Aiheessa on 12 vastausta

[Tatya]

Enemmän tai vähemmän voi itse vaikuttaa mihin päätyy.. Harjoittelupaikoista on kova kilpailu Helsingissä ja siksi aina ei pääse sinne minne haluaa.. Kannattaa olla avoin menemään muidenkin paikkakuntien sairaaloihin, jos haluaa vielä enempi olla vaikuttamassa omiin paikkoihinsa.

Musta hyviä ja mielenkiintoisia paikkoja olis enemmän kuin minne ikinä ehtii, harva paikka on mitenkään tosi tylsä tai huono harjoittelupaikka. Sairaanhoitajia on erilaisia ja töissä eri paikoissa, niinpä joku opiskelijakin tykkää tuosta tai ja joku toinen tästä.. Itse päädyin paikkoihin, joihin en uskonut päätyväni, mutta jokainen paikka oli niin opettavainen, että olisin mielelläni ollut vielä toisetkin 5 tai 8 viikkoa. Se kaikkein cooleimmalta kuulostava paikka ei ehkä ollutkaan kaikkein mielenkiintoisin..

Ei ehkä kannata miettiä paikkoja vielä hirveästi, tulet käyttämään niiden tuskailuun paljon aikaa sitten opiskeluaikanakin. Eikä liian pitkälle kannata suunnitella, et ehkä tiedäkään mikä sitten oikeasti kiinnostaa. Itsellä ainakin kokemus, että harjoittelupaikoissa sai aika hyvin vaikuttaa vuoroihin, pääosin toivottiin aamun tekemistä opiskelijalta (loppuvaiheen harjoittelupaikoissani täysin, mutta selittyi työpaikan luonteella).

Muokannut Tatya, 17.07.2012 - klo:20:25.

[Aadelheid]

Harjoittelupaikat hankkii opiskelija itse, joko valtakunnallisen Jobstep varausjärjestelmän kautta, tai itse paikan sopimalla. Eli itse saa valita minne menee (tai ainakin minne yrittää mennä, Jobstepissa yleensä on sen verran ruuhkaa etteivät kaikki kerkeä nappaamaan ykköstoiveena ollutta paikkaa).

Itse asuin Helsingissä koko koulutuksen ajan, ja kävin harjoittelussa myös Espoossa Jorvissa ja Hyvinkäälläkin saakka. Syynä tähän ei ollut se etteikö paikkoja olisi saanut Helsingistä, vaan en vain halunnut Helsingin paikkoja kyseisille harjoitteluille koska noista sairaaloista löytyi paljon kiinnostavammat paikat mun mielestä. Toki matkat olivat suuntaansa aika pitkät ja seutu/vyöhykelippu Hyvinkäälle tulivat tyyriiksi, mutta ehdottomasti koen että kannatti. Meillä ryhmästä moni valikoi paikkansa vaan sillä perusteella että mihin oli kotoa lyhin matka Itse koin harjoittelut niin ainutlaatuisiksi tilaisuuksiksi päästä näkemään erilaisia paikkoja ja juttuja, että halusin sinne missä oli mielenkiintoisinta vaikka se sitten olisikin vaatinut ajallisia/rahallisia/tms uhrauksia.

Meillä kyllä sai itse valita vuoronsa melkolailla että mitä halusi tehdä. Ohjeistus koulun taholta yleensä oli, että jokaista harjoittelujaksoa kohden pitäisi tehdä ainakin yksi yövuoro ja muutamia iltavuoroja jotta näkee osaston toimintaa eri vuorokaudenaikoina. Mitään ei kuitenkaan ollut kiveen kirjoitettu, vaan esimerkiksi omalla Hyvinkään jaksolla sain tehdä pelkkiä päivävuoroja koska matkustaminen vei niin paljon aikaa ja mm. iltavuorosta olisi ollut kotona niin kovin myöhään yöllä.

