä kirjoittaja on alkujaan halunnut kirjoittaa

 

Ei meille ainakaan noin opetettu :blink:

[Vieras: jopo]

Valtaosa amk-tason oppilaitoksista taitaa olla osakeyhtiöitä. Kyseessä siis bisnes, jonka toivotaan olevan mahdollisimman tuottava. Todellisuushan on se, että opiskelijat saavat juuri sen tasoista ja sisältöistä opetusta, joka on ylemmän johtoportaan toimesta resurssien muodossa myönnetty. Ainakin Etelä-Suomen alueella useat opiskelijat eri ammattikorkeakouluista ja etenkin hoitotyötä opiskelevien suusta on tullut sama viesti: liian vähän kliinisen puolen opetusta ja liian paljon jätetään opiskelijan itseopiskelun varaan. Osa koulutuksesta on alkanut muistuttaa jo kirjekurssitasoa. Tämä sama virsi on jatkunut vuosia, että opetuksen taso ja määrä on laskenut ja painopistettä opetuksessa on laitettu hoitotieteilylle, erilaisille projekteille, terveysneuvontaan, hoitotyön historiaan jne. mitkä sinällään ovat tärkeitä juttuja osata ja kuuluvat toki osaksi hoitotyötä, mutta se tehdään käytännön kliinisen hoitotyön opetuksen kustannuksella! Opiskelijoille annetaan tunne, että osaavat asiat, tai ainakin pitäisi osata, jos asia on nopeasti juoksemalla käyty läpi tai jätetty kokonaan itseopiskelun varaan.Työelämässä viimeistään se tunne sitten saattaakin ropista alas korkealta ja kovaa. Hyväksytysti suoritettu tentti tai pikakurssi ei olekaan yhtäkuin vahva kliininen osaaminen käytännön työssä. On kyseenalaista, että kliinisen hoitotyön opetukselle ja harjoituksille oppilaitoksissa on varattu niin vähän resursseja ja aikaa koko opetussuunnitelmasta ja täytteeksi on otettu sellaista löpinää, jonka voisi jättää vähemmälle tai suorittaa kirjatentein itseopiskeluna. Myös alalle soveltuvuutta pitäisi painottaa enemmän kun ihmisiä alalle valikoidaan.

[Tikki]

Omassa koulussa on opettajat ihan suoraan sanoneet että tavoite on sellainen ettei koulussa ole oppintunteja ollenkaan. On vain verkkokurssit, itsenäistä opiskelua ja pari simulaatiota viikossa tms. On meillä nytkin jo aika paljon 100% verkkokursseja joissa ei ole lähitunteja ollenkaan. Toisessa päässä on sitten neljä tuntia kestävät luennot jossa tuijotetaan diasarjaa ja kuunnellaan opettajaa. Näissä tulee hyvin paljon tiukkaa tietoa mitä varmaan kukaan ei sisäistä kunnolla koska ei jaksa keskittyä neljää tuntia niin intensiivisesti jonkun 15min kahvitauon voimalla. Tosi vähän on mitään taitopajoja tai muita missä harjoiteltaisiin kädentaitoja taikka potilaan kohtaamista yms. Näitä juttuja lueskellaan netistä tai kirjoista. Ei ehkän paras tapa opiskella kun ala itsessään kuitenkin vaatisi paljon niitä kädentaitoja ja ihmisten kohtaamista. Ei mielestäni kovin hyvä suunta että enemmän ja enemmän istutaan kotona koneen ääressä opiskelemassa.
Opettajat luennoilla jatkuvasti höpöttävät "Kun on niin paljon asiaa ja vähän aikaa niin käydään tämä nopeasti läpi, luette sitten itse kotona tarkemmin.." 
 

[Julma]

Se on se holistinen ihmiskäsitys, voimavaralähtöinen tukeminen, sairaanhoitajan eettiset ohjeet ja moniammatillinen yhteistyö mitä siellä jankataan. No joo...tärkeitä juttuja, mutta ihan maalaisjärkeä..me ollaan nyt reilu kolmannes koko koulutuksesta käytetty näiden tahkoamiseen. Vieläkin vähän niinkuin odottaa että koska se opetus alkaa, mutta pikkuhiljaa sitä alkaa käsittää että ei se varmaan ala lainkaan.

OHI ON! Tänään vein viimiset laput koululle ja opettaja anto ohjeeksi odottaa todistusta saapuvaksi postissa. Tänään pitää varmaan ottaa pieni viski