Lääkärihoitaja kirjoitti 05.09.2010 - klo:19:25
Rassaa vaan vainottuna ihmisenä, kun on estänyt kymmeneen eri paikkaan tietojen luovutuksen, niin tuonne sitten läjähtää kaikki. Oikeasti aika harva tietää ammattini, joten helpottaa taas vainoamista kun tietää että on hoitaja jne. Ei taida auttaa voimassa oleva turvakieltokaan.
Turvakieltohan ei estä väestörekisterijärjestelmää luovuttamasta tietoja viranomaisrekistereihin, mutta Terhikissä, veroviranomaisilla yms. pitäisi olla sitten tieto, että henkilöllä on turvakielto.
Terhikkihän ei anna muuta tietoa kuin koulutuksen ja sitä myötä ammatin. Tällä on merkitystä parissa tilanteessa. Ensimmäisessä ihminen on hakenut turvakieltoa tai muuten päättänyt tehdä suuren elämänmuutoksen, vaihtunut on paikkakunta kuin ammattikin. Ammattirekisteri voi paljastaa, että henkilö sitten tekee jossain tällaisia töitä. Toinen on sitten se, kun haluaa syystä tai toisesta suojata ammattinsa yleisöltä, ei halua vaikka naapurinsa tietävän työtään, hän kun muuten olisi kerran päivässä varmistamassa, ettei ole infarkti päällä ja vartin välein kysymässä, onko varvasvälin sieni jo parempi, soitteleepa saman talon toisen portaan lähihoitajalle muutaman kerran kuussa öisin haukkuen terveydenhuollon ja uhkaavansa tappaa seuraavan vastaantulevan hoitajan... Onhan sillä eroa, että sattumalta voi töissään törmätä ihmisen tai omaiseen, johon ei välttämättä haluaisi, mutta noita potilaita nyt tulee joitain vastaan päivässä. On eri asia, jos tieto on systemaattisesti googlattavissa tai löydettävissä ilmaiseksi tai halvalla yhdestä pisteestä. Hirveitä riskejä Terhikki ei kyllä luo, mutta yksittäisiä poikkeustapauksiakin voi olla.
Itselläni puhelinumerot, auton rekisteritunnukset sun muut ovat tavallisen yleisön tavoittamattomissa. Suoramarkkinointikieltokin on. Mutta kun olin erään yhdistyksen luottamusjäsen, niin sielläpä oli vaikea ymmärtää, ettei puhelinnumeroa ja sähköpostia saanut laittaa nettiin julkisesti nähtäville. Ja tuolta rekistereistä sitten ilman turvakieltoa voi toki katsella, missä luottamustehtävissä sitä on tullut toimittua, sieltä löytyy osoitteita ja ties mitä. Toinen vaikea asia käsittää on se, että oppilaitoksessa ei mitään sisäänpääsyjä, valmistumisia, kurssiosallistumisia sun muita nettiin. Ja kolmas on sitten se, etteivät lehtihaastattelut kiinnosta tai että en halua kuvaani nettisivuille tai jakeluun sadoille ihmisille. Nämä tuntuvat olevan äärimmäisen vaikeita asioita joillekin ihmisille käsittää. Raivostuttavan vaikeaa.
Vaan kun menee esim. kauppa-, yritys- ja yhdistysrekistereihin, niin sieltähän on takavuosina saanut osoitteet, jopa sosiaaliturvatunnuksetkin - näitä tietoja on tietääkseni käytetty jos jonkinlaisessa. Ajoneuvohallintakeskus myi asiakastietojaan suoramarkkinoijille - arvatkaapa, miten sitten turvakiellot sun muut enää noihin myytyihin asiakastietoihin vaikuttavat... Verottaja lataa avoimesti tulotietoja, ja se ei Suomessa kasvavaa kansainvälistä rikollisuutta lainkaan haittaa. Erään huomattavan yritysjohtajan kulkupeliin liittyvät tiedot löytyivät eräästä rekisteristä, jonka pitäjällä taisi medioiden mukaan olla kovin erilainen mielipide tietojen luovuttamisesta kenelle tahansa kysyjälle. Yrittäjäomistaja oli lähinnä huolissaan omasta turvallisuudestaan.
Avoimuus ja hyvä palvelu vaativat runsaan informaation saatavilla olemista ja esim. työntekijöiden puhelinnumeroiden löytymistä netistä, jos sitten googlet sun muut kertovat helposti nimellä työpaikan, harrastuksista, jopa mielipiteistä. Julkisissa tehtävissä nimitietojen löytyminen helpottaa valtavasti ihmisen elämää, samoin yritysten palveluiden nopea löytyminen. Tosin joitain yrityksiä on huomannut, että liian helppo tietojen löytäminen helpottaa myös vastapuolta, yrityksen tai vaikka puolustusvoimien alaorganisaation puhelinluettelo on tietyille toimijoille lottovoitto.
Tämä on melkoista tasapainoilua, sitten kun pitäisi kyetä suojautumaan konkreettista uhkaa vastaan, niin vähissä saattaa olla konstit. Turva- ja lähestymiskiellot toimivat miten toimivat, uhrin liikkumatila on ahtaalla, turvallisuus voi tarkoittaa melkoisia kuluja ja elämän täydellistä muuttumista. Uhkaavaa henkilöä voidaan rajoittaa voimakkaasti yleensä vasta sitten, kun uhkaaja on tehnyt jotain raskasta, ja sittenkin hänen päästyään vapaalle jalalle voi sama rumba alkaa uudestaan. Takavuosina tuttavaperheessä isä yritti ampua vaimonsa, ja muutaman vuoden suljetussa paikassa istuttuaan palasi kotiinsa. Vaimo asusteli vuosikaudet sukulaistensa luona, aina pieni pelko takamuksissaan... Eräs opettajani, perhetuttu pääsi mustasukkaisen eksänsä toimesta hengestään, tekopaikka toki uhrille ja tekijälle tuttu (ei koti) ja hyvin ennalta-arvattavissa oleva paikka.
Sellon ampujat ovat onneksi poikkeustapauksia, harva lähtee laajennettuun itsemurhaan (onpa nätti nimi joukkomurhalle), mutta pienemmällä tasolla sitten näitä erilaisia tragedioita valitettavasti maasta löytyy enemmän. Ja kyllä, elämme todella tietoyhteiskunnassa. Tietynlaista tietoa voi käyttää väärin, tieto on valtaa myös sitä väärin käyttävälle. Identiteettivarkauksia on tehty ennenkin, eräälle inttikaverille tällainen tehtiin, toinen henkilö esiintyi hänenä Ruotsissa - juttu selvisi sittemmin. Nyt ollaan sitten myös sähköisessä maailmassa penkomassa ja käyttämässä tietoja. Ja osa tekijöistä on aiempaa kokeneempia ja systemaattisempia. Tällainen häiriintynyt luonne
kun olen, niin on monta ajatusta tullut mieleen, millä tavalla nettiä voisi käyttää hyväkseen, mutta jätetään ne jutut taas avoimista keskusteluista.
En sitten tiedä, miten nopeasti tieto turvakiellosta tavoittaa erilaiset rekisterit. Eräässä tietojärjestelmässä tietynlaiset varoitukset päivitettiin joka arkipäivä. Mutta kyse ei ollut todellakaan väestörekisterijärjestelmästä haettavista tiedoista.
Muokannut Pöllö, 05.09.2010 - klo:21:18.
0