Harjoittelupaikkoja tosiaan on huonompi miettiä vielä tuossa vaiheessa kun et ole päässyt opintojen alkuunkaan. Kyllä sitä sitten kunkin kurssin aikana muodostuu kuvaa että minkälaiseen paikkaan haluaisit harjoitteluun, ja saattaa mieli muuttua kokonaankin tämän hetkisiin ajatuksiin verrattuna. Kyllä sitä ehtii

Muokannut Aadelheid, 17.07.2012 - klo:21:16.

[Pöllö]

Mihin haluat suuntautua, painottua? Toki harjoittelupaikoissa on eroja, ohjaajan asenne ja henkilökemia joskus vähän vaihtelee, ohjauskyvyt samoin. Yleensä harjoitteluissa tulee joku pakollinen tilastotappio, paikasta ei saa mitä haluaa, tai henkilökemia ohjaajan kanssa ei oikein natsaa. Aina kannattaa kuunnella ja selvittää, mitä missäkin tapahtuu, millaisia kokemuksia, mutta joskus sai vain karkeasti selville, millaista toimintaa jossain on. Opiskelijan kehittyminenhän tapahtuu myös omaa tahtiaan, ja haastetason tulee olla sopiva. Ei liian matala, ei liian korkea. Edelleen on myös ratkaisematta, kannattaako hakea useasta paikasta hyvää yleisosaamista vai useasta syvän tason erikoisosaamista. Vai jostain yleisosaamista, sitten paneutua jollekin omalle sektorilleen? Lisäksi työnteko opintojen aikana vaikuttaa myös kokemuksen saamiseen.

Pk-seudun ulkopuolella kannattaa käydä, jos pystyy. Itse kävin yhden harjoittelun n. 50 km päässä ja matka huomioitiin kyllä harjoittelun järjestämisessä. Valitettavasti mukavuudenhalu, työnteko ja kukkaro vaikuttivat, olisi ainakin yksi harjoittelu käydä tekemässä kaukana pk-seudusta. Mietin myös vanhempieni luona tai heidän mökillään asumista yhden harjoittelun ajan, mutta paikkakunnalta ei oikein tuntunut löytyvän paikkaa, mistä olisi riittävästi innostunut. Mikään harjoittelupaikka ei tuntunut turhalta, toki jostain saa vähemmän, mutta itselleen tekee hallaa, jos sitten sieltä ei ota sitä, mitä voi. Joskus voi yrittää koota lisätietoa siitä itselle tärkeästä painopistealueesta, mutta kyllähän usean harjoittelupäivän jälkeen on väsy, kun kuitenkin uudessa ympäristössä toimii. Ja jotain koulutehtävää, joskus kurssiakin on harjoittelun rinnalla. Ainahan nuo ennakko-oletukset eivät pidä paikkaansa, näennäisesti sisällöltään huippupaikka ei sitten ole sellainen, jossa pääsisi tekemään tai toiminta on kapean erikoistunutta. Ja jos harjoitteluissa ei pääse johonkin paikkaan, mihin haluaisi, kesätöitä tai keikkatyötä voi kysellä - ja elämä jatkuu vielä valmistumisen jälkeenkin, silloinkin voi kierrellä ja katsella paikkoja.

Hampaankoloon jäivät harjoitteluista se tilastotappio, henkilökemia ohjaajan kanssa ei toiminut, sain huonot arvostelut, en mm. kysellyt häneltä riittävästi asioita. Jobstep kaatui kerran, mutta sain kohtuullisen paikan hieman kauempaa. Yksi osasto teki oharit järkäten paikan mahdolliselle tulevalle työntekijälle, mutta paikka, joka oli jäänyt Jobstepiin suunnilleen ainoaksi vapaaksi, tarjosikin parhaan ohjaajan koskaan. Yhdessä paikassa osastonhoitaja oli suoraan sanottuna outo, mutta ohjaaja toimi puskurina ja siltä tontilta jäi kyllä ihan paljonkin käteen. Meidän aikaan oli haasteita löytää mm. psykiatrian paikkoja, lapset olivat toinen haastava, jolloin kannattaa kyllä olla avoimena pk-seudun ulkopuolellekin, jos mahdollista. Koulun tarjoamat varapaikat vaihtelevat laidasta laitaan, voivat olla kaukanakin oman tontin punaisesta langasta.

Jaa-a, mitähän mun kurssikaverit kehuivat... Pelastuslaitos on ihan kiva, mutta moni oli kyllä sitä mieltä, että kannattaa käväistä sillä tontilla myös Helsingin ulkopuolella. Jorvin ja Hyvinkään leikkureista taisi useampi sanoa positiivista. Haartmanin päivystyksessä kävi väkeä pääosin positiivisin kokemuksin, työpaikkana voi olla ajoittain raskas. Pari ihmistä on ollut Herttoniemen sairaalan os. 2:lla, mistä pitivät ilmeisesti työporukan vuoksi, niin akuuttiahan toiminta siellä ei ole. Joku tykkäsi saman talon infektio-osastosta - en sitten tiedä, onko siellä miten kuviot remontin myötä muuttuneet. Positiivinen kommentti löytyy myös Jorvin teholta parilta ihmiseltä ja samoin Töölön ortopedisen puolen leikkurista. Aurorasta löytyi myös joku mukava osasto, en vain muista mikä. Hmm... Pitäiskös tähän ladata negatiivisia kommentteja kanssa...

Hyvähän se on pyrkiä harjoittelupaikkoihin, joiden sisältö tuntuu itseään kiinnostavan eniten. Ja avoimin mielin vain kaikkiin paikkoihin. Ei ne ennakko-oletukset aina pidä paikkaansa, mutta itselleen ei kannata tehdä hallaa, vaan ottaa sitten sen irti minkä kulloinkin pystyy. Tärkeimpiähän ovat opintojen loppuvaiheen harjoittelut, ja niitä ennen saa kyllä harjoitteluista kokemusta. Eivätkä nekään harjoittelut maailmassa ihan aina kaikkea määrää, tietysti on helpompi mennä vaikka jonnekin leikkuriin, jos sieltä on harjoittelukokemusta. Aadelheid tuossa mainitsikin, että paikkoja ehtii miettiä ja mielikin muuttua. Ei kannata turhaa stressiä tässä vaiheessa paikoista kantaa. Joskus on ihmisiä, joille on selvää, mitä he haluavat tehdä, mutta ei tuo nyt haitaksi ole sekään, että näkee erilaisia paikkoja, joskus kokeilee vähän jotain oudompaakin tonttia.

Edit: Kirjoittaessani tuossa tulikin samaan aikaan tuota kotihoidon historiaa. Haluatko jatkaa vanhusten kanssa, tehdä jotain vähän siihen suuntaan, vai laajentaa näköaloja - kokeilla aivan jotain uutta? Minkä erikoisalojen harjoittelupaikoista haluaisit tietoa?

Muokannut Pöllö, 17.07.2012 - klo:22:24.

[Aadelheid]

Kotihoidon harjoittelu ainakin meillä kuului kyllä pakollisena.

[Pöllö]

Kotihoidon harjoittelu ainakin meillä kuului kyllä pakollisena.

Jos oikein muistan, niin on sh-opinnoissa pakollinen, koska taisi kuulua peräti EU:n tutkinnonvastaavuusdirektiivissä (olipasanahirviö) yhdeksi opintojen osa-alueeksi. Oppilaitokselta voinee kyllä kysyä, millä työkokemuksella tuon voi mahdollisesti korvata, tai voiko jokin muunlainen paikka käytännössä vastata kotihoidon harjoittelua - kotisairaalatoiminta, ensihoito missä rampataan ihmisten kotona tms. Osa oppilaitoksista ei tosin salli harjoitteluiden tekemistä palkallisena, mutta jos byrokratia kaatuisi pahasti päälle ja pitkään kotihoidossa työskennelleen vielä pitäisi tehdä kotihoidon harjoittelu, niin sitten voi kokeilla, jos harjoittelusta saisi palkkaakin. Jos se yhtään lohduttaa. Ihan kaikki eivät aina muistaneet mainita tekevänsä harjoittelun keikkatyöpaikkaansa. Eipä se kyllä niin koulua aina kiinnostanutkaan, kunhan harjoittelun muut kuviot, eli ohjaus, vastuukysymykset, sopimukset, tehtävät sun muut menivät niin kuin pitikin.

[Gila]

Lievänä offtopiccina kun en pk-seudulla opiskele. Ainakaan meillä ei kotihoitoon ollut pakko mennä. Harjoittelu kulki ikääntyneiden nimellä ja osa meni sitten johonkin muualle esim. samantyylisiin paikkoihin kuin perushoidon harjoittelussa, mutta katsomaan nimenomaan eri näkökulmasta sitä sitten. Opettaja tietysti kotihoitoa kovasti suositteli ja itse siitä tykkäsinkin. En siis usko, että kotihoito voi olla mikään ulkoa tuleva pakko.

[Aadelheid]

Kotihoidon harjoittelu ainakin meillä kuului kyllä pakollisena.

Jos oikein muistan, niin on sh-opinnoissa pakollinen, koska taisi kuulua peräti EU:n tutkinnonvastaavuusdirektiivissä (olipasanahirviö) yhdeksi opintojen osa-alueeksi. Oppilaitokselta voinee kyllä kysyä, millä työkokemuksella tuon voi mahdollisesti korvata, tai voiko jokin muunlainen paikka käytännössä vastata kotihoidon harjoittelua - kotisairaalatoiminta, ensihoito missä rampataan ihmisten kotona tms. Osa oppilaitoksista ei tosin salli harjoitteluiden tekemistä palkallisena, mutta jos byrokratia kaatuisi pahasti päälle ja pitkään kotihoidossa työskennelleen vielä pitäisi tehdä kotihoidon harjoittelu, niin sitten voi kokeilla, jos harjoittelusta saisi palkkaakin. Jos se yhtään lohduttaa. Ihan kaikki eivät aina muistaneet mainita tekevänsä harjoittelun keikkatyöpaikkaansa. Eipä se kyllä niin koulua aina kiinnostanutkaan, kunhan harjoittelun muut kuviot, eli ohjaus, vastuukysymykset, sopimukset, tehtävät sun muut menivät niin kuin pitikin.

Lievänä offtopiccina kun en pk-seudulla opiskele. Ainakaan meillä ei kotihoitoon ollut pakko mennä. Harjoittelu kulki ikääntyneiden nimellä ja osa meni sitten johonkin muualle esim. samantyylisiin paikkoihin kuin perushoidon harjoittelussa, mutta katsomaan nimenomaan eri näkökulmasta sitä sitten. Opettaja tietysti kotihoitoa kovasti suositteli ja itse siitä tykkäsinkin. En siis usko, että kotihoito voi olla mikään ulkoa tuleva pakko.

Meillä (Metropolia, ent. Stadia) harjoittelu oli myös anomuksesta mahdollista suorittaa palkallisena jos halusi, ja siihen kelpasi esimerkiksi pitkäaikaisvuodeosasto. Mutta me normaaliin iäkkäiden harjoitteluun lähteneet mentiin kaikki Helsingin kaupungin kotihoitoon ja täts it. Paikat oli opettaja valmiiksi hankkinut, ja itse vaan päätettiin sitten kuka minkäkin piirin kotihoitoon menee.

Ei ollut lemppariharjoittelu, mutta silti kokemuksena opettava ja mielenkiintoinen. Kesto oli kaikista harjoitteluista lyhin, vain 4 viikkoa.

Muokannut Aadelheid, 18.07.2012 - klo:19:24.

[Pöllö]

Vähän off-topic, mutta...:

Meillä (Metropolia, ent. Stadia) harjoittelu oli myös anomuksesta mahdollista suorittaa palkallisena jos halusi, ja siihen kelpasi esimerkiksi pitkäaikaisvuodeosasto. Mutta me normaaliin iäkkäiden harjoitteluun lähteneet mentiin kaikki Helsingin kaupungin kotihoitoon ja täts it. Paikat oli opettaja valmiiksi hankkinut, ja itse vaan päätettiin sitten kuka minkäkin piirin kotihoitoon menee.

Ei ollut lemppariharjoittelu, mutta silti kokemuksena opettava ja mielenkiintoinen. Kesto oli kaikista harjoitteluista lyhin, vain 4 viikkoa.

Löysin sen koulutusvastaavuusdirektiivin aiemman version, ja siinähän teoreettisessa opetuksessa piti olla vanhusten hoitoa ja geriatriaa. Kliinisessä opetuksessa tuli olla myös kotisairaanhoito, mutta direktiivi antoi mahdollisuuden opettaa tätäkin "yhdessä muiden aineiden osana tai niiden yhteydessä".

Muokannut Pöllö, 18.07.2012 - klo:19:45.

[Pöllö]

Mä haluaisin jatkaa vanhustyön parissa ,mutta olen avoin kaikelle uudelle. Kotisairaala ja saattohoito kiinnostaisi tosi paljon.

Vuosia sitten halusin suuntautua lapsiin ja nuoriin , mutta mikään ei ole ollut niin antoisaa kuin vanhusten kanssa työskentely.

Olen tosi iloinen vastauksistanne, ne antaa paljon pohdittavaa :-)

Helsingistähän löytyy kotisairaala, sitten on mm. Terhokoti... Jos haluaa laajentaa näkökulmaa ja samalla saada liikkumatilaa, niin kyllähän vanhustyöhön liittyy vaikkapa Haartmanin päivystys, sen rinnalle voisi ottaa jonkin sisätautiosaston (jos haluaa erikoisalalle niin esim. sydän), neurologia, infektiot... Alkuvaiheen harjoitteluita voisi yrittää myös psykogeriatrisella tai kun työtaustaa on, niin ehkä jollain kuntouttavalla? Kun harjoitteluita on tarjolla useita, niin niistä voi yrittää rakentaa monipuolisen niin vanhustyöhön kuin myös sitten liikkumatilaa antamaan, jos joskus vanhusten kanssa työskentely syystä tai toisesta ei enää innosta tai ole mahdollista. Toki koulutuksen jälkeen voi vielä tehdä töitä monessa paikassa. Ehkä sellainen logiikka kannattanee pitää mielessä, että noilta päivystys- ja sisätautiosastoilta on helpompi liikkua työelämään geriatrisille osastoille kuin ehkä päinvastoin, eli siinä mielessä harjoittelupaikat kannattaisi ottaa tuollaisista paikoista? Ehkä turhan tuttuja paikkoja kannattaa myös välttää, jotta saisi tietoa ja osaamiskenttää laajennettua... Mutta mene ja tiedä...

Ja on tietysti vaikea sanoa toiselle, mistä hän pitää, mitkä ovat hänen tavoitteensa tai mikä on hänen ajatuksensa hyvästä tiestä löytää uutta. Ideoitahan aina voi antaa.

[Keep the faith]

Helsingistähän löytyy kotisairaala

Useampi eli Malmi, Koskela, Kivelä, Laakso ja Herttoniemi.
Mutta tulee huomioida, että esim. Malmille otetaan vain hyvin lähellä valmistumista.
Opiskelunsa aloittaneet eivät sinne pääse.
Syy; paljon IV-lääkityksiä, portteja, exituksia, syöpätauteja, haavanhoitoja.
Eli mikään perustason paikka KS ei ole.
Se on sairaalatason hoitoa potilaan kotona ja he mm. antavat paljon konsultaatioapua KOHO:lle eri asioissa.

Mikään KOHO:a kohtaan vähättelevä kommentti tuo ei ole, tulee vain siis huomioida työn eri luonne ja tarkoitus!